Ying xiong (IMDB) joka tunnetaan suomessakin englantilaisella nimellä Hero on Yimou Zhangin vuonna 2002 julkaistu toiminnallinen draama. Sen pääosissa nähdään Jet Li, Daoming Chen, Maggie Cheung sekä Ziyi Zhang.
Nimetön nimellä tunnettu mies (Jet Li) on kutsuttu kuninkaan palatsiin ansaitsemaan palkkio hänen urotekojensa vuoksi. Hän on eliminoinut kolme soturia jotka ovat yrittäneet aikaisemmin salamurhata kuninkaan. Aikaisemmin salamurhien kohteeksi joutuneella kuninkaalla on palatsissaan tapa että vierailijat eivät pääse 100 askelta lähemmäksi häntä. Kuitenkin Nimettömän tekemien sankaritöiden vuoksi hän saa tulla vähitellen kymmenen askeleen päähän kuninkaasta.
Kuningas tahtoo tietää jokaisen kukistetun soturin kohdalta kuinka Nimetön on heidät päihittänyt taisteluissa, sillä jokainen heistä on ollut todella kova vastus isommallekin ammattilaissotureista koostuneelle joukolle. Nimetön kertoo omat versionsa tarinasta mutta aivan kaikki ei ole välttämättä ollutkaan niin kuin hän on kertonut.
En ole oikeastaan koskaan päässyt sisälle kiinalaisiin toiminnallisiin taisteluelokuviin eikä ne ole erikoisemmin antanut itselleni mitään. Ehkä tästä syystä en ole niitä juurikaan katsonut sillä ne eivät vain ole millään tapaa itselleni iskenyt.
Tämän elokuvan katsottuani mielipiteeni tästä lajityypistä muuttui täysin – siinä missä Black Swan (lue täältä) henkeäsalpaavana mestariteoksena avasi aikoinaan silmäni näkemään sen kuinka suuri taidemuoto elokuva visuaalisena taiteena voi olla, aukaisi Ying xiong silmäni näkemään tämän lajityypin aivan eri tavoin kuin aikaisemmin. Tämä on mestariteos jossa on niin paljon onnistumisia niin monella eri saralla että monen muunkin lajityypin tekijät saisivat ottaa oppia.
Tarinan rakentaminen ja katsojalle sen eri näkökulmien aukeaminen on verkkaista mutta suoraviivaista. Juoni on yksinkertainen ja toimiva, mutta sen suurempi merkitys on merkittävästi mielenkiintoisempi kuin sen pintapuoleinen kertomus.
Erityisesti itseäni tässä elokuvassa puhutteli erinomaisesti käytetyt hidastukset, visuaalisesti kaunis tyyli, hienot musiikit ja balanssi. Varsinkin balanssi on sellainen mistä toivoisi monien eri tyylilajien tekijöiden ottavan mallia, sillä verkkainen maalaileva tyyli yhdistettynä taistelukohtauksien intensiivisempään otteeseen antaa painoarvoa taisteluiden merkityksellisyydelle.
Lisäksi taisteluissa paljon käytetyt hidastukset tunnelmaan sopivan musiikin kanssa loivat tunnelman missä taistelu itsessään ei lopulta olekaan kaiken tarkoitus vaan merkityksellisempää on sen filosofinen merkitys josta tarinan edetessäkin puhutaan.
Hahmot ja heidän väliset dialoginsa, tarina ja sen kuvauksessa heijastuva yleinen tarditionaalisten arvojen kulttuuri on myöskin miellyttävää vaihtelua monien läsimaalaisten elokuvien yleisestä individualistiskeskeisestä arvopohjasta.
Toki myös Hollywood-elokuvissakin on kyllä toisinaan erittäin hienosti onnistuttu kuvaamaan suuremman tarkoituksen näkökulmaa (esim. The Last Samurai eli Viimeinen samurai -elokuvassa), mutta tapa miten tässä se tuntuu heijastuvan kautta linjan jokaiseen hahmoon eikä niinkään ainoastaan seurauksena kasvutarinasta on miellyttävää katsottavaa.
Kasvutarinaa tähänkin on onnistuttu kyllä saamaan useammankin eri hahmon osalta. Moni oppii kostoa ja miekkaa suuremman asian puolin ja toisin.
Vaikka Ying xiong onkin mielestäni mestariteos omassa lajityypissään, on se silti sellainen myöskin oman lajityyppinsä viitekehyksen ulkopuolella ja siten myös ansainnut paikkansa Suosituksia-sivulla (katso täältä).
Arvosana: 10/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 179 765 annettuun ääneen”]7,9/10[/simple_tooltip])
Leave a Reply