Aleksin Blogi

Month: June 2018

  • Leffalauantai: Deliver us from evil (Päästä meidät pahasta)

    Riutunut ja riivattu

    Scott Derricksonin ohjaama vuoden 2014 Deliver us from evil (IMDB) on suhteellisen perinteinen kauhuelokuva missä poliisina työskentelevä Ralph Sarchie saa työssään kohdata pahuutta joka ei kumpua enää pelkästään ihmisestä itsestään vaan jonka takaa löytyy vanhan vihtahousun riivaamia mielipuolia.

    Ralph (Eric Bana) saa työparinsa Butlerin (Joel McHale) kanssa kohdata perinteisten poliisin työtehtäviin kuuluvien keikkojen ohessa hieman erikoislaatuisempiakin tapauksia joissa talon asukkaat ovat vakuuttuneet yliluonnollisen pahuuden vaikutuksesta. Lamput hajoilevat epäluonnollisen nopeasti ja kynttilätkään eivät suostu palamaan joten jotain on paikassa selvästikin pielessä. Tässä kohtaa jostain syystä itseäni hieman pisti häiritsemään epäloogisuus sillä tupakka tuntui palavan paikan päällä normaalisti eivätkä kaikki valot tuntuneet olevan pahan vaikutukselle alttiita joka sai miettimään miksi väki ei vääntänyt kynttiläkseen jäätävän suurta sätkää ja soittaneet sähkömiestä tarkistamaan verkon jännitevaihteluita.

    Useampia rikostapauksia kuitenkin tutkitaan ja vähitellen aletaan huomata että yhdistäviä tekijöitä tapausten välillä alkaakin löytymään. Vähitellen myös selkenee että pelkät inhimilliset voimat ja mielenterveydelliset haasteet eivät olekaan selittävänä tekijänä rikosten syissä. Matkan varrella Ralphin tiet kohtaavat myös hieman perinteisistä stereotypioista poikkeavan jesuiittapappi Mendozan (Edgar Ramírez) kanssa jonka avustuksella lopussa sitten perkeleet manataankin pihalle demonipossession riivaamasta miehestä ja annetaan hänen sielulleen rauha.

    Isä Mendoza Tonnin seteli -ilmeellään

    Deliver us from evilissä on elokuvalliselta anniltaan monia hyviä piirteitä. Sen visuaalinen tyyli on miellyttävän näköinen, sen leikkaukset ja ohjaukselliset ratkaisut ovat hyvää tasoa ja mukavia pieniä nyansseja löytyy sieltä täältä. Pidin esimerkiksi mukavana tyylikeinona kun Ralph heittää napit korvilleen ja ympäröivä maailma taustalla käyttäytyy kohtauksessa eri tavoin kuin ilman niitä. Muutenkin kaikki elokuvalliset peruselementit olivat hyvin kasassa.

    Asia josta en vastaavasti pitänyt lainkaan oli nopeat säikäytyskohtaukset jotka tuntuvat tarpeettoman halvalta ja kliseiseltä elementiltä muutoin perustoimivassa kauhuelokuvassa. Kaiken lisäksi kohtaukset eivät edes säikäyttäneet sillä ne olivat kohtalaisen ennalta arvattavia joten niiden merkitys tuntuu sitäkin enemmän tarpeettomilta tehokeinoina.

    Elokuvassa jäi hieman häiritsemään myös tarinaan jäävät aukot. Tarina kyllä kertoo mistä pahuus pääsi valloilleen niihin ketkä sen vaikutukselle tuli alttiiksi, mutta samaan aikaan se jätti avoimeksi kysymyksen että miksi tällä oli vaikutusta voin osaan ihmisistä mutta toisiin se tehosi yhtä heikosti kuin X-Tra-kahvin alemyynti miljonäärien kesäjuhlilla. Samoin epäselväksi jäi miksi ihmeessä riivatut halusivat välttämättä piirrellä seinille tätä hämärää viestiä ja miksi niitä sitten käytiin kuitenkin maalaamassa piiloon.

    Ralph Sarchie (Eric Bana)

    Vaikka Deliver us from evilissä on omat puutteensa oli se kokonaisuutena ihan viihdyttävää tasoa kaikista kliseisistä kauhuelokuvaelementeistään huolimatta. Pelottavuutensa puolesta elokuva ei ainakaan allekirjoittanutta hätkäyttänyt suuntaan tai toiseen vaikka itse uskonkin demonipossessioiden mahdollisuuteen, henkimaailmaan ja sen vaikutukseen maailmassa ja ihmisissä. Kenties elokuvan ennalta-arvattavat piirteet vähentivät sen kauhuaspekteja omassa katselukokemuksessani.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 61 086 annettuun ääneen”]6,2/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Mallaskoski Liberation Lager

    Mallaskosken Liberation Lager on väriltään kaunis

    Tänmänkertaisena perjantaipullona on Seinäjokelaisen Mallaskosken Liberation Lager joka on nimensä mukaisesti tyyliltään lager ja sen alkoholitilavuus on 5,2 %. Lisätietoja panimosta voi lukea osoitteesta http://www.suomenpienpanimot.fi/mallaskosken-panimo

    Oluen aukaistua tuoksun erottaa varsin perinteikkään lagerin tuoksuiseksi vaikkakin tuoksussa on voimakkuutta selkeästi perinteisiä lappareita ja muita tavallisia markettilagereita enemmän. Tuoksussa terävin kärki katoaa varsin nopeasti ja tuoppiin kaadettua sitä ei enää juurikaan erota.

    Makunsa osalta Liberation Lager on hyvää perustasoa. Siitä erottaa kohtalaisen selkeästi humalan niin suutuntumassa kuin jälkimaussaankin mutta muuten kyseessä on kohtalaisen miellyttävän raikas maku josta selkeimmin erottaa greipin ja sitruksen tunnelmaa. Kokonaisuutena perushyvä lager joka toimii hyväksi seurajuomaksi.

    Musiikiksi tämän kanssa sopii mm. Sede Vacante – Hate Eternal sekä Secret Rule – The Song of the Universe.

  • Ravintolat: La Pasteria Italiana

    Scialatelli al Ragu

    La Pasteria Italiana on Vantaan Tikkurilassa kauppakeskus Dixissä sijaitseva italialaisravintola jonka menusta löytyy erilaisia pastoja, pizzoja, kana, kala ja liharuokia. Yrityksen verkkosivuilta http://www.lapasteria.fi/ voi käydä lukemassa lisää mitä kaikkea on tarjolla.

    La Pasteria Italiana on ollut monesti ollut mielessä käydä testaamassa mutta olen kuitenkin autuaan iloisesti jatkanut kävelyä aina sen ohi sillä paikassa on hyvin usein päiväsaikaan ollut väkeä sen verran kiitettävästi että olen jättänyt testaamisen toiseen kertaan. Eilen kuitenkin illalla viiden maissa satuin sopivan hiljaiseen aikaan ja mahduin sinne hyvin istumaan.

    Tilaus oli perinteiseen ravintolan tyyliin eli menin ensin tiskille jossa sanottiin että voin istua pöytään ja sain ruokalistan josta sitten voin etsiä mitä haluan syödä. Menin pöytään ja nopeasti löysinkin jo Scialatelli al Ragu -annoksen eli tuorepastaa jonka kanssa oli pitkään haudutettua härkää tomaattikastikkeessa sekä parmesaania.

    Alkupalat

    Henkilökunta tuli ottamaan tilauksen ja informoi että sivupöydästä voi käydä hakemassa alkupaloja. Alkupaloina oli salaattia, leipää ja keittoa. Otin itse pelkkää salaattia ja leipää.

    Ateriaa ei kauaa joutunut odottamaan ja vähän salaatin loppuun syömisen jälkeen annos oli jo pöydässä. Ateria näytti lautasella ensialkuun pieneltä mutta lautasen koko hämäsi ja annoskoko oli juuri sopiva viemään nälän. Ruoka oli varsin hyvää ja maukasta, sellaista että mieluusti tänne voi kuvitella toisenkin kerran menevänsä muitakin annoksia testaamaan.

    Ruoan jälkeen henkilökunta tuli pöytään hakemaan lautasen pois ja kysyivät maistuiko ruoka ja saisiko olla jälkiruokaa. Otin sitten jälkiruoaksi valkosuklaa-juustokakkua sekä cappucinon. Näitäkään ei kauaa joutunut odottamaan kun pääsi jo jälkiruoan kimppuun.

    Valkosuklaa-juustokakkua ja cappucinoa

    Jälkiruoka oli sellaista että on helppoa suositella tätä paikkaa vaikka pelkäksi kahvittelupaikaksikin mikäli Dixillä päin sattuu pyörimään. Valkosuklaa-juustokakku oli sanalla sanoen erinomaista eikä cappucinosta löydä myöskään mitään pahaa sanottavaa.

    Kokonaisuutena ruoka ja jälkiruoat tulivat maksamaan 27 euroa joista pääruoan osuus oli 15.80 eur joten hintatasonsa puolesta paikka ei edusta edullisimpia ruokaravintoloita joita olen testannut, mutta ruoan ja palvelun laatuun nähden hinta on hyvin mitoitettu.

    Ainoa miinuspuoli mitä paikasta keksin on toki sijainti joka on itselleni ainainen miinuksen aihe kaikissa paikoissa jotka sijaitsevat kauppakeskuksissa. Tästäkin huolimatta paikka on rauhallinen ja viihtyisä eikä kauppakeskuksen käytävä liikkeen edessä ole mikään järjetön ruuhkasuma joten tästä ei kuitenkaan kannata pelästyä.

    Tiski

    Kaiken kaikkiaan La Pasteria Italiana on käymisen arvoinen ruokapaikka sillä siellä on hyvää ruokaa hyvällä hintatasolla, ystävällistä palvelua eikä paikan viihtyvyydessäkään ole valittamista lukuunottamatta kauppakeskuksen käytävän näkymistä joihinkin istumapaikkoihin.

  • Keppijumppaa ja hierontaa

    Hierontapaikan toimipiste TIkkurilassa on hotellilla

    Kävin maanantaina fysioterapeutin kanssa rupattelemassa jo pidemmän aikaa jatkuneista (vuosia) satunnaisesti ilmenevistä niska-hartiaseudun jumista aiheutuvista päänsäryistä ja krapulamaisista oireista jotka tulevat vaikka ei olisi alkoholia nauttinut lainkaan. Käytännössä kerran kuussa tai vähintään parin kuukauden välein on aina yksittäisiä päiviä jolloin jomottaa päähän, niska on jumissa ja kun tarpeeksi kääntää päätä meinaa oksennuskin tulla. Kuitenkin olen tämän havainnut yhdistyvän niskan ja hartian jumeihin sillä aina kun on sellainen olo huomaa heti niskoja ja hartioita itseltään hieroessa että olo muuttuu merkittävästi.

    Koska teen tietokoneilla istumista paljon työkseni ja vapaa-ajallani niin ei sinänsä ole mitenkään ennenkuulumatonta tai yllättävää että moisia oireita on, etenkin kun venyttelyt tuppaavat olemaan ajankohtaisia vasta kun on jo niin jumissa että muita vaihtoehtoja ei juuri ole.

    Fysioterapeutin kanssa ensin rupattelimme työasennoista ja sen jälkeen kokeiltiin mitkä lihakset ovat jumissa jos mitkään. Olihan siellä sen verran paljon että antoi suosituksen että varaisin ajan hierojalle. Tämän lisäksi sain näppäriä liikkeitä jotka on varsin triviaaleja tehdä niin vapaa-ajallaan kuin töissäkin. Kaksi liikettä on ilman apuvälineitä ja kaksi kepin kanssa huitoen.

    Keppiliikkeet erityisesti olivat mielenkiintoisia sillä niistä heti huomaa kuinka pahat jumit ovat sillä kepin kun taittaa pään yli kymmenen kertaa on jo aivan maitohapoilla. Kuulemma syynä siihen on että lihakset on niin jumissa joka aiheuttaa moista. Toinen liike kepin kanssa on sitten sellainen että kiskotaan keppiä leukaa kohden kapealla otteella. Tämä oli kanssa uskomattoman hapottava liike vaikka keppinä käytin kotona mopin vartta eikä kyse siis ainakaan ole kepakon painosta. Kiintoisaa miten pienillä liikkeillä jo saa merkittävää hapotusta aikaiseksi kun tarpeeksi jumissa on.

    Ilman keppiä tehtävät liikkeet on pään kääntämistä sivulle samalla kun kädellä pitää kiinni toiselta puoleta penkistä ja toinen liike on seinää vastaan nojailu ja kaksoisleuan venytystä joka tuntuu jo niskassa ihan hyvin sekin. Helppoja ja nopeita joten ne on realistisia tehdä joka päivä töissä tai kotonaan.

    Relakortti on hintansa väärti jos aikoo useamminkin käydä hieronnassa

    Työnantaja tarjoaa meille kerran kuussa käsittääkseni 30 euron arvoisen hieronnan ja jos itse ostaa omalla rahallaan Rela-kortin saa tällöin kaksi hierontaa koska hieronnat maksaa puolet vähemmän.

    Kävin tänään hieronnan testaamassa ja samalla sitten ostin tuon Rela-kortin sillä tarkoitus on käydä jatkossa useamminkin hierottavana. Jumia on niin paljon että hieroja arvioi että viidellä kerralla ei vielä kokonaan aukene. Hyvin paljon mahdollista joten parempi oli suoraan ostaa omakustanteisesti tuo Rela-kortti niin saa jatkossa hieronnat halvemmalla. Rela-kortin hinta oli 49 euroa mutta jos useamman kerran hieronnassa käy on kortti hintansa väärti.

    Edellisestä hierontakäynnistä oli kulunutkin vuosia aikaa joten ihan hyvä oli käydä kokeilemassa miltä tämä tuntuu. Hyvältähän se tuntui ja kyllä oli helppoa havaita että useammalle kerralle on tarvetta sillä joka paikasta niskoista ja hartoista löytyi kunnon jumikohtia.

  • Taulu seinälle

    Uusi taulu

    Tilasin jokin tovi takaperin Ifolorilta itseni ottamasta valokuvasta isokokoisen julisteen ja pistin sen taulukehyksiin kun sellaiset sain käytyä hakemassa. Kuva ei varsinaisesti ole mikään maata mullistava eikä myöskään paras valokuva jonka olen ottanut joten tämä oli enemmänkin testikuva josta saan käsityksen minkälaisella laadulla kuva tulee kohtalaisen kokoisena julisteena jotta tiedän jatkoa ajatellen haluanko näitä tilailla.

    Tilaamani kuvajulisteen koko on 60×90 joten luonnollisesti taulukehykset jotka ostin olivat 61.5 x 91.5 eli väärää kokoluokkaa, kuinkas muuten. Nopeasti olin aikaisemmin mitannut taulukehyksestä että koko olisi ollut 60×90 mutta olin katsonut väärin enkä GameStopissa käydessä enää huomannut edes katsoa minkä kokoisia kehykset ovat. Heh.

    Yhtä kaikki, kuvan laatu julisteessa on hyvä mutta tästä blogipostauksessa näkyvästä kuvasta siitä ei juuri toki tolkkua ota. Kuitenkin kuvan laatuun olen sen verran tyytyväinen että jahka otan enemmän valokuvia voisin näitä alkaa kehityttämään ihan tauluiksi seinille jatkossakin. Pitää vain etukäteen miettiä kehykset ja oikeat kokoluokat jotta ei näy ikävästi taustapahvit julisteen ja kehyksen välissä jatkossa. Siihen asti tällä mennään.

    Mukavaa vaihtelua kun käytävälläkin oli hetken aikaa jonkinlainen taulu edes seinällä. Samana iltana kun taulun seinälle laitoin tuli se sieltä myös alas ryminän kanssa 😀 Ihmettelin koneella istuessa mikä kolahdus käytävästä kuului kunnes huomasin että taulun seinäkiinnike petti seinän puolelta ja taulu sitten tuli lattialle. Siitä ei siis pitkää iloa ollut mutta onpahan nyt taulu valmiina odottamassa että löydän sille uuden sijoituspaikan, ehkä keittiöön tai makuuhuoneeseen.