Koska viime perjantaista saakka olen ollut karanteenissa on kotona ollessa vihdoin löytynyt aikaa monenlaiseen teknisempään säätämiseen. Eilen illalla innostuin ruveta virittelemään vuosia vanhan Raspberry Pi 2:n hyötykäyttöön kaapissa seisottamisen sijaan.
Virittelin illan ja yön aikana (koska silloin on parhaat ajat datailla!) Raspberry Pihin Linuxin SD-kortille, asentelin siihen Nginxin eli web-serverin ja sen jälkeen vielä virittelin Pin kaappiin verkkopiuhan päähän. Siellä se nyt rullailee ja on helposti käytettävissä SSH:lla. Tarkoitus olisi vielä lisätä se kiinni julkiseen Internetiin jolloin voisi satunnaisia pieniä huvikseen värkättäviä webbisivuja pyöritellä omassa “konesalissa” yleisesti käytettävien maksullisten virtuaaliserverien sijaan 🙂
Laitteen näyttöön en vielä ole saanut viritettyä minkäänlaista kuvaa, mutta eiköhän tässä lähipäivinä senkin saa jollain muotoa käyttöön.
Mukavinta tämänkaltaisissa projekteissa on erityisesti se että ne muistuttavat vielä siitä miksi IT-alalle on alunperin edes tullut lähdettyä. Matalahkon tason säätämistä, konffaamista ja skriptaamista. Nykyisin pilvipalvelut, virtuaalikoneet ja kaikki muut antavat kyllä mukavia mahdollisuuksia ns. oikeisiin kaupallisiin verkkosivustoihin ja niiden pyörittämiseen mutta samalla ne abstraktoituvat niin tunteettomiksi ja merkityksettömiksi laitteiksi että niistä vain katoaa se “fiilis”, tekemisen meininki ja säätämisen ilo.
Jollain tapaa nykyiset virtuaaliratkaisut yms. eivät enää tunnu tietotekniikalta sellaisena kuin mihin lapsena innostuin, vaan niistä on lähinnä tullut käyttöesineita ja bisnestä. Vähän samalla tapaa kuin suurin osa nykyisistä autoistakin on kyllä hyviä, hienoja ja parempia kuin 80-luvulla mutta samalla niistä on kadonnut kaikki se persoonallisuus ja omalaatuisuus ja tekemisen meininki.
Näissä projekteissa on kiintoisaa myös se että näiden kanssa pääsee itse matalammalle tasolle säätämään asioita eikä laite ole vain salaperäinen musta laatikko jonka hallinta on jossain rapakon takana olevassa konesalissa ties kenen hallussa ja jota ei pääse itse käsin kopeloimaan jos mieli jostain syystä niin tekisi. Oma serveri kotona leikkiprojekteihin on mukava olla koska silloin kaikki hallinta pysyy itsellä juuri siten kuin sen haluaa 🙂
Leave a Reply