Author: stargazers

  • Tulostuspapereita 10×15 kuville

    Käyttämiäni tulostuspapereita

    TL;DR Oma suosikkini kuvan laadulta ja tuntumalta on Ilfordin paperissa, mutta en sitä valitse valokuva-albumeihin laitettaviin kuviin koska sen vahvuudet eivät siellä pääse esiin. Fiilispohjaisesti Epson tuntuu valokuva-albumiin miellyttävimmältä vaihtoehdolta, mutta Canon ja HP käyvät aivan yhtä hyvin. Käytännössä saatavuus ja hinta määrittävät näistä kolmesta useimmiten valinnan milloin mihinkin.

    Yleistä

    Kuten täällä blogissa olen kirjoittanut on käytössäni valokuvatulostin ja tulosteita on tullut kotona tehtyä useita satoja. Yksi asia mikä on kuitenkin jatkuvassa muutoksessa on täydellisen paperin metsästys. Tietenkään ei ole olemassa one-paper-fits-all -ratkaisua missä lopulta löytyy tulostusmaailman Graalin malja jonka jälkeen silmät eivät enää näe kauneutta muissa papereissa eivätkä kädet tahdo koskettaa mihinkään muuhun löydettyään onnen ja autuuden jostakin yksittäisestä paperista.

    Eri papereita on eri käyttötarkoitukseen ja eri kokoja jne. joten tässä postauksessa keskitytään ainoastaan todella pintapuoleisesti omiin mieltymyksiini neljän eri “kymppikuvana” myytävän paperin osalta. Kymppikuva siis tarkoittaa paperia joka on 10×15 cm ja joka on luultavasti yleisin kuvakoko jonka tavan ihminen mieltää kun joku puhuu paperikuvista.

    Syynä miksi näitä neljää vertailin omaksi ilokseni oli tietenkin se, että näitä jokaista löytyi kotoa ja halusin tietää jos vierekkäin vertaan samalla kuvalla huomaanko mitään eroa papereiden välillä ja olenko taipuvainen kallistumaan pitämään jostain syystä toisesta paperista enemmän kuin toisesta.

    Kotoani olisi ollut lisänä myös Canonin Everyday Use Glossy -paperia samassa kokoluokassa, mutta koska kyseessä on eri segmenttiin tarkoitettu tuote jätin suosiolla sen tästä pois. Nämä muut lasken sellaiseksi paperiksi joita voisin kuvitella pistäväni valokuva-albumiini (ja pistänkin) kun taas tuo Everyday Use Glassy on niitä rimpulapapereita jotka kyllä tuottavat kuvallisesti hyvää jälkeä, mutta jotka ei tunnu hyvälle kourassa ja jättää kuvista vähän halvan tunnun. Sille paperille on selvästi käyttönsä eikä se missään nimessä ole huonoa, mutta valokuva-albumia täytettäessä haluaa että paperi on luonteeltaan uskottavamman oloista.

    Kokemukset

    Lyhyesti tiivistäen oman kokemuksen perusteella HP:n, Canonin ja Epsonin paperit ovat kuvanlaadullisesti hyvin lähellä toisiaan ja nopeasti vilkaisemalla en heti huomaa mitään eroa ainakaan 10×15 kokoluokassa. Käytännössä voin ostaa näistä mitä tahansa ja olen tyytyväinen tulostuslaatuun, joten luultavammin valokuva-albumiin tulosteita tehdessäni useimmiten valinta tapahtuu saatavuuden ja hinnan perusteella eikä niinkään paperin laadun perusteella. Kuitenkin tähän tarkoitukseen jos pitää valita emotionaalisesti fiilispohjalta oma suosikki niin valinta kallistuu Epsoniin.

    Ensisijaisesti valokuva-albumiani olenkin täyttänyt Epsonin ja Canonin paperilla sillä niitä on ollut useimmiten hyllyssäni hyvän saatavuuden vuoksi, mutta kunhan ne on vähissä tai jo kokonaan loppu en näe syytä miksi en jatkaisi tulostamista HP:n paperille josta tulee samanlainen tuntu ja fiilis ainakin albumiin sijoitettuna.

    Ilfordin Galerie Smooth Pearl sitä vastoin erottuu selkeästi näistä muista ja se on omaan makuuni ylivoimaisesti miellyttävin. Ilfordia kädessä pitäessään huomaa heti että tämä painii aivan eri kategoriassa – sen tuntu on miellyttävä, paino ja jämäkkyys on sopivan balansoitua ja pinta ja tekstuuri huokuu arvokkuutta aivan eri tavoin.

    Sama testikuva pöydällä neljällä eri paperilla. Erot eivät erotu netin kautta vaan ainoastaan elävässä elämässä papereita sormissaan pitäessä.

    Vaikka Ilfordin Smooth Pearl on omaan makuuni näistä paras, en sitä ole valinnut paperiksi kun tulostan kuvia albumiin. Tähän syynä on se, että tämän paperin parhaat ominaisuudet eivät pääse siellä oikeuksiinsa sillä kuvat albumissa muovien takana eivät ole käsissä kosketeltavissa ja sitä kautta fiilisteltävissä samalla tapaa.

    Muovin takana nämä muut paperit ovat sitä vastoin paremmin elementissään ja saavat siellä tuoda esiin omat parhaat puolensa, Ilfordin paperi taas on niihin hetkiin kun haluaa laittaa kuvan seinälle, antaa käsipelissä selattavaksi kuvia tai haluaa yksittäisen kuvan tulostaa jollekin toiselle ihmiselle mukaan muistoksi.

    Tietenkin jos tarkkaan papereita syynää vierekkäin panee muutamia pieniä detaileja merkille papereiden tunnusta. Esim. Canonissa tuntuu olevan aavistuksen napakampi kontrasti kuin HP:ssä tai Epsonissa, mutta sen tuntu kädessä ei ole yhtä miellyttävä kuin Epsonissa. HP on kanssa perusvarma valinta eikä sen kanssa voi mennä pieleen, mutta paperin tuntu on aavistuksen lurppa jos paperia hyppysissään pyörittelee.

    Paperin ja tulostamisen kustannukset

    Kaikki neljä paperia ovat hinnaltaan huokeita, mutta hintaerot on silti suhteellisen suuria (hinnat laskettu Telefoton ja Suomalaisen Kirjakaupan hintojen perusteella). Canonin paperi maksaa näistä eniten, 0,259 eur per paperi ja toisena heti perässä tulee Ilford Galeria Smooth Pearl missä kappalehinnaksi jää 0,24 eur kuvaa kohden. Epsonit pyörähtävät jo reilusti edullisemmaksi jääden 0,186 eur per paperi ja siitäkin vielä selvästi huokeammaksi jää HP:n Advanced Photo Paper missä yhden paperin hinta on enää 0,165 eur/paperi.

    Lähes 10 sentin hintaero edullisimman ja hinnakkaimman tuotteen välillä on pieni, mutta isoissa volyymeissä hintaerot voivat alkaa jo tuntua. Kuitenkin on hyvä muistaa myös se, että mikäli ainoastaan haluaa hyviä 10×15 kuvia edullisesti ei ole mitään järkeä ostaa kotiinsa valokuvatulostinta sitä varten vaan kääntyä suoraan Ifolorin (katso täältä) tai muun kuvapalvelun puoleen.

    Perspektiiviä hintaan saa esimerkiksi siitä, että Ifolorilla tätä kirjoittaessa saa laadukkaan kuvan hyvälle paperille 9 sentin hinnalla – siis merkittävästi edullisemmin kuin mitä kotona tulostaessa saa edes perus hyvää paperia. Sen lisäksi kotona tulostaessa paperin lisäksi maksavat myös musteet joiden hinta ja kulutus on tietenkin tulostinkohtaista.

    Oma valokuvatulostimeni on Canon Pixma Pro 10s ja ainakin Red River Catalogin sivuston mukaan yhden 10×15 tulosteen hinta on tällä tulostimella 0.34 USD musteiden osalta (katso täältä). Nykyisellä kurssilla se tarkoittaisi siis 30 senttiä musteisiin. Lisäksi tämän päälle tulee paperin hinta, joten jos valinta kallistuu Ilfordiin tai Canon Photo Paper Plus Glossy II -paperiin jää tulosteelle hintaa noin 55 senttiä.

    Kuitenkin tulostaminen on harrastus eikä kustannuksia tule sen vuoksi ainakaan itselläni laskettua samalla tapaa. Mahdollisuus valita tulosteisiinsa paperia joka itseä miellyttää kuvan käyttötarkoituksen huomioiden on etu josta mieluummin maksaa ekstraakin.

  • Joensuun adventtikirkko tuli koettua

    Joensuun adventtikirkolta

    Lähdin viime viikon lopuilla kotiseuduille Itä-Suomeen reissuun ja koska olin siellä sapattina päätin lähteä katsomaan minkälainen seurakunta adventtikirkolla on Joensuussa.

    Kuten jotkut tietävät olen viime vuoden puolelta saakka käynyt Helsingissä Annankadun adventtikirkolla (lue täältä), mutta muissa Suomen adventtikirkoissa en ole aikaisemmin jumalanpalveluksessa käynyt joten oli sitä taustaa vasten kiintoisa käydä katsomassa poikkeaako Helsingin seurakunta radikaalisti Joensuusta. Yhden käynnin perusteella ei ainakaan voisi sanoa että olisi poikennut.

    Ikäjakauma oli viime sapattina ainakin itseäni vanhempaa ikäpolvea, nuoria tai nuoria aikuisia oli vain yksittäisiä. Väkeä oli arviolta noin 20-30 eli ei mitenkään paljoa.

    Siinä missä Annankadulla Raamatun tutkiskelu on ennen varsinaista jumalanpalvelusta oli Joensuussa järjestys toinen; ensin pidettiin jumalanpalvelus joka alkoi jo kello 10 jonka jälkeen kello 11-12 oli Raamatun tutkiskelu.

    Tutkiskelu hoidettiin myös toisella tapaa. Annankadulla lähes aina jakaudutaan pienempiin ryhmiin joissa keskustellaan edellisen viikon vihkon aiheesta mutta ainakin tällä kertaa Joensuussa hoidettiin tutkiskelu siten että edessä oli yksi johtamassa tutkiskelua, käytiin viikon aihetta läpi, luettiin vihkosta pätkiä ja lisäksi tietenkin varsinaisia Raamatunpaikkoja.

    Mikäli adventistien Raamatun tutkiskelu ei ole konseptina tuttu tarkoittaa se siis sitä, että viikolla on Raamatun Sanoma -vihkossa aiheita joita sitten seuraavana sapattina yhdessä seurakuntalaisten kanssa tutkitaan. Vihko on fyysisesti tilatttavissa, mutta sen löytää myös ilmaiseksi Internetistä (katso täältä).

    Käytännön tasolla jumalanpalvelus oli toimituksena erilaisessa muodossa kuin omassa kotiseurakunnassani (kuulun kyllä luterilaiseen kirkkoon, mutta varsinaisena kotiseurakuntana pidän Annankadun adventtikirkkoa) mutta silti hyvin samankaltainen ja tervehenkinen. Ilahduttavan paljon (käsittääkseni) vieraileva puhuja luki kohtia Raamatusta aiheensa tueksi.

    Kokonaisuutena kokemus käynnistä oli mukava ja voin hyvin kuvitella tulevani tänne toisenkin kerran mikäli sapattina olen maisemissa 🙂

  • Leffalauantai: For a good time, call…

    Lauren Powellin roolissa nähdään Lauren Miller Rogen

    For a good time, call… (IMDB) on Jamie Travisin ohjaama vuonna 2012 julkaistu myöhäisillan komedia. Pääosissa nähdään Lauren Miller Rogen, Ari Graynor, Justin Long sekä James Wolk.

    Lauren Powellin (Lauren Miller Rogen) elämäntilanne muuttuu hetkessä tasaisen varmasta mutta tylsästä arjesta kun hänen poikaystävänsä Charlie (James Wolk) ilmoittaa että hän lähtee italiaan työkeikalle. Käytännössä hän haluaa lähteä sinne yksin jotta saa miettiä hänen ja Laurenin suhdetta. Charlien mielestä heidän suhteensa on tylsä ja niinpä Lauren jää pian tyhjän päälle vailla tietoa minne asettua asumaan.

    Laurenin ystävällä Jessellä (Justin Long) on sopivasti yksi ystävä joka tarvitsee kämppäkaveria maksamaan yhdessä asunnon vuokraa ja niinpä Justin vie Laurenin katsomaan tätä asuntoa ja mahdollista kämppäkaveriehdokasta. Ovella totuus kämppäkaveriehdokkaasta valkenee niin Laurenille kuin asunnon nykyiselle asukkaalle Katielle (Ari Graynor) jotka kyllä tuntevat toisensa jo kymmenen vuoden takaa high schoolista, mutta joiden välit eivät ole millään muotoa hyvät. Kummankin elämäntilanteesta johtuvista syistä he päättävät koettaa tulla toimeen kämppäkavereina.

    Kiltin työtön roolissa kasvanut Lauren saa pian selville että kämppiksensä työskentelee puhelinseksilinjalla. Lauren huomaa että Katien olisi mahdollisuus pyörittää omaa puhelinseksilinjaa eikä hänen tarvitsisi työskennellä huonommalla palkalla muualle ja pian kämppiksillä onkin yritys pystyssä. Alunperin vain firman pyörittämiseen aikonut Lauren lähtee itsekin vähitellen vastaamaan puheluihin ja ajan saatossa kämppisten huonot välit parantuvat ja heistä tulee myös ystäviä.

    Katie Steele (Ari Graynor)

    Vaikka elokuvan tarina kertookin päällisin puolin puhelinseksilinjalla työskentelevistä naisista ja siinä sen myötä kuullaan paikoitellen kohtalaisen karkeahkoa kielenkäyttöä, on se kuitenkin pohjimmiltaan lämminhenkinen kahden ihmisen kasvutarina.

    Laurenin elämä on aina pyörinyt tutuissa, turvallisissa mutta myös ennalta-arvattavissa kuvioissa. Monella tapaa hän on oppinut elämäntapansa vanhemmiltaan ilman että on missään vaiheessa pysähtynyt miettimään onko se todella sitä mitä hän itse haluaa. Kun hän muuttaa yhteen räväkän Katien kanssa alkaa hän vähitellen löytämään itsestään uusia puolia ja löytää uudenlaista rohkeutta olla jotain muuta kuin mitä häneltä aina odotetaan.

    Katien osalta kasvu tapahtuu enemmänkin päinvastaiseen suuntaan. Siinä missä hän on päällisin puolin itsevarma, rohkea ja räväkkä tyttö uskaltautuu hän vasta Laurien kanssa näyttämään oman todellisen ja herkän puolensa.

    Pidin positiivisena kuinka myöhäisillan komedian tematiikan ja karkeiden juttujen taakse oli saatu kuitenkin rakennettua hyvällä tapaa toimiva ja viihdyttävä kasvutarina ilman että se olisi tuntunut teennäiseltä tai kliseiseltä. Mielenkiintoisin anti elokuvassa löytyykin sen taustalla rakentuvissa ystävyyden ja henkilöiden kehityksessä.

    For a good time, call… on viihdyttävä myöhäisillan elokuva jonka karkean pinnan alla sykkii kuitenkin lämminhenkinen sydän.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 15 377 annettuun ääneen”]6,0/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Pyynikin Pacific Pale Ale

    Pyynikin Pacific Pale Ale on tamperelaisen Pyynikin panimon 5,5 % vahvuinen pale ale. IBU-arvo on 42 ja väri on 24 EBC-asteikolla. Olutta myydään hyvin varustelluissa marketeissa, mm. Koivukylän LIDL:ssä. Lisää tietoja oluesta löytää myös valmistajan sivuilta (katso täältä).

    Tölkki on tyyliltään mukavan kesäinen ja raikas. Tölkin aukaistua löytää tölkin ulkonäöstä syntyvän mielikuvan mukaisen raikkaan tuoksun josta hieman tulee mieleen jopa ipamaisia vivahteita vaikkakin vähäisemmällä greippisyydellä.

    Tuoppiin kaataminen ottaa hieman aikaa sillä vaahtoavuus on kohtalaisen suurta mutta ei kuitenkaan arvaamatonta. Väri on kohtalaisen miellyttävä vaikkakin omaan makuuni aavistuksen turhan samea.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on miellyttävän kepeä ja raikas. Maussa oleva sitruksinen vivahde ei oluen ollessa suussa juuri hyppää esiin vaikka helposti löydettävissä onkin, mutta jälkimausta sen sitä vastoin löytää vaivattomammin. Aavistuksen kitkerä jälkimaku mutta ei missään nimessä häiritsevä. Hyvä olut jota on helppoa nauttia niin kesäisellä terassilla kuin illanistujaisessa sisälläkin.

    Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin kevyt pop, mm. Bebe Rexha – I’m a mess tai Charli CXC – After the Afterparty ft. Lil Yachty.

  • Kuukausikatsaus kesäkuuhun

    Kesäinen Helsinki

    Kesäkuu jäi taakse, kalenteri kääntyi heinäkuuhun ja blogissa on tuttuun tapaan aika tehdä lyhyt kuukausikatsaus.

    Kesäkuu oli poikkeuksellinen – tai ainakin poikkeuksellinen aikaisempaan muutamaan kuukauteen verrattuna – sillä yhteiskunnassa olleita koronarajoituksia höllättiin ja sen myötä sosiaalista kanssakäyntiä oli merkittävästi enemmän. Lisäksi lämpimät kesäkelit muutoinkin olivat houkuttelevammat ulkona käymiseen ja ihmisten seurassa pyörimiseen.

    Heti kun ravintoloihin pääsi taas paikan päälle syömään tuli useampienkin eri kavereiden kanssa käytyä töiden jälkeen illallisella eri ravintoloissa eri puolella Helsinkiä ja Vantaata. Ravintoloiden aukeaminen näkyi kyllä selkeänä poikkeamana myös pankkitililläkin 😀

    Ravintoloiden pääsyn lisäksi myös seurakuntaan pääsi paikan päälle joka oli varsin mukava juttu. Seurakuntalaisten kanssa tuli käytyä Lohjalla mökillä (lue täältä), vietettyä juhannusta (lue täältä) sekä tulipa viime viikonloppuna myös käytyä kirkon jälkeen porukalla Suomenlinnassa. Samalla reissulla hankin myös varsin selkeän rusketusrajan hihojen, lahkeiden sekä sukkkien kohdalle joten tietääpä ainakin ulkonakin käyneensä.

    Terassillakin tuli kertaalleen käytyä. Kylmä huurteinen kuumana kesäpäivänä hyvässä seurassa työpäivän jälkeen oli mukavaa vaihtelua arkeen.

    Hyvien kelien ansiosta innostuimme pyörimään kaverini kanssa myös katselemassa Helsingin rempseää kesämeininkiä. Samalla reissulla tuli nähtyä Linnunlaulun kirpputori (lue täältä ja täältä) sekä käytyä myös Kansallismuseossa (lue täältä) joten uusia paikkojakin tuli nähtyä.

    Oodi-kirjastolla rappuset

    Kävin kesäkuussa myös kyläilemässä sukulaisten luona joiden luona en ole tainnut koskaan aikuisena käydä joten oli varsin mukavaa vaihtelua senkin suhteen viime kuussa.

    Autoiluakin tuli harrastettua kun Tampereella tuli pyörähdettyä kaverin kanssa yhteisen kaveripariskunnan luona visiitillä. Vaikka Tampere on lähellä menee matkaan muutama tunti per suunta joten kyläilyreissusta tuli päivän pituinen roadtrip.

    Muutama valokuvausreissukin tuli tehtyä viime kuussa. Serkun kanssa kävin Klaukkalan puolella kuvailemassa häntä ja moottoripyöräänsä ja toki seurakunnan reissu Suomenlinnassa oli minne lähdin kameran kanssa matkaan. Valokuvia tulikin viime kuussa poikkeuksellisen paljon, 1973 kuvaa sekä satunnainen määrä matkapuhelimella otettuja kuvia. Kameralla on ollut ainakin käyttöä!

    Tavallista sosiaalisempi elämä vaikutti selkeästi siihen että muille harrastuksille ei jäänyt lähellekään yhtä paljoa aikaa. Elokuvia katsoin ainoastaan 15 kappaletta, mutta eiköhän syksyn ja talven joskus hiipiessä Suomeen ole taas aikaa enemmän katsella elokuviakin.

    Pianoa tuli soitettua onneksi kohtalaisen paljon ja lauleskeltua siinä samalla. Vähitellen sitä kehittyy joten muutaman vuoden sisällä toivottavasti on jo tarpeeksi hyvällä mallilla soitto- ja laulutaito. Karvoitus tekee metsurin (vai harjoitus mestarin?).

    Usvainen ilta

    Kesäkuussa olin vielä normaaliin tapaan töissä ja lomille on tarkoitus suunnata vasta heinäkuun aivan loppuvaiheilla. Työt olen yhä tehnyt 100 % etänä ja se on sopinut omaan elämänrytmiini ja elintapoihini varsin hyvin.

    Kokonaisuutena kesäkuu oli hyvä kuukausi, joten tästä on hyvä jatkaa hyvillä mielin alkaneeseen heinäkuuhun täydellä tarmolla. Hyvää alkanutta kuukautta jokaiselle!