Aleksin Blogi

Author: stargazers

  • Leffalauantai: Carrie Pilby

    Carrie Pilbyn roolissa nähdään Bel Powley

    Carrie Pilby (IMDB) on vuonna 2016 julkaistu elokuva joka IMDB:n määritelmissä on listattu draamaksi ja komediaksi. Sen on ohjannut Susan Johnson ja sen pääosaroolissa Carrie Pilbynä nähdään Bel Powley.

    Elokuvan tarinassa kerrotaan 19-vuotiaasta poikkeuksellisen älykkäästä Carrie Pilbystä jolle älykkyys ei kuitenkaan tunnu lisäävän onnellisuutta elämään. Hän käy terapiassa isänsä ystävän tohtori Petrovin (Nathan Lane) luona. Tohtori Petrov antaa Carrielle listan asioita joita hänen tulisi pyrkiä tekemään jotta Carrie uskaltaisi edes joskus höllätä tarpeettoman kireää pipoaan ja antaa myös elämästä nauttimiselle mahdollisuuden.

    Carrie on vastahakoinen mutta lähtee kuitenkin tekemään listan asioita. Listalla on niin erinäisiä asioita aina ystävän löytämisestä treffeillä käymiseen ja vähitellen Carrie alkaa näkemään elämää myös oman tiukan moraalikäsityksensä ja maailmankatsomuksensa ulkopuolelta.

    Elokuvaa katsoessa en voinut välttyä mielikuvilta samankaltaisuudesta teemassa Good Will Huntingin kanssa – on olemassa ihminen jolla on keskivertoa parempi älykkyysosamäärä, älykkyys ei kuitenkaan lisää hänen elämäänsä onnellisuutta vaan on enemmänkin sen esteenä ja asiaa käsitellään yhdessä terapeutin kanssa ja kuljetaan askel kerrallaan kohden eheämpää ihmisyyttä. Vaikka tarina tuntuukin jo aiemminkin nähdyltä ei tämä tee elokuvaa huonoksi sillä samanlaisista aineksista saa keitettyä monenlaisia soppia.

    Carrie Pilby on monessa mielessä viihdyttävä ja sympaattinen elokuva. Sen tarina on suoraviivainen ja helposti lähestyttävä, se on ennalta arvattava ilman mitään suurempia ihmeitä ja siinä käsitellään myös Carrien menneisyydessä tapahtuneita asioita joista katsojan on helppoa lähteä analysoimaan mitkä syyt voivat aiheuttaa hänellä emotionaalisia lukkoja ja toimia siten onnellisuuden esteenä.

    Ohjauksellisestikin kaikki perusasiat olivat kunnossa, mutta jostain syystä itseltäni osan tunnelmasta söi elokuvan visuaalinen tyyli teknisen toteutuksensa osalta. Valittu tyyli toi enemmän itselleni mieleen pidennetyn televisiosarjan jakson kuin elokuvan. Tätä on hieman hankala avata lyhyesti, mutta lähinnä tällä tarkoitan kuvausteknisiä seikkoja kuten kuvan pehmeyttä, syväterävyyttä, värimaailmaa ja kuvausuhdetta. En toki usko että tämä tyyli on vahingossa elokuvaan päätynyt, mutta jotenkin itseltäni se hieman hävitti elokuvan potentiaalia.

    Kaikista näistä moitteista huolimatta pidin tästä elokuvasta. Se oli kepeä ja sympaattinen elokuva joka sopii niihin hetkiin kun haluaa helposti pureksittavan filmin jossa kuitenkin on mukiinmenevä tarinakin.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 5462 annettuun ääneen”]6,6/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Birra Antoniana Portello Golden Ale

    Birra Antoniana Portello Golden Ale on 6.5 % vahvuinen ale. Katkeroita oluessa on 17.0 EBU ja kantavierrettä 16.3 °P. Vahvuutensa vuoksi olutta myydään Suomessa ainoastaan Alkoissa joissa se on ainakin tätä kirjoittaessa vielä erikoiserävalikoiman tuote. Lisää tietoja löytää Alkon sivuilta.

    Ulkoisesti oluen etiketti on tyylikäs ja houkutteleva. Tuoppiin kaataminen sujuu helposti sillä olut ei vaahtoa juuri lainkaan ja pinnalle muodostunut vaahtoa katoaa myös nopeasti pois. Tuopissa erottaa oluen varsin vaaleahkon meripihkaisen värin joka saa oluen näyttämään harhaanjohtavasti suhteellisen vedellä laimennetulta. Tuoksu oluessa on hieman tunkkainen mutta hunajaisen aromikas.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen. Makukenttään nousee suoraan miellyttävä hunajainen ja hedelmäinen aavistuksen verran imeläkin maku joka houkuttelee ottamaan heti perään jo toisenkin kulauksen. Maku on alussa olevan hennon pistävyyden jälkeen miellyttävän rauhallinen ja sopivan pehmeä. Varsin hyvä olut omaan makuuni.

    Musiikiksi tämän kanssa toimii hyvin mm. X-Perience – Magic Fields tai Angelzoom – Fairyland.

  • Akustointia makuuhuoneeseen

    Nyt on akustointi parempi myös makuuhuoneessa. Melkein meni myös suoraan levyt. 🙂

    Kuten lähiaikoina olen tänne blogiin postaillut olen siirtänyt hifi-setuppini makuuhuoneeseen sen jälkeen kun vaihdoin olohuoneen televisiotason toisenlaiseksi. Olen ollut makuuhuoneen setuppiin tyytyväinen lukuunottamatta huoneen akustiikkaa.

    Hiljaisilla äänentasoilla minkäänlaista ongelmaa ei akustiikan kanssa ollut, mutta heti kun äänenvoimakkuus kasvoi mukavaksi ja normaaliksi kuunteluvoimakkuudeksi alkoi huoneen aiheuttamat kuminat puskemaan ääneen paikoitellen jopa häiritsevästi. Tämä ei luultavasti ole mikään suuri yllätys kenellekään kuka on asunut 70-luvun kerrostaloissa jotka on rakennettu kivestä tai betonista ja joiden akustiikka on sen mukaista.

    Koska olen jo pidemmän aikaa käyttänyt akustiikkalevyjä olohuoneessa (lue täältä) oli helppo tietää kuinka ongelman sai korjattua. Makuuhuoneeseen hain Verkkokauppa.comista Konton valmistamat akustointipaneelit. Olohuoneessa on eri valmistajan erilaiset paneelit eikä niissä ole ollut mitään vikaa. Kuitenkin makuuhuoneeseen valitsin erilaiset paneelit käytännön syistä – halusin saada ne heti paikalle ilman että tarvitsee pyytää työkaluja omaavia kavereita kylään sekä tietenkin se että ne oli heti haettavissa myymälästä.

    Konton valikoimassa on monia eri värejä joista valitsin kuitenkin mustan. Mietin eri värivaihtoehtoja mutta päädyin lopulta mustaan sillä seinän väri on valkoinen, akustointipaneelin koko on suhteellisen pieni joten mustat neliöt luovat mukavan näköistä ilmettä valkoista seinää vasten.

    Hankkimani paneelit on paksuudeltaan 40 mm eli saman verran kuin olohuoneessa. Paketissa tuli paneeleita kuusi kappaletta joista kolme pistin kaiuttimien takana olevalle seinälle ja toiset kolme pistin oven puoleiselle seinälle – tosin yhden laiton oveen. Pidän normaalisti ovea kiinni kun kuuntelen musiikkia joten oveen levyn sijoittaminen oli varsin luonteva vaihtoehto.

    Myös sivuseinä ja ovi sai akustointia

    Näiden levyjen mukava puoli itselleni oli niiden vaivaton asennus. Levyissä on valmiiksi pohjassa jo kaksipuoleista teippiä joista tarvitsi vain ottaa irti suoja ja lätkäistä paneeli seinälle. Painoa levyissä ei ole juuri mitään joten levyn pysymisessäkään ei pitäisi olla mitään haasteita jos vain seinässä on sellainen pinta johon teippi tarttuu.

    Levyjen asentamisen jälkeen huoneen akustiikka muuttui odotetulla tapaa varsin merkittävästi. Merkittävällä tarkoitan sitä että se ei muuttanut tilan tuntua ainoastaan musiikin kuuntelussa vaan eron huomaa heti huoneeseen sisään kävellessäkin. Tila tuntuu merkittävästi rauhallisemmalta ja seesteisemmältä.

    Akustiikan muutoksen myötä tapahtunutta rauhallisuuden ja seesteisyyden tuntua on todella vaikea kuvata sanoin ihmiselle joka ei ole koskaan kuullut akustoidun ja akustoimattoman tilan eroa, mutta karkeasti kuvaisin asiaa siten että huoneessa ei kuule ainoastaan musiikkia vaan myös sen kaiken hiljaisuuden jota musiikissa yleensä myös on nuottien välissä.

    Ilman musiikkia eron huomaa siksi, että aina kun huoneessa kävelee, avaa kaappeja tai mitä tahansa tekeekin mistä kuuluu ääntä niin silloin kuuluu normaalisti myös heijastuksia eri pinnoista. Itse en normaalisti kuule niitä heijastuksia (paitsi jos huone on täysin tyhjä) koska ne ovat niin pienimuotoisia ja niihin on korva jo tottunut, mutta heti kun ne vähenevät merkittävästi jää jäljelle enemmän hiljaisuuden tuntua joka luo rauhallisempaa tunnelmaa.

    Lyhyen käytön perusteella voin jo heti sanoa että nämä ovat erittäin tervetullut lisä asuntooni. Akustiikka parani merkittävästi ja musiikista saa myös makuuhuoneessa kuunnellessa nyt paljon enemmän irti. Tästä on hyvä jatkaa kodin sekä hifisetupin parantamista askel kerrallaan 🙂

  • Kokeilussa: Magnat Quantum 501 -kaiuttimet

    Magnat Quantum 501 kiinni hifisetupissa

    Yleistä löpinää ja tekniset speksit

    Tori.fi sivustolla pyöriessä tulee aina toisinaan ostettua ja myytyä erilaisia kaiuttimia ja muita hifiromppeita joten kirjoitellaan tänne blogiinikin kokemuksia näistä erilaisista hifistelyistä.

    Tämänkertaisena testikaiutinparina on Magnat Quntum 501. Ensimmäinen asia joka itselläni kiinnittää huomion on kaiuttimien ulkoinen olemus grillien kanssa ja ilman. Grillien kansa kaiuttimet ovat omaan silmääni aivan tasottoman rumat mutta etugrillit poistettua alta paljastuu merkittävästi viehättävämpi olemus.

    Kaiuttimien taajuusalue on 38 – 55000 Hz, impedanssi 4-8 Ohm, 70 W RMS ja 120 W max.

    Kaiuttimien alkuperäistä markkinahintaa en löytänyt mistään, ainoastaan jostain tori.fi ilmoituksesta bongasin tiedon että joku on ainakin maksanut 249 euroa/pari mutta ei kuitenkaan mitään mainintaa onko kyseessä ollut uusi pari vai käytetty ja minä vuonna hän on ne ostanut.

    Käytetty testisetuppi ja testikappaleet

    DACina kuunteluissa on ollut NAIM DAC, vahvistimena on toiminut Rotel A14 integroitu vahvistin ja musiikit on tulleet FLAC-muodossa Roon-ohjelmistosta iPad Prolle. iPad Pro oli kiinni USB-kaapelilla suoraan NAIM DACin etupaneelin USB:ssa ja DACista äänet meni Rotelin integroidun vahvistimen analogiseen CD-sisääntuloon.

    Kaapelit olivat jotain perinteistä halpaluokan RCA-piuhaa mitä myydään markettitavarana, luultavasti siis Haman kaapelia. En ole koskaan koettanut kalliimpia RCA-kaapeleita joten näillä mentiin.

    Testikappaleina toimivat alla olevassa kuvassa näkyvät biisit. Juuri ja juuri kappaleet mahtuivat kuvankaappaukseen sopivasti.

    Testikappaleet

    Arvio

    Magnat Quantum 501 on hiljaisella tai suhteellisen maltillisella äänenvoimakkuudella kuunnellessa omaan makuuni kohtalaisen toimiva kaiutinpari jolla monesta eri musiikista pystyy nauttimaan. Tästäkin huolimatta nämä eivät ole omaan makuuni sellaiset että niistä erityisen paljon pitäisin tai jotka jättäisin itselleni pitkäaikaiseksi kuunteluseuralaiseksi.

    Pidin näiden soinnissa erityisesti erottelevuudesta sekä stereokuvasta. Hyvän stereokuvan osalta varsinkin Diana Krallin, Izzyn sekä Birdyn kappaleissa pääsi musiikista nauttimaan, vaikkakaan äänenvoimakkuutta ei kovin paljoa pystynyt laittamaan jotta itseäni häiritsevät kaiuttimien piirteet eivät tulisi korostuneesti esiin.

    Etugrillien kanssa kaiuttimet ovat omaan silmääni rumat

    Piirteet joista en pitänyt näiden kaiuttimien osalta oli lähes kaikissa kuuntelemissani kappaleissa korostunut omaan makuuni liian kirkas sointi. Ääni oli tiukka ja napakka mutta samaan aikaan myös kuiva. Näiden piirteiden vuoksi nämä eivät omaan korvaani niin kovasti iskenyt, vaikkakin aiemmin mainittujen kappaleiden osalta pidin näistä kaiuttimista.

    Myös kun pidemmän kuuntelusession pidin eri kappaleilla huomasin että parin tunnin jälkeen korva alkoi jo tottumaan näidenkin sointiin, mutta palattuani kaiuttimien puoleen uudemman kerran oli korvan tottuminen näihin taas kadonnut toisilla kaiuttimilla kuuntelun myötä ja samat häiritsevät piirteet hyppäsivät esiin. Luultavasti pidemmällä kuuntelulla korva olisi taas sopeutunut paremmin näihinkin.

    On helppoa ymmärtää miksi nämä kaiuttimet ovat monelle kuuntelijalle varmasti hyvät. Niiden erottelu on hyvä, sointi on parhaimmillaan varsin tasapainoista ja hyvää tasoa (esimerkiksi kappaleessa From Sarah with love) ja kepeän musiikin saralla näillä kuunteleminen on myös nautinnollista. Kuitenkin oma mieltymykseni äänensävyssä on vahvasti kallellaan erilaisten Bowers & Wilkinsin kaiuttimien suuntaan joten on ymmärrettävää että nämä eivät omaan makuuni ole sellaiset että jättäisin pääasialliseen kuuntelusetuppiini.

  • Keikat: Entwine @ On the Rocks 2019-10-04

    Viime viikon perjantaina tuli pitkästä aikaa käytyä katsomassa musiikkia livenä. Keikkapaikkana oli On The Rocks Helsingissä Mikonkadulla ja artisteina oli Red Eleven sekä Entwine joista Entwine oli pääesiintyjä.

    Keikka oli varsin suosittu sillä tapahtuma oli myyty loppuun. Oli onni että olin hankkinut itselleni keikkalipun tapahtumaan jo ajoissa ja pääsin näkemään vielä Entwinen livenä ennen kuin yhtyeen ura tulee päätökseen sillä kyseessä oli päätöskiertueen keikka. Edellisestä näkemästäni Entwinen keikasta on jo luultavasti yli kymmenen vuotta joten oli senkin suhteen aika päästä yhtye näkemään.

    Oma historia Entwine-yhtyeen kanssa on jatkunut Time of Despair -levyn aikakaudelta. Kun löysin bändin ja rakastuin heidän musiikkiinsa oli diEversity tuloillaan ja muutamaa viikkoa myöhemmin artistin löytämisestä myös tuo levy julkaistiin. Tästä pystyy siis ajoittamaan yhteiset vuodet alkaneen 2004:n hujakoilta. Bändin musiikki on ollut elämässäni jo 15 vuotta joten mistään uudesta tuttavuudesta ei missään nimessä ole kyse.

    Entwineen liittyy itselläni hieno muisto myös noilta vuosilta. Olin työttömänä ja käymässä serkun luona Kuopiossa hieman ennen joulua. Löysin levykaupalla pyöriessäni Entwinen Time of Despair -levyn edulliseen hintaan ja ostin sen. Samalla taisin ostaa myös Entwinen sinkun tuosta samaisesta levykaupasta/antikvariaatista. Ilahduttavasti huomasin myöhemmin että tililläni olikin vähemmän rahaa kuin muistelin eikä rahat riittäneet enää bussilippuun kotiin 😀 Kaverini sitten Joensuusta tuli hakemaan itseni että pääsin joulun viettoon vanhempien luo (vai asunnolleni, en muista). Hienoja muistoja 🙂

    On The Rocksin keikka oli aivan uskomattoman upea kokemus. Entwine toimii erinomaisesti levyllä mutta livenä tunnelma saavuttaa aivan mahtavat mittasuhteet. Yleisö oli hyvin mukana, tunnelma oli katossa ja tulipa myös yleisössä olleella arvioilta ikäiseltäni naisihmiseltä tippa linssiin keikan vaikuttavuudesta. Kokemus oli sanalla sanoen koskettava. On hienoa nähdä kuinka suuria tunteita musiikki saa aikaan vielä aikuisissakin ihmisissä. Musiikki yhdistää ja koskettaa ihmisiä niin monilla eri tasoilla että ei voi kuin ilahtua siitä tunneskaalasta joita ihmiset saavat kokea musiikin ansiosta.

    Laitetaan tähän kuitenkin vielä keikkakuvia katseltavaksi ja ihmeteltäväksi. Kaikki kuvat on otettu Fujifilm X-T2 kameralla käyttäen Fujinon kittiputkea 18-55 F/2.8-4.0.