“Rakastaa ja olla rakastettu! Suurempaa onnea ei koko avarassa maailmassa voinut olla. Luottaa, kunnioittaa, ihailla, rakastaa, antaa kaikki sielunsa parhaimmat tunteet, enemmän se oli kuin onnea, se oli autuutta!” (Ote teoksesta Hanna, s. 327).
Kotimaisen kirjallisuuden merkittävimpiin näytelmäkirjailijoihin kuuluvan Minna Canthin Anna-Liisa ja muita teoksia on kokoelma teoksista joita on julkaistu alunperin vuosien 1882-1895 välitä.
Mukaan kirjaan on mahtuneet Murtovarkaus, Työmiehen vaimo, Köyhää kansaa, Hanna, Kauppa-Lopo, Papin perhe sekä Anna-Liisa. Wikipedian artikkelista voi käydä katsomassa mitä muita teoksia Canthilta on julkaistu noidenkin vuosien aikana (lue täältä) joita ei näihin samoihin kansiin ole kuitenkaan julkaistu.
Ennen näiden tekstien lukemista en ollut Minna Canthin teksteihin perehtynyt, mutta onneksi tämäkin aukko sivistyksessä on nyt paikattu sillä pääsääntöisesti pidin Canthin tarinoista niin kielellisesti kuin myös tarinallisesti.
Tarinallisesti teokset ovat monilta osiltaan hyvin tummanpuhuvia ja synkkiä eikä niissä elämän aurinkoiset hetket pääse lukijaa liiaksi saattelemaan onnen ja autuuden niityille. Välillä kun toivon kipinä on ottaa tuulta alleen on pian vesisade jo senkin liekin nopeasti sammuttanut ja jättänyt jäljelle vain savuavan raunion. Mukaan tarinoihin mahtuu niin pahankurisia ja väkivaltaisia juoppoja, suhteettoman kovan kurin omaavia isähahmoja joita omat lapsensakin joutuvat pelkäämään, nälän näkemistä, pettyneitä lupauksia rakkaudesta sekä mielenterveyden pettämistä elämän raskaan ikeen alle.
Ilahduttavasti mukana oli myös kristillistä sanomaakin ja hetkiä joissa vaikean ja epätoivoisen tilanteen myötä tarinan protagonisti saa kokea Jumalan armon, anteeksiannon ja rakkauden. Olin yllättynyt että Canthilla oli uskon ja uskonnon läsnäolo niinkin vahvasti tarinoidensa sivuilla esillä kuin mitä se oli. Toki toisilla tarinoiden hahmoilla käsitys uskosta tai ehkä enemmänkin tavasta jolla uskoa ei aina ollut niin positiivissävytteinen, mutta pidin siitä kuinka esimerkiksi Papin perhe -teoksessa pastorin ja hänen poikansa välisissä dialogeissa pohdittiin uskonnon ja yhteiskunnallisten asioiden kehityksen vaikutusta ja niiden välistä konfliktia.
Ensimmäisellä lukemalla eniten itselleni kolahtivat tarinat Köyhää kansaa, Papin perhe sekä Anna-Liisa. Vaikka mikään teksteistä ei ollut huono ja jokainen oli lukemisen arvoinen jätti Hanna silti kaipaamaan jotain hieman enemmän. Syy tähän voi olla myös siinä että jostain syystä lukeminen oli pitkän aikaa tauolla ja kun vihdoin palasin tähän tarinaan viikkojen jälkeen oli osa tarinasta jo unohtunut eikä kokonaisuus jättänyt niin vahvaa kokemusta kuin muut. Mene tiedä.
En ole itse perehtynyt Canthin teosten aikakauden maailmankuvaan ja aikakauteen Suomessa työläisten perheiden oloissa, mutta mikäli teoksissa kuvataan edes etäisen aidosti avioliittoa, miesten ja naisten välisiä suhteita sekä ympäröivän yhteiskunnan arvomaailmaa on elämä ollut varsin karua, ainakin mikäli sitä peilaa nykyisen liberaalin maailmankuvan ympäröivässä maailmassa omien konservatiivisten arvojenikin lävitse.
Karkeasti tiivistäen Canthin teosten maailmankuvassa on ominaista että miehet ryyppäävät, antavat naisille lupauksia joita sitten rikkovat, monet heistä ovat aivan järkyttäviä junttimaisia sikoja muutenkin niin sanoissa kuin teoissaankin ja hyvän miehen kriteerit täyttyvät jo siinä jos ei kovin usein vaimoaan lyö humalaspäissään remutessa. Tarinoissa suorastaan huutaa epäoikeudenmukaisuuden tukahdettu ääni jota lukiessa voi vain toivoa että tämänkaltaisia elämänkohtaloita ei kukaan joutuisi kokemaan. Tietenkin kuvaukseni on kärjistetty, mutta tällainen mielikuva teoksia lukiessa kuitenkin itselleni syntyi.
Teosten kantaaottavuus ja ajatuksia herättävät piirteet on tehty tasapainoisesti tarinaan olennaisesti kuuluvalla tyylillä eivätkä ne tunnu rasittavalta paatokselta. Nykykultuurin perspektiivistä kastottuna kirjoissa nähtävä naisten huonon aseman kuvaus on tehty siten että se saa epäoikeudenmukaisuudellaan tuntemaan ärsytystä tarinan asenneilmapiiriä ja sen monia mieshenkilöitä kohtaan.
Kokonaisuutena Minna Canthin Anna-Liisa ja muita teoksia on hyvä ja lukemisen arvoinen teos niin kirjallisesti, kulttuurillisesti kuin myös sen tarinoiden sisältämän yhteiskunnallisen kantaaottavuuden vuoksi.
