Month: June 2020

  • Ravintolat: The One Thai Kitchen

    Krapo Khai Dow

    Koronakausi aiheutti sen että ravintoloissa ei päässyt pitkään aikaan käymään paikan päällä syömässä, joten ravintolavierailut ovat olleet varsin hiljaisella mallilla. Nyt kun rajoituksia on purettu oli hyvä aika käydä kavereiden kanssa vaihteen vuoksi myös itselleni uudessa paikassa, Tikkurilassa sijaitsevassa The One Thai Kitchenissä. Ravintolan sijaintina on Talvikkitie 7. Ravintolan kotisivun löydät täältä.

    Ravintola on nimensä mukaisesti thaimaalaista ruokaa tarjoileva fine dining -paikka. Ateriavaihtoehtoja on useita ja omaksi valinnaksi päätyi muiden pöytäseurueeseen kuuluneiden kanssa Krapo Khai Dow -annos. Annos on ruokalistan mukaan perinteinen thaimaalainen katuruoka-annos jossa on wok-pannulla paistettua kanan jauhelihaa, kananmunaa, chiliä, pyhäbasilikaa, valkosipulia, vihreitä papuja kala- ja osterikastikkeessa. Annos tarjoiltiin riisin kera.

    Annos maistui erinomaiselle, eli sellaiselle että mielellään käyn täällä toisenkin kerran testaamassa muitakin vaihtoehtoja ruokalistan valikoimasta.

    Ruokalistalla tulisuudeksi on merkitty kaksi chilipötkylän kuvaa joka oli suurin tulisuusmerkintä mitä listan valikoimista löytyi (muitakin aterioita oli samalla merkinnällä). Jos aikaisemmin on syönyt tulisia ruokia ei tämän kanssa joutunut mitenkään itkua vääntämään vaan annos oli tästäkin huolimatta helposti nautittava, mutta silti sellainen että sen jälkeen tietää kyllä syöneensä ruokaa jossa on poltetta. Omaan makuuni tämä oli sopivasti, vaikkakin juomaa tämän kanssa kaipasi ja jälkiruokaa heti perään.

    Annoskoko oli hyvä. Nälkä lähtee mutta ähkystä ei ole huolta joten itse aterian puolelta niin makunsa, tulisuutensa kuin kokonsa osalta en löytänyt mitään valittamisen sanaa.

    Jälkiruoka

    Jälkiruoan nimeä en enää muista enkä sitä netistä valitettavasti löytänyt, mutta jotain sorbettia se kuitenkin oli jonkin suklaisen leivoksen kanssa. Näytti kauniilta ja maistui hyvälle sekä tulisen ruoan jälkeen antoi miellyttävää balanssia viileydellään. Toimiva annos aterian painikkeeksi.

    Paikassa oli ystävällinen palvelu. Jonkin aikaa annoksia joutui odottamaan, mutta tämä ei sinänsä ole mikään ihme sillä väkeä oli meidän lisäksi muitakin.

    Paikan tunnelmasta ja viihtyisyydestä en osaa sanoa tarkemmin, sillä söimme kauniin sään vuoksi ulkona terassilla. Terassilla näkymät ei ole mitkään parhaimmat sillä vieressä kulkee tie, mutta terassikin oli ruokapaikkana toimiva eikä tien melut päässyt häiritsemään. Keskusteluita oli helppo käydä tien läheisyydestä huolimatta normaalilla äänentasolla.

    Kokonaisuutena The One Thai Kitchen oli positiviinen kokemus jossa kaikki asiat olivat kohdallaan. Hintataso oli maltillinen ja valitsemani pääruoka irtosi 15,90 euron hintaan, ruoka oli hyvää ja täyttävää eikä palvelustakaan ole mitään pahaa sanottavaa joten tänne lähden mielellään uudemmankin kerran illalliselle.

  • Leffalauantai: Halloween (2018)

    Michael Myers

    Vuoden 2018 Halloween (IMDB) on David Gordon Greenin ohjaama kauhu/trilleri jonka pääosissa nähdään Jamie Lee Curtis, Judy Greer sekä Andi Maticha.

    Halloween nojaa – tai ainakin käsittääkseni nojaa – tarinansa osalta aikaisempaan vuonna 1978 julkaistuun samaa nimeä kantavaan kulttielokuvaan. Koska itse en valitettavasti ole nähnyt kyseistä elokuvaa katsoin tämän puhtaasti itsenäisenä elokuvana vailla tarkempia tietoja menneisyyden tapahtumista.

    Tarinassa kerrotaan Michael Myers -nimisestä hahmosta joka on 40 vuotta sitten lahdannut siskonsa sekä monia muita ihmisiä. Hän on siitä saanut pitkän vankilatuomion, mutta tässä vuoden 2018 versiossa hänen onnistuu karata vankeudesta ja lähteä uudemman kerran päästämään ihmisiä elävien kirjoista manan maille.

    Merkittävä osa tarinassa on myös Jamie Lee Curtisin tähdittämällä Laurie Strodella. Hän on 40 vuotta sitten selvinnyt Myersin kynsistä jonka jälkeen viha on saanut hänet treenaamaan ja valmistautumaan uuteen kohtaamiseen. Kuten arvata saattaa on uusi kohtaaminen edessä ja pian nähdään kummassa löytyy enemmän tahtoa päästää toisesta viimeiset elämän henkäykset pihalle.

    Laurie Strode (Jamie Lee Curtis)

    Mikäli aikaisempaa vuoden 1978 Halloween-elokuvaa ei ole katsonut, on vuoden 2018 versio suhteellisen mitäänsanomaton ja tasapaksu tusinateinikauhuelokuva jossa syvyyttä on yhtä paljon kuin lasten kahluualtaassa.

    Kautta linjan hahmot jäävät etäisiksi, sillä kenessäkään ei ole persoonaa joka kiinnostaisi tai jonka kohtalosta välittäisi lainkaan. Käytännössä katsoen elokuva on vain joukko irtonaisia hahmoja joiden välinen tunneside ei tunnu missään vaiheessa aidolta tai merkitykselliseltä. On vain mummo jolla on huonot välit lapseensa ja lapsenlapseensa mutta jotka sitten kriisin tullen löytävät läheisyyden toisistaan. Toisin sanoen kyseessä on siis kliseinen ja teennäinen ihmissuhdekuvio josta ei saa mitään irti.

    Lisäksi tarinan pääpointti tuntuu puuttuvan – tai vaihtoehtoisesti nojaavan liikaa historiaan joka pitäisi tietää, mutta jota uutena katsojana ei vain voi tietää. On Michael Myers, mies joka on tappanut 40 vuotta sitten väkeä ja jonka käsistä Laurie on selvinnyt. Jostain syystä Michael haluaa pakenemisensa jälkeen tulla tappamaan Laurien, mutta mitään syytä tälle ei anneta. Tarina tuntu tällaisenaan merkityksettömältä ja lattealta.

    Onneksi elokuvalliset aspektit olivat muuten kunnossa. Ohjaus, valaistus, leikkaus ja muut tavalliset asiat olivat tavallista tasoa ja siten saivat keskinkertaisesta tai sisällöttämästä tarinasta edes katsottavaa tasoa olevan tuotoksen. Ei tämä missään vaiheessa pelota, ei jännitä eikä edes ahdista joten siinä valossa elokuvan näkeminen kauhuna tuntuu absurdilta, mutta keskinkertaisena tusinaelokuvana tämän katsoo kerran tai pari jos odotuksena ei ole nähdä mitään mestariteosta.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 110 096 annettuun ääneen”]6,6/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Augustijn Grand Cru

    Augustijn Grand Cru on belgialaisen Van Steenbergen panimon luostariolutta eli samankaltaista kuin trappistioluet mutta eivät ole trappistimunkkien valvonnassa valmistettuja (katso Olutwiki täältä). Vahvuutta oluessa on 9 % ja sitä löytyy 33 cl pullossa. Olutta myydään ainakin Belgium In A Box -sivustolla josta omani tilasin.

    Pullon aukaistua löytää hiivaisen ja aavistuksen tunkkaisen tuoksun joka tuoppiin kaadettuna saa mieluisampaa ja raikkaampaa olemusta tuoksuunsa hiivaisuuden vaipuessa taka-alalle. Tuopista pääsee hyvin myös esille oluen simamainen samean kuparinen olemus.

    Suutuntuma on täyteläinen ja voimakas, aavistuksen terävä mutta kuitenkin tasapainoinen eikä liiallisen hyökkäävä. Maussa nousee alkoholi selkeästi esiin mutta ei kuitenkaan häiritsevällä tapaa. Maku on raikas ja yrttinen ja olemukseltaan olut on aavistuksen hapan ja jälkimaku hivenen kitkerään taipuvainen. Helposti nautittava olut.

    Musiikkina tämän kanssa menee mukavasti mm. Enya – Only time tai Loreena McKennitt – The Mummers’ Dance.

  • Kuvailua: Kansallismuseo

    Kansallismuseo ulkoa

    Kävin jokin tovi takaperin kansallismuseota katsomassa vihdoin viimein myös sisältä. Kaverini tiesi kertoa että siellä oli menossa Inkeriläiset – unohdetut suomalaiset -näyttely jonne oli ilmainen sisäänpääsy joten suunnistimme katseemme kansallismuseon suuntaan.

    Olin muutaman vuoden jo asunut Uudellamaalla kun sain selville että tämä rakennus on kansallismuseo eikä kirkko joksi olin sitä aina jotenkin erehtynyt luulemaan. Varsin päheän näköinen pytinki. Lisää tietoja varsinaisesta paikasta ja siellä olevista näyttelyistä löytää täältä.

    Laitetaan tähän muutama kuva myös näyttelystä ja paikasta yleisesti ottaen.

  • Juhannus ja viikonloppu takana

    Juhannusilta Kopussa

    Viikonloppu jäi taakse ja juhannus tuli nähtyä ja koettua hyvässä seurassa yhdessä seurakunnan väen kanssa. Juhannuksena oli Kopussa Nummelan puolella aktiviteettina rentoa hengailemista joten lähdin myös itse sinne iltaa viettämään. Joskus viiden maissa paikalle saavuin ja hieman vajaa puolen yön ajelin takaisin kotio joten siinä juhannus mukavasti meni rennosti hengaillen.

    Juhannusviikonloppu oli muutenkin mukavan toiminnan täyteinen. Sapattina kävin ensimmäistä kertaa koronasulkujen jälkeen jumalanpalveluksessa myös paikan päällä. Loppuilta meni rennosti hönöttäen kotona.

    Sunnuntaina sitten tein kaverini kanssa reissun Tampereelle. Kaveri tuli aamusta joskus yhdentoista maissa luokseni missä hörppäsimme kahvit ja hieman ennen puolta päivää käänsimme Minin keulan kohden Pirkanmaata. Tampereelle tuli lähdettyä kaverini kanssa moikkaamaan yhteistä kaveripariskuntaa sekä tietenkin heidän poikiaankin.

    Päivä meni mukavasti Tampereella ja illasta joskus puolen yhdentoista maissa palailin takaisin kotiin. Mukava ja toiminnantäyteinen viikonloppu sosiaalisissa merkeissä siis 🙂