Leffalauantai: A ghost story

M:n roolissa nähdään Rooney Mara

A ghost story (IMDB) on David Loweryn ohjaama romanttinen fantasiadraama vuodelta 2017. Pääosarooleissa nähdään Rooney Mara ja Casey Affleck.

Tarinan pääpiirteinen kuvio kertoo nuoresta pariskunnasta jossa mies menehtyy traagisesti. Vaikka nainen jääkin yksin ei tämän mies kuitenkaan katoa kokonaan vaan jää aaveena seuraamaan hänen elämäänsä vaikkakaan nainen ei tästä tiedä mitään. Aika kuluu eteenpäin ja lopulta nainen muuttaa pois heidän yhteisestä talostaan mutta mies jää silti aaveena katsomaan maailmaa.

Tämän elokuvan tapauksessa on hankalaa kertoa tarinasta selkeästi juurikaan enempää sillä hyvin helposti liikutaan jo tulkinnallisella puolella siitä mitä tarinassa muuten tapahtuu. Toisin sanoen elokuva on sellainen jossa tulkinta jää enemmänkin katsojalle itselleen eikä sitä tarjoilla valmiina helposti purtavana annoksena kaikkea etukäteen selittäen.

A ghost story on useammallakin tapaa omalaatuinen ja persoonallinen elokuva. Se erottuu massasta erityisesti omalaatuisella tarinallaan ja kerronnallisella tyylillään. Tarinallisesti tässä huokui paikoitellen vivahteita niin Interstellarista, Donnie Darkosta, Arrivalista kuin myös A man fom earthista, ohjauksen verkkaisesta kerrontatyylistä sitä vastoin tuli vahvasti Sofia Coppolamaisia vivahteita.

C:n roolissa on Casey Affleck

Omaan makuuni elokuva toimi todella hyvin. Se on ajatuksia herättävä teos joka jättää katsojalle reilusti tilaa tulkinnalle kaiken merkityksestä. Oman ensimmäisen tulkintani mukaan elokuvan aaveksi jäänyt mies oppii ajassa eteen- ja taaksepäin liikkuessaan näkemään lopulta kaiken sen mikä todellisuudessa on merkityksellistä ja tärkeää, eli kuinka lähimmäiset, rakastaminen ja rakastettuna oleminen on se mikä tekee ihmisyydestä elämisen arvoista eikä niinkään aika tai paikka.

Pidin elokuvassa myös sen hidastempoisesta kerronnasta. Oli mukavaa nähdä että myös joku muukin ohjaaja kuin ainoastaan Sofia Coppola uskaltaa tehdä myös nykyaikana muutamia todella pitkiä paikallaan junnaavia ottoja joissa ei näennäisesti tapahdu juurikaan mitään. Toki niissä tapahtuu jotain ja niillä on oma tarkoituksensa elokuvassa, mutta keskivertoon isohkoon elokuvaan verrattuna näin pitkiä ottoja ei tule juuri missään vastaan. Viimeksi muistelen nähneeni näin silmin pistävän pitkiä otoksia Sofia Coppolan elokuvassa Somewhere.

A ghost story on erinomainen elokuva joka kannattaa katsoa mikäli yhtään omaperäisemmät elokuvat kiinnostavat. Elokuva pääsi suoraan myös Suosituksia-sivulle.

Arvosana: 10/10 (IMDB: 6,8,0/10)

Leffalauantai: mother!

Jennifer Lawrence roolissaan äitinä

mother! (IMDB) on Darren Aronofskyn ohjaama kauhu/draama/mysteerielokuva vuodelta 2017. Sen pääosarooleissa nähdään mm. The Hunger Gamesista tuttu Jennifer Lawrence sekä Vicky Christina Barcelonssakin nähty Javier Bardem.

Elokuvan tarinassa kerrotaan pariskunnasta joka asuu kahdestaan omassa rauhassa sivussa kaikesta hälinästä. Pariskunnan mies on runoilija ja nainen hoitaa kotia. Arki on rauhallista eikä siinä tapahdu mitään ihmeempiä kunnes eräänä päivänä ovelle saapuu vieras joka jää runoilijamiehen luvalla oleskelemaan kylään vastoin vaimonsa tahtoa.

Vieraasta paljastuu vähitellen erikoisia piirteitä jotka saavat talon rouvan olon epämukavaksi. Oloa ei helpota myöskään se että pian taloon tulee myös tuon vieraan miehen vaimo ja hänkin asettuu taloksi. Miehen vaimo on monin paikoin varsin tyly talon emäntää kohtaan mutta talon isäntää kohtaan hän sen sijaan käyttäytyy varsin hyvin.

Vähitellen taloon alkaa tulemaan yhä enenevissä määrin ventovieraita ihmisiä ja meno alkaa käymään aina vain villimmäksi. Vähitellen vieraiden käytös talon isäntää kohtaan alkaa saavuttamaan aina vain hurmoksellisempia piirteitä ja talo alkaa vaikuttamaan yhä enemmän kultin kokoontumispaikalta kuin kodilta.

Javier Bardem roolissaan Hänenä

mother! on omalaatuinen ja ajatuksia herättävä elokuva. Elokuvan katsottua on vaikea sanoa suoraan varmaksi mistä tässä kaikessa on edes kyse, sillä metaforia ja symboliikkaa tarjoillaan katsojalle kasvavassa määrin tarinan edetessä.

Elokuva ammentaa tarinaansa symboliikkaansa vahvasti kristinuskon viitekehyksestä joka monelle länsimaalaisessa kulttuurissa kasvaneelle on tuttua jo lapsuudesta asti. Esimerkiksi runoilijan kohtaama ihannointi ja jopa vieraiden häntä kohtaan suorittama suoranainen palvonta, syntymä, kuolema sekä anteeksiantamus ovat vahvasti tarinassa läsnä.

Lisäksi Aronofskyn mukaan elokuvan pienellä alkukirjaimella kirjoitettu nimi ei ole pelkästään tyylikeino ja onpa myös elokuvan lopputeksteissä kaikki muut roolihahmot kirjoitettu pienellä kirjaimilla paitsi Javier Bardemin roolihahmo johon viitataan lopputeksteissä nimellä Hän. Kaikki roolihahmot jäävät myöskin nimettömiksi joka tuskin sekään aivan sattumaa on.

Kiintoisana piirteenä tarinan merkityksestä voinee mainita sen, että oma tulkintani oli ainakin poikkeava kollegani tulkinnasta tästä elokuvasta ja sen merkityksestä. Tästä voinee ainakin päätellä sen että elokuva ei ole ainakaan katsojalleen liian valmiiksi purekseltua tavaraa.

Mies (Ed Harris) ja nainen (Michelle Pfeiffer)

Omaan makuuni tämä elokuva toimi todella hyvin. Pidin sen monitulkinnallisesta tarinasta ja tavasta jolla se ohjauksellisesti katsojille kerrottiin. Tämän elokuvan myötä vahvistui myös mielikuvani siitä, että Jennifer Lawrence on varsin osaava näyttelijä jonka roolisuorituksia seuraa mielellään jatkossakin. Pidin erityisesti siitä kuinka hän osasi myös paikoitellen vähäeläisellä sekä hienovaraisellakin tulkinnalla välittää roolihahmonsa tunteita siten että katsojakin pystyy ymmärtämään hänen tunnetilojaan.

Darren Aronofskyn mother! on erinomainen todiste siitä että Black Swanin ja Requirem for a Dreamin ohjaajalla on kykyä luoda useitakin ajatuksia herättäviä mestariteoksia. Mikäli elokuvan paikoitellen ahdistava ja painostava tunnelma sekä muutama vastenmielinen kohtaus ei järkytä on tämä elokuva ehdottomasti katsomisen arvoinen. Itselläni tämäkin elokuva meni suoraan Suosituksia-sivulle.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 6,6/10)

Leffalauantai: OtherLife

Mielen vankilassa ensimmäistä päivää

Tämän viikon leffalauantain leffaksi valikoitui eilen serkkuni kanssa katsottu science fiction -leffa OtherLife (IMDB). Elokuva on tuore, vuodelta 2017 ja se löytyi NetFlixistä. Elokuvan on ohjannut Ben C. Lucas ja pääosissa nähdään Jessica De Gouw sekä T.J. Power.

Elokuvassa kerrotaan tarinaa firmasta joka rakentaa ainetta jonka avulla ihminen pääsee siirtymään jonkinsorttiseen virtuaalitodellisuuteen. Ainetta laitetaan silmään jonka jälkeen lähdetään tripille. Vaikkakin tuotteen markkinat on selvästi viihteellisessä käytössä sekä virkavallan apuna vankilatuomioita jaettaessa pääkodarina toimiva Ren (Jessica De Gouw) tekee kehitystä palauttaakseen koomassa makaavan veljensä takaisin tähän todellisuuteen antamalla hänelle vaihtoehtoisen tapahtumakulun mieleen.

Dannyn (Thomas Cocquerel) trippi ei mene putkeen

Renin poikaystävä Danny menee ottamaan Renin huomaamatta ominpäin annoksen tuota ihmeainetta jonka jälkeen hän menehtyy. Valitettavasti se ei ole hyväksi tuotteen kehitykselle ja Reniä uhkaa vankeustuomio. Renin yhtiökumppani Sam (T. J. Power) kuitenkin saa soviteltua virkavallan kanssa että Ren laitetaan tripille sovittamaan vankeuttaan eristysselliin. Todellisessa maailmassa vankeus kestää minuutin, mutta virtuaalimaailmassa vuoden.

Trippi menee pieleen ja todellisuus ja virtuaalimaailma alkavat saamaan arveluttavia piirteitä. Mikä on lopulta todellista ja mikä ei? Onko Ren edes tripillä vai huijataanko häntä?

Yhteistyökumppani Sam (T. J. Power)

OtherLife oli mielenkiintoinen science fiction elokuva joka saa miettimään tulevaisuuden uhkakuvia. Se saa pohtimaan mahdollisuuksia joita virtuaalimaailmoilla voidaan tehdä niin hyvässä kuin pahassa. Jos vangille annetaan 300 vuoden vankeustuomio, olisiko oikein laittaa hänet tuntemaan että hän todella joutuu olemaan 300 vuotta vankeudessa ja erityksissä? Entä onko parempi uppoutua virtuaalimaailmaan joka on parempi ja kauniimpi kuin nykyinen maailma jossa elämme? Miksi emme loisi itsellemme kauniimpaa todellisuutta?

Pidin tästä elokuvasta. Se oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, vaikkakin hieman ahdistava toisinaan. Mikäli Black Mirror -sarja on tuttu ja siitä piti on tätä elokuvaa helppoa suositella.

Arvosana: 8/10/ (IMDB 6,3)