Aleksin Blogi

Author: stargazers

  • Leffalauantai: You, Me and Dupree (Sinä, Minä ja Dupree)

    Molly (Kate Hudson) ja Carl (Matt Dillon)

    You, Me and Dupree (IMDB) joka suomeksi tunnetaan nimellä Sinä, Minä ja Dupree on vuonna 2006 julkaistu romanttinen komedia jonka on ohjannut Anthony ja Joe Russo. Pääosarooleissa nähdään Kate Hudson, Owen Wilson sekä Matt Dillon.

    Tarina alkaa hieman ennen kuin Molly (Kate Hudson) ja Carl (Matt Dillon) astelevat avioliiton satamaan. Pian häiden jälkeen bestmanina toiminut Dupree (Owen Wilson) tulee väliaikaisesti hankalan tilanteensa vuoksi tuoreen avioparin katon alle asumaan. Vaikka kyseessä onkin Carlin paras ystävä ei kolmikon yhteiselo tahdo sujua kovin kitkattomasti.

    Carl työskentelee Mollyn isän Mr. Thompsonin (Michael Douglas) firmassa eikä työstressiä ainkaan vähennä jännite jota heidän välillään on. Vähitellen työstressi ja emotionaalisen etäisyyden kasvu vaimoonsa ja ystäväänsä alkaa luomaan enenevissä määrin haasteita kolmikon dynamiikkaan.

    Dupree (Owen Wilson)

    Sinä, Minä ja Dupree on positiivisella tavalla erilainen romanttinen komedia kuin mitä pääsääntöisesti tulee nähtyä. Siinä missä romcomit tavallisesti kasvattavat päähenkilöitä kohden lopussa siintävään parisuhteeseen tai avioliittoon, ottaa tämä erilaisen polun kuljettavakseen luomalla toisenlaisen alkuasetelman. Alussa sankareilla on jo parisuhde ja onni, mutta vaikeudet eivät jätä saapumatta ja koettelematta kuinka kestävälle pohjalle rakkaus todella on rakennettu.

    Tyylilajilleen uskollisesti elokuva on kepeä ja helposti lähesyttävä ihmissuhdetarina jota katsoessa ei tarvitse kovin suuria psykologin taitoja saadakseen hahmoista ja heidän persoonistaan jotain irti. Tapa miten Carlin stressiä ja hänen persoonansa epävarmuutta tai Dupreen ikäiselleen kuuluvan elämänhallinnan puutetta kuvataan on yksinkertaista mutta toimivaa.

    Pidin kuinka tähän tyylilajiin oli uskallettu tuoda ja myös saatu toimivasti kuvattua haasteita joita ilmenee vasta parisuhteen aikana eikä ainoastaan ennen sitä. Ilahduttavaa kyllä kasvutarina keskittyi tilanteiden eskaloiduttua asioiden korjaamiseen eikä tavallisesti totuttuun erilleen kasvamiseen.

    Romanttisten komedioiden ystävälle tämä on toimiva ja tavalliseen tyyliin mukavaa vaihtelua tarjoava tuttavauus.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 78 283 annettuun ääneen”]5,6/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Laitilan Atlanta

    Laitilan panimon Atlanta on 5,0 % vahvuinen american pils. EBU-arvo oluessa on 38, EBC 10 ja kantavierrettä on 11,8. Olutta myydään hyvin varustelluissa marketeissa.

    Tölkki ulkoisesti on suhteellisen neutraali. Toimiva vaikkakaan ei erityisen omaan makuuni. Tölkin aukaistua löytää raikkaan tuoksun joka ottaa hiivamaista tuntua tölkkiin kaadettua säilyttäen kuitenkin miellyttävän raikkauden. Tuoppiin kaataminen ottaa aikansa sillä olut kuohuaa runsaasti. Pinnalle muodostuva harsomainen pitsi kestää myös pinnalla kohtalaisen kauan.

    Koostumus on samea ja väri haalean kellertävä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja aavistuksen terävän pistävä. Maussa erottuu voimakas humalainen tuntu ja katkeruus nousee makukenttään selkeänä. Ensisijaisesti esiin nouseekin sitruksinen ja hapan olemus ja vielä kulauksen jälkeenkin katkera kuiva tuntu jää suuhun pyörimään. Ei omaan makuuni ykkösvalinta, mutta yhden tällaisen pystyy kyllä silloin tällöin nauttimaan.

    Musiikkina tämän kanssa toimii mm. Silverchair – Freak tai Mudhoney – Suck you dry.

  • Studiokuvailua: Tessa

    Tämänkertaisena kuvausmallina on viime viikon kuvistakin tuttu Tessa (Instagram). Valokuvauskalustona toimi Fujifilm X-T2, objektiivina Fujinon 18-55 F2.8-F4.0, taustalla Falcon Eyesin vihreä kangas ja valaisupuolella YongNuo YN-600 LED-valaisin.

  • Kotistudio kuntoon, osa 3 – Lexicon MPX 500 Reverb

    Lexicon MPX 500 on räkkiratkaisu reverbiin

    Kotistudion laitteiston siirtymisessä räkkiin yksi olennainen elementti mikä oli allekirjoittaneelle käytännössä katsoen välttämättömyys omaan soitantaan ja laulantaan oli kaiku. Kaikuefektiksi valikoitui tori.fi:n tai muusikoiden.netin torin kautta edullisesti löydetty Lexicon MPX 500.

    Aikaisemmin olen käyttänyt kaikuina Yamahan MG10XU -mikserin kautta tulevia reverbejä, mutta koska halusin kotistudion siistimmäksi oli tarve saada laitteet räkkiin. Yamahasta irtoavat kaiut on kyllä olleet omaan korvaani hyviä omaan käyttööni joten laadun osalta niissä ei ollut mitään valittamista eikä Lexiconista irtoavat kaiut jätä sen kylmemmäksi. Tämä tosin ei varmasti yllätä, koska Lexicon on kuitenkin tunnettu legendaarinen digitaalisten kaikujen valmistaja jolla on pitkä historia tässä markkinasegmentissä.

    Oma käyttöni tälle on ainoastaan vokaaliefektien ketjussa. Käytännössä vokaalit kulkevat tämän läpi ja tästä sitten otan jonkun mukavan presetin joka sopii omaan makuuni hyvin. Reverbilaite on kyllä monipuolinen ja tarjoaa säätövaraa, mutta pientä kosketushäiriötä muutamissa säätöputikoissa on (joka oli kyllä jo ostaessa tiedossa) ja manuaaliset säädöt monien parametrien osalta ei oikein kovin hyvin luonnistu ellei laitetta avaisi ja putsaisi liittimiä tai huoltaisi, mutta tämä ei omassa käytössäni ole ongelma sillä tuppaan muutenkin vetämään lähes aina presettejä käyttäen. Valmiista presettivalikoimasta löytyi nopeasti omaan laulantaan sopiva kaiku joten käytännössä mitään putikoita ei tule pyöriteltyä juuri koskaan. Helppoa ja toimivaa.

  • Leffalauantai: Kingdom of Heaven

    Balian de Ibelin (Orlando Bloom)

    Ridley Scottin ohjaama Kingdom of Heaven (IMDB) joka suomeksi tunnetaan myös nimellä Kingdom of Heaven – Taivas maan päällä on vuonna 2005 julkaistu draamallinen historiallinen toimintaseikkailu. Sen pääosissa nähdään Orlando Bloom, Liam Neeson sekä Eva Green.

    Tarinassa pienessä kylässä seppänä toimiva Balian (Orlando Bloom) on menettänyt juuri vaimonsa ja lapsensa. Pian kylän läpi kulkee ristiretkeläisiä joista Godfrey de Ibin (Liam Neeson) nimeä kantava mies kertoo Balianille että hän on hänen isänsä. Godfrey pyytää häntä mukaansa Jerusalemiin ristiretkelle ja ristiretkeläisten saattueen lähdettyä ja provokatiivisen papin tapettuaan hän ottaa isänsä tarjouksen vastaan ja liittyy heidän joukkoihinsa.

    Jerusalemissa kristittyjen ja muslimien välit ovat kireät. Kristittyjen puolella viisaasti toimivan kuninkaan kuoltua tilalle nousee mies joka haluaa sotaa ja pian sota muuttuu myös todellisuudeksi.

    Godfrey de Ibelin (Liam Neeson)

    Ennen arvion lukemista on hyvä huomauttaa lukijalle, että tämä arvio pohjautuu teatteriversioon, ei 45 minuuttia pidempään Extended Director’s Cutiin. Poikkeuksellisesti haluan tämän tuoda heti alussa esiin sillä tämän elokuvan kohdalla kriitikot ovat kehuneet ohjaajan versiota, mutta teatteriversio ei ole samanlaista suitsutusta osakseen saanut joten tämä on hyvä pitää mielessä myös tätä arviota lukiessa.

    Kingdom of Heavenin tarinan raamit tarjoavat mielenkiintoisen ympäristön rakentaa historiallista draamaa kiehtovan teeman ympärille mutta harmillisesti se jättää toteutuksen puolitiehen. Tarina on kyllä sinänsä kiehtova, mutta siitä puuttuu täysin merkityksen tuntu eikä asioilla ja henkilöiden toimilla tunnu olevan selkeää tarkoitusta.

    Alussa on seppä jolle ohikulkeva ristiretkeläinen kertoo olevansa hänen isä. Kylässä sepän toimesta tapahtuvan tapon jälkeen hän lähtee pakoon ja päättääkin liittyä äsken tapaamansa isän joukkoihin joka on matkalla Jerusalemiin. Siellä hän pääseekin melkein samantien merkittävään asemaan, tapaa satunnaisen varatun ylhäisen naisen jonka kanssa heti on jotain kipinää ilmassa ja pian ollaankin jo tärkeässä roolissa myös sotarintamalla sotimassa ja valamassa taistelutahtoa Jerusalemin puolustukseen.

    Henkilöiden motiivit ja roolit jäävät täysin etäiseksi ja on omiaan aiheuttamaan ainoastaan huonolla tapaa hämmentyneitä kysymyksiä. Miksi ylhäinen Sibylla (Eva Green) ja Balian samantien iskevät silmänsä toisiinsa ja alkavat säätämään päälle liimatun tuntuista ihmissuhdekuviota? Miksi Jerusalemilla on alunperinkään mitään merkitystä Balialle joka juuri saapui sinne ja on kohta jo valmis kuolemaan paikan puolesta taistellessa? Miksi hän saa samantien niin suuren ja arvostetun roolin yhteisössä vailla mitään meriittejä muuta kuin isänsä antamat arvot? Keitä nämä muut henkilöhahmot ovat jotka ovat pistämässä sotaa aluilleen, miksi he sitä haluavat ja mitä he sillä koettavat saavuttaa?

    Sibylla (Eva Green)

    Tarinan onttoudesta ja mitäänsanomattomuudesta huolimatta oli tässä elokuvassa paljon myös hyvää. Pidin erityisen paljon sen musiikeista joista paikoitellen tuli tunnelmastaan hyvällä tapaa Jesper Kydin säveltämät Assassin’s Creed -pelisarjan ensimmäisen osan musiikit. Visuaalisesti elokuva oli myös todella kaunista katsottavaa ja etenkin hidastetut kohtaukset taistelukentillä olivat tyylillä toteutettuja.

    Omaan makuuni tämä elokuva valuu keskinkertaisten elokuvien laariin. Siinä on kyllä hyvät hetkensä jotka yhdistettynä hienoon audiovisuaaliseen kokemukseen antavat välähdyksiä siitä mitä kaikkea potentiaalia tekijöillä olisi ollut käytettävissään, mutta hahmojen irtonaisuus ja merkityksettömyys vailla uskottavalta tuntuvaa kasvutarinaa yhdistettynä irrationaalisilta tuntuviin tapahtumaketjuihin vaatii veronsa.

    Koska tämän elokuvan ohjaajan versio on saanut paljon kehuja täytynee joskus etsiä se käsiin ja katsoa onko se todella tätä versiota parempi. Tämän version kyllä katsoo kerran mutta ei sitä kovin suuresti voi lähteä kehumaan.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 266 226 annettuun ääneen”]7,2/10[/simple_tooltip])