Aleksin Blogi

Month: February 2019

  • Ruokapaikat: Ravintola Maya

    Hiiligrillattu härän sisääfilepihvi

    Vuoden 2019 ensimäiseksi ravintolatestailuksi päätyi Helsingissä aivan rautatieaseman tuntumassa (Mikonkatu 18) sijaitseva ravintola Maya. Mayassa olen aikaisemminkin käynyt pariin otteeseen, mutta tällä kertaa myös kamera oli mukana joten pystyn tänne blogiinkin paikasta lyhyesti kirjoittamaan.

    Mayassa tarjoillaan sivujensa mukaan latinalais-amerikkalaiseen tyyliiin. Koska omakohtaista kokemusta ei ole latinalaisesta Amerikasta tyydyn luottamaan että tyyli on jotain sellaista mitä Maya on. Lopputuloksen kannalta asialle ei ole itselleni toki merkitystä sillä menin sinne syömään kaverini kanssa hyvän ruoan ja hyvä sijainnin vuoksi kun sopivasti sattui tilaakin olemaan vapaana. Useammankin kerran olen saanut havaita että paikka on täynnä, joten on suositeltavaa tehdä pöytävaraus ravintolaan jos haluaa varmistaa että tilaa riittää.

    Ruokajuomaksi löytyi Panimo Hiidenkin oluita

    Syömään meno oli ravintoloiden yleisten tapojen mukainen. Sisään mennään ja odotetaan tiskin lähellä, tarjoilija tulee ohjaamaan pöytään ja pian pääsee tekemään juomatilausta. Oma valintani oli Panimo Hiiden olut Raivoava Rakki joka oli varsin mieluisan makuinen IPA ja siten toimva ruokajuomaksi.

    Alkupaloiksi valitsin Queso a la parrilla -annoksen joka suomeksi oli grillattua halloumjuustoa ja pebrevinaigretteä. Pääruoaksi valitsin Filette gaucho -nimellä löytyneen aterian johon kuului hiiligrillattu härän sisäfileepihvi, paahdettua perunaa, vihreää mantelisalsaa, punaviinikastiketta sekä kasvispaistosta.

    Alkupalana oli Queso a la parrilla

    Ateria valmistui suhteellisen nopeasti, eli kun ruokajuomaa siemaili meni n. 10 minuuttia että alkupalat oli pöydässä ja noin vartti siitä tarjoiltiin jo pääruoka. Aika jolloin olin täällä käymässä oli keskiviikkopäivä noin kello 16 joten mitään ruuhkaa ei paikassa siihen aikaan ainakaan ollut. Mene tiedä kuinka nopeasti sitten iltaisin ja muina ruuhka-aikoina ruokaa saa, mutta yleensä tämän tyylisiin ravintoloihin ei tule lähdettyä muutenkaan kiireen kanssa.

    Pääruoan jälkeen valitsin jälkiruoaksi latten sekä Tarta Maya -annoksen johon kuului chilillä maustettua suklaakakkua, vaniljajäätelöä, hedelmiä sekä marjoja.

    Jälkiruoaksi tuli valittua Tarta Maya -annos

    Ateria oli kokonaisuutena erinomainen. Härän sisäfileepihvi oli miellyttävän mehevä myös kypsänä jollaisena pihvin pyysin eikä myöskään lisukkeet jättäneet valittamisen sijaa. Jälkiruokakin maistui hyvälle joten paikasta jäi ateriansa osalta yhtä positiiviset mielikuvat jotka aikaisemmillakin käyntikerroilla on jo muodostunut.

    Hintatasonsa osalta Maya on hieman korkeampi kuin moni muu paikka josta olen täällä blogissani aikaisemmin kirjoittanut, mutta on se myös merkittävästi fiinimpikin. Ateria alkuruokineen, jälkiruokineen sekä juomineen maksoi 59,20 eur joten se sijoittuu hieman keskivertoa ravintolaa hinnakkaampien ravintoloiden kategoriaan.

    Hyvän aterian lisäksi paikan palvelustakaan ei löytänyt mitään valittamista ja paikka on tunnelmaltaan myös viihtyisä. Se on myös hyvällä sijainnilla joten en löydä mitään syytä miksi Mayaa en voisi suositella myös muillekin.

    Lähikuva pihvistä
    Paikka sisältä

  • Kokkailukeskiviikko: Allun helppo vegepannu

    Tämänkertaisena kokkailukeskiviikon ruokana laitoin sekalaisen vegekokkailun. Koska tällä ei ole tietääkseni mitään yleispätevää nimeä niin olkoon se nyt nimeltään Allun helppo vegepannu.

    Odotan mielenkiinnolla tuleeko koskaan tehtyä tälle jatkoa nimeltään semihelppo vegepannu josta on hyvä jatkaa semivaikea vegepannu -ateriaan ja lopulta päätyä haastavuuessaan hulluuden rajoille kokkaajansa kutsuva vegepannu -ateriaan. Tuskin, mutta aika näyttää.

    Kuitenkin ateriaan tuli laitettua herkkusieniä, vihreää paprikaa, omenaa, papuja ja tofua sekä heitettyä sekaan chilitöhnää.

    Raaka-aineet kokkailukeskiviikon ateriaan

    Koska aineita oli näin vähän ja ne kaikki menivät pannulla laitettuna heitin ensimmäisenä vain pannun kuumenemaan, laitoin margariiniä sulamaan ja pilkoin vihreää paprikaa mukavammin mutusteltavan kokoiseksi. Kaksi pötkylää oli sopiva määrä tähän ateriaan. Pilkkomisen jälkeen tietenkin heitin ne sitten pannulle vain lämpenemään.

    Seuraavana pannulle taisi tiensä löytää puoli tölkkiä herkkusieniä, heti perään sitten pavuista vajaa puolet tölkistä (ehkä kolmasosa) ja siitä sitten joko tofu tai omena. En muista eikä sillä sinänsä ole yhtään mitään merkitystä. Ateriaan tuli heitettyä ainoastaan puolikas omena ja se oli varsin sopiva määrä, samoin kuin tofuakin yksi siivu pilkottuna oli riittävästi.

    Viimeisenä sitten heitin mausteeksi chilitöhnää ison teelusikallisen antamaan makua ateriaan. Se toimi hyvin, ei ollut liian mausteista mutta ei kuitenkaan jättänyt ateriaa mauttomaksi.

    Vihreitä paprikoita löytyi myös pitkulaisena

    Kokonaisuutena ateria oli ennalta arvattavan makuista eli perus hyvää kasvisruokaa jolla saa nälän siirrettyä pois. Hyvänä puolena maun lisäksi oli myös sen vähäinen kaloripitoisuus joten tämänkaltaisia ruokia voi olla hyvä laittaa useamminkin eri variaatioina.

    EDIT 2019-02-08: Ruoassa oli ainoastaan tofua, ei fetaa kuten vahingossa aiemmin kirjoitin.

  • Musamaanantai: Bad Religion – The Gray Race

    Bad Religionin The Gray Race -levyä on useammilla erilaisilla kansilla

    Tämänkertaisena musamaanantain levynä on amerikkalaisen punk rockia soittavan Bad Religionin albumi The Gray Race. Albumi on yhtyeen yhdeksäs levy ja se on julkaistu vuonna 1996.

    Itse muistelisin kuulleeni Bad Religionin biisejä ensimmäistä kertaa luultavasti ammattikouluaikoina eli vuosien 2000-2003 välillä. Tuolloin vain yksittäiset biisit itselleni iski eikä bändi jäänyt vielä siinä vaiheessa enempään kuunteluun jostain syystä, mahdollisesti yhtyeen provosoivan nimen vuoksi.

    Myöhemmin, ehkä vuosien 2011-2014 välillä ostin syystä tai toisesta Bad Religionin tämän albumin, varmaankin tutustumistarkoituksessa ja siksi että siinä on yhtyeen varsin tunnettu kappale Punk Rock Song josta olin aikoinani jo pitänyt. En enää muista edes ostinko tämän mistä, mutta veikkaisin joensuulaista levykauppaa Levy-Eskoja josta tuohon aikaan ostin muutenkin ensisijaisesti levyjäni.

    Tämän levyn myötä innostuin Bad Religionista enemmänkin. Tätä levyä tuli luukutettua läpi hyvinkin monet kerrat ja se on säilynyt yhä sellaisena levynä että tähän on helppoa tarrata milloin tahansa uudemmankin kerran. Myöhemmin olen löytänyt yhtyeeltä monta muutakin levyä jotka potkivat kovasti ja kestää puhkiluukuttamista aina yhä uudestaan ja uudestaan, mutta The Gray Race säilyttää silti asemansa itselleni henkilökohtaisesti tärkeimpänä Bad Religionin levynä.

    Musiikillisesti levy on kohtalaisen suoraviivaista punk rockia jossa kuitenkin on tarpeeksi mukavia koukkuja siellä täällä antamaan kappaleisiin makua. Sanoituksellisesti albumin biisit ovat yhtyeelle tuttuun tapaan yhteiskunnallisiin asioihin kantaa ottavia.

    Levy on tasaisen hyvä alusta loppuun ja pidän paljon myös sen tuotannollisesta puolesta. Se on sopivan hiottua omaan mieltymykseeni mutta ei kuitenkaan sellaista että se menettäisi punk rockissa tarvittavaa terää. Toki tämä jakaa varmasti mielipiteitä, mutta omaan korvaani levy kuulostaa erinomaiselta.

    Mielenkiintoisena detailina Bad Religionista ja heidän musiikistaan ja sen merkityksestä itselleni voi mainita myös sen että ainoat sähkökitaralla veivattavat kappaleet joita olen koskaan opetellut alusta loppuun saakka soittamaan on molemmat olleet kyseiseltä yhtyeeltä. Olen enemmän tottunut remputtelemaan akustisella kitaralla ja sähkökitaralla soittamaan vain yksittäisiä riffejä sieltä täältä, mutta kappaleet Punk Rock Song sekä American Jesus olen opetellut soittamaan kokonaan.

    Laitan vielä tähän loppuun pari biisiä tältä levyltä joista voi käydä tutustumassa yhtyeeseen mikäli yhtye ja levy ei soita millään muotoa kelloja.

  • From Fatness To Fitness – viikko 00

    Tämän aamun lenkin tilastot

    Kuten kuukausikatsauksessa mainitsin on tarkoitus lisätä liikuntaa ja pudottaa painoa. Aikaisemmin olen tästä maininnut ohimennen ainoastaan kuukausikatsauksessa mutta nyt ajattelin ruveta sunnuntaisin lisäämään viikottaisen statuspostauksen kuinka liikunta on sujunut.

    Aloitin merkitsemään näitä lenkkejä kuukauden alusta joten tämän viikon postaukseen tulee ainoastaan kolme lenkkiä. Jatkossa on tarkoitus sunnutain postauksessa laittaa maininta lenkeistä jotka on tehty sunnuntain ja lauantain välillä. Tällä viikolla poikkeuksellisesti nyt kuitenkin laitan tämän aamun lenkinkin tähän ja se nyt tulee ensi viikon postauksessakin mukaan mutta siitä saa sitten jatkossa rytmin kuntoon.

    Syy miksi mainitsen lenkit sunnuntaista lauantaihin on tietenkin se, että sunnuntaina tulee postaus iltaisin kahdeksalta enkä tietenkään voi tietää jos vielä postauksen jälkeen käyn heittämässä lenkin joten näin pääsee siitäkin ongelmasta.

    Tarkoituksena on jakaa ylhäällä näkyvän kuvan kaltainen statuskuva aina jokaisesta kävelylenkistä jonka olen tehnyt. Tietenkin tähän lasken mukaan vain ne jotka olen asioikseni lähtenyt lenkille enkä ole harrastanut hyötyliikuntana tapahtuvaa kävelyä.

    Ensi viikon postaukseen koetan etsiä jonkun fiksun graafin kuinka saan aina jaettua myös aamupainon viikon ajalta jotta siitä saa myös käsitystä painon kehityksestä. Tähän hätään en löytänyt kuin kuukausitasolla näyttävän tilaston joka on kätevä kuukausikatsauksessa mutta täysin hyödytön viikkotason tilastoja ilmaistessa. Toivon mukaan ensi viikolla saan myös painodataa jaettua. Jos en löydä niin sitten täytynee tyytyä kuukausikatsauksessa vain jakamaan tulokset.

    Kuten näistä kuvista näkee on lenkin pituus ja kesto lyhyt ja vauhti suhteellisen hidas. Tänään vauhtia hidasti erityisesti reilut määrät lunta jalkakäytävillä joka teki lenkistä suhteellisen raskaan tarvottavaksi.

    Kuitenkin olennaisinta tässä vaiheessa ei ole tietenkään lenkin pituus tai miten nopeasti siellä tuli pyörittyä vaan se, että sinne edes tulee lähdettyä. Parempi on tehdä pysyvä tapa hitain askelin (!) kuin rynnätä pitkille lenkeille täydellä tarmolla ja lopettaa motivaation puutteeseen viikossa.

    Lisäksi kun tänne näitä postaan joka viikko niin on siinä hyvä syy myös käydä lenkillä, sillä julkisesti kun sen tekee niin kynnys lopettaa motivaation puutteeseen on suurempi 😛

    Lauantai 02.02.2019
    Perjantai 01.02.2019

  • Leffalauantai: Stealth (Stealth – Näkymätön uhka)

    Stealth (IMDB) joka Suomessa tunnetaan nimellä Stealth – Näkymätön uhka on toiminnallinen sci-fi-elokuva vuodelta 2005. Elokuvan on ohjannut mm. elokuvista The Mummy – Tomb of the Dragon Emperor sekä xXx tunnettu Rob Cohen. Pääosarooleissa nähdään Josh Lucas, Jessica Biel sekä Jamie Foxx.

    Elokuva kertoo kolmesta hävittäjälentäjästä jotka saavat mukaansa taisteluihin uutta teknologiaa edustavan tekoälyllä varustellun hävittäjän. Kuten niin monesti ennenkin myös tällä kertaa tekoäly alkaa saavuttamaan odottamattomia ja toivomattomia piirteitä. Pian taistelulentäjillä ainoana huolenaan ei ole vain vihollisten sotakoneisto vaan myös oman tahdon saavuttaneen koneen palauttaminen takaisin ruotuun ennen kuin se onnistuu pyrkimyksessään hyökätä väärään kohteeseen.

    Oman lisänsä elokuvaan antaa myös taustalla käytävät politikoinnit lentokoneen käytöstä tiedostetuista riskeistä huolimatta ja siitä mitä kaikkea ollaan valmiita uhraamaan haluttujen päämäärien saavuttamiseksi.

    Kara Wade (Jessica Biel)

    Action-elokuvien kategoriassa Stealth on monella tapaa mielenkiintoinen tuotos. Sen tarina on mielenkiintoinen ja se pitää hyvän tasapainon yllättävien juonenkäänteidensä osalta.

    Pidin Stealthissa myös siitä kuinka siinä edes kevyellä pintaraapaisulla analysoitiin tietoisen tekoälyn luomia uhkia ja sitä millaisia vaaroja on mikäli sodankäynti muuttuu liiallisen pelimäiseksi. Tekoäly vailla emotionaalista ja moraalista painolastia päätöksenteossa on vaara, sillä monet iskut siviilikohteidenkin lähellä jää ihmisten moraalin vuoksi tekemättä. Mikäli tämänkaltaiset asiat perustuisivat pelkkään tilastolliseen analyysiin olisi mahdollista että iskuja tapahtuisi paljon useammin ja katastrofaalisimmin seurauksin.

    Tekoälyn luomia uhkakuvia on maalailtu kyllä myös monissa muissakin elokuvissa, tunnettuina esimerkkeinä ainakin Terminator tai 2001: Space Odyssey, mutta pidän siitä että myös kepeämmissä elokuvissa joissa painopiste on muualla otetaan jollain muotoa kantaa tämänkaltaisiin kysymyksiin jotka tulevaisuudessa ovat oikeastikin uhkakuvia.

    Ben Gannon (Josh Lucas)

    On harmillista että mielenkiintoinen tarina menettää osan terästään epätasapainoisen tuntuisen ohjauksen vuoksi. Paikoitellen elokuvan ohjaus oli tyylikästä ja esimerkiksi hidastuksia oli käytetty tunnelmaa maalaillessa mielenkiintoisella tavalla ja musiikit olivat antamassa vielä kohtauksiin sopivaa maustetta tukemaan tilanteen dramatiikkaa. Valitettavasti toisissa tilanteissa ohjaus oli häiritsevän sekavaa, tarpeettoman nopeita leikkauksia sisältävää kameran pyörittelyä jotka tekivät osista kohtauksista lähinnä puuduttavaa katsottavaa.

    Lisäksi huonoina puolina voi mainita henkilöhahmojen stereotyyppisen kliseisyyden ja päälleliimatulta tuntuvan ihmissuhdetarinan. On hyvä että jotain yritystä ihmissuhteiden osaltakin on ollut luodessa tarinaan edes vähän merkitystä, mutta tapa jolla se oli luotu oli vaisu, ennalta-arvattava ja kokonaisuutena tasapaksu.

    Kaikista huonoista piirteistäänkin huolimatta Stealthista jäi positiiviset mielikuvat. Se oli omassa lajityypissään viihdyttävä elokuva joka jaksoi pitää mielenkiinnon yllä loppuun saakka.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 49 000 annettuun ääneen”]5,0/10[/simple_tooltip])