Tällä viikolla perjantaipullona on hämmentävä tuote, josta en ole edes täysin varma mikä ihme se on. Tuotteen kyljessä lukee Schneiser Weisse Tap 6 Mein Aventinus, mutta Alkon sivuilla ei ole sellaista tuotetta, on vain Schneiser Weisse Tap 6 Mein Aventinus. Etikettikin on hieman erilainen, mutta luultavasti tuote on muuten sama. Kuitenkin sana unser on saksaa ja tarkoittaa meidän kun taas sana mein tarkoittaa minun, joten kyseessä voi olla brändäysjuttu.
Yhtä kaikki kyseessä on 8.2 % alkoholia sisältävä vehnäolut jota myydään 0.5 litran pulloissa hintaan 4,49 eur. Oluen väriarvo on 52 EBC joten kyseessä on väriltään tummempi olut kuin viimeisinä parina viikkoina perjantaipulloissa on nähty.
Oluen tuoksu on mieto eikä herättänyt mitään ajatuksia itselleni. Vaahtoavaisuus on kohtalaisen suurta ja vaahto kestää pitkään, mutta tästäkin huolimatta odotus on vaahdon laskeutumisen arvoista.
Schneider Weisse Tap 6 on hedelmäinen ja pehmeä olut jossa on hieman paksuutta havaittavissa. Paksuudella tarkoitan siis samaa tatsia mitä esim. Guinessissa on, eli sellaista suhteellisen sameaa olutta. Tämä on suhteellisen petollinen olut ihmisille jotka eivät ole tottuneet sille että olut voi olla miedon makuinen mutta sisältää runsaasti alkoholia. Humala ei tässä maistu juuri lainkaan, joten makunsa puolesta tällaista on helppoa hilpaista alas nopeallakin tahdilla.
Schneider Weisse Tap 6 menee loistavien oluien kategoriaan. Tätä on helppo suositella testattavaksi.
Musiikkivalinnat olivat tällä kertaa tavallista hankalammat löytää, sillä en meinannut löytää mitään selkeästi tähän sopivaa. Moni artisti oli lähes sopivaa oluen tunnelmaan, mutta silti ei aivan. Koetin Kivimetsän druidia, Ensiferumia, irkkulauluja, mutta lopulta oluen pehmeään makuun ja sen tunnelmaan sopivimmaksi päätyi Devil Dollin kappale Bourbon in your Eyes sekä Arielle Dombasien, The Hillbilly Moon Explasionin ja Nicolas Kerin kappale My Love for Evermore.
Leave a Reply