Kotimaisen Saimaa Brewing Companyn Saimaa Vahva Lager on 7,0 % vahvuinen lager. Katkeroita oluesta löytää 29.0 EBU ja kantavierrettä 15.8 °P. Lisää tietoja löytää Alkon sivuilta (katso täältä). Kirjoituksen aikaan olutta myös myydään Alkon vakiovalikoimaan kuuluvana tuotteena.
Tölkki on tyyliltään yksinkertainen mutta toimiva vaikkakaan ei erityisen suuria tunteita herättävä ainakaan itselläni. Kuohuaminen on todella runsasta mutta ennakoitavissa olevaa. Pinnalle muodostuva harsoinen vaahto katoaa kohtalaisen nopealla aikajänteellä myöskin pinnalta pois.
Tuoksu on mandariinimaisen raikas viljaisalla vivahteella ja omaan makuuni ainakin miellyttävä. Väri on kohtalaisen tavanomainen lagerin keltainen ja olemus on hieman samea.
Suutuntuma on tasapainoinen, keskitäyteläinen ja kepeän pistävä mutta ei missään nimessä aggressiivisen pureva. Maku on viljaisan yrttinen ja miellyttävä. Keskiasteinen humalointi peittää hyvin alleen alkoholin maun ja olut onkin näin omaan makuuni miellyttävä tuttavuus.
Musiikkina tämän kanssa soi hyvin Eurodance, mm. Ace of Base – All that she wants tai Alice Deejay – Better off alone.
Jude Law roolissaan Vincentinä joka esiintyy Jeromna
Gattaca (IMDB) on vuonna 1997 julkaistu draamallinen sci-fi-trilleri jonka on ohjannut Andrew Niccol. Pääosarooleissa nähdään Ethan Hawke, Uma Thurman sekä Jude Law.
Tulevaisuudessa eletään aikaa jolloin lapsen genetiikkaan on mahdollista vaikuttaa poistamalla epätoivottuja ominaisuuksia. Geneettisesti ilman muokkausta syntynyt Vincent (Ethan Hawke) on syntynyt perinteisemmillä metodeilla eikä hänen tulevaisuutensa näytä pelkästään ruusuiselta sillä eliniän odotteeksi annetaan noin 30 vuotta. Vincent saa myöhemmin veljen jonka genetiikkaan on puututtu ja hän onkin monin verroin paremmilla eväillä elämään sen vuoksi varustettu kuin isoveljensä.
Vincent on lapsesta asti haaveillut avaruuteen matkustamisesta. Harmillisesti hänen genetiikkansa aiheuttaa ongelmia tämän unelman toteuttamiseen, mutta löydettyään palvelun jonka kautta hänen on mahdollista saada paremmalla geenistöllä varustetun ihmisen apua unelmiensa toteuttamiseen epävirallisia keinoja käyttämällä hän tarttuu tilaisuuteen rehellisyydestä välittämättä.
Vincent ottaa uuden identiteetin Jeromena ja siirtyy askel kerrallaan lähemmäksi unelmaansa kohden avaruuslentoa. Samoihin aikaan lentoa vastustanut johtaja tulee tapetuksi minkä seurauksena kaikkia henkilöitä aletaan tutkia paljon tarkemmalla otteella eikä väärennetyn identiteetin ylläpito onnistu yhtä helposti.
Vincentin työtoveri Irene (Uma Thurman)
Gattaca on mielenkiintoinen draamatrilleri unelmien saavuttamisesta. Päähenkilöllä on unelma joka on hänelle vaikeasti tavoitettavissa elämän realiteettien vuoksi. Terveydelliset ongelmat antavat raamit joiden sisälle hänen olisi mahduttava, mutta lapsena voitettuaan veljensä edes kerran uintikilpailussa hän ymmärtää että täydellisillä geeneillä varustetutkin ovat vain ihmisiä jotka ovat voitettavissa kunhan vain antaa kaikkensa. Geenilotossa arpaonnen tai edes geenien valinnan suomien mahdollisuuksien myötä ei kukaan automaattisesti tule kuitenkaan kruunatuksi voittajaksi.
Tarina on mielenkiintoinen ja se rakentuu tasaisen varmasti useammalla eri saralla. Valheellisen identiteetin salaisuuden paljastuminen on vaaraksi Vincentin unelman toteutumiselle, mutta samalla myöskin valheellisten kulissien ylläpito on vaaraksi orastavalle ihmissuheelle. Eri päämäärien luoma ristiriita on tehty kiinnostavalla tapaa.
Näyttelytyö on tuttua hyvää Hollywood-laatua jota tietenkin konkarinäyttelijöiltä osaa odottaakin. Myöskin ohjaus toimii eikä missään vaiheessa huomio elokuvasta kiinnity mihinkään häiritsevään elementtiin. Tyyli pysyy elokuvan tyylilajille sopivasti mukavan verkkaisena ja rauhallisena.
Sea King Leif Erikson on 4,6 % vahvuinen pilsneri jota valmistetaan itävallassa. Lisää tietoja oluesta löytää Vikingsbeerin sivuilta (katso tästä).
Pullo on viikinkiteemainen ja miellyttävä. Olut kaatuu vaivatta tuoppiin eikä vaahto aiheuta esteitä kaatamiselle sillä sitä ei juurikaan pinnalle kerkeä muodostumaan vaikka ronskimmallakin otteella tuoppia kohden oluensa kippaisi.
Väriltään King Leif Erikson on vaalean kuparin sävyä ja erittäin läpikuultavaa. Tuoksu on tsekkiläistyylisen lagerin tyylinen raikas ja aromikas. Suutuntuma on aavistuksen hyvällä tapaa pistävä ja keskitäyteläinen. Maku on aromikkuudessaan suhteellisen tavanomainen vailla mitään ihmeitä. Yrttistä tuntua ja hedelmäisyyttä löytyy helposti makukenttään ja tällaisena tämä on tasaisen varma suoritus ilman suuria hehkutuksia tai haukkuja.
Musiikkina tämän kanssa menee hyvin mm. Månegarm – Sons of War tai SKÁLD – Rún.
Bruce Waynen eli Batmanin roolissa nähdään vuoden 1989 Batman-elokuvan tapaan Michael Keaton
Batman Returns (IMDB) joka suomennettuna tunnetaan nimellä Batman – Paluu on Tim Burtonin ohjaama toimintafantasia vuodelta 1992. Sen merkittävimmissä rooleissa nähdään Michael Keaton, Danny DeVito, Michael Pfeiffer sekä Christopher Walken.
Vauvana vanhempiensa hylkäämäksi joutunut ja viemäreissä pingviinien seurana kasvanut Pingviini (Danny DeVito) nousee Gotham Cityn tietoisuuteen uutislööppien siivittämänä. Salaperäisestä pingviinimiehestä on lehdissä jo kirjoiteltu, mutta kunnolla ja hyvässä valossa esiin hän nousee Gothamissa pelastettuaan pormestarin vauvan rikollisten kaappaukselta. Se mitä Gothamin kansalaiset eivät tiedä on se, että nuo rikolliset ovat itse Pingviinin palveluksessa.
Pingviini on kiristänyt paikallista pohattaa Max Schreckiä (Christopher Walken) jonka kanssa hän alkaa käymään kampanjaa missä Pingviinistä tahdotaan tehdä uusi pormestari. Kun rikollisten joukkoon vielä liittyy Schreckin tappamakseen luulema Selina (Michelle Pfeiffer) Kissanaisen muodossa on Gothamin pelastajalla Batmanilla jälleen useampia rikollisia pysäytettävänään.
Olen pitänyt jo aivan lapsena nähtyäni näistä Burtonin ohjaamista Batman-elokuvista, eikä tilanne ole muuttunut parissakymmenessä vuodessa mihinkään. Tim Burtonin synkkyyttä mutta ei kuitenkaan lohduttomuutta huokuvat Batmanit ovat visuaaliselta anniltaan kauniita kuin öinen hautuumaa täydenkuun kelmeässä valossa. Tummanpuhuvilla sävyillään maalattu Batman Returns onkin kuin goottilaista romantiikkaa tihkuva rakkaudentunnustus visuaalisen estetiikan runokirjassa.
Gotham City ja sen rikolliset ovat mielenkiintoinen oma maailmansa. Siinä missä monissa elokuvissa, sarjakuvissa ja kirjoissa rikolliset ovat jossain määrin häiriintyneitä on Batmanissa tilanne käänteinen – rikolliset ovat ainoastaan jossain määrin täysipäisiä ja pääsääntöisesti reilusti häiriintyneitä. Vai mitä mielenterveyden tasapainon osalta pitäisi ajatella viemäreissä eläneestä pingviinien kasvattamasta rikollisesta jonka kulkupelinä on jättikokoinen kumiankka? Kiehtovaa kyllä näinkin absurdeista rikollisista on saatu luotua erinomaisesti omaan maailmaansa sopivia vihollisia jotka eivät tunnu katsoessa lainkaan epänormaaleilta.
Vaikkakin merkittävin rooli Batmanin vihollisena onkin Danny DeViton tähdittämällä Pingviinimiehellä, on tilaa jäänyt sopivan paljon myös Kissanaiselle. Onneksi, sillä Pfeifferin roolisuoritusta Kissanaisena on ilahduttavaa katsoa. Mielipuolisuuden vallassa pehmolelujaan lavuaariin teurastava Selina on ikimuistoinen ilmestys eikä useita hänen Kissanaisen asussa nähtäviä kohtauksiakaan hevillä unohda. Pfiffer ei ole kuitenkaan ainoa kuka saa hahmonsa elämään, sillä myös DeViton roolisuoritus on silmiinpistävän onnistunutta.
Batman-universumin rikollisten absurdius joka kuitenkin tuntuu omassa maailmassaan luonnolliselta ja lähes normaalilta hakee vertaistaan. Jättikokoisen kumiankan ohjaksissa nähdään Pingviinimies (Danny DeVito).
Tarina on lajityypissään suhteellisen tavallista tasoa vailla yllätyksiä. Se toimii, mutta ei ole mitenkään erityisen syväluotaava millään osa-alueella. Pientä kevyttä pintapuoleista romantiikkaa on tarinassa mukana tavallisen rikollisjahdin ja taisteluiden lisänä, mutta suuresti roihuavaa rakkauden liekkiä ei keretä kuitenkaan kunnolla puhaltamaan esiin. Tarpeeksi, jotta se antaa mukavan lisämausteen mutta ei kuitenkaan enempää ettei painopiste tarinassa käänny toisenlaisille urille.
Elokuvan rytmi on hyvin tasapainossa. Missään vaiheessa ei hätiköidä tarinan kuljetuksessa eikä myöskään jäädä polkemaan paikoilleen vailla tarkoitusta. Asiat etenevät varmalla otteella ja kaikella katsojalle näytetyllä tuntuu olevan tarkoituksensa. Myöskin musiikin osalta Batman Returns toimiii, sillä Burtonin hovisäveltäjäksi valikoitunut Danny Elfman on tehnyt myös tähän elokuvaan onnistuneet musiikit jotka toimivat hienosti tunnelman muovaajina.
Kaiken kaikkiaan Batman Returns on erinomainen elokuva. Se on sopivan kepeä ja kieli poskella -tyylillä toteutettua toiminnallista fantasiaa ollakseen rento ja viihdyttävä ilman että sitä pitäisi arvioida vakavasti otettavana draamana, mutta kuitenkin sen maailma on samaan aikaan sopivan synkkä ja tummanpuhuva jotta se saa goottisydämet sykkimään.
Elokuva päätyi Suosituksia-sivulleni (katso täältä).
Tornion panimon Pienet Helles on 4.5 % vahvuinen gluteeniton lager. Olutta myydään tämän kirjoittamishetkellä ainakin Vantaan Koivukylän K-Citymarketissa.
Tölkki on ulkoisesti simppeli mutta mukavan näköinen. Tuoppiin kaataminen ottaa hieman aikaa sillä vaahtoavuus on poikkeuksellisen runsasta. Vaahto joka muodostuu on kohtalaisen tiheää ja kermaisaa eikä se hetkessä myöskään pinnalta katoa.
Tuopissa oluen väriksi erottuu kullankeltainen vaalea sävy. Tuoksu on mieto ja siitä erottaa hieman keväistä hedelmäisyyttä.
Suutuntuma on kepeä ja keskitäyteläinen pienellä sopivan napakalla terävyydellä. Maultaan se on tasaisen lempeä lager jonka pehmeys antaa sen keväiselle yrttiselle aistikkuudelle mukavasti tilaa hengittää. Miellyttävä lager joka pysyy tasapainoisena ja helposti nautittavana eikä edes jälkimaultaan käy liian kuivaksi.
Tämän kanssa menee hyvin kesäinen musiikki, mm. The Knocks – Nobody but me (ft. Cold War Kids) tai Portugal. The Man – What, Me, Worry?
