Aleksin Blogi

Month: October 2019

  • IKEA-hyllyn paluu

    IKEA-hylly löysi tiensä makuuhuoneeseen

    Pidempiaikaiset blogin lukijat ovat saattaneet havaita näiden postauksieni perusteella taipumukseni vaihdella huonekaluja, siirtää niitä asunnossa eri paikkoihin, heivata niitä pois käytöstä ja myöhemmin ottaa niitä jälleen uudemman kerran käyttöön. Näin tälläkin kertaa.

    Jo pitkä aika (vuosi tai jotain?) sitten ostamani IKEAn hyllykkö on kerennyt kiertämään aiemmin asunnossani makuuhuoneessa sekä käytävällä ja olenpa hetkellisesti sitä mallaillut myös olohuoneeseen aikoinani. Olohuoneessa se oli liian syvä jotta olisi ollut sopiva muiden kalusteiden kanssa ja pidemmän aikaa hylly lepäili käytävällä toimien vinyylilevyjen sijoituspaikkana. CD-hyllyn löydettyä tiensä kaapin viereiseen tyhjään tilaan sai tämä hylly mennä huilaamaan häkkivarastoon odottamaan takaisin paluuta.

    Koska asuntoni sisustus on muuttunut ja hifi-setuppi on siirtynyt makuuhuoneeseen (lue täältä) oli tarvetta saada vinyylilevyt käytännöllisen etäisyyden päähän kuuntelupaikasta. Koska tämä hyllykkö on kuin tehty vinyyleiden säilyttämistä varten lähdin häkkivarastolta hakemaan alakerrasta hyllykön takaisin ja nostin sen aikaisemman televisiotason tilalle.

    Nyt on näppärästi taas hyllykkö käytössä minne saan vinyylilevyni säilöttyä siististi ja käytännöllisesti ja kasvuvaraa vinyylivarastolle on vielä kuukausiksi tai vuosiksi eteenpäin. Edes yhtä välikköä ei tule omista vinyyleistä vielä täyteen joten kun ensin vinyyleiden määrä kasvaa edes niin paljon että yksi väli tulee täyteen on vielä sen jälkeen seitsemän hyllyä jäljellä.

    Käytännöllisesti hyllyn päälle sai mahtumaan hyvin myös viherkasvin, mesh-boksin, Sonoksen kaiuttimen sekä tulostimen joten nyt on käytännöllisyys kunnosa myös näiltä osin.

  • Vahvistin vaihtoon

    Naim Nait 5i-2 löysi kotinsa hifi-räkkiini

    Jokunen aika takaperin tori.fi sivustolla satuin bongaamaan käytetyn NAIMin integroidun vahvistimen Nait 5i-2:n todella edulliseen hintaan. Entuudestaan en tiennyt lainkaan onko vahvistin hyvä, huono vai jotain siltä ja väliltä mutta kiinnostusta selvittää NAIMin vahvistimen omaan korvaan miellyttävyys on ollut mielessä jo jonkin aikaa.

    Olen jo joitain vuosia käyttänyt pääasiallisena stereovahvistimenani integroitua Rotel A14:aa. Ennen Rotelia käytössäni oli muistaakseni NAD C315BEE joka oli varsin hyvä vahvistin. NADin jälkeen koetin vuosia takaperin AV-viritinvahvistinta stereosetupissani mutta sen äänenlaatu oli NADiin verrattuna surkea (mutta ei niin surkea että olisin ollut tyytymätön jos en olisi ollut kuullut jo paremmasta).

    Tämän seurauksena kuitenkin sain havaita että vahvistimissa todellakin on eroja äänenlaadussa jonka jälkeen siirryin sitten NADista tuohon Rotel A14 -sarjan vahvistimeen. Vahvistin on ollut hyvä ja toimiva, siinä on monipuoliset ominaisuudet ja tehoja riittänyt jokaisille kaiuttimille joita olen käyttänyt joten mitään varsinaista tarvetta vahvistimen vaihdolle ei sen suhteen ollut – ainoastaan harrastusmielessä yleinen mielenkiinto päästä koettamaan millaista on elämä NAIMin vahvistinten äänimaailmassa.

    Kävin NAIMin hakemassa kotiin, pistin sen räkkiin ja virittelin lähes kaikki johdot jo valmiiksi lukuunottamatta kaiutinkaapeleita. Ennen niiden siirtoa Rotelista NAIMiin kuuntelin kuitenkin Sarah Connorin kappaleen From Sarah With Love vielä Rotel A14:lla. Sen jälkeen vaihdoin vasta kaiutinkaapelit kiinni NAIMiin ja kuuntelin heti saman kappaleen silläkin jotta mielessä olisi tuoreena miltä eri vahvistimet kuulostavat.

    NAIM NAIT 5i-2 takaa kuvattuna

    Ero vahvistinten välillä oli helposti huomattavissa (ellei vain ole placebo-efektiä joka tietenkin on mahdolista aina näissä hifijutuissa) sillä NAIMin soundi kuulosti heti lämpimämmältä ja tuntui kuin stereokuva ja erottelevuus olisi parantunut myöskin.

    Rotelissa on omaan makuuni ollut erinomainen ääni, mutta NAIM tuntui heti alusta asti omaan korvaani miellyttävämmältä. En toki varmaksi tiedä miksi, ehkä siksi että se kuulostaa lämpimämmältä tai sitten vain placebo-efektin vuoksi koen sen paremmaksi. Oli miten oli, pääasia on että musiikin kuuntelun nautinto kasvoi vielä entuudestaankin paremmaksi. Nopeasti oli jo selvää että minun ja Rotelin tiet eroavat ja A14 päätyi tori.fi sivustolle myyntiin.

    Toivon mukaan jonakin päivänä vielä vastaan tulee edullisesti käytetty NAIMin CD-soitin jotta pääsisin testaamaan myös sitä. Tällä hetkellä NADin CD-soitin yhdistettynä NAIMin DACiin on ollut hyvä kokemus, mutta mene tiedä vaikka kokemus paranisi eri CD-soittimelta. Jos ei muuten niin ainakin hifiräkki näyttäisi esteettisesti miellyttävämmältä kun kaikki olisivat saman valmistajan laitteita 😀

  • Jo yli 250 elokuvaa nähty tänä vuonna

    Kohtaus elokuvasta The Yards (Charlize Theron)

    Satuin huomaamaan että tämän vuoden puolella on tullut katsottua elokuvia jo yli 250 kappaletta. Muutaman elokuvan olen nähnyt tänä vuonna kahteen otteeseen (mother! sekä Leprechaun) ja muutamat ovat sellaisia jotka olen aikaisemmin jo katsonut, mutta kuitenkin uniikkien elokuvien määrä on noin 250 tietämillä. Koska hyvä rajapyykki on tullut jo ylitettyä näiden määrässä ajattelin kirjoitella hieman yleistä löpinää aiheeseen jollain muotoa liittyen.

    Kävin mielenkiinnosta myös pintapuoleisesti läpi kaikki blogini elokuva-arvostelut ja lisäsin niihin myös tagin joka kertoo minkä vuoden elokuva on kyseessä. Tagia klikkaamalla pääsee sitten myös katsomaan kaikki elokuvat siltä vuodelta jotka olen arvostellut tänne blogiini. Mikäli blogi ei ole kovin tuttu niin tagit löytää jokaisen postauksen lopusta mikäli tageja on. Elokuva-arvosteluissa olen pyrkinyt aina lisäämään pääpiirteittäin edes ohjaajan ja päänäyttelijät joista klikkaamalla pääsee selaamaan myös muita postauksia joissa kyseinen henkilö on tagitettu.

    Tageja pääsee myös selaamaan suoraankin, esimerkiksi linkin https://aleksinblogi.net/wordpress/tag/vuoden-2000-elokuva/ kautta voi käydä katsomassa elokuvia jotka on julkaistu vuonna 2000 ja joista olen tänne arvostelun kirjoittanut.

    Tagien lisäämisen myötä sain myös hieman tilastotietoa tänne kerrottavaksi. Olen kirjoittanut kautta aikojen kaikkein eniten arvosteluita vuonna 2005 julkaistuista elokuvista (11 kappaletta) jonka jälkeen jaetulla toisella sijalla on vuoden 2012 ja 2014 elokuvat (9 kappaletta kummaltakin vuodelta). On hyvä kuitenkin huomata että kaikkia kirjoittamiani elokuva-arvosteluita ei ole vielä tänne julkaistu vaan muutama on jo kirjoitettu valmiiksi ja odottaa julkaisupäivää.

    Kohtaus elokuvasta Dark Floors (Skye Bennett)

    Blogin olemassaolon aikana on julkaistu tähän mennessä 121 elokuva-arvostelua. Ensimmäinen kirjoittamani arvostelu oli elokuvasta The Moth Diaries. Näin jälkeenpäin tuota lukiessa on mielenkiintoista havaita kuinka paljon arvostelut ovat muuttuneet. Ensimmäiset arvostelut eivät myöskään olleet otsikoitu Leffalauantai-alkuisesti vaan ensimmäinen sillä otsikolla kirjoitettu arvostelu oli elokuvasta The Fast And The Furious.

    Tänä vuonna olen antanut useimmiten elokuvalle arvosanaksi joko 5 tai 6 (asteikolla 1-10) sillä kumpiakin on tämän kirjoittamisen aikana 45 kappaletta. Mielenkiintoista on havaita että todennäköisemmin antamani arvosana elokuvalle on hakeutunut aika hyvin noihin lukemiin.

    Tähän saakka nähdyistä filmeistä tänä vuonna eniten olen katsonut elokuvia joissa päätähtenä on Jennifer Aniston (21 elokuvaa), James Franco (9 elokuvaa), Willem Dafoe (7 elokuvaa) ja J. K. Simmons (7 elokuvaa). Eniten olen nähnyt elokuvia joiden ohjaajana on ollut Steven Spielberg tai Todd Phillips joista kummaltakin olen nähnyt 4 elokuvaa.

    Todennäköisin elokuvan katsomispäivä on ollut sunnuntai (50 elokuvaa), toiseksi todennäköisin lauantai (47 elokuvaa) ja vähiten todennäköinen päivä on torstai (23 elokuvaa).

    Mielenkiinnolla jään seuraamaan mitä vuoden loppuvaiheille elokuvien katselun joukkoon mahtuu 🙂

  • Leffalauantai: Lara Croft Tomb Raider: The Cradle of Life

    Pääosaroolissa nähdään Angelina Jolie

    Lara Croft Tomb Raider: The Cradle of Life (IMDB) on vuonna 2003 julkaistu toimintaseikkailu jonka on ohjannut Jan de Bont. Pääosarooleissa nähdään Angelina Jolie sekä Gerald Butler.

    Elokuvan tarina kertoo kuinka pelimaailmasta tutuksi tullut arkeologi Lara Croft (Angelina Jolie) löytää mystisen artifaktin joka paljastaa legendaarisen kreikkalaisesta mytologiasta tutun Pandoran lippaan sijainnin. Harmillisesti artifakti päätyy heti löydän jälkeen vääriin käsiin ja pian Laran onkin löydettävä artifakti takaisin ennen kuin pahaa tahtovat tahot saavat sen avulla käsiinsä Pandoran lippaan.

    Mikäli myytti Pandoran lippaasta ei ole tuttu on se pääpiirteittäin lipas jonka kautta erinäiset vitsaukset ovat tulleet maailmaan ja jonka tarinassa on hyvin samankaltaista vivahdetta kuin Raamatun kuvauksessa Eevasta ja käärmeestä Edenin puutarhassa. Siinä missä Eeva oli Raamatun mukaan ensimmäinen nainen (jos unohdetaan juutalaisen muun kirjallisuuden kuvaama Lilith) Pandora oli kreikkalaisessa mytologiassa ensimmäinen nainen ja hänen uteliaisuutensa katsoa lippaaseen aiheutti vitsauksien pääsemisen ihmisten keskuuteen. Ihmiskunta oli elänyt ennen sitä paratiisimaista elämää mutta lippaan aukaisun jälkeen vitsaukset pääsivät ihmiskuntaan ja jäljelle lippaaseen jäi ainoastaan toivo. Maa oli täynnä synkkyyttä joten Pandora avasi lippaan myöhemmin uudestaan ja päästi myös jäljelle jääneen toivon ihmisten keskuuteen.

    Cradle of Life hakee tarinansa tematiikan tästä mytologiasta ja yhdistelee sitä suoraviivaiseen toimintaseikkailuun.

    Terry Sheridan (Gerald Butler)

    Monessa mielessä The Cradle of Life on juuri sitä mitä siltä ennakkoon odottikin. Se on suoraviivainen, kepeä ja helposti lähestyttävä toimintaseikkailu joka toimii erinomaisesti niihin hetkiin kun haluaa katsoa elokuvan jossa ei tarpeettoman paljoa tarvitse keskittyä miettimään elokuvan tarkoitusta tai merkitystä saati sen puhuttelevuutta. Se on sitä mitä tämänkaltaiselta toimintaseikkailulta odottaakin – mytologioihin tai myytteihin nojaavaa tarinaa sekä helposti lähestyttävää lineaarisesti etenevää juonta jossa nyrkit ja aseet hoitavat puhumisen tarpeettoman dialogilla loistamisen sijaan.

    Tarina on mukiinmenevä, siinä on sopivassa tasapainossa toimintaa ja tarinan kuljettamista muilla keinoin eikä näyttelyssäkään ole mitään valittamista. Harmillista kyllä erikoistehosteet ovat menettäneet tehoaan vuosien kuluessa, mutta vielä vuonna 2019 on nämä aivan tarpeeksi hyvät että ei elokuva niiden vuoksi pilallekaan mene.

    Cradle of Life ei varsinaisesti säväytä mutta ei missään nimessä myöskään ollut pettymys. Se oli sitä mitä euron juustot on mäkkärissä – tiedät mitä haluat ja saat juuri sitä, et enempää etkä vähempää. Viihdyttävä elokuva aivot nollille -hetkiin.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 123 650 annettuun ääneen”]5,5/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Franziskaner Hefe-Weissbier

    Saksalaisen Spaten-Franziuskaner-Bräun panimon Franziskaner Hefe-Weissbier on 5.0 % vahvuinen vehnäolut jota myydään Suomessa hyvin varustelluissa ruokakaupoissa sekä Alkossa. Kantavierrettä oluessa on 11.6 °P ja katkeroaineita 8.0 EBU. Lisää tietoa löytää Alkon nettisivuilta.

    Oluen aukaistua löytää hentona vehnäoluelle ominaisen tuoksun vaikkakin hieman siirappimaisemmalla vivahteella. Tuoppiin kaadettua tuoksu erottuu merkittävästi paremmin ja se säilyy suhteellisen voimakkaasti tuopissa oluen juonnin ajan.

    Tuoppiin kaadettaessa paksuhkoa kermaista vaahtoa syntyy pinnalle kohtalaisesti mutta tasaisesti kohoten. Vaahto kuitenkin katoaa nopeasti jo pinnalta myös pois.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen ja raikas ja siinä on suhteellisen kesäinen tunnelma. Alussa makukenttään nousee hieman banaaninen maku ja hetken suussa pidettyä raikas olemus alkaa muistuttamaan jo lähestulkoonsa banaanilimppareita (kerettiläinen näkemys, tiedän kyllä).

    Varsin hyvä olut jota on ilo nauttia.

    Musiikiksi menee rauhaisa ja kepeä tunnelma, mm. Harmaja – Katkera maa tai Ville Valo – Olet mun kaikuluotain.