Viime viikon perjantaina pääsin vihdoin ja viimein katsomaan kotimaista Maustetytöt-yhtyettä livenä. Olen aikaisemmin tänne blogiini kirjoittanut ostamastani yhtyeen vinyylistä lokakuun puolella (lue täältä) ja heidän levynsä Kaikki tiet vievät Peltolaan on tullut kuunneltua jo useampaan kertaan lävitse – käytännössä niin moneen kertaan että ainakin 95 % levyn lyriikoista muistaa laulaa biisin mukana ulkomuistista.
Tätä taustaa vasten oli kiehtovaa päästä näkemään minkälainen meininki keikalla on. Musiikillisesti ja sanoituksellisesti yhtyeen kappaleet eivät maalaa kuulijan mielenmaisemaan tarinoita aivan värikkäimmillä kynillä vaan kappaleet ovat monessa mielessä suhteellisen melankolissävytteisiä ja ehkä jopa apaattisiakin. Eipä siis ihme että keikan meininki oli musiikille ja sen luomille tunnelmille otollinen – sopivan menevää että tossu vipattaa mutta ei kuitenkaan missään vaiheessa villiä eikä ylipirteää. Miellyttävän lakonista ilmaisua suomalaiseen mielenmaisemaan.
Keikka oli aivan loistava ja ehdottomasti näkemisen arvoinen. Ainoa miinuspuoli keikalla tuli keikkapaikan kuvauspolitiikasta sillä keikalla ei saanut kuvata järjestelmäkameralla joten tämän postauksen kuvat on sitten otettu iPhone 11 -matkapuhelimella.
Leave a Reply