Carrie Pilby (IMDB) on vuonna 2016 julkaistu elokuva joka IMDB:n määritelmissä on listattu draamaksi ja komediaksi. Sen on ohjannut Susan Johnson ja sen pääosaroolissa Carrie Pilbynä nähdään Bel Powley.
Elokuvan tarinassa kerrotaan 19-vuotiaasta poikkeuksellisen älykkäästä Carrie Pilbystä jolle älykkyys ei kuitenkaan tunnu lisäävän onnellisuutta elämään. Hän käy terapiassa isänsä ystävän tohtori Petrovin (Nathan Lane) luona. Tohtori Petrov antaa Carrielle listan asioita joita hänen tulisi pyrkiä tekemään jotta Carrie uskaltaisi edes joskus höllätä tarpeettoman kireää pipoaan ja antaa myös elämästä nauttimiselle mahdollisuuden.
Carrie on vastahakoinen mutta lähtee kuitenkin tekemään listan asioita. Listalla on niin erinäisiä asioita aina ystävän löytämisestä treffeillä käymiseen ja vähitellen Carrie alkaa näkemään elämää myös oman tiukan moraalikäsityksensä ja maailmankatsomuksensa ulkopuolelta.
Elokuvaa katsoessa en voinut välttyä mielikuvilta samankaltaisuudesta teemassa Good Will Huntingin kanssa – on olemassa ihminen jolla on keskivertoa parempi älykkyysosamäärä, älykkyys ei kuitenkaan lisää hänen elämäänsä onnellisuutta vaan on enemmänkin sen esteenä ja asiaa käsitellään yhdessä terapeutin kanssa ja kuljetaan askel kerrallaan kohden eheämpää ihmisyyttä. Vaikka tarina tuntuukin jo aiemminkin nähdyltä ei tämä tee elokuvaa huonoksi sillä samanlaisista aineksista saa keitettyä monenlaisia soppia.
Carrie Pilby on monessa mielessä viihdyttävä ja sympaattinen elokuva. Sen tarina on suoraviivainen ja helposti lähestyttävä, se on ennalta arvattava ilman mitään suurempia ihmeitä ja siinä käsitellään myös Carrien menneisyydessä tapahtuneita asioita joista katsojan on helppoa lähteä analysoimaan mitkä syyt voivat aiheuttaa hänellä emotionaalisia lukkoja ja toimia siten onnellisuuden esteenä.
Ohjauksellisestikin kaikki perusasiat olivat kunnossa, mutta jostain syystä itseltäni osan tunnelmasta söi elokuvan visuaalinen tyyli teknisen toteutuksensa osalta. Valittu tyyli toi enemmän itselleni mieleen pidennetyn televisiosarjan jakson kuin elokuvan. Tätä on hieman hankala avata lyhyesti, mutta lähinnä tällä tarkoitan kuvausteknisiä seikkoja kuten kuvan pehmeyttä, syväterävyyttä, värimaailmaa ja kuvausuhdetta. En toki usko että tämä tyyli on vahingossa elokuvaan päätynyt, mutta jotenkin itseltäni se hieman hävitti elokuvan potentiaalia.
Kaikista näistä moitteista huolimatta pidin tästä elokuvasta. Se oli kepeä ja sympaattinen elokuva joka sopii niihin hetkiin kun haluaa helposti pureksittavan filmin jossa kuitenkin on mukiinmenevä tarinakin.
Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 5462 annettuun ääneen”]6,6/10[/simple_tooltip])
Leave a Reply