Viides reissupäivä on takana, kello on 00:23 ja istun Best Western —hotellissa Liettuassa Kaunasin kaupungissa. Ilta venähti hieman pitkäksi ennen kuin pääsin tätä blogia kirjoittamaan sillä jostain syystä blogin palvelimella oli ongelma ja palvelin piti buutata. Laitoin myös kyselyä palveluntarjoajalle että mitähän on mahtanut tapahtua sillä ei huvittaisi tällaisia asioita ruveta tunkkaamaan vapaa-ajallansa olosuhteiden pakosta, mutta onneksi kovin kauaa varsinaisen ongelman korjaamiseen ei mennyt.
Kuitenkin aamu alkoi tänään hotellissa Vilnassa siinä yhdeksän maissa. Kävimme alakerran hotellilla aamiaisella ja sen jälkeen siirryimme vielä noin tunniksi hotellihuoneelle lepäilemään ennen kuin jatkoimme matkaamme kohden Vilnan keskustaa. Kartasta katsoin uudemman kerran ja saattoi olla että matka Vilnan keskustaan olikin 11 km eikä 7 km, mutta en nyt ole aivan sata varma kuitenkaan. Oli miten oli, lähellä keskustaa hotellimme kuitenkin sijaitsi.
Keskustaan saavuimme varmaankin jossain kahdentoista hujakoilla. Ajattelimme että parkkipaikan etsintä voi osoittautua haasteelliseksi mutta noin kilometrin päässä keskustasta oli julkisia parkkipaikkoja. En kuitenkaan aivan varma ollut (aikaisempien kokemusten perusteella) ja kysyin vielä ohikulkeneelta mieheltä osaako hän kertoa saako tähän pysäköidä rahaa vastaan vaiko ei. Hän oli varsin ystävällinen ja opasti meille masiinan käytön ja kertoi missä vaiheessa se kyselee mitäkin josta oli apua koska ohjeet tulivat puolaksi. Jatkaessaan matkaansa neuvomisen jälkeen hän vielä kätteli meitä ja toivotti mukavaa reissua. Mukavan ystävällistä menoa. Myöhemmin kone vaihtoi tekstit englanniksi kun suomalaista pankkikorttia käytin koneessa ja sen avulla saimme lisäopastuksia kortin käyttöön.
Kävelimme autolta keskustaan ja se löytyi onneksi helposti kaikesta rakennustyöstä huolimatta. Täälläkin tein tutun kikan eli ennen keskustaan lähtöä kävin ottamassa lähimmän kadun risteyksestä tien nimistä kuvan jotta niiden avulla pystyisimme tarpeen mukaan etsimään minne auton olemme jättäneet. Onneksi täälläkin oli helppoa suunnistaa tuntomerkkien perusteella joten tälle ei tarvetta tullut, mutta hyvä se on varuilta olla moinen varakeino jos suunnista eksyy.
Suunnista eksymisestä puheen ollen, kävellen käymissämme kaupungeissa on tähän mennessä jokaisessa ollut kohtalaisen helppoa suunnistaa ilman suurempia apuja navigaattorilta siitäkin huolimatta että eksyn yleensä lähes poikkeuksetta autolla. Kävellen taas täällä ei ole juurikaan tullut pahasti suuntavaistoa sekoitettua ja uskon että syynä on rakennuksen persoonallisuus. Jokainen tie ja katu ei näytä samalta, rakennukset ovat eri näköisiä, kokoisia ja värisiä, matkalle mahtuu patsaita ja muita maanmerkkejä joiden ansiosta löytää kohtalaisen nopeasti tiensä taas kartalle. Kiintoisaa. Olen joskus peleissäkin miettinyt että tuntuu että paikoitellen löydän nopeammin niissäkin ilman karttaa kuin kartan kanssa sillä silloin havainnoi ympäristöään aivan eri tavalla.
Yhtä kaikki Varsovassa tuli pyörittyä oikeastaan vain sen turistirysä-puolella eli vanhan kaupungin puolella. En ole varma onko siellä selkeästi erikseen uudempi puoli mutta vaikutti ainakin siltä kun jonkin matkaa siirryimme toiseen suuntaan. Pari tuntia pyörineenä emme enää jaksaneet lähteä asiaa tarkemmin selvittämään sillä kaupungista oli jo saanut mukavan ja viihtyiseän mielikuvan ja saanut vähän tuntumaa millaista on Puolan pääkaupungissa.
Kävimme muutamassa eri kahvilassa ja mukavan persoonallisia paikkoja oli molemmat. Englannilla pärjäsi näissäkin joten on helppoa havaita että englannin kieli on Puolassa nuorten aikuisten ikäluokassa hyvä mutta hieman iäkkäämmillä kielitaito ei ole niin vahva. Eipä siinä, ei heidän englantia toki tarvitse osatakaan kotimaassaan sillä ajattelen kuitenkin että ”Maassa maan tavalla”. Jos englanniksi emme saa palvelua, se on sitten vain henk. koht. voi voi ja Google translator kehiin tai lottoamalla huitoa jotain ja katsoa mitä eteen tulee ja paljonko se maksaa. Aina sitä huitomalla jotain saa tilattua.
Varsovasta lähdimme vihdoin paluumatkalle Suomeen joten suuntasimme automme kohden Liettuaa. Takaisin tullessa reitti menee toista kautta ja paluumatkalla Liettuassa yöpymisen sijanniksi valikoitui maan entinen pääkaupunki Kaunas joka on yhä Liettuan toiseksi suurin kaupunki. Väkiluku Kaunasissa on vuonna 2012 ollut yli 300.000 asukasta joten aivan itikan paskan kokoinen kylä sekään ei siis ole.
Ilahduttavasti hotellin löysi täältäkin suhteellisen helposti, vaikkakin navigaattoria apuna käyttäen. Tähän mennessä tämä taisi olla halvin hotelli jossa olemme yöpyneet sillä huone irtosi 58 eurolla ja tässäki on samassa kaksi erillistä huonettta joten kummallakin on omaa rauhaa nukkua. Hotellin tasokin on kyllä aivan jotain muuta kuin sadan euron hujakoilla pyörineen hotellin, mutta ei tämä missään nimessä huonoltakaan vaikuta – ei vain silti järisyttävän hyvältäkään. Voittaa kuitenkin autossa yöpymisen vaihtoehdon.
Puola on nyt nähty ja koettu edes pintapuoleisesti ja Liettuan puolella iltaan valmistautuessa tajuaa että näin sitä vain tuli autolla päräyteltyä Puolaan. Tuntuu varsin absurdilta kuinka lyhyt ajomatka sinne Vantaalta onkaan, käytännössä sellainen että halutessaan sen työstäisi vaikka yhdessä päivässä omalla autollaan.
Kunhan reissu on ohi (luultavasti lähipäivinä siis) ja olemme palanneet takaisin Suomeen kirjoitan vielä mitä reissusta jäi käteen, millaisia fiiliksiä Puola herätti ja vastauksen kaikkia varmasti askarruttavaan kysymkyseen: ”Onko Puolassa oikeasti euroopan kauneimmat naiset?” 😉
Nyt on vihdoin aika käydä kohden unimaata sillä kello on 00:56 ja yhdeksältä olisi aikomus taas herätä uuteen aamuun mikäli Luoja suo ja elonpäiviä riittää.
Leave a Reply