November 2019 – Aleksin Blogi

Leffalauantai: Crash

Christine (Thandie Newton)
sekä Konstaapeli Ryan (Matt Dillon)

Crash (IMDB) on Paul Haggisin ohjaama vuonna 2004 julkaistu rikos/draama/trilleri jonka pääosissa nähdään mm. Matt Dillon, Thandie Newton, Sandra Bullock, Don Chedle sekä Michael Peña.

Elokuvan alussa poliisi löytää kuolleen tumman miehen. Pian ajassa hypätään edelliseen päivään ja siirrytään tapahtumiin joita on tapahtunut aikaisemmin tuolle kuolleelle miehelle kuin myös monille muillekin ihmisille joita yhdistää tavalla tai toisella samanlaiset haasteet elämässä.

Tarinankerrontatapa on selkeästi yleisestä totutusta tavasta poikkeavaa – vaikkakaan ei uniikkia – sillä tarinassa ei ole selkeästi ainoastaan muutamaa yksittäistä päähenkilöä vaan siinä kerrotaan monen ihmisen elämää. Monien näytettävien henkilöiden elämät myös kohtaavat tavalla tai toisella tarinan aikana.

Vaikka elokuvan kantavana teemana on rasismi, rotusyrjintä ja ennakkoluulot joita erilaiset ihmiset joutuvat elämässään kohtaamaan on silti sen vahvin ja koskettavin anti ehdottomasti sen kuvauksessa ihmisyydessä ja sen monimuotoisuudessa.

Crashissa rasismia ja ennakkoluuloja käsitellään poikkeuksellisen hyvin ja monimuotoisesti. Tavallisesti itseäni lähinnä turhauttaa rasismia käsittelevät aiheet niin elokuvissa kuin muutenkin sillä monesti niiden narratiivi on kliseistä, mustavalkoista ja naiivia missä jotkut ihmiset tai ryhmät kuvataan useasti ainoastaan viattomina uhreina ja toiset ainoastaan läpeensä pahoina ennakkoluuloja omaavina typeryksinä jotka riistävät ja sortavat näitä ryhmiä. Tätä taustaa vasten oli todella ilahduttavaa nähdä kuinka moniulotteisesti ihmisten mielissä oleviin ennakkoasenteisiin oli onnistuttu pureutumaan ilman yksittäisten ryhmien demonisointia tai pyhimykseksi nostamista.

Tarinassa nähdään valkoihoisia poliiseja ja heidän törkeää käytöstään tummia ihmisiä kohtaan mutta kuitenkin annetaan tilaa myös rasistisille tummaihoisille jotka näkevät kaikessa rasismia silloinkin kuin sitä ei ole ollen lopulta itse omien ennakkoluulojensa vankeja. Mukana tarinassa on myös latinoita, kiinalaisia ja myös muita eri kulttuureita ja etnisyyksiä eikä heidänkään väliset keskinäiset ennakkoasenteet toisiaan kohtaan jää elokuvassa käsittelemättä. Ennakkoluulot erilaisia etnisyyksiä kohtaan on universaali asia eikä se rajoitu ainoastaan yksittäisiin ryhmiin.

Omaan makuuni elokuvan kuvaus rasismista ja rotusyrjinnästä oli erittäin onnistunutta. Vaikka se kuvaakin hyvin niitä negatiivisia piirteitä joita ihmiset joutuvat rasismin vuoksi kokemaan kuvaa se myös erinomaisesti myös aitoa ihmisyyttä missä jokaisessa löytyy myös paljon hyvääkin. Hetkeä aikaisemmin lähimmäistään törkeästi kohdellut ihminen on tosipaikan tullen kuitenkin valmis tekemään kaikkensa toisen pelastaakseen – aivan samoin kuin hetkeä aikaisemmin toista auttanut ihminen on hetkeä myöhemmin valmis tekemään vääryyttä omien ennakkoluulojensa seurauksena.

Kokonaisuutena Crash on erinomainen elokuva ja ehdottomasti näkemisen arvoinen. Se ei sorru samaan mustavalkoiseen narratiiviin missä on vain uhreja ja sortajia vaan se avaa hyvin myös kumpienkin sielunmaisemaa. Jokaisessa meissä on aineksia kyetä niin sortamiseen kuin sorrettuna olemiseen mutta lopulta meitä kaikkia yhdistää pohjimmiltaan samanlainen ihmisyyden ääni.

Elokuva pääsi suoraan myös Suosituksia-sivulle.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 7,8/10)

Perjantaipullo: Nils Oscar Scotch Ale

Nils Oscar Scotch Ale on ruotsalaisen Nils Oscar pienpanimon vahva ale. Alkoholitilavuutta oluessa on 8.2 %, katkeroita 39.0 EBU ja kantavierrettä 20.0 °P. Vahvuutensa vuoksi olutta löytyy Suomessa ainoastaan Alkoista joissa se on tätä kirjoittaessa ainoastaan erikoiserän valikoimissa. Lisää tietoa oluesta löytää Alkon nettisivuilta.

Pullon aukaistua oluesta löytää helposti miellyttävän suklaisen aromin joka säilyy miellyttävänä matkaseuralaisena koko olutnautinnon ajan. Vaahtoavuus on maltillista eikä sen kanssa joudu erityisen paljoa varomaan tuoppiin kaadettaessa. Tuopissa oluen tumma väri pääsee hyvin oikeuksiinsa.

Suutuntuma on suhteellisen täyteläinen. Se on pehmeä ja siten myös todella helposti nautittava. Maku on suklainen, paahteinen ja kahvimainen. Maussa on sopivasti imelyyttä ja siirappisuutta antamaan oluelle hyvän vivahteen. Toimiva olut.

Musiikiksi tämän kanssa menee mm. COLD – Without you tai Staind – It’s been awhile.

Neuloja, ruiskuja ja muuta mukavaa

Olen aikaisemmin kirjoittanut tänne lyhyesti hankkimastani Canon Pixma Pro 100s -valokuvatulostimesta (lue täältä). Koska tulostimet on tehty tulostamista varten eikä tyhjän panttina nurkassa pyörimiseen ja pölyn keräämiseen on musteet sen myötä kovassa kulutuksessa.

Muutaman kerran olen ostanut täydet täyttöpakkaukset Verkkokauppa.comista Canonin virallisia värejä. Värit ovat hyvät, helpot asentaa eikä niissä ole mitään pahaa sanottavaa. Kuitenkin tulostamisen määrä on itselläni kohtalaisen suuri joten taloudellisuuden ja ympäristöystävällisyyden nimissä mielenkiinnosta päätin tilata jo muutama kuukausi takaperin rapakon takaa InkOwlilta musteiden täyttösetin.

Tilasin tuolloin kaikkia värejä yhden pullon, täyden setin mustekasetteja sekä säiliön laskurin nollaajan. Säiliön laskurin nollaajan idea on siis nollata säiliössä oleva tulostuslaskuri sen jälkeen kun musteet on loppu ja säiliö on uudelleen täytetty jotta tulostimen ajurit osaavat kertoa milloin tulostimen musteet ovat vähissä. Tämä ei ole pakollinen osa vaan ainoastaan käyttökokemusta parantava osa ja ensimmäisellä täyttökerralla tätä ei tarvitse muutenkaan käyttää joten sen toimivuus jää vielä odottamaan seuraavaa saman musteen täyttöprosessia.

Täytössä tarvittavat työkalut tuovat mieleen puistikemistin perjantaipäivän

Varsinainen täyttöoperaatio sujui ilman haasteita. Katsoin YouTubesta tutoriaalivideon, seurasin perässä ja onnistuin täyttämään mustesäiliön varsin helposti. Tämän jälkeen täyttöaukon tulppa laitetaan kiinni mustesäiliöön, otetaan mustesäiliön suoja pohjasta pois ja katsotaan että mustetta ei vuoda aukosta pihalle jonka jälkeen mustesäiliön pystyikin sijoittamaan tulostimeen.

Koska olin nähnyt että oranssin osan pois ottaessa mustetta valuu hieman ulos osasin jo varautua siihen ja tein tämän säiliön suojan pois oton talouspaperin päällä. Hyvä niin sillä pieni määrä mustetta valui vielä ulos säiliöstä kuten odottaa osasi.

Tulostin tunnisti musteen mukisematta ja testitulostukset näyttivät varsin mallikkailta – sellaisilta että en osaa sanoa onko kyseessä alkuperäiset Canonin värit vai itse täytetyn mustesäiliön värit. Hyvä homma!

Jotta jotain perspektiiviä operaation hyödystä saa on hyvä puhua muutama sana myös hinnasta. Jos Suomesta ostaa Canonin alkuperäiset värikasetit maksaa täysi värisetti n. 110 euroa johon siis sisältyy jokaista väriä yksi kasetti. Yksittäin värejä myös voi ostaa jolloin hinnat on n. 18-20 euron hujakoilla per muste.

Rapakon takaa kun tilasin nämä mustepullot oli niiden hinta 99,95 USD. Täyttösäiliöt eli nuo varsinaiset mustekasetit johon musteet läträtään maksoi 34,95 USD ja lisäksi ostamani laskurin nollaaja maksoi 39,99 USD. Tämän lisäksi postimaksut olivat 37,90 USD. Kokonaisuuten hintaa tuli ennen tullimaksuja 212.79 USD joka on euroina nykykurssilla noin 193 euroa. Tullimaksut taisi maksaa ehkä neljä- tai viisikymmentä euroa jos oikein muistan joten arviolta koko setin hinnaksi tuli noin 250 euroa.

Nopeasti ajateltuna hinta saattaa kuulostaa kovalta, mutta on hyvä muistaa että yhdestä pullosta täyttää musteet noin yhdeksän kertaa. Ei tarvitse siis olla kovin suuri matemaatikko huomatakseen että tämä on nopeasti halpaa kuin makkara. Jos näiden kanssa ei tule mitään ongelmia ja aion jatkossakin tilata musteita InkOwlista on kustannukset jatkossa merkittävästi edullisemmat sillä jatkossa ei ole tarvetta tilata täyttösäiliöitä eikä laskurin nollaajaa joista tuli hintaa yli 70 dollaria.

Täytynee seurata tulosteiden laatua. Ensikokemukset ainakin ovat varsin hyvät joten toivon mukaan näillä musteilla pääsee jatkossa tulostamaan tyytyväisenä kaikki värit.

Kokeilussa: Kulta Katriina erikoissekoitus Vallilan Paahtimosta – Keskipaahto -kahvi

Satuin huomaamaan viereisessä LIDL:ssä muutaman erilaisen Kulta Katriina -kahvin erikoissekoituksen joita sitten ostin testiksi. Tämänkertainen kahvi on tummuudeltaan keskipaahto ja paketin kuvauksen mukaan kyseessä on hedelmäinen ja paahteinen maku.

Meiran nettisivun mukaan kahviin on poimittu sekoitus Väli-Amerikan, Brasilian ja Itä-Afrikan kahvipapuja jotka tulevat Rain Forest Alliance -sertifioiduilta tiloilta. Tarkemmin lisätietoja kahvista löytää Meiran nettisivuilta.

Omaan makuuni tämä ei valitettavasti mitenkään kovin hyvin iskenyt. Luultavsti syynä on kuitenkin se että olen lähiaikoina juonut enemmän tummempia kahveja jonka jälkeen keskipaahtoiset jättävät kaipaamaan tuhdimpaa otetta ja luovat ainoastaan aavistuksen laihan maun tuntuman.

Maku on kuitenkin juomakelpoinen ja siitä kyllä löytää hedelmäisen otteen ja on helppoa uskoa että tämä toimii monen kahvin nauttijan makuun. Maku on pehmeä ja kitkeryyttä on maussa ainoastaan aavistuksen verran. Jälkimaku on aavistuksen kuiva mutta ei häiritsevä. Mikäli keskipaahdon kahvit ovat omaan makuun on tämä testaamisen arvoinen tuote.

Keikat: Amaranthe, Apocalyptica ja Sabaton @ Hartwall Arena 2019-11-23

Viime viikonloppuna olin jälleen keikalla. Jyväskyläläinen kaverini kyseli josko lähtisin hänen ja muun porukkansa mukaan katsomaan Hartwall Arenalle Sabaton-nimistä ruotsalaista metalliyhtyettä. Kyseistä bändiä en ole koskaan kuunnellut mutta toki yksittäisiä biisejä sieltä täältä kuullut joten suhtellisen pystymetsäläisenä sinne tuli lähdettyä. Ajattelin kuitenkin lähteä matkaan jotta pääsee näkemään josko se livenä iskisi.

Ensimmäisenä lämppärinä esiintyjälle oli niin ikään ruotsista saapuva Amaranthe, tuo melodisen metallin lahja maailmalle jota eräs kaverini on kuvannut suhteellisen osuvasti termillä euroviisumetalli. Kyseessä on siis varsin popahtava metallibändi jota itse kovasti diggailen ja jonka koko tuotanto löytyy myös levyhyllystäni. Tämä oli varmaankin se suurin syy miksi edes koko keikalle innostuin matkaan lähtemään.

Toisena lämppärinä oli kotimainen Apocalyptica joka siis soittelee heviä selloilla. Ihan menevää settiä.

Elize Rydin ja Amaranthen energisyys ei voi olla menemättä tossun alle.

Keski-iän lähestymisen havaitsee helposti siitä että olin keikalla istumapaikalla. Myönnettäköön että en olisi itse ostanut istumapaikkaa jos olisin itse lippuja ostanut sillä tuntuu jotenkin hieman koomiselta mennä katsomaan metallibändien keikkoja istualteen. Vähän sama fiilis kuin menisi Michelin-ravintolaan ja söisi pahvilautaselta ateriansa. Yhtä kaikki, istumapaikalta näki hyvin ja oli toimiva elämys tästäkin huolimatta.

Mitä taas itse keikkaan tulee, keikka oli erinomainen. Amaranthe oli energinen ja pop kuten odottaa saattoi, Apocalyptica oli sitä mitä heiltäkin osasin odottaa ja ihan toimivaa menoa vaikka en itse heidän musiikkiaan juurikaan kuuntele ja viimeisenä esiintynyt Sabaton toimi livenä aivan loistavasti. Keikka oli todella hieno audiovisuaalinen spektaakkeli, yleisö oli hyvin mukana, kappaleet runnoivat eteenpäin tasaisen varmasti kuin taistelijat talvisodassa eikä mitään pahaa sanottavaa keikasta jäänyt. Menin keikan jälkeen myös myyntitiskille ostamaan muutamat Sabatonin levyt että näihinhän täytyy tutustua kotonakin aivan ajatuksen kanssa.

Koska olin istumapaikalla ja sangen kaukana pistän vain muutaman kuvan keikalta tähän koska kovin hyviä ja tunnelmallisia otoksia ei juurikaan saanut. Vaihteen vuoksi laitan myös värillisenä kuvat. Lähelle ei päässyt zoomaamaan koska omistamani objektiivi ei ole kovinkaan pitkäzoominen. Kaikki kuvat on otettu Fujifilm X-T2:lla käyttäen Fujinon F/2.8-4.0 objektiivia.

Lähiviikkoina sitten tulee Kauniin Kuolemattoman ja Voidfallenin keikkakuvat joten tämä postaus tuli vain tähän väliin.