Aleksin Blogi

Month: August 2022

  • The Illusionist (Silmänkääntäjä)

    Eisenheim (Edward Norton) taikoo kuolleen naisen esiin

    The Illusionist (IMDB) joka suomeksi on käännetty nimelle Silmänkääntäjä on vuonna 2006 julkaistu draamallinen mystiikkaelokuva jonka on ohjannut Neil Burger. Pääosarooleissa nähdään Edward Norton, Jessical Biel, Rufus Sewell sekä Paul Giamatti.

    Lapsuudessaan jo taikatemppuihin innostunut Eisenheim tutustuu sosiaalisesti ylemmistä piireistä olevaan tyttöön Sophieen. Heidän ystävyytensä on kehittymässä jo ystävyyttä syvemmäksi kunnes Sophien ja Eisenheimin välit katkaistaan väkisin vastoin heidän tahtoaan sosiaalisten luokkaerojensa vuoksi. Eisenheim lähtee tapahtuman jälkeen kokonaan pois Wienistä vain tullakseen vuosikausia myöhemmin takaisin kaupunkiin taitavana taikurina.

    Aikuisena Eisenheimin (Edward Norton) tekee näyttäviä lavaesityksiä saaden yleisön ihmetyksiin. Eräässä tempussa osalliseksi pääsee myöskin aikuiseksi kasvanut Sophie (Jessica Biel) joka ei heti tunnista Eisenheimiä. Kun hän tunnistaa vihdoin lapsuuden ystävänsä on heillä monia asioita ja tunteitaan selvitettävänä.

    Sophien roolissa nähdään Jessica Biel

    The Illusionist on viihdyttävä elokuva taikuuden ja taikurin kiehtovassa maailmassa. Sen miljöö on jossain määrin poikkeuksellinen, sillä kovin usein en muista nähneeni elokuvia jotka kertoisivat taikureista tai taikatemppujen tekijöistä. Noituutta, velhoutta tai magiaa kyllä elokuvissa sitä vastoin näkee paljonkin, mutta varsinaista taikuutta joka ei nojaa yliluonnollisiin kykyihin tai voimiin ei sen sijaan kovin paljoa ole tullut vastaan näkemissäni elokuvissa. Tämä oli mukavaa vaihtelua ja siten myöskin ilahduttavan raikas ympäristö elokuvan tarinalle.

    Tarinan draama on hyvin rakennettua ja sen mielenkiintoa tukee hyvin näyttelijöiden ammattimainen näyttelytyö. Ohjaus on tasaisen varmaa laatua ja visuaalinen tyyli on miellyttävä. Elokuvan värimaailma on omiaan luomaan sopivan mystistä tunnelmaa joten senkään suhteen mitään valittamista elokuvasta ei löytynyt.

    Vaikka kaikki elementit on tehty perus hyvällä laadulla olisi henkilöhahmojen dynamiikkaan silti kaivannut hieman lisää syvyyttä jotta tarina olisi päässyt täyteen kukoistukseensa. Tällaisenaankin tämä kyllä kääntyy keskivertoa parempien elokuvien kategoriaan, mutta henkilöhahmojen ja heidän välisen dynamiikkansa paremmalla rakentamisella olisi tästä voitu saada vielä enemmänkin irti.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 370 925 annettuun ääneen”]7,6/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Val-Dieu Grand Cru

    Bulgarialaisen Abbaye du Val-Dieun panimon Val-Dieu Grand Cru on 10,5 % vahvuinen ale (luostariolut). Katkeroita siinä on 34.0 EBU ja kantavierrettä 23.0 °P. Lisää tietoja oluesta löytää Alkon sivuilta (katso täältä). Olut kuuluu myöskin Alkon vakiovalikoiman tuotteiisin ainakin tämän kirjoitushetkellä.

    Pullo on mukavan tyylikäs yksinkertaisella olemuksellaan. Tuoppiin kaataminen on vaivatonta eikä vaahtoa synny juuri nimeksikään. Sekin vähän mitä pinnalle muodostuu katoaa pian poiskin. Väri on todella tumman ruskea ja olemus hivenen samea.

    Tuoksu tuo ensialkuun jostain syystä mieleen jotkin punaviinit, mutta hetken oluen oltua tuopissa erottaa tuoksusta jo maltaisen sävyn. Suutuntuma on täyteläinen. Vaikka olemus onkin alkuun aggressiivisen päällekäyvän tuntuinen on hetken tuopissa oltuaan se kerennyt rauhoittumaan eikä suutuntuma tunnu enää yhtä hyökkäävältä. Maku on pehmeän makea ja luumuinen ja se tasapainoittelee sen rajoilla onko se liian makea vaiko ei. Omaan mieltymykseeni toimiva olut.

    Musiikkina tämän kanssa menee mm. Mørke – From Dusk to Ashes tai Xanthochroid – In Deep and Wooded Forests of My Youth.

  • Uusi sänky!

    Fanni-runkopatja tuli hankittua kotiin

    Muutamia viikkkoja takaperin vanhasta sängystäni alkoi tulemaan jouset sen verran pahasti jo kankaasta läpi että sen päälle viskaamani petauspatjakin alkoi jo tarttumaan siihen kiinni. Jousi oli kyllä jo tullut hyvän aikaa aiemmin läpi patjasta, mutta koska välissä oli petauspatja ei se haitannut nukkumista eikä uutta sänkyä tullut sen vuoksi aiemmin hankittua.

    Kun petari alkoi jo tarttumaan läpi puskeneeseen jouseen päätin viskata rikkinäisen sängyn pois. Nukuin noin viikon lattialla pelkällä petauspatjalla. Hyvänä puolena siinä oli se että makuuhuoneessa oli paljon enemmän tilaa kun petarin otti vain yöksi lattialle ja päivisin piti kaapissa 😀

    Kenties suurin haitta ilman sänkyä olemisesta oli kuitenkin se, että huoneessa alkoi tuntumaan kaikua rasittavasti ja huoneeseen olisi pitänyt laittaa lisää akustointia. Lattialla nukkuessa petarilla nukuin kyllä hyvin eikä se ollut myöskään epämukava, joten käytännössä sängyn hankkiminen oli enemmän vain tavan vuoksi kuin varsinaiseen isompaan tarpeeseen.

    Maskusta tuli sänky valittua. Valinta kohdistui Fanni-runkopatjaan kokoluokassa 90×200 cm. Otin kotiinkuljetuksen, pakkauksen purun ja kasauksen sekä myöskin vanhan poisviennin lisäpalveluina.

    Jos olisin tiennyt kuinka vaativa tämä on kasata en sitä varmaankaan olisi ottanut sillä sängyn kasauksessa kasaaja vain pyöritti jalat käsipelissä paikalleen 😀 Olin varautunut siihen että sängyn kasaaminen vaatii työkaluja ja säätämistä, mutta totuus oli näemmä toinen. Eipä siinä mitään, eipähän tarvinnut pistää tikkua ristiin sen enempää muutoin kuin siinä että kävin alaoven avaamassa 🙂

    Joitain öitä tällä nukkuneena on ensituntumat olleet hyvät. Mukavan jämäkkä sänky ainakin vielä tässä vaiheessa, aika näyttää miten tulevaisuudessa.

  • AYC 2022 nähty ja koettu

    David Assherick puhumassa

    Viime viikonloppuna kävin Lahden messuhallilla AYC 2022 -tapahtumassa. Tapahtuman nimi on lyhenne sanoista Adventist Youth Congress eli adventistien nuorisokongressi mutta sai sinne toki muutkin mennä käymään. En tiedä tarkkaan paljonko tapahtumassa oli väkeä, mutta yli tuhat ihmistä ainakin.

    Tapahtumassa oli väkeä monesta eri maasta ja ainakin muutaman satunnaisen paikalla olleen itselleni entuudestaan tuntemattoman ihmisen kanssa rupateltua tuli tavattua useampia saksalaisia, muutama israelilainen ja myös unkarilaisia. Lisäksi joissain tapahtuman ohjelmissa näki väkeä ainakin italiasta, espanjasta, ranskasta ja ukrainasta ja tietenkin paljon täältä kotimaastamme.

    Tapahtuma alkoi jo viime viikon tiistaina ja se kesti eiliseen asti, mutta itse olin päivät normaalisti jo loman jälkeen töissä joten menin tapahtumaan vasta perjantaina töiden jälkeen ja lauantaina jo aamusta. Lauantaina tosin en jaksanut olla loppuun asti kun alkoi jo väsy painamaan joten lähdin takaisin Vantaalle ajamaan jo puolen viiden aikaan.

    Ruokalan jonot olivat todella pitkät. Kävin vasta myöhemmin syömässä ja silloinkin oli vielä pitkät jonot, mutta ei senään näin pitkät. Kuvasta on vaikea erottaa jonoja sillä väkeä on niin paljon vierekkäin.

    Perjantaina kerkesin näkemään yhden puheen sekä taide-esityksen, sapatinpäivänä kerkesin näkemään kastetilaisuuden jossa 12 ihmistä kävivät kasteella ja päättivät julkisesti siten ilmasta tahtonsa seurata Jeesusta.

    Kastetta ennen pidetty opetus oli todella hyvä ja se antoi itselleni mietittävää, tähän mennessä varmaankin eniten mitä olen aiheesta kuullut puhuttavan liittyen kasteeseen ja sen merkitykseen sekä sen symboliikkaan. Kävin vielä myöhemmin lyhyesti kiittämässä puheen pitäjää ja hieman keskustelemassa aiheesta. Assherick vaikutti mukavan oloiselta hepulta myös kahden kesken rupatellessa.

    Ihmisiä tuli ainakin nähtyä paljon ja oli mielenkiintoista päästä näkemään tällainen tapahtuma Suomessa sillä luultavasti tälläista ei Suomeen enää tule ainakaan kymmeniin vuosiin. En ole varma kuinka usein näitä järjestetään ja vaihtuuko joka kerta tapahtumamaa (kuten luulisin mutta en ole varma) mutta tulipahan itse ainakin nähtyä tällainenkin iso adventistien tapahtuma.

    Vaikka tämä adventtikirkon kokoluokassa olikin suuri tapahtuma (ja kävijän näkökulmastakin siltä se tuntui) ei tämä toki pääse kokonsa osalta lähellekään lestadiolaisten Suviseuroja joissa väkeä on kymmeniä tuhansia. Ehkä joskus tulevaisuudessa adventtikirkko kasvaa ja tapahtumista tulee isompia tai sitten ei, aika näyttää.

  • Leffalauantai: Get over it

    Berke (Ben Foster) treenaamassa näytökseen yhdessä Kellyn (Kirsten Dunst) kanssa

    Get over it (IMDB) on vuonna 2001 julkaistu romanttinen teinikomedia. Sen on ohjannut Tommy O’Haver ja sen merkittävimmissä rooleissa nähdään Kirsten Dunst, Ben Foster, Melissa Sagemiller sekä Colin Hanks.

    Berke Landers (Ben Foster) on onnellisesti parisuhteessa Allisonin (Melissa Sagemiller) kanssa josta hän tiesi jo heidän ollessaan lapsia että hän on se oikea ja sydämen valittu. Elämä kova koura kuitenkin pyyhkäisee vasten kasvoja kun Allison jättää hänet ilman suurempia varoituksia. Berke ei kuitenkaan tunnu pääsevän yli Allisonista ja hän aikoo voittaa hänet takaisin.

    Alueen uusi tulokas Bentley (Shane West) on poikabändin poppari joka iskee silmänsä Allisoniin ja pian heidän välillään onkin jo suhdetta. Suhde ei kuitenkaan estä Berken tahtoa saada naisensa takaisin ja niinpä hän on valmis osallistumaan jopa teatterinäytökseen päästäkseen lähelle exäänsä. Hän saa apua teatteriharjoituksiin ystävänsä siskolta Kellyltä (Kirsten Dunst) joka myöskin osallistuu näytelmään.

    Allison näkee matkan varrella Bentleyn todellisen luonteen eikä hän jää ainoaksi kuka saa oppia huomaamaan että kaikki mitä haluaa ei olekaan sitä mitä todella tahtoo.

    Allison saa useamman miehen pään sekaisin (Melissa Sagemiller)

    Romanttinen teinikomedia – tai yleisemminkin romanttinen komedia – on yleisesti ottaen luultavasti sitä lajityyppiä että joko sellaisista pitää tai vähintäänkin niiden parissa viihtyy tai sitten ne eivät uppoa lainkaan ja niiden katsominen on kärsimysnäytelmää alusta loppuun saakka. Ne ovat usein ennalta arvattavia, stereotyypisiä ja kliseisiä, niiden hahmot ja tarinat ovat pintapuoleisia eikä niissä yleensä ole oikeastaan mitään sellaista mistä voisi jälkipolville kirjoittaa elokuvataiteen historiankirjoihin.

    Kaikista lajityypin negatiiviseksi helposti miellettävistä piirteistä huolimatta itse lukeudun niihin ihmisiin joihin kyseisen lajityypin elokuvat uppoavat todella hyvin ja tämä arviointikin on kirjoitettu suhteutettuna siis saman lajityypin elokuviin (kuten muissakin elokuva-arvosteluissa suhteutan aina elokuvan omaan lajityyppiinsä). Get over it on kaikilta osiltaan onnistunut elokuva omassa genressään.

    Tarina on mielenkiintoinen ja mutkaton. Mies tulee lempatuksi ja päättää taistella naisensa takaisin saamisen puolesta, päähenkilöllä on edes jonkinmoista hahmon kehittymistä havaittavissa ja lopulta sinnikäs ponnistelu tuottaa tulosta, tavalla tai toisella.

    Ohjaus on tavallista tasoa, mutta erityisen ilahduttavaa on Kirsten Dunstin aidolta tuntuva ilmeikäs ja toimiva näyttelytyö. Myös A walk to remember eli Muistojen polku -elokuvassa näytellyt Shane West osaa vetää roolinsa hyvin vaikkakin hänen hahmonsa onkin korostuneen kärjistetty kuvaus egoistisesta nuoresta miehestä.

    Paikoitellen överiksi vedetty huumori toimii ja naurattaa monissa kohdissa ja pitää elokuvan komediallisena romanttisesta pohjatarinasta huolimatta.

    Mikäli romanttiset komediat iskee on Get over it ehdottomasti näkemisen arvoinen katsottava. Mikäli kyseinen genre ei pure on turvallisen varma valinta skipata tämäkin ja kääntää katseensa muihin elokuviin.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 19 080 annettuun ääneen”]5,7/10[/simple_tooltip])