Month: September 2021

  • Kahvia parin kuukauden tauon jälkeen

    TLDR; Olin muutamaa päivää vaille kolme kuukautta kahvitta jotta näkisin millaisia vaikutuksia kofeiinilla on kun siihen pitkän tauon jälkeen palaa. Omat havainnot oli että muutokset mihinkään suuntaan eivät omalla kohdalla olleet mitenkään merkittävät. Nukuin kahvittoman kauden aikana aivan yhtä huonosti kuin silloinkin kuin juon kahvia eikä mitään muutakaan merkittävää muutosta tapahtunut joten jatkan jälleen kahvin nauttimisesta, vaikkakin aikaisempaa pienemmissä määrin.

    Blogia pidempään seuranneet ja täältä kahviarvioita lukeneet tai itseni muuten vain tuntevat tietävät että tapanani on ollut siemailla kahvia enemmän tai vähemmän säännöllisesti jo lapsuusvuosista saakka. Koska pidän myös erilaisten asioiden kokeilusta päätin olla ilman kahvia noin kolme kuukautta.

    Ajatus tähän lähti kun seurakuntasisareni kysyi että olenko koskaan ajatellut olla ilman kahvia. Tuolloin kommenttini oli että en, mutta pari päivää myöhemmin kuitenkin ajattelin että pitäisiköhän kuitenkin huvin vuoksi ja urheilun kannalta koettaa millaista elämä olisi jos kahvin jättäisin pois.

    Olen joskus nuorempana ollut pitkiäkin aikajaksoja ilman kahvia, mutta tuolloin tuli kuitenkin nautttia kofeiinia kaakaon muodossa. Samoin jossain vaiheessa aikuisiällä kun olin ilman kahvia siemailin rooibosta (kofeiinitonta juomaa) sen sijaan, joten täysin uusi ja mahdoton ajatus ilman kahvia oleminen ei ollut.

    Lopetin kahvin juonnin kerralla ilman mitään vähentämisiä tai vastaavia. Päänsärkyjä ei tullut eikä mitään tavallisuudesta poikkeavia olotilojakaan sen suuremmin. Ainoa mihin kiinnitin merkitystä oli hieman helpommat aamuheräämiset kun ei ollut aivan hillitöntä koomailua ja pilkkimistä sängystä ylös kömpimisen jälkeen. Pidempään ilman kahvia oltua ei heräämiset silti kokonaisuutena mitenkään merkittävän helpommaksi käyneet kuin silloinkaan kuin kahvia joi – väsyä oli ja monesti unta tuli jatkettua lähes niin pitkään kuin mahdollista että kuitenkin kerkesi työt aloittamaan kahdeksalta.

    Monesti kuulee sanottavan että kofeiini vie yöunet. En ole tätä itse pannut merkille, mutta nyt tuli oiva tilaisuus havaita tämäkin josko sitä nukkuisi paremmin ilman kahvin käyttöä. Allekirjoittaneen kokemukset ilman kahvia oli silti aivan samanlaiset kuin kahvin kanssakin – nukuin aivan yhtä huonosti ja aivan yhtä vähän. Sängyssä pyöriessä ennen unen saamista meni pitkään silloin kuin join kahvia eikä muutosta parempaan ollut myöskään vaikka oli ilman kahviakin.

    Katselin myös YouTubesta useita videoita joissa useassa kerrottiin että kolmen kuukauden kofeiinittomuuden jälkeen kahvin vaikutukset huomaisi selkeästi. Täysin ilman kofeiinia en kuitenkaan koko aikana ollut sillä aina toisinaan nautin ruokaillessa kolajuomia. Määrät kuitenkin oli koko kolmen kuukauden aikana maltilliset joten merkittävästi vähemmän kofeiinia tuli tuon kolmen kuukauden aikana kuitenkin tavallisuuteen verrattuna.

    Päivää tai paria ennen kuin kolme kuukautta tuli täyteen keitin jälleen kahvit ja katsoin kuinka kofeiini vaikuttaisi. Käytännön havainnot oli että ei mitenkään merkittävästi. Huomasin kyllä pientä muutosta olotilassani, mutta muutos ei ollut mitenkään radikaali suuntaan eikä toiseen. En tullut sen enempää ylienergiseksi kuin tavallisestikaan, en myöskään kokenut hillittömiä fyysisiä oireita kuten sydämen hakkaamista kovempaa tai hikoilua. Toisin sanoen muutos kahvittomuuteen oli suhteellisen pieni omalla kohdallani; niin pieni, että olen sen jälkeen jälleen nauttinut kahvista päivittäin.

    Muutosta muutaman kuukauden kahvittomuuskokeilun jälkeen kuitenkin tapahtui siinä että en enää keitä lähellekään samanlaisia määriä päivän mittaan. Aikaisemmin tapana oli juoda noin 12 kupillista päivässä (kuusi mukia maidon kanssa), ts. aamulla keitän neljä kuppia, päivällä neljä ja töiden jälkeen jossain vaiheessa iltaa vielä neljä lisää. Kahvittoman jakson jälkeen olen keittänyt normaalisti vain kolme kupia kerralla (vajaa kaksi mukia maidon kanssa) ja niitäkin vain muutaman kerran päivässä joten nautittavan kahvin määrä päivää kohden tipahti merkittävästi ainakin näin alkuun. Saa nähdä tuleeko tähän jossain vaiheessa jälleen muutosta että määrät kasvaisi samaan mitä aikaisemminkin.

    Kokeilu oli mielenkiintoinen ja kokeilemisen väärti. Jotkut ainakin YouTubessa sanovat että ilman kofeiinia elämä olisi parempaa tai jotain vastaavaa, joten mikäli kokeilumieltä löytyy suosittelen koettamaan itse ja katsomaan josko kofeiiniton elämä on parempi vaihtoehto vaiko ei.

  • Leffalauantai: A farewell to Arms (Jäähyväiset aseille)

    Frederic (Gary Cooper) ja Catherine (Helen Hayes)

    Frank Borzagen ohjaama A farewell to Arms joka suomennettuna tunnetaan nimellä Jäähyväiset aseille on vuonna 1932 julkaistu romanttinen draama joka sijoittuu sota-aikaan. Elokuva pohjautuu Ernest Hemingwayn romaaniin. Pääöosissa nähdään Gary Cooper, Helen Hayes, Adolphe Mejou, Mary Philips sekä Jack La Rue.

    Tarina sijoittuu ensimmäisen maailmansodan aikaan. Amerikkalainen ambulanssinkuljettaja Frederic (Gary Cooper) kohtaa Italiassa englantilaisen hoitajan Catherinen (Helen Hayes) jonka kanssa hänelle syntyy romanssi. Frederic joutuu kuitenkin pian palaamaan jälleen sota-alueelle ja niinpä hänen ja Catherinen tiet erkanevat vastoin kummankaan tahtoa.

    Rinaldi (Adolphe Menjou) ja Frederic (Gary Cooper)

    Jäähyväiset aseille on omassa lajityypissään suhteellisen tavanomainen elokuva. Siinä on mies ja nainen jotka rakastuvat, siinä on esteitä jotka tulevat romanssin tielle ja siinä on myös tahtoa voittaa eteen tulleet esteet.

    Kuten monissa muissakin näkemissäni vanhoissa elokuvissa myös tässä romanssin ja tunteiden kuvaus tuntuu suhteellisen tasapaksulta. Tunteet eivät välity eivätkä vaikuta aidoilta vaan niitä vaivaa teennäisyyden tuntu. Tämä syö tunnelmaa, sillä hahmoihin ja heidän sielunelämäänsä ei pääse oikein millään tapaa kiinni eikä siten myöskään elokuva pääse koskettamaan emotionaalisesti.

    En tietenkään ole elänyt itse 1930-luvulla joten en osaa sanoa oliko miesten ja naisten kohtaaminen romanttisissa aikeissa aikoinaan todellisuudessa yhtä suoraviivaista ja mutkatonta, mutta nykyisessä länsimaalaisessa kulttuurissa kasvaneen perspektiivistä katsoen näin nopeasti syttyvä kokijalleen merkityksellinen romanssi tuntuu lähinnä kornilta. Uskon tietenkin nopeasti syttyviin romansseihin, ihastumiseen ja melkeinpä ehkä jopa rakastumiseenkin todella nopeasti oikeassa elämässä, mutta tämän elokuvan kohdalla tunteet eivät välity katsojalle saakka niin hyvin että romanssi tuntuisi aidolta.

    Vaikka rakkaustarina jättääkin kaipaamaan syvempää tunnetta on tämä silti kokonaisuutena kaikessa tavanomaisuudessaan mielenkiintoinen elokuva. Sotaa käydään yhteiskunnassa, mutta rakastunut mies ei haluaisi enää olla sodassa vaan on valmis jopa pakenemaan velvoitteitaan jotta saisi viettää aikaa rakkaansa kanssa joka on mielenkiintoinen ja jossain määrin jopa rohkeakin aspekti aikaisemmin vallalla olleeseen asenneilmapiiriin.

    Kaikista puutteeistaan huolimatta on tämä viihdyttävä elokuva.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 5 616 annettuun ääneen”]6,5/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Mufloni CCCCC IPA

    Suomalaisen Panimoravintola Beer Hunter’sin panimon Mufloni CCCCC IPA on 7.0 % vahvuinen IPA. Katkeroita siinä on 88.0 EBU ja kantavierrettä 16.1 °P. Lisää tietoa oluesta löytää Alkon sivuilta (katso täältä)

    Tyyliltään pullo on yksinkertainen mutta toimiva. Tuoksu oluessa on hyvä ja raikas, siitä erottaa tavallisen IPAn tuoksua mutta laimeammalla kirpeydellä varustettuna. Omaan makuuni tuoksu on miellyttävä ja houkutteleva.

    Tuoppiin oluen humauttaa helposti vailla suurempia ihmettelyitä sillä vaahtoavuus on maltillista. Pinnalle kyllä syntyy kaunis vaahto mutta se katoaa pian pois eikä sitä tuopissa pinnalla pitkään kerkeä katselemaan. Väri on ruskeahkoon kallistuvaa punaista.

    Suutuntuma on täyteläinen, pehmeä ja lempeä. Maku on erinomainen ja aistikas ja siinä erottuu sitrusta sopivan maltillisessa määrin. Mausta löytää myös havuisuutta ja kokonaisuus on mitä miellyttävin. Erinomainen olut, vaikkakin monille IPA-oluista pitäville mieto sitruksisuus voi olla aavistuksen liian laimeaakin. Omaan makuuni tämä toimi poikkeuksellisen hyvin.

    Musiikkina tämän kanssa menee hyvin tarttuva poppi, mm. Bebe Rexha – Sacrifice tai rauhallisempi fiilistely kuten vaikkapa Madison Beer – Reckless.

  • Videokameran muistikorttien ja videoiden organisointia ja säilyttämistä

    Muistikortteja ja kaksi koteloa

    Muistikorttien käytöstä

    Kuten täältä blogista on voinut joitain kuukausia takaperin lukea olen hankkinut itselleni edullisen Sony CX240 camcorderin (lue täältä) eli videokameran. Videokameralla tuli alkuinnostuksessa kuvattua todella paljon, mutta mikä parasta kameralla tulee yhä vieläkin kuvattua kiitettävän paljon. Yksin ollessa kameralla tulee kuvattua vähemmän kuin alussa, mutta päivittäin kuitenkin vähintään yhden videon kuvailen. Jonkinlaista vlogia siis mutta ainoastaan itselleni päiväkirjamuotoiseen tyyliin.

    Koska videoita tulee kuvattua kohtalaisen paljon on muistikortteja tullut täytettyä jo viisi kappaletta ja kuudennessa muistikortissakin ollaan jo yli 70 % täyttöasteessa. Käytän kamerassa 128 GB muistikortteja ja yhdelle kortille menee 10 h 40 minuuttia asetuksilla joita käytän. Käytännössä muistikortin vaihdan jossain 10 h hujakoilla jos tiedossa on että seuraavana päivän aion kuvata enemmänkin.

    Tapanani on ollut ostaa aina vain uusi muistikortti kun vanha täyttyy ja jättää vanha täysi muistikortti varmuuskopioksi. Tiedän että MicroSD ei ole mikään hyvä varmuuskopiointimedia ja siellä tiedot ei välttämättä vuosia säily, mutta otan aina täydestä muistikortista kopion QNAP TVS-882 NASille (lue täältä) jossa levyt on raidattu siten että jos toinen kovalevyistä hajoaa niin toisella kovalevyllä pitäisi olla kaikki tiedostot vielä ehjänä.

    Muistikortit toimivat itselläni siis vain kaiken varuilta varmuuskopiona siinä toivossa että ne eivät olisi vuoden pari sisällä kokonaan ainakaan hajonneet ja hävittäneet kaikkia niillä olleita videoita omia aikojaan.

    Muistikorttikotelot tulevat tarpeeseen

    Toinen muistikorttikotelo on jo saanut ensimmäisen korttinsa

    Ahkera kuvaaminen ja muistikorttien vaihtaminen uuteen vanhan täyttyessä sen sijaan että sen vain tyhjentäisi uusia videoita varten on vaatinut jonkinlaisen järkevän säilytysmetodin etsimisen muistikorteille. En halua että kortteja pyörii ympäri nurkkia siellä sun täällä vaan haluan että ne ovat nätisti organisoituna.

    Koetin löytää nätimpiäkin vaihtoehtoja jotka olisi mukavammin hyllyihin sijoitettavissa ja jotka pysyisivät kunnolla pystyssä omin avuin, mutta paras mitä Verkkokauppa.comista tai muualta etsiessä löysin oli tämä Gepe Card Safe Basic Onyx -malli. Se ei ehkä ole maailman kaunein korttikotelo, mutta sen sisään mahtuu neljä korttia ja kotelo on tuntumaltaan jämäkkä. Kansi pysyy hyvin kiinni eikä kunnolla sijoitellut kortit irtoile kovin helposti paikoiltaan.

    Tapanani organisoinnissa on nimetä kortit VUOSI-JÄRJESTYSNUMERO logiikalla. Toisin sanoen 2021-00 on ensimmäinen vuonna 2021 kuvaamani kortti, 2021-01 on toinen jne. Tulostan Dymolla kortin SD-adapteriin sitten tuon numeron jotta nopeasti löydän etsimäni mikäli tarvetta on. Toki jos vuosi vaihtuu kesken kortin niin varmaan pitänee merkitä molemmat vuodet teippiin tai ainoastaan se minkä vuoden puolella kortille tallentaminen on aloitettu. Pitää miettiä tätä lähemmin vuoden vaihteen tietämillä jos Herra suo ja elon päiviä riittää ja videokameralla olen innoissani vielä kuvailemassa kaikkea 🙂

    Videoiden organisointi on vielä vaiheessa

    Vaikka fyysisesti muistikortit ovat jo nätisti organisoituna on varsinaisten videoiden sisällön organisoinnissa parantamisen varaa. Tarkoituksena on etsiä tai itse koodata ohjelma jolla saisin helposti skannattua hakemistoittain verkkolevyltä muistikorttien varmuuskopiot ja jonka avulla voin lisätä videoihin tageja. Tagien perusteella sitten olisi tarkoitus voida etsiä aina videoita henkilön tai tapahtumapaikan mukaan jne.

    Macille löysin jo yhden ohjelmiston (en muista enää nimeä) ja sillä aloitin asiaa hoitamaan, mutta jotenkin sen käyttö vielä jäi, ehkä sen takia että olohuoneessa ei ole mäkki kiinni jolloin asian hoitaminen jää pienemmälle huomiolle. Täytynee siis jatkaa etsintöjä ja aloittaa tämä projekti mahdollisimman pian ennen kuin muistikortteja on kymmeniä ja projektin aloittaminen käy aina vain hankalammaksi 🙂

  • Putki TV ja videonauhuri tuli hommattua

    United TV + VCR kombo

    Bongasin tori.fi sivuston kautta mielenkiintoisen löydön, 14″ putkitelevision johon on integroituna VCR eli videonauhuri. Hintaakin vekottimella oli ainoastaan 30 euroa ja videonauhuri oli toiminnassa, joten kävin sitten Hyvinkään suunnalta tuotteen hakemassa.

    Olin joitain päiviä takaperin hankkinut jo videonauhurin, mutta valitettavasti se ei toiminut vaan viskasi aina videon ulos melkein heti sen sisään syötön jälkeen. Koetin tutkailla saisinko laitteen sielunelämästä mitään kiinni, mutta valitettavasti en ymmärtänyt sen toiminnasta sen enempää kuin sika satelliitista joten erillinen videonauhuri jäi käyttämättä.

    Videonauhurin ja putkitelevision yhdistelmä oli kuitenkin mitä mielenkiintoisin löytö, koska tällä pystyn katsomaan suoraan VHS-elokuvat ilman hillitöntä johtosekamelskaa. Eilen katsoinkin Lumikki ja seitsemän kääpiötä eli Disneyn piirrosklassikon vuodelta 1937 ja kuvanlaatu ilahdutti. Äänessä on pientä häiriötä ja mietin että voisin huollossa käyttää jokin päivä tämän vekottimen, mutta kuitenkaan häiriötä ei ollut niin paljoa että laitetta ei voisi käyttää tällaisenaankin. Jossain vaiheessa elokuvan katsomisessa häiriöäänen unohtaa kuitenkin, mutta jos tolkullisella hintaa saisi tämän pienen häiriön korjattua voisi se olla hintansa väärti.

    Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Kuva näytti todellisuudessa paremmalta kuin tämä kännykkäkameralla otettu kuva antaa olettaa (ts. raitoja ja rantuja ei näy elokuvaa katsoessa)

    Tarkoitus on jatkossa kuitenkin metsästää yhä toimivaa VHS-soitinta jossa on ulostulot Scartin kautta tai mahdollisesti komposiittinä ja/tai komponenttina. Ajatuksena on että voisin digitoida vanhoja VHS-filmejä, mutta sitä varten tarvitsisi kuitenkin erillisen soittimen missä on ulostulot mahdollista saada helposti videokaappauslaitteelle. Sitä etsiessä onneksi kuitenkin VHS-elokuvista pääsen nauttimaan tämän television kanssa 🙂