Aleksin Blogi

Month: May 2018

  • Leffalauantai: Piranha 3DD

    Sankari pelastaa rakkaansa

    Mikäli etsinnässä on tasokasta ja hyvällä maulla tehtyä vakavasti otettavaa elokuvaa mikä saa ymmärtämään miksi elokuva on hieno taidemuoto kannattaa suosiolla unohtaa Piranha 3DD (IMDB) sillä se toimii vain mikäli sitä katsoo B-luokan elokuvista halpaa huumoria repivänä seksploitaationa.

    Piranha 3DD on John Gulagerin ohjaama kauhukomedia vuodelta 2012. Ohjaajana Gulager ei ole kovin montaa elokuvaa urallaan ohjannut sillä tätä kirjoittaessa listalta löytyy ainoastaan seitsemän elokuvaa. Elokuvan päärooleissa nähdään Danielle Panabaker, Chris Zylka sekä David Koechner ja nähdäänpä rooleissa myös David Hasselhoff esiintymässä omana itsenään joten yllättävänkin nimekkäitä näyttelijöitä on saatu mukaan näin kevyeen rainaan.

    Kuten nimestä Piranha 3DD voi helposti päätellä on elokuva jollain muotoa sukua Piranha 3D -elokuvalle ja DD toimii selkeänä viittauksena useampaan otteeseen nähtäviin daisareihin joten jokainen ensisijaisesti tissien näkymisen perusteella leffoja valitseva tietää nopeasti nimestäkin että tässä niitä löytyy.

    Chet (David Koechner) ja tytärpuolensa Maddy (Danielle Panabaker)

    Juonensa osalta kerrotaan vesipuistosta jonka avajaiset ovat tuloillaan. Paikan omistaja Chet on kuitenkin muovannut vesipuistosta tytärpuolensa Maddyn harmiksi enemmän bilemestaa missä märkäpaitaisia, bikineissä tai yläosattomia olevia naisia pyörii kohdeyleisön iloksi ja onpa myös hengenpelastajia paikkaan valittu ulkoisten avujen perusteella enemmän kuin ammattitaitonsa vuoksi.

    Paikkaan pumpataan maan alaisesta järvestä vettä mutta harmillisesti siinä sivussa piraijat pääsevät altaisiin tehden avajaisjuhlista mieleenpainuvan kokemuksen kaikille paikalla olleille sillä iloiset vesijuhlat muuttuvat pian surulliseksi verijuhliksi joissa taistellaan eloonjäämisestä.

    Tarinaan on saatu mukaan myös perinteisiä teinikauhuleffan elementtejä eli ihmissuhdedraamaa, kauan jatkuneen rakkauden avoimia tunnustuksia, sankaritekoja ja pakollinen neitsyydestään eroon haluava nuori. Tässä elokuvassa tosin nämä elementit saavat tuntumaan että niiden tarkoitus on toimia itsetarkoituksellisena parodiana kuin edes yrityksenä olla lajityyppinsä vakavasti otettava lapsi.

    Raatoja kaikkialla

    Piranha 3D:n tapaan tässäkään filmissä veren määrässä ei nuukailla ja raakuus on reilun yliampvuvaa splatteria. Elokuvan olennaisemmat myyntivaltit kiteytyvät kohtaukseen missä mies ajaa golfkärryllä rahoineen pakoon aiheuttamaansa tuhoa, osuu mennessään naruun joka leikkaa pään irti, törmää kärryllään seinään ja pää ottaa lentoa kunnes siitä ottaa kopin alaston isorintainen veren peitossa oleva nainen ja tunkee pään hinkkiensä väliin ja alkaa heiluttamaan niitä pään ympärillä samalla paniikissa kirkuen. Kohtauksen absurdius aiheuttaa katsojalleen joko jäätävää myötähäpeää tai repeämistä sen koomisuudelle. Allekirjoittanutta kohtaus nauratti sillä se on juuri niin halpaa huumoria kuin mitä tältä elokuvalta osasi odottaa.

    Näyttelytyö on pääosin onnistunutta eikä tekniseltä toteutukseltaankaan kyseessä ollut huono elokuva. Se myöskin tiedostaa oman lajityyppinsä kliseet ja parodioi niitä surutta tyylillä josta joko pitää tai sitten ei.

    Yleisesti ottaen Piranha 3DD on saanut huonot arvostelut niin kriitikoilta kuin katsojiltakin mutta itselleni elokuva toimi oman B-luokan splättäri lajityyppinsä edustajana hyvin. Se oli tarpeeksi huono ollakseen jo hyvä.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 34 806 annettuun ääneen”]3,8/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Saimaan juomatehtaan laakeri olutta

    Laakeri vaahtoaa kauniisti

    Tämänviikkoisena perjantaipullona on Saimaan juomatehtaan Laakeri olutta joka nimensä mukaisesti on lager-tyyppistä olutta josta vahvuutta löytyy 4,5 %. Muita tietoja en valitettavasti löytänyt enkä koko oluesta löytänyt minkäänlaista mainintaa Saimaan juomatehtaan omilta nettisivuilta. Olutta myydään kuitenkin tölkkitavarana hyvin varustelluissa ruokakaupoissa.

    Avatessa tölkin erottaa tuoksun todella miedosti kun etsimällä etsii mutta vain hädintuskin. Sama tilanne on myös lasiin kaadettuna eikä tuoksua erota kovin selkeästi myöskään lasista nuuhkiessa, ainoastaan hyvin hennon ja etäisen tuoksun löytää kun aikansa etsii.

    Lasiin kaadettaessa vaahtoa tulee kauniisti pintaan hieman hattaramaisella koostumuksella. Jostain syystä omaan silmääni tämän oluen vaahtoaminen oli tavallista miellyttävämmän näköistä joka tietenkin on pelkkää plussaa. Vaahto on maistettuna tuttuun tapaan varsin kirpeää.

    Maku oluessa on mieto ja raikas, kepeän sitrusmainen ja kesäinen eli sellainen jota on helppoa kuvitella aurinkoisella terassilla nauttivansa hyvässä seurassa. Suutuntuma on kepeä mutta ei laiha eikä mauton. Jälkimaku on hieman kirpeä joka kuitenkin katoaa kohtalaisen nopeasti pois suusta.

    Kokonaisuutena Laakeri on varsin toimiva makunautinto jonka mielellään juo toisenkin kerran.

    Musiikkina tämän kanssa sopii kesäiset rallit, mm. Luis Fonsi & Demi Lovato – Èchame La Culpa sekä Megan Trainor – No Excuse

  • Ruokapaikat: Classic American Diner (Helsinki)

    Smokey house

    Tämänkertaisena ruokapaikkatestauksena on Helsingissä Citycenterissä sijaitseva 50-luvun amerikkalaisella tyylillä varustettu Classic American Diner. Paikka sijaitsee Saarisen pihassa Citycenterin sisäpuolella.

    Kävin paikalla töiden jälkeen ja satuin sopivaan aikaan sillä kovin suurta ruuhkaa paikalla ei ollut. Muutamia yksittäisiä ruokailijoita kuitenkin oli eli aivan tyhjänä paikka ei sentään ollut.

    Tulin sisälle ja tarjoilija neuvoi istumaan pöytään jossa oli ruokalistat. Istahdin alas ja katsoin sopivan annoksen ja annoin tilaukseni ja jäin odottamaan.

    Paikan ilme on vanhan ajan jenkkipaikan tyyliä

    Ruokavalinnaksi tuli Smoke House -purilaisateria ja lisäksi otin erillisen dipin. Aterian kanssa valitsin Budweiser-oluen.

    Ateriaa ei kovin kauaa joutunut odottamaan, kuvien aikaleimojen perusteella 8 minuuttia eli varsin nopeasti ateria valmistui.

    Annos oli kaunis ja miellyttävän näköinen ja tyyliltään selkeästi ravintolan hampurilaisaterian tyyliä eli sellainen mikä syödään haarukan ja veitsen kanssa eikä sormin kiskoen ääntä kohden.

    Läpileikkauskuva hampurilaisesta

    Ranskalaiset perunat maistuivat hyvin tutulle ja turvallisille perus ravintolaranskalaisille. Hampurilainen oli sopivan kypsä ja maukas, kuori oli perus hyvää tasoa ja pihvissä oli makua ja kokoa sopivasti. Miellyttävän makuinen hampurilainen jonka voi mielellään syödä toisenkin kerran.

    Annoksen mukana tulleet lisukkeet olivat myös toimivaa tasoa eikä niistäkään mitään pahaa sanottavaa löydä.

    Yleistuntumaltaan paikka jätti positiiviset kokemukset. Ruoka oli hyvää, annoskoko oli omaan nälkääni sopiva, henkilökunta oli mukavaa ja ystävällistä joten mitään valittamista en löydä.

    Ravitola ulkoapäin

    Hintaa valitsemallani hampurilaisaterialla oli 17,20 eur jonka lisäksi tietenkin tuli vielä juoman sekä erikseen tilaamani dipin hinta. Kuitenkin alle 25 eurolla ateriasta selvisi.

    Viihtyisä paikka jonne voin mielelään mennä toisenkin kerran yksin tai kavereiden kanssa.

  • Kokkailukeskiviikko: Kanasalaatti

    Jonkinlainen variaatio kanasalaatista.

    Mitä saa kun yhdistää kanan ja salaatin? Tietenkin kanasalaatin! Mitä saa kun yhdistää aasin ja apinan? Tietenkin porttikiellon eläintarhaan! Kuitenkin tänään on kokkailukeskiviikko-postauksen vuoro joten aasia ja apinaa ei olla yhdistetty vaan kanaa ja salaattia – jos nyt tätä varsinaisesti salaatiksi voi sanoa.

    Vaihtelun vuoksi halusin jotain mahdollisimman tuoretta, pääsääntöisesti kasviksista koostuvan raikkaan aterian. Alussa ajatuksena oli tehdä vain normaali pelkistä kasviksista koostuva ateria mutta sitten sain idean että voisinpa nakata sekaan kanaa ja katsoa josko tällainen kombinaatio maistuisi paremmalle.

    Kaupassa käydessäni ensimmäisenä haasteena oli miettiä millaisessa muodossa kanan pitäisi olla jotta siitä saisi kasvisten kanssa tolkullisen annoksen. Kanankoivet ja reisipalat ja muut sellaiset isommat köntsäkkeet jätin suosiolla ottamatta ja ostin sen sijaan broilerin fileeviipaletta kun katsoin että näistä saa näppärästi fiksun kokoisia paloja helposti kasvisten kanssa.

    Kananpalaset pannulla

    Tässä kuten muissakaan aterioissani ei liikoja mestarikokin taitoja vaadittu eli kokkailun ainoat vaiheet oli paistaa kanat pannulla ja sinä aikana pilkkoa haluamansa kasvikset lautaselle odotellessa kanojen valmistumista.

    Pistin ateriaan kasviksista kurkkua, tomaattia, ananasta sekä paprikaa ja muina täytteinä toimi raejuusto ja salaattjuusto. Kun kanat olivat sopivan valmiina pilkoin niitä hieman pienemmäksi annosta varten ja kiskaisin aterian ääntä kohden.

    Tämä oli ateriana toimiva variaatio normaaliin pelkkiä kasviksia sisältävään salaattiateriaan. Täytynee tehdä toisenkin kerran sillä mukavasti annoksesta tulee täyttävämpi ja nälkä luultavasti pysyy pidempään poissa.

    Innostuin räpsimään kuvia ateriasta monesta eri kulmasta

    Kana on myöskin ainesosana sellainen että se ei kovin epäterveellinenkään taida olla joten salaatin terveyshyötyjä tuskin kanan sekaan viskaamisella saa menemään – paitsi jos viskaat sekaan elävän kanan mutta sitten elämässäsi luultavasti on jo muitakin ongelmia eikä se ruoan epäterveellisyys ole prioriteettinä suurin ongelma korjattavaksi.

    Hyvä, terveellinen ja suhteellisen edullinen ateria.

  • Kesä tekee tuloaan myös Koivukylään

    Koivukylän koivuissa alkaa vähitellen lehdet tulemaan. Kuva iPhone 7 plus.

    Eilen aamulla heräsin hieman viiden jälkeen ja lähdin aamulenkille koska keli oli erinomainen. Lenkillä ollessani tein havainnon että kesä alkaa vihdoin tulemaan myös tänne Koivukylään sillä lehdet alkavat jo olemaan koivuissa tuloillaan. Mahtavaa! Toivon mukaan kelit sallivat enemmänkin ulkoilun. Toki eihän se säästä ole oikeasti kiinni vaan viitsimisestä, mutta on helpompoaa lähteä pihalle paistattelemaan päivää kuin mennä tarpomaan vesisateeseen.

    Viikonloppuna tuli tajuttua muutenkin miten pitkällä kesän tulo alkaa olemaan kun pelasin Far Cry 5:ttä lähes aamu viiteen saakka ja unille käydessäni oli päivä jo nousemassa. Heh. Saapa nähdä miten aurinkoisempien päivien myötä unirytmit hakevat muotoaan eli tuleeko pidettyä tolkullinen työrytmi vai meneekö siihen unirytmiin mihin luonnostaan hakeutuu eli täysin satunnaiseen.

    Aamulla ennen kuutta on jo valoisaa. Kuva iPhone 7 plus.

    Puihin lehtien tuloa tulee odotettua enemmän kuin tavallisesti sillä on mielenkiintoista nähdä miten paljon oma pihapiiri muuttuu kesän myötä. Puita lähistöllä kuitenkin on jonkin verran ja luultavasti ympäristöstä tulee aivan eri näköinen kuin miltä se on talvella loskaisilla keleillä näyttänyt. Niin ja tietenkin tavallisesti en ole koskaan odottanut että lehdet tulevat puihin vaan jonakin päivänä vain huomannut että “Kas pakanaa, lehdet on jo puissa” joten enemmän kuin tavallisesti odottaminen ei siis paljoa vaadi.