Month: October 2021

  • Kokeilussa: Cambridge Audio CXN v2

    Cambridge Audio CXN v2 missä vielä tarrat paikallaan

    Lyhyesti

    Muutama viikko takaperin kävin Verkkokauppa.comista hakemassa Cambridge Audion CXN v2 -striimerin. Striimeri on laite jolla saa helposti ainakin Spotifyn ja Roonin kautta tulevat musiikit sekä nettiradiot pyörimään ilman että joutuu tietokoneensa kautta niitä pyörittämään.

    Vaikka tietokoneella on helppoa musiikkeja soitella on omassa käytössäni erillinen laite ollut merkittävästi parempi käyttökokemuksen osalta. Teen päivät töitä olohuoneessa eri tietokoneella kuin millä vapaa-ajallani datailen joten enemmän tai vähemmän on ollut säätöä piuhojen kanssa jos on halunnut kuunnella tietokoneelta äänet siten että kaikki työkoneen äänet eivät kuitenkaan tulisi DACin kautta monitoreille.

    Striimausominaisuuksiensa lisäksi vekottimesta löytyy myös DAC ja etuvahvistin joten tietokoneenkin äänet saan tämän kautta otettua suoraan USB-liitäntää pitkin. Etuvahvistimena toimimisen ansiosta sain tähän taakse suoraan Genelec 8030:t kiinni joten humpan saa raikamaan helposti ja suhteellisen vähällä säädöllä.

    Ensituntumat

    Laitteen käyttöönotto oli helppoa eikä vaatinut kovin suurta paneutumista ohjeisiin. Piuhat kiinni, WLANiin yhdistys (myöhemmin vaihdoin vasta tämän Ethernet-kaapelilla kiinni), musiikin etsintää Spotifystä kännykkää, tietokonetta, tablettia tai jotain muuta vekotinta hyödyntäen ja sen jälkeen oikean Spotify Connect -laitteen valinta. CXNv2 tuli suoraan verkossa ollessa heti näkyviin Spotify Connect -laitteena joten mikäli kyseistä ominaisuutta on aiemmin käyttänyt ei tämän käyttöönoton luulisi vaikeaa olevan. Ainakin itselläni tämä meni helposti ja ongelmitta joka on aina ilahduttavaa nykyteknologian saralla.

    Takapaneelissa on perusliitännät. Erityisesti plussaa täytyy antaa balansoiduista ulostuloista.

    Laitteella meni heti alkuun Spotifystä testiin Mizantropian hieno kappale I’m after you (katso täältä musiikkivideo YouTubesta). Heti ensimetreillä kuulosti että aivan kuin jo pidempään käyttämäni Genelec 8030:t olisi kuulostaneet paremmalta kuin aiemmin tai vähintäänkin selkeästi erilaiselta.

    Sama mielikuva vahvistui kuin muita tuttuja kappaleita pyörähti soimaan – Lacrimas Profunderen Black Swans sekä Birdyn Strange birds kuulostivat vain jollain tapaa paremmalta ja hengittävämmältä. Useiden muidenkin kappaleiden soitua syntyi mielikuva siitä että laitteen äänenlaatu on suoraan sanottuna erinomainen. Kuinka paljon hyvästä äänenlaadusta tuli uuden hifivekottimen aiheuttamasta innostuksesta ja kuinka paljon oikeasti siksi että tämä on erinomainen äänen toistaja, en tiedä, mutta olennaista oli että ääni kuulosti hyvältä ja useamman viikon todella ahkeran kuuntelun jälkeenkin äänenlaatu on ollut erinomainen eikä ole ostos kaduttanut.

    Musiikit on soinut niin Spotifystä, FLAC-muotoisena Roonista omalta verkkolevyltä sekä nettiradioista eikä ongelmia ole ollut sen jälkeen kun yhdistin vekottimen kiinteästi Ethernet-kaapelilla switchiin. Muutamia kertoja WLANin kautta tuli satunnaisia ongelmia, mutta WLAN ongelmia on ollut itsellä muillakin laitteilla joten en usko että ongelma WLANin kautta liittyy tähän laitteeseen vaan enemmänkin omaan langattomaan verkkooni.

    Käytettävyys

    Hyvän äänenlaadun lisäksi toinen erittäin tärkeä asia ainakin itselleni on laitteen käytettävyys. Onneksi Cambridge Audiolla luultavasti ollaan samaa mieltä sillä laitteen käytettävyys on lähes kaikissa toiminnoissa joita itse tarvitsen ollut mitä erinomaisinta.

    Etupaneelista löytyy äänenvoimakkuuden säätörulla joka on niin iso että vaikka huone olisi pimeänä ei siitä huti pysty kovin helpolla osumaan. Etupaneelissa on myös selkeä graafinen näyttö jonka kautta levyjen kansitaiteita voi ihastella, ainakin mikäli kuuntelee Spotifystä tai Roonista musiikkinsa.

    Graafinen näyttö lisää käyttömukavuutta merkittävästi

    Mukana tuleva kaukosäädin on tarpeeksi helppokäyttöinen ja siihen saa tallennettua muutamia presettejä. Käytännössä itselläni on kaksi presettiä asetettu jotka kumpikin on liitetty nettiradioihin. Toisin sanoen jos en keksi mitä haluan kuunnella Spotifystä tai Roonista voin kaukosäätimestä yhden napin painalluksella toistaa presettiin valitsemiani radiokanavia. Lisäksi presetteihin voi tallentaa Spotifyn playlistejään, mutta Roonista tätä ei käsittääkseni voi tehdä.

    Ainoa mitä en ole löytänyt helposti vaihdettavaksi (enkä ole paljoa jaksanut etsiäkään sen puoleen) on ollut USB-input. Kun istun PC:n ääressä ja jos haluan kuunnella YouTubesta tulevat äänet tai televisiosta tulevat äänet tämän laitteen kautta vaatii se ilmeisesti valikosta inputin valitsemista. Ainakin siten olen itse tämän tähän mennessä hoitanut. Muutama ylimääräinen napinpainallus tästä tulee, mutta ehkä tähän löytyy jossain vaiheessa parempikin tapa että saisi yhdellä napilla vaihdettua laitteen USB inputtiin.

    Loppusanat

    Muutamien viikkojen käytön jälkeen Cambridge Audio CXN v2 on ollut erinomainen laite. Sen erinomainen äänenlaatu ja helppo käytettävyys on lisännyt ainakin itselläni musiikin kuuntelua merkittävästi enkä muista että mikään muu hifilaite olisi tehnyt samaa ainakaan yhtä pitkäksi ajaksi.

    En tietenkään voi olla varma tästä tuntumastani, mutta on tuntunut siltä kuin olisin viimeksi kuunnellut yhtä paljon musiikkia viimeksi teinivuosinani. Olipa tuntuma väärä tai oikea, kertoo se kuitenkin jotain siitä että laite on ollut todella suurella käytöllä ja sen ansiosta olen innostunut musiikin kuuntelusta jälleen suuresti.

    Ensimmäinen täysi viikko tämän laitteen kanssa laittoi Last.fm:n tilastojani uuteen uskoon. 805 scrobblausta, keskimäärin 115 per päivä. Myös kuuntelumäärä viikon ajalta oli tunneissa 2 päivää ja 4 tuntia joten musiikki on soinut oikeastikin paljon – enemmän kuin 95 % last.fm:n käyttäjillä.

    Last.fm:n tilastoni myös kertovat siitä että musiikkia tuli kuunneltua paljon kuten yllä olevasta kuvasta voi havaita. On hyvä muistaa myös että last.fm:ssä ei edes näy nettiradioni kuuntelut, ainoastaan Roonin ja Spotifyn kautta tekemäni kuuntelut joten todellisuus on vielä tätäkin tilastoa ihmeellisempää. Last.fm:n profiilini löytää täältä.

    Musiikkia on soinut paljon niin työpäivien aikana kuin työpäivien jälkeenkin. Tälläkin hetkellä tätä arvostelua kirjoittaessa on tullut luukutettua läpi Bad Religionin Suffer-levy kokonaisuudessaan ja Children of Bodomin Hatebreeder pyörii parhaillaan kappaleessa Bed of Razors.

    Kokonaisuutena tämä on ollut hintansa väärti laite joka onneksi tuli ostettua.

  • Päiväpatikointia Liesjärvellä

    Liesjärven kansallispuiston kävelyllä välillä oli maisemia korkeallakin

    Eilen tuli lähdettyä seurakuntaporukan ja muutaman muun itselleni aikaisemmin tuntemattoman patikoijan kanssa kävelemään Liesjärven kansallispuistolle.

    Kuten Torronsuon kansallispuistokin jossa kävin pari viikkoa takaperin (lue täältä) oli myös tämä suhteellisen lähellä Forssaa. Käytännössä Liesjärven kansallispuisto ja Torronsuon kansallispuisto ovat lähes vierekkäin sillä näiden kahden välinen etäisyys Google Mapsissa näyttää olevan ainoastaan 13,6 km.

    Lähdimme matkaan muutamalla autolla puolen päivän aikaan Vantaalta ja hieman yli tunnin sinne varmaankin ajeli. Parkkipaikalta sitten lähdimme kävelemään muutamalle eri reitille. Ensin kävimme jonkun reitin joka oli ehkä 4,5 km tai jotain niitä main. Tämän jälkeen siirryimme autolla vielä toiselle parkkipaikalle josta lähdimme vielä toisen kävelyn tekemään eri polulle joka oli ilmeisesti viiden kilometrin hujakoilla tai enemmänkin.

    Kokonaisuutena ilmeisesti menimme noin kymmenisen kilometriä, mutta harmillisesti en saanut sitä Apple Watchille sillä kellosta loppui virta jo ensimmäisen noin 4,5 km kävelyn jälkeen. En tiedä miten ihmeessä kello imi virtaa niin tuhottoman paljon, mutta valitettavasti kokonaismatka jää mysteeriksi. Muutamalla muulla oli askelmittarit joissa oli ilmeisesti noin 16 tuhatta askelta tai jotain niitä main kai ollut joten kiitettävän pitkä kävely tuli tehtyä.

    Matka tuntuu kaiken lisäksi metsäpoluilla merkittävästi pidemmältä kuin asfaltilla tai hiekkatiellä kävely sillä ylämäkeä ja alamäkeä on paljon, kiviä ja oksia on joka puolella ja eteensä saa katsoa aivan eri tavalla. Yhtä kaikki reissusta tuli selvittyä elossa kotiinkin 🙂

    Illalla oli paikat hieman hellänä, etenkin kun alushousut hiersivät sisäreisiin varsin ikävästi. Tämä tosin on ongelma aina joskus lyhyemmälläkin lenkeillä joten ei uutta alla auringon. Täytynee koettaa etsiä fiksummat alusasut milloin seuraavan kerran tällaiselle reissulle lähtee. Voi olla että tänä syksynä ei ole suunnitelmissa enää tällaisia vaan patikoinnit jää lyhyempiin kävelyihin (noin 5 km tai alle), mutta hyvä olisi joskus kuitenkin perehtyä millaisilla vaatetuksilla hiertymiltä välttyisi.

  • Leffalauantai: Edge of Darkness (Pimeyden ytimessä)

    Thomas Craven (Mel Gibson) joutuu vierestä todistamaan tyttärensä Emman (Bojana Novakovic) kuoleman ampumisvälikohtauksen seurauksena kotiovellaan

    Edge of Darkness (IMDB) eli Pimeyden ytimessä on vuonna 2010 julkaistu toiminnallinen rikosdraama jonka on ohjannut Martin Campbell. Pääosarooleissa nähdään Mel Gibson, Ray Winstone, Danny Huston sekä Bojana Novakovic.

    Thomas Cravenin (Mel Gibson) tytär Emma (Bojana Novakovic) tulee isänsä luo vierailulle Bostoniin. Vierailun alkuvaiheista saakka Emmalla on epämääräistä pahoinvointisuutta ja pian Thomas on lähtemässä viemään häntä sairaalaan. Isän ja tyttären astuessa ulos etuovesta joutuvat he ammuskelun kohteeksi missä Emma menehtyy isänsä silmien edessä.

    Aluksi vaikuttaa siltä että poliisina työskentelevä Thomas on ollut iskun varsinaisena kohteena, mutta asiaa tarkemmin tutkiessa valkenee että kohteena olikin todellisuudessa hänen ammuskelussa menehtynyt tyttärensä. Thomas selvittää tapausta ja huomaa että tekijöiden juuret kaivautuvat paljon ennalta odotettua syvemmälle.

    Mystisestä Jeburghista (Ray Winstone) ei Thomas tahdo saada selkoa onko hän ystävä vai vihollinen

    Edge of Darkness on mukaansatempaava mutta varsin tavallinen toiminnallinen rikosdraama jonka juonen pääpiirteet on katsojan helppoa arvata jo suhteellisen aikaisessa vaiheessa. Onneksi tarinaan oli saatu kuitenkin hieman lisääkin vivahteita eikä ennalta-arvattavuus jäänyt kokemusta tylsistyttäväksi elementiksi vaan isompi kuvio aukeaa katsojalle pala kerrallaan sopivalla rytmillä.

    Kaikki elokuvan tavalliset elementit on kohdallaan niin tarinassa kuin toteutuksessakin eikä siitä mitään sen suurempia puutteita löydä sen enempää kuin suurempia kehujakaan aiheuttavia piirteitä. Se on tasaisen varma viihdyttäjä lajityypissään mutta se ei kuitenkaan anna mitään uuttakaan katsojalleen. Kyllä tämän mieluusti katsoo niinä hetkinä kuin haluaa nähdä tasaisen varmasti eteenpäin rullaavan elokuvan joka pitää mielenkiinnon yllä alusta loppuun notkahtamatta missään vaiheessa tylsyyden tasangoille.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 92 366 annettuun ääneen”]6,6/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Sierra Nevada Barrel-Aged Narwhal

    Narwhal on mustaa kuin yö Ivalossa

    Sierra Nevada Barrel-Aged Narwhal on amerikkalaisen Sierra Nevadan panimon 11,9 % vahvuinen imperial stout. Katkeroita siitä löytää 50.0 EBU ja kantavierrettä 26.3 °P. Voimakkaan vahvuutensa vuoksi olutta myydään Alkoissa missä sitä löytää vakiovalikoiman tuotteena. Lisää tietoa löytää mm. Alkon sivuilta (katso täältä).

    Tölkki on toimivan tyylikäs ja ainakin itselleni sen olemus huokui suoraan porterin tuntua, kenties sen tummanpuhuvasta tyylistä johtuen. Vaahtoavuus on suhteellisen runsasta mutta tasaisen varmasti etenevää sorttia eikä yllättävistä kuohuista ole huolta. Oluen tummuus yllätti ainakin allekirjoittaneen sillä värissä on yhtä paljon mustaa kuin hevikeikan eturivin katsojakunnassa. Omaan värisilmääni tämä toimii kauniisti.

    Tuoksu on lempeän paahteinen. Se on selkeästi erottuvaa mutta kauttaaltaan pehmeä, vivahteikas ja ennen kaikkea miellyttävä. Suutuntuma on täyteläinen – tai Alkon ilmaisun mukaan “erittäin täyteläinen”. Narwhalin maku on paahteinen ja siinä on voimakas humalointi. Merkittävän korkeasta alkoholitilavuudesta huolimatta sen olemus pysyy rentona ja helposti lähestyttävänä, alkoholin maku ei käy korostuneesti makukenttään vaan paahteinen ja makea olemus vievät nauttijan huomion mieluisalle makumatkalle. Erinomainen olut ainakin allekirjoittaneen makuun.

    Musiikkina tämän kanssa toimii raskaammansorttinen metalli, mm. Frigoris – Scheideweg tai Unreqvited – Nightfall.

    https://youtu.be/Ed5H-6g_JYU

  • Olut-tastingiä Belgessä

    Tasting koostui neljästä oluesta lankulla

    Viime perjantaina kävin kaverini kanssa Helsingin iltaelämää katsastamassa olut-tastingin merkeissä. Kaverini halusi tarjota jotain mukavaa ja yllättävää allekirjoittaneelle ja hän oli varannut meille illaksi ravintola Belgeen olut-tastingin. Aikaisemmin tämänkaltaista kokemusta ei ole tullutkaan koettua joten tämä oli mitä mainioin tapa viettää iltaa hyvässä seurassa maistellen laadukkaita oluita.

    Tasting koostui neljästä kahden desin oluesta. Valikoimassa oli Stella, Duvel 6.66, Palm sekä Detta IPA. Muutaman tunnin aikana siemailimme oluet ja päädyimme kumpikin samaan lopputulemaan parhausjärjestyksestä. Voittajaksi valikoitui Duvel, toiseksi päätyi Palm, kolmanneksi Detta IPA ja peränpitäjän rooliin jäi Stella. Tässä tapauksessa peränpitäjän roolikaan ei ollut häpeä sillä sangen kelvollisesta oluesta myös sen kohdalla oli kyse. Lopuksi vielä nautimme normaalikokoisen tuopin voittajaksi valikoitunutta Duvelia.

    Belge oli myös paikkana mitä miellyttävin eli sellainen että siellä voisi mieluusti käydä jokin kerta jopa illallisella mikäli sopivaa seuraa löytyy ja kasvisaterioita sattuu sieltä saamaan. Ainakin viihtyisyytensä puolesta paikka oli varsin fiini ja näkemisen arvoinen 🙂