Bia Saigon Export on vietnamilaisen Sabecon panemaa olutta. Vahuutta siitä löytyy 4,9 %. Olutta myydään hyvin varustelluissa marketeissa.
Pullo on ulkoisesti mukavan näköinen, vaikkakin lohikäärme-etiketti loi hieman hämäävästi mielikuvan kiinalaisesta oluesta vietnamilaisen sijaan. Tämä toki on katsojan omaa päätelmää eikä etiketin syy.
Aukaistua pullon löytää raikkaan ja kepeän makean lagerin tuoksun joka säilyy hyvin tuopissakin mukana. Väri on kaunis vaaleahkolla kullanvärisellä vivahteellaan. Vaahtoavuus on maltillista ja pinnalle syntyvä paksuhko vaahto katoaa nopeammin kuin tuoppiin ehti edes kunnolla tarttumaan.
Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on makea ja tuo jollain muotoa mieleen kokemukset maistamistani nepalilaisista oluista. Raikas ja kepeä, helposti nautittava aromikas olut jonka imelyys ei vielä yhdessä oluessa pääse ottamaan liiaksi valtaa. Omaan makuuni miellyttävä olut.
Musiikkina tämän kanssa kuuntelee mieluusti sopivan rempseää menoa, mm. Battlemetal – BxMxC tai Band-Maid – Warning!
Kotistudiosetupin laitteiden siirtyessä räkkiversioiksi on yksi räkkiin tiensä löytäneistä laitteista DBX:n 215 joka on kaksikanavainen 15 band EQ eli suomalaisittain taajuuskorjain tai ekvalisaattori.
Omassa setupissa EQ:n läpi kulkee tällä hetkellä vain laulumikrofoni. Mikrofoni menee kiinni Focusriten Clarettiin josta se kulkeutuu tälle EQ:lle. EQ:ssa olen leikannut taajuuksia ylä- ja alapäästä jotta keskialueen taajuudet jäävät enemmän esiin. Simppeli ja suoraviivainen käyttötapa siis tälläkin omassa harrastelusetupissani, mutta tekee sen mitä siltä odotankin.
Muutaman kuukauden laite on nyt ollut käytössä ja virrat kiinni 24/7 eikä minkäänlaisia ongelmia ole ollut, joten omat kokemukset vekottimesta on olleet ainakin positiiviset.
Laitteen valmistajan sivuilta voi lukea tarkemmin tietoja tämän laitteen teknisistä ominaisuuksista (katso täältä).
Kaupunkielämä tarjoaa monenlaisia sellaisia etuja jotka tekevät kaupunkiasumisesta maalla asumista mukavampaa, ainakin yksin asuvan ihmisen näkökulmasta katsoen. Harmillista kyllä myös tämänkin kolikon kääntöpuolelle mahtuu asioita joista yksi on parkkeeraaminen.
Kuukauden alusta asuntoni parkkipaikalla muuttui pysäköinti siten, että vierasparkissa pitää olla aina vieraslupalappu normaalin parkkikiekon lisäksi. Tämän lisäksi autopaikan omistajilla on oltava auton ikkunassa lappu jolla osoitetaan että autonsa saa pysäköidä omalle parkkiruudulleen.
Aikaisemminkin autopaikan lunastaneiden osalta näin on ollut, mutta aluetta valvovan pysäköintifirman vaihtumisen jälkeen on täällä merkittävästi virkaintoisempia tarkistajia liikenteessä sillä autooni oli tullut kolmet sakot siitä että olin oman autoni ajanut omaan parkkiruutuuni, mutta olin unohtanut laittaa pysäköintiluvan ikkunaan näkyviin. Lupalappu on kyllä ollut autossa, mutta ei ole ollut tuulilasilla ja pikavoittoja on käyty jakamassa kolmeen kertaan.
The Invisible Man (IMDB) on vuonna 2020 julkaistu draama/mysteeri/kauhu jonka on ohjannut Leigh Whannell. Pääosarooleissa nähdään Elisabeth Moss, Aldis Hodge, Storm Reid, Michael Dorman sekä Oliver Jackson-Cohen.
Elokuvan alussa Cecilia (Elisabeth Moss) pakenee siskonsa avustuksella kotoaan kontrolloivaa ja väkivaltaista miestään. Cecilia pääsee turvaan ystävänsä Jamesin (Aldis Hodge) sekä hänen tyttärensä Sydneyn (Storm Reid) luo. Cecilia on turvapaikassaankin vainoharhainen ja pelokas, kunnes selviää että hänen entinen miehensä Adrian (Oliver Jackson-Cohen) on riistänyt oman henkensä eikä hänestä ole enää vaaraa.
Adrianilta on jäänyt iso perintö myös Cecilialle ja elämä näyttää kääntyvän valoisampaan suuntaan. Vähitellen Cecilian elämässä alkaa tapahtumaan kuitenkin omituisia asioita joka saa hänet epäilemään että Adrian ei ole kuitenkaan todellisuudessa kuollut kuten on kerrottu.
James Lanier (Aldis Hodge)
Kauhuelokuvia missä kuolleet tai kuolleeksi oletetut palaavat haudan takaa joko piinaamaan tai riivaamaan elävien kirjoissa olevia ihmisiä mahtuu lajityyppiinsä lukemattomia määriä, mutta The Invisible Man näyttää että tähänkin tarinaan voidaan löytää vielä mielenkiintoisia tulokulmia jotka poikkeavat tavallisuudesta. Tapa kuinka näkymättömän Adrianin onnistuu yhä piinata Ceciliaa ja hänen läheisiään on sci-fiä, mutta uskottavaa sellaista. Teknologian kehitys luo hienoja mahdollisuuksia, mutta samalla myös uudenlaisia uhkakuvia.
Tarinassa katsojalle avataan tarpeeksi selkeästi kuinka asiat tapahtuvat, mutta se jättää silti toivomisen varaa motiiveiden ja tarkoitusperien suhteen. Olennainen kysymys “miksi Adrian toimii näin?” ei avaudu katsojalle lainkaan. Vaikka tämän jättäisi huomioimatta, on tarinassa silti useampia piirteitä jotka saavat sen valumaan keskinkertaisen elokuvan kastiin. Kauhuelokuvissa henkilöiden toiminta ei yleisestikään edusta rationaalisen ajattelun terävintä kärkeä, mutta valitettavasti se aina tavalla tai toisella itselläni aiheuttaa lähinnä turhaantumista.
Cecilian käytös selittäessään uskomuksiaan muille on kohtalaisen typerä. Hänellä on useampia todisteita tai vähintäänkin sellaisia asioita joilla hän voisi saada muutkin miettimään hänen väitteidensä uskottavuutta hänen kannaltaan edullisemmassa valossa, mutta hän päättää tietenkin jättää todisteet näyttämättä ja jatkaa muille ainoastaan höyrypäisen kuuloisia selostuksiaan siitä kuinka Adrian on elossa.
Tekniseltä toteutukseltaan ja näyttelytyöltään elokuva oli perus varmaa tasoa vailla sen suurempia ihmeitä. Kauhuelokuvien suurimpia kliseisiä piirteitä ei tainnut olla kertaakaan joka oli ilahduttavaa vaihtelua. Kaikista hyvistä piirteistäänkin huolimatta jäi tämä elokuva omassa arvosteluasteikossani keskinkertaisten elokuvien kategoriaan.
Japanilaisen Sapporo Brewereyn panimon Sapporo Premium Beer on 4,7 % vahvuinen lager. Olut on UDF:n sivun tietojen mukaan (katso täältä) 100 % mallasolutta. Olutta löytyy hyvin varustelluista marketeista.
Ulkoisesti Sapporon etiketti on varsin pelkistetty mutta yksinkertaisuudessaan silti toimivan tyylikäs. Tuoppiin kaataminen käy vaivattomasti sillä vaahtoavuus on vähäistä. Tuopissa oluen kauniin vaalean kultainen sävy pääsee miellyttävästi esiin. Tuoksu on hennon imelä.
Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tuntumaltaan pirskahteleva. Maku on maltaisen raikas ja kepeä ja sen miellyttävä jälkimaku pysyy hyvän aikaa kulauksen jälkeenkin vielä seuralaisena. Varsin kelvollinen lager joka ilahdutti positiivisesti.
Musiikkina tämän kanssa menee hyvin pirteä kotimainen poppi, mm. Janna – Sä et oo hullu tai BEHM – Lupaan.
