Pyynikin Citra California Lager on kotimaisen Pyynikin panimon 5,0 % vahvuinen lager. IBU-arvo on 25 ja EBC 12. Olutta myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa.
Ulkoisesti tölkki on suhteellisen mitäänsanomattoman näköinen eikä ainakaan itselleni herätä suuria ennakko-odotuksia. Jotenkin tölkin ulkoasu tuo lähinnä mieleen halvan litrakaatokaljan eikä niinkään laadukasta olutta.
Tölkin aukaistua löytää hyvän ja raikkaan hedelmäisen kepeästi pistävän aromin joka huokuu aurinkoisen kesäpäivän tunnelmaa. Tuoppiin kaataminen ottaa oman aikansa runsaan kuohuamisen vuoksi. Tuopissa erottuva väri on suhteellisen tavallinen kullan keltainen ja olemus on aavistuksen laihan näköinen, mutta kokonaisuutena tavallinen joka ei herätä kovin suuria tunteita mihinkään suuntaan.
Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on raikas ja kesäinen, hieman ipamaisia greippisiä vivahteita sisältävällä kitkeryydellä. Jälkimaku on aavistuksen kuiva ja väkevyyteen taipuvainen mutta ei kuitenkaan liiaksi.
Juomakelpoinen olut vailla sen suurempia ihmeitä. Paremmin tämä toimisi silti kesäisellä terassilla kuin kotona yön pimeydessä tuopista siemaillen.
Musiikkina tämän kanssa nauttii helposti raikkaasta ja kepeästä popista, esimerkiksi Pia Mia – Touch tai Madison Beer – Selfish.
Tänään kotona innostuin koettamaan mille maistuvat uunijuurekset. Jotta uunijuurekset eivät jäisi ainoaksi aterian ainekseksi paistoin niiden kanssa broilerin minuuttipihvejä varsinaiseksi täyttävämmäksi osuudeksi.
Aterian päälle väsäsin bulgarian jogurtista, persiljasta ja chilimausteesta pienimuotoisen lisukkeen ja lisäksi aterian pinnalle tuli hieman heitettyä rucolaa.
Valmistuksessa ensin nakkasin uunin 225 asteeseen ja pistin samalla paistinpannun levylle ja siihen hieman rypsiöljyä. Pannulle sitten nostelin broilerin minuuttipihvit ja annoin niiden lämmetä omaa tahtiaan aina välillä käännellen.
Uunijuurekset laitoin pieneen astiaan ja päälle hieman rypsiöljyä ja laitoin astian uuniin odotellessa samalla uunin lämpenemistä.
Kanan ja uunijuuresten valmistumista odotellessa oli hyvin aikaa repiä hieman persiljaa ruukkupersiljasta isoon kuppiin sinne kaatamani buglarianjogurtin sekaan. Lisäksi maustoin tätä lisuketta chili explosion -mausteseoksella ja hämmensin hyvin.
Persiljaa tuli silputtua kuppiin ja lisättyä Chili Explosion -mausteseosta
Fiilispohjalta otin uunijuurekset uunista pois ja nostin astioineen päivineen lautaselle. Lautaselle sitten nostin broilerin pihvin ja laitoin hieman kummankin päälle lisukkeeksi tekemääni persiljaa jogurtissa.
Viimeisenä annoksen päälle laitoin hieman rucolaa antamaan vähän lisää väriä.
Ruoka oli toimiva ja syömäkelpoinen, vaikka osa kasviksista ei ollut kunnolla lämmennyt. Ensi kerralla tiedän antaa niiden olla pidempään uunissa 🙂 Annoksen ulkonäkö olisi myös kaivannut jotain kohennusta, mutta pääasiallisen funktionsa ateria kuitenkin täytti. Helppoa, nopeaa ja suhteellisen edullista kotiruokaa.
Kesäloma jäi taakse ja paluu arkeen on jälleen tapahtunut. Loma tuli otettua rennosti, pääsääntöisesti kotona hönöttäen, leffoja katsellen, mopolla pärräillen ja jonkin verran tuli myös kavereitakin nähtyä.
Ulkomailla ei tullut käytyä nykyisen koronaepidemiasta kärsivän maailmantilanteen vuoksi, mutta loppulomasta tuli lähdettyä käymään edes kotiseuduilla Itä-Suomessa sekä Kokkolassa missä molemmat siskoni asustelevat.
Unirytmi kerkesi jo muutaman viikon aikana kääntymään hyvin erilaiseksi kuin työssä käydessä – monena yönä unille kävi vasta kolmen maissa ja toisinaan vielä puoli kuudeltakin aamulla saattoi valvoa joten takaisin unirytmin kääntäminen työntekoon soveliaampaan tahtiin voi ottaa oman aikansa.
Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa kohden uutta alkanutta viikkoa jälleen uudella tarmolla 🙂
Jurassic Park (IMDB) on Steven Spielbergin ohjaama vuonna 1993 julkaistu toiminnallinen seikkailu/sci-fi. Pääosarooleissa nähdään Sam Neill, Laura Dern, Jeff Goldblum, Richard Attenborough, Ariana Richards, Joseph Mazzello ja nähdäänpä pienessä roolissa myös Samuel L. Jackson. Tarina nojaa Michael Crichtonin samaa nimeä kantavan romaanin pohjalle.
Tarinassa kerrotaan kuinka rikas vanha mies nimeltään Hammond (Richard Attenborough) on onnistunut tiedemiesten avustuksella rakentamaan aivan uudenlaisen huvipuiston minkä vetonaulana toimivat vuosimiljoonia sitten sukupuuttoon kuolleet dinosaurukset. Jotta kyseessä ei olisi vain huvipuisto missä esitellään näiden esihistoriallisten olentojen luita ja yleistä tietoa näistä kadonneista eläimistä, on Hammond tutkijoineen vienyt tieteen tekemisen pidemmälle ja herättänyt olennot jälleen henkiin nykyteknologian suomien kloonausmahdollisuuksien avulla.
Ennen paikan aukaisua puiston esittelykierrokselle tulee kaksi dinosaurustutkijaa Grant (Sam Neill) ja Ellie (Laura Dern), tiedemies Malcom (Jeff Goldblum), vakuutusyhtiön juristi Gennaro (Martin Ferrero) sekä Malcomin lapsenlapset Lex (Ariana Richards) ja Tim (Joseph Mazzello). Opastettu kiertoajelu ei kuitenkaan mene puistoa rakentaneiden suunnitelmien mukaan ja pian vierailijat saavat havaita turvatoimien pettäneen, aitojen sähköistyksien kadonneen ja dinosaurusten vaeltavan vapaasti saarella minne mielensä tahtoo.
Hammond, Ellie ja Grant
Jurassic Parkin julkaisusta on vierähtänyt 27 vuotta joten tämän voi alkaa laskemaan jo modernien klassikoiden kategoriaan. Julkaisuaikanaan Oscareillakin palkitut erikoistehosteet toimivat yhä tyylikkäästi eikä elokuvan ikää ole helppoa havaita niitä katsomalla.
Tämän elokuvan kohdalla on helppoa uppoutua tarinan vietäväksi ja ihailla massiivisia dinosauruksia niiden temmeltäessä saarella, mutta ilahduttavaa kyllä Spielberg ei ole luottanut pelkästään niiden vetovoimaan toimivan elokuvan synnyttämisessä vaan Jurassic Park on muutenkin elokuvallisessa mielessä mestariteos.
Erityisesti pidin tässä elokuvassa sen rytmistä ja tavasta kuinka sen tarinaan ja hahmoihin annetaan persoonaa ja syvyyttä vaihe kerrallaan. Hahmojen persoonista saa katsojana luotua nopeasti mielikuvat ilman että niitä on katsojalle rautalangasta väännetty.
Vaikka kyseessä onkin toimintaelokuva jonka pääosissa on dinosaurukset, on henkilöhahmojen rakentamisen ja rytmin merkitys valtava sillä hahmot ja heidän väliset suhteet antavat katsojalle jonkinlaista tarttumapintaa ja merkitystä jännittäviin kohtauksiin. Katsojana hahmoista välittää ja heidän kohtalonsa kiinnostaa, toisin kuin aivan liian monen muun elokuvan kohdalla.
Lex (Ariana Richards)
Ohjauksellisesti pidin kuinka Spielberg hallitsee tarinan rakentamisen ja katsojan koukuttamisen heti ensimetreiltä saakka. Aivan elokuvan alussa näytetään kohtaus mistä katsoja heti tietää että kohta jotakin tapahtuu. Sateinen sää, varovainen mutta myös uhkaava tunnelma ja vartijoiden kovat varotoimet kertovat katsojalle että on jotakin jonka vuoksi näin suureen varovaisuuteen ollaan ryhdytty. Pian tapahtuva onnettomuus missä ei kuitenkaan katsojalle vielä näytetä kuka tai mikä sen aiheutti on omiaan luomaan vetovoimaisen alun joka saa katsojan mielenkiinnon heräämään.
Pidin myös ohjauksessa tavasta kuinka katsojalle näytetään hahmojen ilmeiden ja eleiden kautta että pian tapahtuu jotakin mielenkiintoista. Katsojalle nostatetaan odotusta ja mielenkiintoa ennen varsinaisen kiinnostusta herättäneen asian näyttämistä.
Myös näyttelytyö oli kaikkien osalta hyvää ja uskottavaa, mutta erityisesti pidin Lexin (Ariana Richards) roolisuorituksesta. Tapa miten hän saa välitettyä näyttelyllään Tyrannosaurus Rexin kohtaamisen luoman jännityksen katsojalle on erinomainen osoitus toimivasta näyttelytyöstä.
Kokonaisuutena Jurassic Park on mestariteos joka on ansainnut paikkansa niin elokuvataiteen historiassa kuin myös allekirjoittaneen Suosituksia-sivulta (katso täältä).
Saksalaisen Privatbrauerei Eichbauin panimon Steam Brew Sesssion IPA on 4.9 % vahvuinen IPA. Katkeroita on 35 IBU ja kantavierrettä 11.5°. Lisää tietoja löytää valmistajan sivuilta (lue täältä).
Tölkki on mielenkiintoisen persoonallinen ja nimensä mukaisesti Steampunk-henkinen. Mikäli käsite Steampunk ei ole tuttu, ei tällä siis tarkoiteta Valve-yhtiön Steam-pelialustasta kertovaa punk-musiikkia vaan retrofuturistista tyyliä (lue täältä).
Tölkin aukaistua erottaa keskimääräistä IPAa miellyttävämmän raikkaan tuoksun joka suorastaan houkuttelee ottamaan siemauksen. Tuoksu on normaalien ipojen tyyliin hedelmäisen greippinen, mutta kuitenkin keskimääräistä enemmän raikkaan hengittävä ja siten ainakin omaan makuuni miellyttävä.
Kaataminen tuoppiin vaatii malttia sillä vaahtoavuus on runsasta. Tuopista erottaa värin sangen sameaksi ja hiivaisen näköiseksi. Näkö ei ole yhtä kaunis kuin tuoksu, mutta ei kuitenkaan häiritsevänkään näköinen.
Suutuntuma on kepeä ja keskitäyteläinen. Maku on mieto ja tasainen, helposti ipaksi tunnistettavan sitruksinen mutta kuitenkaan ei hyökkäävää sorttia. Jälkimaku on aavistuksen kuiva ja kitkerä mutta pysyy maltillisuuden rajoissa.
Toimiva IPA jota on helppo nauttia.
Musiikkina tämän kanssa toimii alternative rock, mm. Angelfish – Heartbreak to Hate tai Veruca Salt – Volcano Girls.
