Month: March 2021

  • Leffalauantai: Billy Elliot

    Billy (Jamie Bell) sekä isänsä Jackie (Gary Lewis)

    Billy Elliot (IMDB) on vuonna 2000 julkaistu draamaelokuva jonka on ohjannut Stephen Daldry. Pääosarooleissa nähdään Jamie Bell, Gary Lewis, Jamie Draven sekä Julie Walters.

    Elokuvan keskiössä on pienessä kylässä isänsä, veljensä sekä isoäitinsä kanssa asuva 11-vuotias Billy Elliot (Jamie Bell). Billy käy isänsä kustantamana kylän salilla harjoittelemassa nyrkkeilyä kunnes eräänä päivänä samalle salille saapuu joukko balettitanssijoita harjoittelemaan omaa lajiaan. Billy kiinnostuu itsekin lajista ja nyrkkeily vaihtuu isänsä tietämättä tanssiksi.

    Vähitellen hänen isänsä Jackie (Gary Lewis) saa selville että poikansa harjoittelee balettia nyrkkeilyn sijaan eikä isänsä ota asiaa kevyesti, sillä perinteistä maskuliinisuuskäsitettä edustava työväenluokkaan kuuluva isä näkee lajin ainoastaan tytöille ja naisille sopivana harrastuksena.

    Isänsä vastustuksista huolimatta hän jatkaa salassa harjoituksiaan kunnes Jackie saa selville että poikansa ei ole kuitenkaan jättänyt tanssihalujaan historian kirjojen häpeällisten muistojen sivuille.

    Billy

    Ympäröivässä kulttuurissa vallitsee liittoon kuuluvien lakkolaisten ja lakkoon osallistumattomien rikkureiden väliset kahakat joita poliisivoimat joutuvat useasti rauhoittamaan. Billyn isä ja veli ovat kaivostyöläisinä työväenluokkaan kuuluvaa väkeä ja ovat usein mukana näissä liiton väen mellakoissa, joten tätä taustaa vasten vahvan stereotyyppistä aggressiivistakin mieskuvaa edustavat perheenjäsenet eivät kovinkaan suopeasti katso Billyn kiinnostumista heidän maailmankuvansa mukaan vain naisille ja homoille sopivasta baletista.

    Itseisarvoina hyväksytyt perinteiset sukupuolirooleihin pohjautuvat kiinnostuksen kohteet joutuvat Jackien maailmankuvassa törmäyskurssille hänen havaittua poikansa itsepintaisen päämäärätietoisuuden tanssin parissa. Nähtyään Billyn kiinnostuksen sekä kyvyt baletin parissa hän ymmärtää että vastustaminen on täysin turhaa. Vähitellen rakkautensa poikaansa kohtaan saa hänet ymmärtämään että lapselleen hyvän elämän ja tuen tarjoaminen ovat tärkeämpiä hyveitä kuin omien kapeiden sukupuolirooleihin pohjautuvien ennakkoluuloisten asenteiden ylläpitäminen.

    Jackien rooli isänä sekä Tonyn rooli veljenä ovat molemmat toimivasti kuvattuja kasvutarinoita. Billy on perheen outo lintu joka ei sovellu kummankaan kanssa suoraan samalle aaltopituudelle heidän täysin erilaisten luonteidensa ja ajattelutapojensa vuoksi, mutta erilaisuuksistaan ja haasteista huolimatta perhe toimii lopulta turvaverkkona joka päästää lopulta oudon linnun omille siivilleen lentämään.

    Billy Elliot on kokonaisuutena onnistunut ja mielenkiintoinen kuvaus päämäärätietoisuudesta, itselleen rehellisenä olemisesta sekä erilaisuuden ymmärtämisestä ja hyväksymisestä.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 127 364 annettuun ääneen”]7,7/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Aura Bock

    Aura Bock on Hartwallin panimon 6,5 % vahvuinen vahva lager (bock). Katkeroita siinä on 15.0 EBU ja kantavierrettä 16.0 °P. Vahvuutensa vuoksi olutta myydään ainoastaan Alkoissa joista sitä löytyy vakiovalikoiman tuotteena. Lisää teknistä tietoa oluesta löytää Alkon verkkosivuilta (katso täältä).

    Väriltään olut on kuvauksen mukaan kellanruskea mutta omaan silmääni siinä on hivenen myös punertavaa vivahdettakin ja on omaan silmääni hyvän värinen olut. Tuoksu on miellyttävästi makeaan imelään taipuvainen. Vaahtoavuus on runsasta kaadettaessa ja pinnalle muodostuva paksu harso kestää hyvän matkaa tuopissa mukana.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä. Mausta erottaa kepeää maltaisuutta joka miedon humaloinnin myötä löytää paikkansa myös maistelijan aisteihin eikä huku liialliseen alkoholin makuun. Vahvuudestaan huolimatta maku on miellyttävän pyöreä ja pehmeä tehden tästä maistamisen arvoisen oluen.

    Musiikkina tämän kanssa toimii mm. Korpiklaani – Sanaton maa tai Teren – Mara.

  • Lasien uusintaa

    Tikkurilan Instrussa näköä tarkastamassa ja uusia kehyksiä katsomassa

    Sunnuntaina illalla saavutin räpeltämisen saralla jonkinlaisen uuden tason sillä onnistuin hajottamaan silmälasini. Kuuntelin illalla kaikessa rauhassa musiikkia makuuhuoneessa ja olin laittanut silmälasit pois päästä lattialle nojatuolin viereen. Levyn kuunneltua ja vinyylin takaisin hyllyyn vietyä kävelin siltä puolelta nojatuolia jonne olin kakkulani laittanut ja onnistuin ohimennessäni potkaisemaan niitä tietenkin sen verran että sangat vääntyivät mutkalle.

    Totaalisesti lasit eivät tästä hajonneet, mutta vääntyivät kuitenkin sen verran mutkalle että niiden käyttäminen ei enää onnistunut itseltäni niissä olevan taiton korjaamisen vuoksi. Sangat ilmeisesti vääntyivät sen verran huonoon kulmaan että silmissä oleva taitto ja laseissa oleva taitto eivät enää kohdanneet aiheuttaen sen että niiden käytöstä ei tullut mitään.

    Maanantaina lähdin työpäivän aikana Instrumentariumille Tikkurilaan katsomaan josko siellä olisi sangat saatu korjattua. Sankoja sai kyllä siellä suoristettua jonkin verran, mutta ei kuitenkaan siten että niiden käytöstä olisi tullut yhtään mitään luultavastikin juuri taittovirheen takia. Lasit päähän laittaessa tulee alle minuutissa jo sen verran todellisuusirtoinen olo ja yökkäilyä että lasit jäivät käyttämättä.

    Maanantaina oli hieman jo päänsärkyä kun ilman silmälaseja koetin töitä tehdä ja naama kiinni näytössä kyyhötin, mutta onneksi muistin illasta että vanhat lasini olivat vielä jossain kaapissa. Etsin ne töiden jälkeen otettujen ibutabsilla varusteltujen päiväunien jälkeen kun pahimmat jomotukset olivat menneet ja onneksi vajaan kahden vuoden takaiset silmälasit kaapista vielä löytyi. Mikä parasta, silmien taittovirhe ei ollut kovin paljoa muuttunut parissa vuodessa joten vanhat ja naarmuiset lasit ovat nyt käytössäni siihen saakka että uudet tulevat.

    Varasin heti seuraavalle päivälle (eli eiliselle tiistaille) ajan optikolle jossa näkö mitattiin. Näön mitattua oli aika katsella sankoja jotka sitten onneksi kohtalaisen nopeasti löytyikin. Tällä kertaa päädyin suoraan ottamaan kahdet silmälasit, etenkin kun oli tarjouksessa kahdet yhden hinnalla. Onpahan kerralla valmistauduttu siihen että jatkossakin tulen jotain räpeltämään 😀

    Lasit pitäisi tulla noin muutaman viikon päästä, joten siihen asti täytynee näillä vanhoilla laseilla pärjätä. Toivon mukaan näiden kanssa ei päänsärkyjä ja huonovointisuuksia kovin paljoa ilmene. Eilen tiistaina kyllä illalla pientä jomotusta oli joka onneksi päiväunilla meni ohi, mutta elätän toivoa että syynä oli ainoastaan ergonomisesti erinomaisen maanantaisen naama kiinni näytössä -asennon jälkimaininkien seuraus sillä niskat olivat vielä sen verran jumissa.

  • Muutoksia makuuhuoneen tyyliin

    Lattiakaiuttimet ja hyllykaiuttimet vaihtuivat Geneleceihin

    Makuuhuoneen sisustus koki jälleen hieman muutoksia kun myin makuuhuoneessa muutaman vuoden käytössäni olleet Bowers & Wilkinsin isot lattiakaiuttimet pois. Tämän jälkeen hetken aikaa oli makuuhuoneen setupissa kiinni Bowers & Wilkinsin 685 S2 -pari (lue täältä) jotka vaihdoin päikseen kuvassa näkyvään valkoiseen Genelecin 8020 -pariin.

    Selkeästi jonkinlaista Genelec-mieltymystä on allekirjoittaneella havaittavissa, sillä nyt käytössäni on kotona kolmet Genelec-setupit; tietokoneella olohuoneessa on 8030-sarjan kaiutinpari, olohuoneessa kotistudiosetupissa pianon päällä on 8020-sarjan pari sekä nyt myös makuuhuoneessa. Aikaisemmin on vuosikausia ollut käytössä myös 6010-sarjan pienet Genelecit joten ehkä Genelecit on omaan korvaani yleispätevästi hyvä jokapaikan kaiutin.

    Kovasta Genelec-käytöstä huolimatta mielenkiintoisesti en ole jostain syystä kuitenkaan blogiin kirjoittanut yhtään arvostelua mistään mallista. Ehkäpä jokin kerta voisin panostaa ja kirjoittaa arvioita myös näistäkin.

    Sisustuksellisestikin nämä valkoiset pienet Iisalmen ihmeet sopivat mukavasti makuuhuoneen värimaailmaan joten jospa jälleen jonkin aikaa sisustus pysyy taas suurinpiiretein muuttumattomana 🙂

  • Leffalauantai: Jaws (Tappajahai)

    Jaws (IMDB) joka suomeksi on tunnettu nimellä Tappajahai on Steven Spielbergin ohjaama trilleri vuodelta 1975. Sen pääosarooleissa nähdään Roy Scheider, Rober Shaw, Richard Dreyfuss sekä Murray Hamilton. Elokuva pohjautuu Peter Benchleyn samaa nimeä kantavaan romaaniin.

    Pienessä kylässä Amityn saarella nuori nainen menehtyy vedessä ollessaan. Kuoleman syytä tutkiessa käy esille että kuoleman on aiheuttanut suurikokoinen hai joka on käynyt naisen kimppuun. Paikallinen seriffi Brody (Roy Scheider) haluaisi laittaa rannat kiinni, mutta kylän pormestari Vaughn (Murray Hamilton) ei ole kovin innoissaan hänen ajatuksestaan sillä rantojen sulkeminen tarkoittaisi suurta budjettilovea pienen kylän talouteen.

    Ranta pidetään avoinna ja turisteja saapuu tavalliseen tapaan paikalle eikä seuraavaa ruumista tarvitse kovinkaan kauaa odottaa. Väkeä saapuu kauempaakin haijahtiin ja pian hai on saatu pyydystettyä. Amityyn tullut meribiologi Hooper (Richard Dreyfuss) on kuitenkin vakuuttunut siitä että saaliiksi saatu hai ei ole kauhua rannoilla kylvänyt peto ja harmillista kyllä hänen arvauksensa osuu oikeaan.

    Sheriffi lähtee yhdessä kylän tunnetun kalastajan Quintin (Robert Shaw) sekä meribiologi Hooperin kanssa haijahtiin etsimään suurikokoista valkohaita joka todellisuudessa on kaikkien tekojen takana.

    Valkohaikin tarvitsee ruokaa

    Jawsin tarina on mukavan yksinkertainen jotta sitä katsoessa voi hieman päästää aivojaan rentoutumaan, mutta samaan aikaan sen kuvaus ihmisten toiminnasta herättää ajattelemaan kuinka hyvin se valitettavan usein vastaa myös todellisuutta.

    Ihminen kuolee vaarallisen eläimen tappamana ja peto on yhä vapaalla, mutta politisoinnin seurauksena tarvittaviin toimenpiteisiin ei haluta ryhtyä. Kun ongelma saadaan näennäisesti ratkaistua ei todellisuutta silloinkaan haluta kohdata vaan epämukava tietoisuus lakaistan mieluummin maton alle ja jatketaan turmion tiellä kulkemista. Lisäksi metsästämään lähtevien ihmisten laumakäytös yhdistettynä huolettomaan asenteeseen on omiaan kuvaamaan ihmisten käytösmalleja.

    Tärkeimpien henkilöiden olemusta ja hahmoa avataan sopivasti että heistä saa jonkinlaista mielikuvaa rakennettua ilman että heidän piirteitään ja käytösmallejaan väännettäisi katsojalle rautalangasta.

    Ohjauksellisesti Jaws on tyylikästä katsottavaa. Vaikka elokuvalle kertyy tänä vuonna ikää jo 46 vuotta ei sen tehosteet tunnu siitäkään huolimatta tarpeettoman vanhanaikaisilta vaan ne toimivat yhä tarpeeksi hyvin pitääkseen elokuvan tunnelman uskottavana.

    Spielbergin Jaws on klassikkoelokuva joka on klassikkostatuksensa ansainnut aivan syystä.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 543 828annettuun ääneen”]8,0/10[/simple_tooltip])