Pyynikin Vahvaportteri on kotimaisen Pyynikin käsityöläispanimon panemaa 7,5 % vahvuista imperial porteria. Katkeroita siinä on 44.0 EBU ja kantavierrettä 18.6 °P. Olutta voi ostaa Alkosta. Lisää tietoa löytää myös panimon omilta sivuilta osoitteesta pyynikin.com.
Oluen aukaistua erottaa miellyttävän ja aromikkaan perinteisen porterin tuoksun joka onneksi säilyy myös tuoppiin kaadettuna seuralaisena koko oluen nauttimisen ajan. Kaataminen tuoppiin on helppo prosessi vähäisen vaahtoavuuden vuoksi eikä tuoppiinkaatovauhtia tarvitse sen vuoksi rajoittaa.
Suutuntuma oluessa on helposti lähestyttävä. Se on pehmeä, aistikas ja täyteläinen. Maku on kepeän paahteinen ja tasapainoinen ja siitä on löydettävissä myös suklaista makua.
Maun osalta kyseessä on hyvinkin perinteikäs porter ilman suurempia ihmeitä, mutta pehmeän tuntumansa vuoksi tämä voi olla monelle keskimääräistä helpommin lähestyttävä tuttavuus. Jälkimaku jättää mukavan tunnun ja halun ottaa toinenkin kulaus.
Kokonaisuutena tämä on varsin hyvä olut portereiden ystäville.
Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin metallimusiikki, mm. Mustan Kuun Lapset – Ikaros tai Saor – Bròn.
Kuten jotkut YouTube-kanavaani seuraavat ovat saattaneet havaita ohimennen videoiden taustalla olen hankkinut uuden sohvan olohuoneeseen. Posti toi sohvan perjantaina ja samalla veivät vanhan ja raihnaisen sohvavanhuksen viimeiselle leposijalleen sohvien taivaaseen. Tai kaatopaikalle. Mene tiedä, kuitenkin pois asunnostani.
Aikaisempi sohva oli joitain vuosia itselläni käytössä. Ostin sen aikoinaan kaveriltani asuessani Lauttasaaressa joten aika-akseli sijoittuu näin ollen parin vuoden taakse. Hyvä sohva se oli ja palveli uskollisesti tarkoitustaan, kahden istuttava ja mukava siihen saakka kunnes kilometrit tulivat täyteen ja sinne alkoi vähitellen uppoutumaan aina vain syvemmälle. Ehkä jonakin päivänä sohva olisi tehnyt kuten tähdet kuollessaan ja synnyttänyt mustan aukon ja imaissut minutkin mukanaan joten oli parempi pelata varman päälle ja vaihtaa sohvaa ennen sitä.
Uusi sohva tuli tilattua Maskusta. Tuotteen nimi on Airton ja hintaa oli tarjouksessa 399 eur. En tiedä kyllä onko tätä oikeasti koskaan myynnissä ilman että olisi jokin tarjous voimassa, mutta väliäkö hällä. Lisäksi kuljetuspalvelu oli mahdollista tilata sekä lisäpalveluna vanhan pois vienti joten tietenkin otin molemmat joista sitten lisähintaa tuli noin satanen, taisi olla hieman yli. Ei paha hinta jos miettii sitä kaikkea vaivannäköä ja säätämistä mitä aiheeseen liittyisi jos itse lähtisi värkkäilemään.
Ensituntumat sohvasta on hyvät. Se on jämäkkä, siinä mahtuu olemaan pitkällään mukavasti (johtuen että olen itse suhteellisen hobitti, 172 cm tai 173 cm), siinä on käsinojat joita vasten voi mukavasti laittaa tyynyn jos pötköttelee ja selkänojat saa pois viskattua jos haluaa nukkuakin. Toki niiden kanssakin voi nukkua jos mahtuu, mutta omaan makuuni sohva tuntuu aika kapealta tyynyjen kanssa nukuttavaksi.
Vielä en ole koettanut millaista tässä on päiväunet kiskaista, mutta jonakin päivänä vielä sekin pitää koettaa.
Ensituntumat siis sohvasta on hyvät. Useampi tunti tuli sohvalla sitten istuttuakin kun pidin puoleen yöhön saakka venyneen pelisession. Sohva kesti ja oma takalisto myös joten 5/5, tällä mennään siihen asti että sohva joskus lahoaa ja uutta pitää vaihtaa.
Adventure Time: The Pirates of the Enchridion on Climax Studion kehittämä ja Outright Gamesin/Bandai Namco Gamesin vuonna 2018 julkaisema avoimen maailman seikkailupeli roolipelillisillä elementeillä. Se on saatavana Xboxin lisäksi myös PC:lle, PS4:lle sekä Nintendo Switchille.
Tarinassa kerrotaan kuinka pelimaailma on joutunut yllättäen kohtaamaan vedenpinnan merkittävän nousun. Sankarit Finn ja Jake lähtevät selvittämään syytä ja käyvät kyselemässä tietäisikö jääkuningas asiasta jotakin. Jääkuninkaan kanssa jutusteltua seikkailu pääsee kunnolla vauhtiin ja pian sankarit seilaavatkin pitkin pelimaailmaa selvittämässä ongelman syytä.
Vaikka pelin tarina onkin luultavasti suunnattu perheiden pienempiä silmällä pitäen oli tarina toimiva ja viihdyttävä myös omaan makuuni.
Tarinan edetessä matkaseurueeseen tulee mukaan myös muita hahmoja ja lopulta seikkailua koetaan neljän hahmon voimin. Jokaisella hahmolla on omat kykynsä ja pelimaailmassa liikkuesta hahmosta toiseen voi vaihtaa milloin tahansa. Esimerkiksi yksi hahmoista osaa viskata koko porukan korkeiden esteiden yli hyppykohdissa kun taas toinen hahmoista kykenee kirveellä aukaisemaan aarrearkkuja joten hahmoista toiseen tulee vaihdettua kohtalaisen useasti. Pelillisesti tämä on onneksi toteutettu hyvin ja vaihto tapahtuu ohjaimen ylempiä liipaisimia painamalla.
Taistelut ovat vuoropohjaisia
Peliin on otettu paljon roolipelillisiä elementtejä jotka itselleni iski todella hyvin ja varmasti oli yksi suurimmista syistä miksi pidin tästä pelistä niinkin paljon kuin pidin. Hahmot saavat taisteluista perinteiseen tapaan kokemuspisteitä (XP) jota tarpeeksi kerättyä hahmo siirtyy seuraavalle tasolle. Hahmon tason noustessa myös uusia erikoisiskuja aukeaa joita voi sitten vuoropohjaisessa taistelussa käyttää. Samoin totuttuun tapaan myös mahdollinen HP kasvaa kuten myös mahdollinen damagen määrä jne.
Taisteluissa pelaajat voivat tehdä suojauksen lisäksi myös lyöntejä tai hahmokohtaisia erikoislyöntejä. Erikoislyönnit tarvitsevat jonkinlaista chargea (eli asia jota kutsuttaisiin termillä “mana” muissa peleissä) joka kasvaa jokaisen alkavan kierroksen myötä yhdellä. Tehokkaammat iskut vaativat tietenkin enemmän näitä palkkeja. Charge-palkki taisteluissa on kaikkien hahmojen kesken jaettu eli jos yhdellä tekee erikoislyönnin joka vie koko kerätyn chargen ei muillakaan hahmoilla ole sitä enää käytössä ennen kuin se on latautunut uudelleen.
Hyvänä puolena taisteluissa oli myös mahdollisuus käyttää esineitä. Jokainen hahmo pystyy ennen varsinaista liikettään käyttämään matkalla kerättyjä asioita. Esimerkiksi jos taistelutoveri on vieressä kaatunut vihollisen hyökkäyksessä voi hänelle antaa muffinssin ja herättää hänet takaisin eloon ja mukaan taisteluun. Erilaisia esineitä on kohtalaisen paljon ja niillä voi esimerkiksi vaikuttaa että seuraavat iskut mitä haluttu hahmo tekee antavatkin vaikkapa jäädamagea. Eri vastustajiin tehoaa paremmin erilaiset iskut joten taistelua on mahdollista hioa paremmaksi oikeanlaisia apuja käyttäen.
Pelimaailmassa on myös synkempiä alueita.
Kokonaisuutena Pirates of the Enchridion oli todella hyvä peli. Sen tarina on mielenkiintoinen ja viihdyttävä, siinä oli humoristisia piirteitä, graafinen ilme on mukava, pelin taistelut olivat hyviä ja tarpeeksi monipuolisia ja muutkin roolipelilliset elementit antoivat siihen mukavaa imua. Päätarinan lisäksi mukana on myös kepeitä sidequesteja niitä kaipaaville.
Ainoa mistä peliä voin moittia oli paikoitellen satunnaiset tekniset ongelmat. Peli ei kaatunut kertaakaan, mutta pieniä nykimisiä ilmeni ainakin Xbox One X:llä toisinaan kun merellä seilasi ja saapui toisen saaren lähistölle. Nämä ovat pieniä mutta silti kokonaisuutena rasittavia piirteitä.
Mikäli lapsenmieliset ropellukset millään muotoa on vaihtoehto pelattavien pelien listalle on Adventure Time: Pirates of the Enchridion niitä pelejä joille ainakin kannattaa antaa mahdollisuus. Tiedä vaikka peli imaisisi otteeseensa.
Viikko on jälleen takana ja on aika postata tuttuun tapaan viime viikon lenkit ja painon kehitys. Tuttuun tapaan painon osalta jumissa ollaan oltu, vaikkakin tänään sunnuntaina aamupaino osoittaa taas parempaan suuntaan eli alaspäin. Ehkäpä siis jumit lähtevät seuraavalla viikolla taas liikkeelle ja paino alkaa tulemaan lisää alaspäin 🙂
Tällä viikolla lenkkejä jäi välistä useampi (perjantai ja lauantai) sillä viikolla joka ilta oli lämpöjä ja perjantaina sitten jäin pois töistäkin kun jo aamusta alkoi lämpöjä nostamaan normaalin iltalämpöilyn sijaan. Otin siis perjantain ja lauantain rauhallisesti ja en käynyt kauppaa kauempana pihalla pilkistämässä. Onneksi nyt tänään pääsi taas lenkkeilemään jotta ei aivan kokonaan pääse irtaantumaan ulkoilmasta 😀
Kuten kuvista voi havaita lenkkipolku on viikon mittaan muuttunut hieman uusillekin reiteille. Syynä tähän on asiakasprojektissa aloittaminen Salmisaaressa joten hyötyliikuntaa tulee vähintään pari kilometriä päivässä (1,10 km per suunta). Kuitenkin yhtenä päivänä kävelin sieltä Kamppiin jotta saan mitattua matkan joka näyttäisi kuvan perusteella olleen 2,67 km.
Ensi viikolla ajatuksena on katsoa onnistuisinko yhdistämään liikunnan työpäivän oheen, eli kävelisin joko Kampista Salmisaareen tai Salmisaaresta takaisin. Ideana tässä olisi saada tehtyä päivittäinen lenkki työmatkan yhteydessä jolloin voisin nukkua merkittävästi pidempään enkä joutuisi silti jättämään lenkkejä välistä. Saapas nähdä kuinka onnistuu 🙂
Pidempään nukkumisella tietenkin tärkein hyöty olisi se että univajetta ei tulisi, koska hyvät unet auttavat painon pudotuksessakin.
Paino tuli hieman alas viime viikosta. Viime viikolla painon keskiarvo oli 105,37 kg ja nyt 105,28 kg. Ei kuitenkaan mitään dramaattista muutosta.
Paino tuli hieman alas viime viikosta mutta ei mitenkään kovin nopealla tahdilla. Toivon mukaan ensi viikolla jo hieman enemmänkin!
Ei muuta kuin kohden uutta viikkoa uudella tarmolla. Mielenkiinnolla katson kuinka lenkin yhdistäminen työmatkaan tulee onnistumaan vai tuleeko vain suosiolla palattua erilliseen lenkkiin 🙂
Eden Lake (IMDB) on brittiläinen vuonna 2008 julkaistu kauhu/trilleri jonka ohjauksesta on vastannut James Watkins. Watkinsin ohjausuralle mahtuu ainoastaan kolme elokuvaa joista Eden lake on ensimmäinen. Lisäksi hän on ohjannut McMafia televisiosarjaa useita jaksoja sekä yhden jakson myös Black Mirroria (Jakso Shut up and dance).
Pääosarooleissa elokuvassa nähdään Kelly Reilly joka on nähty myös Caroline Bingeyn roolissa elokuvassa Pride & Prejudice sekä Michael Fassbender joka tunnetaan myös elokuvasta Steve Jobs. Lisäksi isossa rooleissa nähdään Jack O’Connell, Finn Atkins, Jumayn Hunter sekä Thomas Turgoose.
Elokuvan juonessa kerrotaan pariskunnasta Jennystä (Kelly Reilly) sekä Stevestä (Michael Fassbender) jotka lähtevät rauhaisaan viikonlopun viettoon Eden Lake -nimellä tunnetulle järvelle. Pariskunnan harmiksi rauhaisa viikonloppuelämä uhkaa jäädä kaukaiseksi haaveeksi paikalla mesoavan nuorisojengin vuoksi. Pariskunnalla tulee nuorison kanssa erimielisyyksiä ja pian yhteenotolta ei enää voida välttyä.
Pariskunta saa huomata että Eden Laken nuorison kanssa napit vastakkain joutuminen on paljon pahempi tilanne kuin normaalisti nuorten kanssa riitoihin joutuminen ja pian alkaakin eloonjäämiskamppailu jossa sairaaseen kidutukseen ja väkivaltaan kykenevä nuoriso näyttää kuka alueella määrää.
Steve (Michael Fassbender)
Eden Lake on tarinaltaan toimiva ja sangen mielenkiintoinen vaikkakin se on samaan aikaan myös erittäin sairas ja vastenmielinen. Se on niitä elokuvia joissa kauhu nojaa uhkakuvaan joka voisi todellisuudessakin tapahtua ja sen myötä se voi olla kokemuksena merkittävästi monia muita kauhuelokuvien lajeja ahdistavampaa.
Väkivallan ja voimakkaiden kohtauksien takaa elokuvasta löytyy kuitenkin merkittävästi enemmänkin ajattelemisen aihetta joka saa tämän elokuvan erottumaan edukseen. Sen kuvaus häiriintyneestä ja sairaasta nuorisosta on toteutettu hyvin ja se antaa katsojalleen mielenkiintoisen vaikkakin pintapuoleisen kuvauksen heidän kotioloistaan. Perheenjäsenten lyhyistäkin kuvauksista huolimatta heidän persoonistaan saa tarpeeksi paljon irti jotta katsojana voi ymmärtää syitä ja seurauksia häiriintyneelle käytökselle.
Erityisen paljon pidin elokuvassa sen nuorisojengissä tapahtuvan henkilöhahmojen välisestä dynamiikasta ja sen toimivasta kuvauksesta. Porukasta erottuu selkeästi johtohahmo jonka ympärillä kaikki muut pyörivät, mutta tilanteen eskaloiduttua yli terveiden rajojen muiden mukana olijoiden epävarmuus ja halu perääntyä joutuu kuitenkin kohtaamaan johtohahmon auktoriteetin ja oman heikkouden nousta sitä vastustamaan.
Paige (Finn Atkins) ja Cooper (Thomas Turgoose)
Mikäli normaalisti katsoo tämän tyylilajin elokuvia on tämä ehdottomasti näkemisen arvoinen. Sen ohjaus on hyvä, sen tarina on kiinnostava ja näyttelytyö on erinomaista. Se onnistuu luomaan ahdistavan ja painostavan ilmapiirin suhteellisen realistisella ilmaisutyylillään ja on siten omiaan olemaan kauhun lajityypissä merkittävästi säväyttävämpi kokemus kuin monet muut kauhun alalajit. Lisäksi sen henkilöiden välisten suhteiden kuvaukset ovat merkittävästi parempaa tasoa kuin suurimmassa osassa elokuvia mitä olen nähnyt muissakaan lajityypeissä.
Eden Lake on omassa lajityypissään erinomainen elokuva jota on helppoa suositella kaikille tämänkaltaisia kauhuelokuvia katsoville. Kuitenkin sen sisältämät ahdistavat, painostavat ja järkyttävätkin kohtaukset ovat sellaisia että aivan varauksetta tätä ei pysty muille suosittelemaan.
