Leffalauantai: Aladdin

Aladdin (Mena Massoud)

Aladdin (IMDB) on vuonna 2019 julkaistu koko perheen toiminnallinen romanttinen musikaalinen fantasiaseikkailu ja se pohjautuu vuoden 1992 samaa nimeä kantavaan animaatioelokuvaan joka taas on saanut pohjansa Tuhannen ja yhden yön tarinoiden Aladdin ja taikalamppu -tarinasta. Elokuvan on ohjannut Guy Ritchie ja pääosarooleissa nähdään Mena Massoud, Naomi Scott, Will Smith sekä Marwan Kenzari.

Tarinassa kerrotan kuinka pienimuotoisia taskuvarkauksia toteuttava Aladdin (Mena Massoud) tapaa eräänä päivänä kaupungilla ongelmiin joutuneen naisen Jasminen (Naomi Scott). Aladdin auttaa neitoa hädässä vain huomatakseen pian että myös hänenkaltaiseltaan näpppäräsormiselta taskuvarkaalta voi nainen varastaa sydämen kuin huomaamatta.

Aladdin erehtyy luulemaan Jasminea prinsessan apuriksi, mutta vähitellen hänelle käy ilmi että Jasmine on oikeasti prinsessa. Saadakseen naisen vaimokseen hänen itsensä täytyisi olla merkittävässä asemassa oleva prinssi. Aladdinin varkaan taidot eivät ole jäänyt sulttaanin palatsissa huomaamatta neuvonantaja Jafarilta (Marwan Kenzari) ja niinpä hän ottaa Aladdinin kiinni ja laittaa hänet hakemaan mystistä taikalamppua jonka sisällä asuu toiveita toteuttava henki (Will Smith). Jafarin kieroilut eivät kuitenkaan tuota tulosta ja lamppu ja henki jäävät Aladdinin haltuun.

Henki auttaa Aladdinia prinssiksi jotta hän voisi hurmata Jasminen, mutta vallanhimoinen Jafarkaan ei luovuta hengen sisältämän lampun tavoittelusta vähällä.

Jasmine (Naomi Scott)

En ole varma olenko koskaan nähnyt Disneyn animaatiopiirrettyä Aladdinia joten en pysty kertomaan saisiko tästä enemmän vai vähemmän irti mikäli kyseinen animaatioelokuva olisi tuoreessa muistissa. Onneksi tämän katsominen niin että siitä nauttii ei kuitenkaan vaadi minkäänlaista tunnesidettä kyseiseen piirrettyyn vaan tämä filmatisointi on erinomainen teos itsenäisenä elokuvana vailla vaatimusta nostalgisten lapsuusmuistojen uudelleenlämmittelystä uudessa muodossa.

Aladdin onnistuu olemaan iloinen ja reipas hyvän mielen elokuva joka kuitenkin onnistuu rakentamaan paikoitellen jopa silmäkulmia kostuttavan koskettavan kuvauksen. Kuten aikaisemmassa jo lapsille ja lapsemielisille suunnatun Dumbon arvostelussakin (lue täältä) kirjoitin on usein perheen pienemmille suunnatuissa elokuvisssa hyvä ja liiikuttava tarina jossa kuitenkin käsitellään myös arvomaailmallisia kysymyksiä ja samaa voi sanoa myös tämän elokuvan kohdalla.

Matkansa aikana Aladdin oppii ja myös opettaa katsojilleen vilpittömyyden ja aitouden merkityksen rakkaudessa kuten myös pyytettömän auttamisen tuottaman ilon.

Lasten saduissa ja niihin pohjautuvissa elokuvissa on yleensä henkilöhahmoja joiden luonteenpiirteet ovat kärjistetyn mustavalkoisia eikä tässäkään tehdä poikkeusta. Onko tämä hyvä vai huono asia on varmasti katsojasta kiinni, mutta pidän itse siitä että lapsille suunnatuissa elokuvissa moraalinen opetus tuodaan selkeästi esille ilman että tarvitsee olla kovin suuri filosofi ymmärtääkseen sen merkityksen.

Yksi mistä erityisen paljon pidin tässä elokuvassa oli sen visuaalinen ilme. Pidin sen rikkaasta värimaailmasta, itämaista mystiikkaa huokuvasta puvustuksesta ja lavastuksesta sekä tyylillä toteutetuista erikostehosteista.

Kokonaisuutena Aladdin on omassa lajityypissään erinomainen elokuva. Se onnistuu pitämään yllä hauskan humoristisen otteen, olemaan sopivan vakava ja moraalisesti opettava mutta kuitenkin jättää tarpeeksi tilaa myös koskettavalle romanttiselle tarinalle. Omaan makuuni tämä toimi erityisen hyvin.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 7,0/10)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *