Matka minimalismiin on jatkunut niin eilen kuin tänäänkin. Vanhoja petivaatteita on päätynyt roskiin, keittiön kaapeista on siivottu jälleen yksi vetolaatikko ja viskottu paljon tavaraa sieltä roskiin ja leffoja sekä CD-levyjä on tullut vietyä yhä Kierrätyskeskukselle. Lisäksi tänään vein myös vanhoja älyvalaisimia sinne koska ne sisältävät elektroniikkaa eikä niistä oikein tiedä minne ne oikeaoppisesti muualle pitäisi viedä.
Askel kerrallaan matka minimalismiin siis etenee, tasaisen varmalla tahdilla. Tähän ei voi sanoa hitaasti mutta varmasti, sillä vauhti on kuitenkin kohtalaisen nopeaa ja tavaran määrä on vajaassa kuukaudessa pienentynyt radikaalisti.
Kun tietää mitä elämässään haluaa tehdä ja on päättänyt sen tehdä, on muutos ainakin tällaisissa asioissa kohtalaisen helppoa. Niin kauan kuin elää konditionaalielämää missä aina pitäisi jotakin tehdä on luultavaa että mitään ei tee, mitä nyt pientä näpertämistä siellä sun täällä joka ei kuitenkaan muuta isoa kuvaa asioista. Vasta kun ajatusmalli muuttuu ja aidosti tietää mitä haluaa on muutoksen tekeminen ainakin itselle siinä vaiheessa suhteellisen helppoa – sen kuin vain tekee sen mitä aikoo eikä jää katsomaan turhaan taakseen. Koirat haukkuu ja karavaanit kulkee, mutta meikä poika sen kun porskuttaa tai jotain sinne päin.
Tavaran vähentämisellä on ollut selkeitä etuja. Keittiössä on tullut siivottua paljon enemmän muutoinkin, tasot ja kaakelit on tullut putsattua kunnolla ja yleisilme on aikaisempaa siistimpi. Ikkuna kaipaa pesua, mutta ehkä sen tässä lähiviikkoina saa pestyä.
Aikaisemmin ajattelin että en myy UHD-elokuvia pois, mutta laitoin sitten lopulta nekin myyntiin. Ainoastaan niistä jätän elokuvan The Virgin Suicidesin eli Sofia Coppolan erinomaisen elokuvan jonka olen katsonut lähivuosina kolmeen kertaan. UHD-elokuvat on ollut iloinen yllätys, sillä niitä on mennyt nopealla tahdilla ja paljon ihan kohtalaisen hyvällä 8 euron hinnalla.
Tavaran määrä vähenee ja paremman elämän määrä lisääntyy. Jotain minimalismissa ja tavaran vähyydessä on sellaista mikä muuttaa jotain muutakin itsestäni, sillä nyt olen paljon enemmän myös kuntoillut. Kuntoiluun on kuulunut VR-laseilla The Thrill Of The Fight -nyrkkeilypelin pelaamista jossa palaa kalorit kovalla tahdilla, mutta lisäksi olen myös muuta lihaskuntoa ylläpitäviä liikkeitä taas tehnyt. Mielenkiintoisin puoli kuntoilun lisääntymisessä on ollut myös se, että se ei edes tunnu asialta mitä pitäisi tehdä ja mihin pitää itseään motivoida erikseen, vaan se tuntuu asialta mitä vain rupeaa tekemään ja haluaa tehdä. Ehkä tarpeeksi suuri määrä tyhjää tilaa aiheuttaa prioriteettien muuttumisen?
Jotain muutoksesta kertoo myös askelmäärän merkittävä nousu viimeisen viiden viikon aikana. Edellisen 21 viikon keskiarvo oli 6530 askelta Apple Watchilla mitattuna. Viimeisen 5 viikon keskiarvo askeleissa on ollut 10473 askelta enkä ole edes itse erityisemmin tehnyt mitään asian eteen, muutos on vain tapahtunut. Ehkä sen takia kun olen vienyt tavaraa autolle, autolla Kierrätyskeskukselle, sieltä tullut takaisin jne. niin aina niissä väleissä on tullut kävelyä yms. enemmän kuin tavallisesti? Mene tiedä. Muutos on kuitenkin jotain mikä on vain tapahtunut automaattisesti tavaran vähentämisen sivuseurauksena. Hyvä niin koska se varmasti auttaa myös pudottamaan painon jälleen terveisiin lukemiin.
Leave a Reply