Peliarvostelu: Horizon: Zero Dawn (PS4 Pro)

Horizon: Zero Dawnin grafiikat ovat silmiä hivelevän kauniita

Aloy!

Horizon: Zero Dawn on vuonna 2017 julkaistu avoimen maailman toimintaseikkailupeli. Sen on kehittänyt Guerrilla Games ja sen on julkaissut Sony Interactive Entertainment. Peli oli alkuun saatavana ainoastaan Playstation 4:lle, mutta vuonna 2020 se on löytänyt tiensä myös Windowsille. Oma arvioni pohjautuu kokemukseeni Playstation 4 Prolla pelattuna.

Pelin protagonistina toimii nuori nainen Aloy joka lähtee selvittämään omaa ja maailmansa historiaa. Tarinan alussa Aloy on vielä pieni lapsi joka kasvaa Rost-nimisen miehen opastuksessa nora-heimon kyläyhteisön ulkopuolella. Rost ja Aloy ovat hylkiöitä joita kyläläiset eivät arvosta. Aloy kasvaa Rostin avustuksella taitavaksi soturiksi ja kun oikea hetki on tullut ottaa hän osaa heimon soturikoetukseen ansaitakseen paikkansa heidän joukossa. Koetuksen loputtua tapahtuu odottamaton hyökkäys jonka seurauksena Aloyn tutkimusmatka maailmaansa alkaa.

Maailma jossa eletään on satojen vuosien päässä nykyisyydestä. Vaikka kyläyhteisöjen ihmiset elävät hyvinkin samaan tapaan kuin nykyaikaiset alkuasukasheimot, on tulevaisuuden maailmassa vahvasti robotit ja tekniikka läsnä monen elämässä. Erilaisia taistelurobotteja vaeltaa ympäri maailmaa luoden mielenkiintoisen kontrastin kyläläisten primitiiviseen ja taikauskoiseenkin elämään.

Tarina imaisee mukanaan

Ihmiset ja koneet vaeltavat yhdessä maan päällä

Heti alkumetreiltä Horizon: Zero Dawn vaikuttaa miellyttävältä ja kiintoisalta peliltä eikä sen vetovoima katoa missään vaiheessa pelaamista. Tarina avautuu sopivalla tahdilla ja herättää vain lisää halun tutkia pelimaailmaa ja sen juonta.

Tarinassa on paljon kysymyksiä jotka on mielenkiintoista selvittää. Kuka on Aloy ja mistä hän on tullut? Mikä on saanut ennen rauhallisena pysyneet koneet menemään sekaisin ja tulemaan vihamieliseksi? Miten näinkin primitiivisten heimojen läheisyydessä on niin kehittynyttä teknologiaa, miksi monet koneet muistuttavat eläimiä, minne on ihmiskunnan sivistys kadonnut ja miksi jäljellä on enää yhtä alkukantaisen oloisia ihmisiä kuin ihmiskunnan alkuhämärässä on ollut?

Kysymyksiin saadaan vastauksia ja uusia kysymyksiä avautuu. Tarina on hyvin käsikirjoitettu ja samalla se toimii jossain määrin myös varoittavanakin esimerkkinä teknologian vaaroista mikäli se valjastetaan vääränlaiseen käyttöön.

Täydellisyyttä hipova kokemus

Toisinaan kuljetaan myös aavikoilla

Hyvän tarinan lisäksi pelin tekniset aspektit ovat myös hyvin otettu haltuun. Kontrollit toimivat hyvin ja ovat loogiset, peli on vakaa (ainakin Playstationilla) eikä se ainakaan itselläni kaatunut kertaakaan ja grafiikat ovat huikeaa katsottavaa. Pelasin tämän käyttäen OLED-televisiota ja ainakin sillä katsottuna grafiikat olivat uskomattoman upeaa katsottavaa. Kauniisti punaisen sävyyn värjääntyvät iltaiset taivaanrannat, öiset tähtitaivaat sekä tummemmanpuhuvat miljöötkin ovat jokainen niin kauniita katsella että toivon mukaan joskus virtuaalitodellisuuslasit kehittyvät niin paljon että tällaisia maisemia pääsisi fiilistelemään ihan vain maisemien katselun ilosta.

Vaikeusaste on hyvin mitoitettu, vaikkakin paikoitellen joitain kohtia sai junnata hyvinkin monet kerrat. Kuitenkaan missään vaiheessa ei päätehtävää tehdessä noussut seinä totaalisesti vastaan vaikeutensa vuoksi. Erityisesti viimeisessä pelin taistelussa kuolema koetti Aloylle todella monet kerrat ja tuntui että aseiden tehot eivät riitä millään kukistamaan isoa metallista petoa, mutta pelkän räiskinnän sijaan olennaista oli löytää vihollisen heikommat kohdat ja vaihtaa aseitaan tarpeen mukaan. Siinä missä tavallisella jousella viholliseen teki vahinkoa vain 2 HP oli oikeaan kohtaan osuttuna samalla aseella vahinko 38 HP. Taistelumekaniikka oli sen suhteen tehty hyvin sillä se vaati hieman pelaajaltakin pohdintaa pelkän räiskinnän lisäksi – etenkin kun panoksien riittävyys aseissa oli useammankin kerran ongelmana ja jokainen vihollisen tekemä ammus osuttuaan teki todella paljon vahinkoa.

Ainoa mitä itse jäin hieman kaipaamaan olisi ollut parempi ja monipuolisempi aseiden tuunaaminen sekä laajamittaisempi asevalikoima, mutta myönnettäköön että en pelissä mennyt metsästyskiltaan enkä ole varma olisiko sitä kautta repertuaari laajennut kuinka paljon paremmaksi. Kuitenkin perustarinan aikana aseiden sekä suojien kehittäminen olisi voinut olla aavistuksen laajamittaisempaakin omaan makuuni, mutta tällaisenäkin toki se on jo toimivaa tasoa.

Loppusanat

Visuaalinen puoli ansaitsee erityisen kiitoksen

Pelasin tämän läpi vajaassa 37 tunnissa, mutta mukana oli myös jonkin verran sivutehtäviä. How Long To Beatin mukaan (katso täältä) keskimäärin päätarinan on ihmiset pelanneet 22 h 47 minuutissa joten pelattavaa riittää sopivasti mutta ei kuitenkaan puuduttavuuteen asti.

Horizon: Zero Dawn on loistava peli. Se on ehdottomasti niitä pelejä joita Playstationin omistajien kannattaa pelata edes kerran elämässään, mikäli avoimen maailman seikkailupelit millään tapaa on itseään kiinnostava lajityyppi. Sen tarina on mielenkiintoinen, pelimekaniikat hyvin hiotut, grafiikat todella kauniita katsoa ja vaikeusastekin on sopivan tasapainoinen jotta se antaa haastetta ajamatta hulluuden partaalle – vaikkakin paikoitellen se eteen lyökin kovan vastuksen.

Kokonaisuutena tämä oli niin loistava että se pääsi suoraan myös Suosituksia-sivulleni (katso täältä).

Arvosana: 9,5/10

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.