August 2019 – Aleksin Blogi

Leffalauantai: Along came Polly (Polly tuli kuvioihin)

Pollyn roolissa nähdään Jennifer Aniston

Along came Polly eli Polly tuli kuvioihin on vuonna 2004 julkaistu romanttinen komedia jonka pääosarooleissa nähdään Jennifer Aniston ja Ben Stiller. Elokuvan on ohjannut John Hamburg.

Tarinassa kerrotaan vakuutusyhtiön riskianalyytikosta Reubenista (Ben Stiller) joka elokuvan alussa avioituu asuntovälittäjänä toimivan Lisan (Debra Messing) kanssa. Pari lähtee häämatkalle joka muuttaakin heidän suhteensa täysin sillä Lisa päätyy harrastamaan heti matkan alkuvaiheilla seksiä lomakohteessa olevan sukellusopettajan kanssa. Reuben palaa kotiin yksin ja Lisa jää lomakohteeseen.

Yksin kotipuolessa ollessaan Reuben tapaa ystävänsä kutsumassa tapahtumassa sattumalta vanhan koulututtavansa Pollyn (Jennifer Aniston) ja pian hän huomaakin Pollyssä sellaista vetovoimaa mikä saa hänessä halun tutustua Pollyyn paremminkin. Reuben ja Polly alkavat tapailemaan toisiaan ja vähitellen tuttavuus ottaa läheisempiäkin muotoja.

Suhdekuviot monimutkaistuvat kun Lisa palaa takaisin harharetkiltään ja Reubenin omien toimien seurauksena myös välit Pollyyn alkavat ottaa Reubenin tahdon vastaisen suunnan.

Along came Polly on varsin perinteistä kaavaa noudattavaa romanttista komediaa, eli siinä on ihmiset jotka rakastuvat toisiinsa mutta kaikki kuviot eivät kuitenkaan mene ykkösellä putkeen vaan vaativat enemmän tai vähemmän matkalle tulevien esteiden poistamista. Tällä kertaa esteenä on avioliitto ja petollinen vaimo sekä varsin erilaiset luonteenpiirteet ja niiden yhteensovittaminen.

Kuten romanttisilla komedioilla on yleensä tapana on tämäkin viihdyttävää ja kepeää hyvän mielen elokuvaa jollaisia on mukavaa katsoa kun haluaa tuttua ja turvallista tarinaa jossa on onnellinen loppu. Toisin sanoen elokuva on varma valinta etsiessä hyvää elokuvaa jokaiselle romanttisen komedian ystävälle aivan yhtä paljon kuin se on varma valinta katsomatta jättämiselle jokaiselle romanttista komediaa inhoavallekin.

Elokuvassa korostuu lajityyppinsä ominaispiirteet selkeästi eikä se tarjoa juurikaan mitään poikkeavuutta, mitä nyt vessahuumoria on hieman normaalia enemmän mukana.

Ohjaustyö elokuvassa on lajityypilleen ominaista, näyttelytyö on sellaista mitä sen odottaa olevankin, juoni on viihdyttävä, humoristinen ja romanttinen joten Along Come Pollysä on kaikki mitä hyvältä romanttiselta komedialta voi odottaakin. Lisäksi olisi myös häpeällistä olla laskematta elokuvan vahvuudeksi pääosarooleissa nähtävää aina yhtä ihastuttavaa ja klassisen viehättävää Jennifer Anistonia joka jo itsessään on syy katsoa mikä tahansa elokuva.

Mikäli romanttiset komediat on oma juttusi ei Along come Pollyä kannata jättää välistä. Mikäli romanttiset komediat vastaavasti eivät puhuttele lainkaan ja niiden perinteiset kuviot lähinnä ärsyttää on turvallista hypätä myös tämän elokuvan ohi, sillä mitään uutta elokuva ei katsojalleen tarjoa vaan se nojaa puhtaasti viihteelliseen aspektiin.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 5,9,0/10)

Perjantaipullo: Kotimaista Vehnäolut

Kotimaista Vehnäolut on nimensä mukaisesti vehnäolutta. Vahvuutta oluessa on 4.7 % ja sitä myydään S-ryhmän kaupoissa. Oluesta en liiemmin tietoja löytänyt netistä, mutta ilmeisesti tämä on Laitilan panimolta tulevaa tavaraa.

Vehnäolutta myydään puolen litran tölkissä. Tölkin visuaalinen ilme on omaan silmääni ainakin tyylitön ja ruma ja siitä syntyy suoraan enemmänkin mielikuva halvasta litrakaatotavarasta kuin laadukkaasta oluesta. Ei anneta kuitenkaan tölkin hämätä ja mennään itse makuun.

Tölkin aukaistua erottaa tavallisen vehnäoluen tuoksun vaikkakin kohtalaisen laimeana. Tölkin sisällön kaadettua tuoppiin nousee tuoksu hieman vahvemmin esiin. Tuoksu on ihan ok, ei mikään maata mullistavan hyvä mutta ei onneksi huonokaan. Vaahtoa syntyy pinnalle varsin maltillisesti vaikka sisällön humauttaisi tuoppiin vauhdikkaastikin eikä vähäinen syntynyt vaahto viihdy pinnalla kovinkaan montaa minuuttia.

Suutuntuma oluessa on hieman pistävään päin kallistuva mutta raikas. Harmillisesti suutuntuma on taipuvainen vetisyyteen eikä siitä saa kunnolla mitään irti. Mausta nousee esiin banaanin makua joka on hyvä, mutta maku ei nouse kuitenkaan kovinkaan tasapainoisesti makukenttään joka laskee maun miellyttävimmän olemuksen arova hieman.

Ei tämä kuitenkaan mitenkään huono olut ja tällaisenaankin se on ihan juomakelpoinen, mutta selkeästi maku olisi kaivannut vahvempaa runkoa ja täyteläisempää suutuntumaa jotta se olisi päässyt kunnolla oikeuksiinsa.

Musiikiksi tämän kanssa toimii mm. JVG – Popkorni tai Ruudolf – Jalokivii tiputtelen.

Kokkailukeskiviikko: Vegeruokaa uunivuoassa

Tämänkertaisena kokkailukeskiviikon ateriana on omaperäisellä nimellä kulkeva vegeruokaa uunivuoassa. Ei siis ole vaikea arvata että en vain keksinyt millä nimellä tätä kutsuisin joten laitoin vain nimen joka edes suuntaa-antavasti kertoo mistä on kyse.

Ateriaan tuli pihvitomaattia, herkkusieniä, kesäkurpitsaa, tofua ja paprikaa. Lisäksi sekaan heitettiin sweet & sour -kastiketta ja cashew-pähkinöitä ja nakattiin sapuska uuniin. Ruoka tuli syötyä jasminriisin kera.

Kokkailu oli tavalliseen tapaan helppoa ja suoraviivaista, aivan kuten miehen elämäkin. Aterian valmistus alkoi pistämällä uuni päälle 175 asteeseen (vai 200 asteeseen, en enää muista). Sen jälkeen oli aika viipaloida tomaattia sopivan kokoiseksi paloiksi uunivuokaan. Tomaattikerroksen päälle viipaloin kesäkurpitsaa ja sen jälkeen herkkusieniä ja paprikaa. Viimeisenä nakkasin noin kourallisen cashew-pähkinöitä seuraksi.

Pistin ruoan uuniin noin 20 minuutiksi, hieman yli. Sinä aikana kerkesi keittelemään jasminriisit. Riisi kiehuu nopeasti, noin 10 minuuttia, mutta ennen sitä tietenkin veden kiehumiseen meni oma aikansa. Koska ruokaa tuli pidettyä uunissa parikymmentä minuuttia oli sama keittää riisit vasta kun muu ruoka oli uunissa.

Ateria maistui hyvälle, mukavaa vaihtelua pannulla kasvisten paisteluun. Luultavasti tämä on (ainakin omassa mittakaavassani) myös terveellinen ateria eikä hintakaan jää pahaksi. Lisäksi jäljelle vielä jäi paljon tofua, kesäkurpitsaa ja herkkusieniä eikä paprikakaan mennyt kokonaan tähän joten ateriasta jäi useaksi päiväksi ruokaa ja vielä raaka-aineitakin jäi odottamaan seuraavaa ateriaa varten. Hyvä ja edullinen kotiruoka.

Kuvia Taiteiden yöstä

Muutama viikko takaperin oli Helsingissä Taiteiden yö (15.8.2019). Kävin siellä parin kaverini kanssa pyörähtämässä ja tuttuun tapaan kamera kulki mukanani sielläkin. Laitetaan siis muutama satunnainen kuva tänne blogiinkin Taiteiden yöstä.

Pääsääntöisesti ilta meni pyöriskellen ristiin rastiin vailla suurempia päämääriä. Siis samaan tapaan kuin ihmisten elämäkin tavallisesti tuppaa menemään, leijaillen vain roskana elämän tuulessa kokien illuusiota vapaudesta, suunnasta ja tarkoituksesta tiedostamatta kuitenkaan minne tuulet mahtavat lopulta kuljettaa ja mitä siellä mahtaa odottaa. Tästäkin huolimatta laitetaan nyt niitä kuvia 🙂

Kuvat on otettu Fujifilm X-T2:lla käyttäen objektiivina sen 18-55 kittiputkea jonka valovoima on F/2.8-4.

Leffalauantai: Mama

Mama (IMDB) on myös vuoden 2017 It-kauhuelokuvasta tutun ohjaajan Andy Muschiettin ohjaama kauhu/trilleri vuodelta 2013. Sen pääosarooleissa nähdään Interstellarissakin nähty Jessica Chastain ja Game of Thronesista tuttu Nikolaj Coster-Waldau sekä Megan Charpentier ja Isabelle Nélisse joista molemmat on myös nähty elokuvassa It.

Tarinan alussa näytetään mies joka on seonnut, tappanut muutaman työkaverinsa ja vaimonsa ja joka sen jälkeen on kaapannut kaksi lastaan, Victorian ja Lilyn, ja lähtenyt pakomatkalle. Pakomatka ei mene hyvin sillä he ajavat tieltä ulos jonka jälkeen he joutuvat etsimään suojaa läheisestä metsästä. Metsästä löytyykin mökki jonne he menevät etsimään suojaa. Harmillisesti mökissä ei ole kaikki kunnossa ja siellä asuu myös äitinä tunnettu olento. Mies pääsee hengestään ja lapset jäävät pimeään metsään mökkiin tämän olennon kanssa.

Viisi vuotta myöhemmin lapset löytyvät mökistä ja traumaattinen mökissä olo on jättänyt heidän käytökseen jälkensä. Paluuta normaaliin arkeen koetetaan järjestellä lasten sedän Lucasin ja hänen naisystävänsä Annabelin kanssa ja lapset saavat kasvupaikkansa heidän huostassaan. Paluu ei kuitenkaan ole mutkatonta sillä lapset eivät ole ainoa asia mikä metsästä mukana on tullut. Myös mökissä ollut mystinen äiti on yhä lasten elämässä mukana eikä hän tahdo helpolla päästää otettaan irti lapsista.

Kuten hyvin monet muutkin lähiaikoina katsomani kauhuelokuvat niin myös tämä toistaa valitettavasti lähes kaikkia niitä huonoja piirteitä joita suurin osa katsomistani modereneista kauhuelokuvista toistaa (lue täältä lisää).

Sen tarina on vaisu, hahmot ovat mitäänsanomattomia ja vailla syvyyttä, siinä on tarpeettoman paljon säikäyttäväksi tarkoitettuja kohtauksia jotka eivät säikäytä sekä tympääntymiseen asti kliseisiä piirteitä – esimerkiksi vaikkapa perinteinen sähkövalojen välkyntä nähdään useaan otteeseen.

On tässä elokuvassa onneksi jotain hyvääkin. Tarinassa on edes jotain tavallisuudesta poikkeavaa kuviota ja myös näyttely on perus hyvää tasoa. Silti suurimpana vahvuutena itselleni elokuvassa oli sen visuaalisessa puolessa. Elokuvassa nähtiin useampia kohtauksia joiden visuaalinen ilme oli omaa silmääni miellyttävää ja sellaista että olisi kiintoisaa nähdä vaikka kokonainen elokuva joka on toteutettu käyttäen samankaltaista vanhanaikaista tyyliä selkeästi erottuvalla värimaailmalla.

Tällaisenaan elokuva jättää kokonaisuutena suhteellisen mitäänsanomattoman tuntuman. Katsoihan sen, mutta ei tässä ollut mitään pelottavaa tai edes jännittävää – piirteitä joista edes jomman kumman toivoisi tapahtuvan kauhuelokuvaa katsoessa.

Arvosana: 3/10 (IMDB: 6,2/10)