Pyöveli on lappeenrantalaisen panimoyhtiö Tujun 9.2 % vahvuinen imperial stout. Katkeroita oluessa on 83.0 EBU ja kantavierrettä 22.5 °P. Lisää tietoa oluesta löytää Alkon sivuilta (lue täältä) ja lisää tietoa Panimon omilta sivuilta (lue täältä). Olut on tätä kirjoittaessa ainoastaan saatavana Alkon erikoiserän valikoimassa.
Pulloa katsoessa huomaa helposti tyylikkään etiketin. Synkän, mutta tyylikkään. On ilahduttavaa havaita että pienpanimot panostavat useasti etiketeissään visuaaliseen tyyliin ja sitä kautta myös erottuvat joukosta mieleepainuvasti.
Pullon aukaistua löytää perinteisen portterin tumman tuoksun joka tuoppiin kaadettua pääsee paremmin esiin. Tuoppiin kaataminen on helppo ja nopea operaatio sillä olut vaahtoaa todella vähän eikä pinnalle muodostunut vaahtokaan säily pitkään seuralaisena.
Suutuntuma on rikas ja täyteläinen. Makukenttä on monipuolinen ja siitä löytää niin suklaista vivahdetta kuin myös kahviakin. Paahteisuus nousee hyvin ja tasapainoisesti esiin eikä voimakas humalointi käy missään vaiheessa liiallisen dominoivaksi makukentässä.
Pyöveli on varsin erinomainen tuttavuus ja ansaitsee tulla Suosituksia-sivulleni muiden suositusoluiden joukkoon.
Musiikkina tämän kanssa kuuntelee mieluusti mm. kappaleita Belle & Sebastian – I want the world to stop tai The Sudays – Here’s where the story ends.
Mövenpick of Switzerlandin kahvi Der Himmlische on 100 % arabicasta valmistettua kahvia jota myydään ainakin LIDL-marketeissa. Tummuusaste on 3/5.
Tuoksu keitetyssä kahvissa on mieluisa, pehmeä ja houkutteleva. Maku on erittäin pehmeä ja helposti nautittava. Maussa nousee selkeästi esiin pähkinäistä nyanssia joka antaa miellyttävän vivahteen jo muutenkin toimivaan makuun.
Vaikka monesti juon tummempia kahveja ei tämän paahteisuus jättänyt kaipaamaan tujumpaa otetta. Helposti siemailtava peruskahvi jota mieluusti ostan toisenkin kerran. Samoin tätä kehtaa tarjota vaikka vieraillekin.
Olen käyttänyt iPhone 11 -puhelinta viime vuoden loppupuolelta saakka joten voisin monien aikaisempien omistamieni puhelinten tapaan laittaa tänne blogiin muutamia testikuvia joita olen räpsinyt puhelimella menemään.
Tähän mennessä iPhone 11:n kamera on ollut joko paras tai toiseksi paras, sillä yhä edelleen joitain vuosia takaperin hetken omistamallani Huaweilla oli kameran väritoistoissa jotain sellaista mitä olen kaivannut muihinkin puhelimiin.
Olen myös Maustetytöt-yhtyeen keikkakuvat ottanut tämän puhelimen kameralla ja jakanut ne aikaisemmin jo tänne blogiin joten ne kannattaa myös käydä katsomassa mikäli kamera kiinnostaa mustavalkoisten kuvien osalta. Keikkakuvat löytyy täältä.
Aikaisemmin täällä blogissa on nähty sekalaisia testikuvia Huawei P10 -kameralla (lue täältä), iPhone XS Maxilla (lue täältä) sekä iPhone 7 Plussalla (lue täältä). Lisäksi erinäisiä testikuvia on myös GoPro 7 Hero Blackilla (lue täältä) sekä tietenkin varsinaisilla kameroillakin.
Dodgeball: A true underdog story (IMDB) joka suomessa on tunnettu myös nimellä Boltsit pelissä – Dodgeball on vuonna 2004 julkaistu komedia jonka on ohjannut myös We’re the Millers -elokuvan ohjauksesta tuttu Rawson Marshall Thurber. Pääosarooleissa nähdään Vince Vaughn, Ben Stiller sekä Christine Taylor.
Elokuvan tarinan keskiössä on kaksi miestä, Peter La Fleur (Vince Vaughn) ja White Goodman (Ben Stiller), jotka kumpikin pyörittävät kuntosalitoimintaa. White Goodmanin sali on suosittu kauniiden ja komeiden keskuudessa kun taas Peter La Fleurin kuntosali Average Joe’s Gymnasium on nimensä mukaisesti tavalliselle tallaajalle sopiva paikka treenaamiseen.
Peterin sali joutuu hankalan paikan eteen kun lakinainen Kate Veatch (Christine Taylor) tulee White Goodmanin pankin asianajanana paikan päälle kertomaan että sali menee maksamattomien velkojen vuoksi kiinni mikäli he eivät saa taiottua jostakin 50.000 dollaria maksuihin. Hankalan tilanteen hetkellä Peterin vakioasiakkaat päättävät toimia Peterin kanssa pelastaakseen heille tärkeän salin kohtalon. He päättävät osallistuvat polttopalloturnaukseen jonka pääpottina on tarvittavat 50.000 dollaria.
White Goodman (Ben Stilelr)
Dodgeball on perinteinen helposti lähestyttävä hyvän mielen lämminhenkinen komedia jossa huumorin alla kuitenkin pidetään kaiken aikaa tukevasti kiinni tarinan syvemmästä merkityksestä. Tarinan syvemmällä merkityksellä tarkoitan siis elokuvan kuvausta ystävyyden merkityksestä, yhteen hiileen puhaltamisen tärkeydestä sekä hyvien asioiden tapahtumisesta niille jotka toimivat oikein ja oikeamielisesti.
Tarinassa on lajityypilleen uskollisesti useampia pieniä ennalta arvattavia sivujuonteita ja kliseisiä ratkaisuita aina cheerleaderiin rakastuneesta nörtistä ylimielisen ja koppavan uhoajan heikkoon itsetuntoon.
Vaikka koko paketti onkin ommeltu kasaan kliseistä tai muuten vain useampaan otteeseen muissa lajityyppinsä elokuvissa nähdyistä piirteistä oli tämä omaan makuuni silti selkeästi keskivertoa parempi elokuva omassa genressään.
Pidin erityisesti paikoitellen karkeasta ja absurdista huumorista, parodioiduista kulttuurillisista viittauksista sekä sen korostetun kliseisistä piirteistä. Hyvällä maulla tehty itsetietoinen kliseisyys toimii aina, mutta valitettavan usein lopputuloksesta käteen jää ainoastaan silmiä satuttava ja sielua koskettava myötähäpeä. Ilahduttavasti Dodgeball onnistuu välttämään kaikki uhkaavat sudenkuopat ja lopulta tarjoaa katsojalleen tarpeeksi överiksi vedettyä huumoria niihin hetkiin jolloin haluaa vain istua alas ja nauraa kepeälle viihteelle .
Mustan Virran Panimon Fluffy Orange Goodness on tyyliltään American Pale Alea ja alkoholitilavuutta on 5.2 %. Muita teknisempiä tietoja oluesta en löytänyt googlailemalla eikä valmistajan kotisivuillakaan sen suuremmin oluesta tietoja löydy.
Oluen aukaistua löytää etsiessä vahvan mutta ei niin miellyttävän tunkkaisen tuoksun joka tuoppiin kaadettuna onneksi muuttuu miellyttävämmäksi ja jopa miellyttävän hedelmäiseksi ja raikkaaksi.
Väriltään olut on ruskeankeltainen ja olemukseltaan samea. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on kepeä ja helposti lähestyttävä, kaukaisesti ipamainen ja sitruksinen mutta silti hieman tunkkainen. Jälkimaku on omaan mieltymykseeni aavistuksen liian sitruksinen ja kuiva.
Kokonaisuutena juomakelpoinen olut jonka jälkimaku ei ole omaan mieltymykseeni parhain mahdollinen. Tästäkin huolimatta helposti nautittava olut.
Musiikkina menee kevyt musiikki, mm. Erin McCarley – Love, Save the empty tai Ingrid Michaelson – The Way I am.
