Bridget Jones’s Diary (IMDB) on Helen Fieldingin novelliin pohjautuva vuonna 2001 ilmestynyt romanttinen draamakomedia. Sen on ohjannut Sharon Maguire ja sen pääosarooleissa nähdään Renée Zellweger, Hugh Grant sekä Colin Firth.
Elokuvan tarinassa kerrotaan 30+ ikäisestä sinkkunaisesta Bridget Jonesista (Renée Zellweger). Bridgetille – kuten oikeassa elämässä yleensä monelle muullekin sinkulle – lähipiirissä olevat ihmiset koettavat parittaa häntä parisuhdemarkkinoilla vapaina oleviin ehdokkaisiin. Bridgetin äiti muistuttaa että samalta kylältä oleva herra Darcy (Colin Firth) on menestyvä lakimies ja vasta eronnut joten tietenkin heitä koetetaan saada tutustumaan toisiinsa. Valitettavasti kipinää heidän välillään ei tunnu olevan ja kummallekin jää toisesta ainoastaan vähemmän positiiviset mielikuvat.
Bridgetillä alkaa työpaikalla välit lämpenemään esimiehensä Danielin (Hugh Grant) kanssa ja vähitellen kuviossa selkenee että Daniel ja Mark Darcy ovat vanhoja tuttavia keskenään. Ikävästi Danielin ja Markin välit ovat kaikkea muuta kuin läheiset ja välienselvittelyitä nähdään useiden ihmisten välillä. Tarinan edetessä selviää että kaikki henkilöt eivät ole sellaisia kuin millaisia mielikuvia Bridget on heistä rakentanut.
Bridget ja Daniel (Hugh Grant)
Bridget Jones’s Diaryn julkaisusta on jo lähes 18 vuotta, mutta ilahduttavasti elokuva ei ole menettänyt ajan saatossa yhtään viehättävyydestään ja vielä vuonna 2019 sen tarina on arkisessa tematiikassaan kiintoisa ja uskottava kuvaus erilaisten ihmissuhteiden monimutkaisuudesta.
Vaikka tarinan keskiössä onkin Bridget ja hänen elämänsä parisuhteet, on mielenkiintoista kuinka siinä sivutaan myös hänen vanhempiensa suhdetta ja siinä tapahtuvia käänteitä. Bridgetin sinkkuelämä ja sopivan kumppanin löytämättömyys saa uudenlaista perspektiiviä kun vuosikymmeniä yhdessä olleet vanhempansakin joutuvat kohtaamaan avioliitossaan haasteita ja päätyvät selvittämään suhteensa osalta perustavanlaatuisia kysymyksiä siitä mitä parisuhde todella tarkoittaa ja mitä eri ihmiset siitä etsivät.
Pidin tässä elokuvassa myös sen vahvasta Austenmaisesta Ylpeys ja ennakkoluulo -tyylisestä tarinankerronnasta. Tuskin on sattumaa että myös tässä tarinassa herra Darcystä syntyvä mielikuva muovautuu ajan saatossa toisenlaiseksi kuin mitä se on alussa ollut ja monessa mielessä tätä katsoessa tuntuikin kuin katsoisi modernisoitua versiota Ylpeydestä ja ennakkoluulosta.
Kokonaisuutena Bridget Jones’s Diary on romanttisen draamakomedian helmiä joka kuuluu oman lajityyppinsä kärkikastiin. Mikäli etsinnässä on erinomaista romanttista draamakomediaa on tämä elokuva jossa ei voi mennä pieleen.
Ihminen on viisas eläin, sanotaan. Eilisen päivän jälkeen ajattelin että huomenna (eli siis tänään) sitten otetaan rento päivä eikä kävellä lähellekään niin paljoa. Mennään siis rennommalla meiningillä. Kuten arvata saattaa ajatus oli kaunis kuin hippi aurinkorannalla – ideatasolla voisihan se toimia, mutta käytäntö saattaa jättää sitten vielä hieman toivomisen varaa. Tänään sitten käveltiin vielä eilistäkin enemmän, yli 14 kilometriä ja yli 20.000 askelta. Ei varmastikaan ole vaikeaa arvata että jalat huutavat kaipuutaan lepoon.
Onneksi tässä hetken kerkeän levähtää tätä blogipostausta kirjoitellessa ennen kuin lähdemme käymään jossain syömässä päivän ensimmäinen “oikean ateria”. Kello on nyt 19:13 joten ei varmasti pahaa tee käydä myös ruokaakin syömässä. Käytännössä ruokailut on olleet tähän mennessä aamupala, kahvia, olutta ja leipäpalasta jossain kahvilassa.
Tämän päivän agendana oli käydä Kutná Horassa. Mikäli paikka ei ole tuttu on se kaupunki n. 70 kilometrin päässä Prahasta. Oikeastaan tämä oli kohteena ainoa mitä olimme kaverin kanssa etukäteen edes suunnitelleet että haluamme nähdä koko reissun aikana ja kaikki muu on ollut puhtaasti fiilispohjaista menemistä joten hyvä että pääsimme täälläkin käymään!
Syy miksi tänne halusimme oli siellä sijaitseva Sedlecin luukirkko. Olin kuullut kyseisestä paikasta työkaveriltani muutamia kuukausia takaperin kun oli puhe kesälomasuunnitelmistani. Hän vinkkasi että tällainenkin on olemassa lähellä Prahaa joten täytyihän se käydä katsomassa mikä meininki siellä on. Kirkko on sisältä koristeltu siis ihmisten luilla. Kuulostaa karmivalta mutta käytännössä ei tuntunut niin karmivalta kuin ajatuksena. Pääkalloja, sääriluita ja muitakin luita oli siellä täällä ja niistä oli sitten tehty koristeita kirkon sisälle. Hämmentävää. Teen reissun jälkeen erillisiä valokuvapostauksia jolloin laitan lisää kuvia kyseisestä paikasta tänne blogiini.
Jossain päin Kutná Horaa
Päivä alkoi tänään kahdeksalta herätyskellon sointiin. Siitä sitten aamupalalle, hetkeksi hotellihuoneelle takaisin ja etsimään tietä Kutná Horaan. Kyselimme hotellin aulaneidiltä neuvoja ja hän osasi neuvoa että sinne pääsee bussilla. Hän näytti mistä niitä lähtee ja kaverin kanssa lähdimme suunnistamaan sinne minne luulimme hänen tarkoittaneen. Ilmeisesti menimme kuitenkin toisen metroaseman luo ja sieltä ei päässyt moiseen. Menimme sitten metrolla toiselle asemalle ja siellä sitten ihmettelimme lisää. Emme löytäneet busseja, mutta kysellessämme paikallisilta saimme neuvoja että sinne pääsee nopeasti myös junalla. Hän sitten neuvoi että päärautatieasemalta sinne pääsee ja neuvoi myös miten pääsemme metrolla päärautatieasemalle. Kiitimme neuvoista ja lähdimme suunnistamaan kohden päärautatieasemaa.
Päärautatieasema löytyi suhteellisen vaivattomasti. Siellä palloilu sitten hieman olikin oma juttunsa, mutta infotiskiltä saimme ostettua liput määränpäähämme ja pääsimme ihmettelemään että mistähän sinne mennään. Joimme odotellessamme kahvit ja lähdimme sen jälkeen tutkimaan juna-asemaa ja sen opasteita tarkemmin. Emme valitettavasti tajunneet aseman reittiohjeista sen enempää kuin simpanssi konekivääristä joten menimme uudelleen kysymään neuvoa mistä laiturilta juna lähtee. Alunperin sitä tietoa emme saaneet koska se ei ollut vielä tiedossa lippujen ostovaiheessa. Kuitenkin se juna millä menimme ei ollut päätepysäkiltään menossa sinne, joten se aiheutti hieman hämminkiä. Ajatuksen tasolla siis sama jos on menossa Joensuuhun mutta asemalla lukee siinä junassa vain Oulu mutta se pysähtyy kuitenkin matkalla Joensuussa voi siitä seurata hämminkiä. Jos ei tiedä kieltä saati kaupunkeja on aika pihalla.
Juna-asema on kohtalaisen kokoinen. Sieltä pääsee kulkemaan suoraan useampaan muuhun Euroopan maahan joten ei ole varmastikaan vaikeaa arvata että raiteita on useampia kuin Helsingissä. Onneksi infotiskin ohjeiden perusteella löysimme oikean laiturin. Infotiskin asiakaspalveluhenkisyydestä voi olla montaa mieltä, lähinnä henkilö vaikutti turhautuneelta ja kyllästyneeltä kyselyihimme mutta väliäkö tuolla, saimme tarvittavat informaatiot ja pääsimme suuntaamaan oikealle laiturille.
Enkelipatsas
Pääsimme junaan ja sieltä sitten perille oikeaan kaupunkiin. Sieltä sitten katsoimme kännykältä karttaa ja suunnistimme sen mukaan luukirkkoa päin. Pääsimme kirkolle ja saimme havaita että lippuja ei myydä siinä vaan jossain infopisteellä lähistöllä. Etsimme infopisteen muutaman sadan metrin päästä ja palasimme takaisin. Pääsimme sitten sisälle ihmettelemään kirkkoa ja sen koristeluita. Ajatuksen tasolla kuulostaa varsin karulta että kirkko on koristeltu ihmisten luurangoilla, mutta käytännössä se ei ollut lähellekään niin karua paikan päällä koettuna. Se vain oli ja sen näki arkkitehtuurisena ilmiönä.
Kirkon jälkeen kävimme jossain kahvilassa jossa itse hilpaisin oluen ja kaveri jääteetä. Siitä sitten jatkoimme matkaamme kohden jotain katedraalia mikä siellä oli myös nähtävänä. Olimme ostaneet liput sekä kirkolle että katedraalille joten kannatti käydä sekin paikka katsomassa. Oli kyllä kiitettävän korkea rakennus, ei voi muuta sanoa.
Katedraalilta lähdimme sitten haahuilemaan kohden keskustaa. Muutaman kilometrin kävelimme ja sieltä sitten löysimme jonkin kahvilan. Siellä kävimme kahvittelemassa ja itse (yllättäen :D) oluella ja lepuuttamassa jalkoja. Oli kyllä jalat sen verran poikki että teki hyvää päästä lepäämään hetki. Sieltä matka sitten jatkui vielä lähiympäristöihin.
Lähiympäristöissä sitten pyörimme ja kävimme joltain infopisteeltä kysymässä neuvoja miten pääsemme bussilla takaisin juna-asemalle. Saimme ohjeita ja löysimme bussipysäkille, mutta emme olleet varmoja olemmeko oikealla pysäkillä joten jälleen täytyi turvautua ihmisiltä kysymiseen. Onneksi itselläni ei ole suomalaista “en mä kehtaa kysyä” -asennetta joten kyselimme joiltain satunnaisilta paikallisilta (tai siellä liikuskelevilta) josko he osaisivat englantia. Useamman vastaus oli “no” ja nopea ohi käveleminen, mutta kun kohdalle osui lontoota puhuva kanssaihminen saimme kysyttyä neuvoja mistä pääsemme bussilla kohden juna-asemaa.
Keskustan juna-asemalla oli hulinaa
Pääsimme juna-asemalle bussilla joka maksoi noin euron per lärvi joten ei ihme jos julkisilla ihmiset matkustavat. Siitä sitten juna tuli 10 minuuttia myöhemmin ja pääsimme suuntaamaan takaisin kohden Prahaa. Prahassa sitten rautatieasemalta hyppäsimme metroon josta jatkoimme matkaamme kohden tutumpia seutuja. En muista pysäkkien nimiä mutta metrokartasta ne tunnistan, eli menimme metrolla paria väliä, vaihdoimme toiseen metroon ja sieltä sitten pihalle oikealla asemalla. Sieltä sitten metrolta kävellen kohden hotellia noin kilometri.
Pääsimme hotellille, lepäilimme hetken ja lähdimme käymään kebabilla ja sen jälkeen toisessa paikassa vielä oluella. Kyllä maistui hyvälle kebab eikä oluen makuakaan voi moittia. Sen jälkeen sitten palasimme takaisin tänne hotellille. Tämä teksti on aloitettu siis kirjoittamaan jo ennen kebab + olut -reissua, mutta saatettu loppuun vasta sieltä palattua.
Väsyä kyllä puskee, kahtena päivänä paljon kävelleenä huomaa että lepo tulee tarpeeseen. Huomisen suunnitelmana on ottaa rennosti ja ehkä illasta pyörähtää jossain (ja päivällä maksimissaan n. 15 min kävelymatkan päässä hotellilta) joten josko huominen olisi lepopäivä. Kuulemiin siis seuraavaan kertaan!
Tämänkertaisena perjantaipullo-postauksena on tsekkiläinen olut jota koetin täällä Prahan-reissullani. Toki koetin muitakin mutta niistä en tullut kirjoittaneeksi.
Koska olen reissussa ja teen näitä postauksia hotellihuoneesta käsin on olutlasi hyvin erilainen kuin tavallisesti (eli sellainen lasi joka sattui huoneessa olemaan) eikä näemmä kuvakaan tullut kovin hyvänä tähän postaukseen. En myöskään jouda etsimään oluen tunnelmaan sopivaa musiikkia kuten normaalisti olen tehnyt, mutta matkalla oluen testailu on erilainen prosessi eikä kaikkea voi tehdä tavalliseen tapaan joten näillä mennään.
Ensimmäiseksi olueksi hotellihuoneelle testiin päätyi Svijany Svijanský Máz. Kyseessä on 4.8 % vahvuinen tsekkityylinen pils/lager. Tätä en ole koskaan Suomessa nähnyt joten Praha 3:lla sijaitsevassa Albert-marketissa käydessä täytyi olut nakata ostoskoriin. Jos käsitin oikein on kyseessä Svijany-panimon tuote.
Pullosta erottaa kohtalaisen makean ja imelänkin, hieman toffeemaisen aromin. Lasista en tajunnut nuuhkaista ja kuvan ottamisen jälkeen siemailinkin oluen pääosin pullotavarana. Suutuntuma on pehmeä ja keskitäyteläinen. Maku on toffeemainen ja makea, selkeästi imelämpään päin kallellaan oleva olut siis on kyseessä. Varsin juomakelpoinen olut jota voi mieluusti nauttia toisenkin kerran.
Jokin ihmisen näköinen hahmo jonkin kapakan edustalla
Haluatteko tietää mikä on luksusta? Minäpä kerron. Se kun on kävellyt yli 19.000 askelmaa (yli 14 km) päivän aikana ja tulee hotellille lepäämään. Se. Se on luksusta. Ai että jalkani kiittävät kun saavat olla vain eivätkä joudu tänään enää kannattelemaan massaani päällänsä. Viimeiset parisataa metriä tuli vielä tarvottua kunnon vesisateen läpi ukkosen antaessa tahtiaan joten hotellille pääsy ja märkien vaatteiden viskaaminen yltä teki kyllä hyvää. Ukkonen jyrisee ulkona suhteellisen kovasti vielä tätä kirjoittaessakin.
Aamu alkoi tänään itselläni kello kuuden maissa ilman kellon sointia. Pyöriskelin tunnin tai jotain kunnes lähdin suihkuun. Siitä sitten kaverikin vähitellen heräili ja lähdimme alas aamupalalle. Aamupala oli perus toimiva, leipää, jogurttia, paistettuja kananmunia, nakkeja yms. Aamupalan jälkeen siirryimme takaisin hotellihuoneelle josta oli tarkoitus vähitellen siirtyä kaupungille. Kuitenkin lepäillessä hetken sängyllä tuli uni uudemman kerran joten tunnin tai jotain vielä nukuin ennen kuin lähdimme kaupungille.
Tämän päivän agendana oli löytää ns. keskustaa, Praha 1 -aluetta. Luulisimme ainakin sen olevan keskusta ja sinne löydettyämme sellaiset fiililkset siitä myös tuli. Luultavasti se siis oli keskusta. Paremmin tietävät voivat heittää kommenttia jos olemme olleet jossain ihan muualla kuin keskustassa 😀
Jossain matkalle sattuneessa kirkossa bongasin myös salaliittoteorioista tutun All seeing eyen eli Kaikkinäkevän silmän.
Pyöriskelimme vanhan kaupungin puolella vailla suuntaa ja päämäärää, aivan kuin linnun poikaset jotka ovat eksyneet emostaan. Onneksi oma päämäärätön pyörimisemme ei johtanut toisten ruokalautaselle päätymiseen kuten linnuilla on vaarana käydä. Yhtä kaikki, vanhaa kaupungin puolta tuli pyörittyä suurin osa päivästä.
Arkkitehtuuri vanhan kaupungin puolella oli kaunista. Kahviloita, kuppiloita, sekatavarakauppoja, ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä mahtui alueelle kiitettävät määrät ja silminnähden turisteiksi tunnistettavia kuvien ottajia riitti vaikka muille jakaa. Olisi kiintoisaa tietää mitähän paikalliset mahtavat ajatella kaltaisistamme turisteista jotka tulevat kameroiden kanssa paikalle ja räpsivät menemään aivan kuin eivät olisi ennen kaupunkia nähneet. Eipä siinä, mukava on kuvata ja nähdä paikkoja.
Ilahduttavasti suomalaisia turisteja emme ole nähneet kuin kerran. Havaitsimme että kaupungissa on Sex machines museum eli seksivälineiden museo joten täytyihän se käydä katsomassa ovatko ennen ihmiset olleet vain kilttejä ja siveellisiä kuten haluaisin menneitä aikoja romantisoivana uskoa. Aina toisinaan kuulee väittämiä ja kauhisteluita ihmisiltä siitä kuinka nykyaikana ihmisillä on vain seksi mielessä ja kuinka se on ihmiskunnan tuhon edellä. Sanotaan vaikka näin että tämänkaltaisessa museossa kyllä saisi moni tämänkaltainen ihminen “hieman” perspektiiviä siitä että ei ole mitään uutta alla auringon tämänkään asian saralta.
16 vuosisadalta peräisin oleva seksiväline. Ihmiset ovat osanneet pervoilla jo silloin.
Laitteita oli kyllä vaikka sun minkälaisia ja ne suurin osa oli selkeästi suunnattu naisille. Olihan siellä toki mukana myös miehille suunniteltuja laitteita, mutta fiilispohjaisesti arvioiden tuntui että 80 % esillä olleista keksinnöistä olisi ollut naisille. Museossa kiinnittyi huomio myös siihen että vierailijoita oli aina teini-ikäisistä jo elämänsä ehtoopuolelle asti oleviin vanhuksiin. Täällä myös oli se ainoa paikka missä olemme tähän mennessä suomalaisia turisteja tavanneet, kuinkas muuten 😀
Jossain vaiheessa päivää kävimme vanhan kaupungin puolella syömässä. Löysimme varsin viihtyisän oloisen ravintolan ja sieltä tilasin itselleni jonkinlaisen pihvin. Hyvää ja täyttävää eikä palvelussakaan mitään valittamista. Onneksi täälläkin pärjää monessa paikassa englannilla ja ruokalistatkin on monesti myös englanniksi (ainakin turistirysissä) joten turistina ei joudu summassa ruokalistalta valitsemaan asioita ilman mitään havaintoa mitä sieltä olisi tulossa.
Täällä ilmeisesti on jonkinlainen tippauskulttuuri joissain paikoissa. Ravintolassa tarjoilija kysyi haluanko antaa tippiä, sanoi että sitä ei tarvitse antaa mutta saa antaa. Kysyin miten yleensä on tapana, kuinka paljon. Hän sanoi että 10 % joten annoin 15 % aterian loppusummasta. Parempi kai se on vähän antaa enemmän kuin tavallisesti tapana on, sen verran pienistä summista suomalaisittain on kuitenkin kyse mutta toisessa maassa sen merkitys on isompi.
Täällä on tullut havaittua myös se, että jos kaksi ihmistä ottaa ruokaa samaan aikaan ja pyytää laskun, lasku molemmista menee oletuksena laskun pyytäjälle ellei pyydä että erikseen maksetaan. Jo muutamassa paikassa näin on käynyt joten ilmeisesti se on yleisempikin tapa.
Ihmisiä jossain keskustassa päin odottamassa kai bussia
Lisäksi mielenkiintoinen piirre on tullut havaittua myös olutta tilatessa. Kun tilaa oluen (tai ostaa oluen ruoan kanssa) on useammassa paikassa kysytty aivan kuin varmistuksena että haluanko ainoastaan yhden. En tiedä johtuuko se siitä että olen aina ollut kaverin kanssa tilaamassa ja normaalisti tilataan kummallekin samalla kertaa, siitä että normaalisti ihmiset ottavat kerralla useamman vai siitä että näytän suomalaiselta jolle tsekkiläinen olut maistuu. Mene tiedä, yllättävältä se on kuitenkin tuntunut.
Löysimme jossain vaiheessa vanhalta puolelta pois ja uudemmalle puolelle. Siellä sitten kävimme ostamassa myös Helsingistäkin löytyvästä ketjukaupasta New Yorkerista hieman käyttövaatteita. Lisäksi pyörimme aikamme koettaen etsiä USB-C-kovalevyä jotta saisin GoPron videot otettua talteen, mutta emme löytäneet moista mistään keskustan liikkestä. Ei voi mitään.
Jossain vaiheessa kävimme myös kahvittelemassa ja ottamassa leivosta yms. Tuntui hyvältä päästä lepuuttamaan jalkoja ja kiskomaan nesteitä. Paljosta kävelystä ja hikoilusta kertonee myös se että join kyseisessä ravintolassa 0.5 litran oluen, 0.5 litraa kahvia ja noin kolme tai neljä desiä vettä eikä edes ollut hankalaa saada mahtumaan niitä. Vessassakaan ei ole tarvinnut ravata vaikka lisäksi on vesipulloja pari tullut ryystettyä joten voinee sanoa että nesteytystä olisi kaivannut ilmeisesti vielä lisääkin. Pitänee jatkossa koettaa kuljettaa mukana isompia vesipulloja jotta ei ainakaan nestehukkaa saa.
Hämmentävän näköinen patsas
Paluu hotellille tapahtui metrolla. Metro tulee noin kilometrin päähän majapaikastamme joten vielä oli hieman kävelyä jäljellä. Matkalla pysähdyimme jo tutuksi tulleeseen Albert-markettiin ostamaan hotellille vielä juotavaa. Kaupassa ollessa sitten iski hillitön sadekuuro ja ukkonen ja jäimme hetkeksi aikaa odottamaan sateen laantumista kaupan pihalla olevaan katokseen. Koska sade ei näyttänyt loppuvan mutta kuitenkin hidastui päätimme jatkaa sateen läpi kohden hotellia.
Hotellille pääsimme joskus seitsemän jälkeen Tsekin aikaa. Siitä sitten märät vaatteet pois yltä ja tätä kirjoittamaan. Siinäpä tämä ilta sitten on mennytkin. Nyt kello on 20:26 paikallista aikaa. Täytynee katsoa josko päivällä on tullut yhtään tolkullista videota nauhoitettua joista saisi editoitua lyhyttä koostetta tämän päivän tapahtumista myös videomuotoisena.
Sikäli mikäli vielä ette huomanneet niin päivitin eilisen postauksen ja laitoin siihen linkin YouTubeen jossa on video eilisen tapahtumista. Toisin kuin YouTube-videoni normaalisti on nämä matkavideot puhuttu suomeksi joten mikäli kiinnostaa käydä kuuntelemassa eilisen horinoita niin tsekatkaa eilinen postaus 🙂
Ensimmäinen matkapäivä on vaipumassa iltaan ja istun Praha 3:lla sijaitsevassa Eurowings-hotellilla. Hotellihuone on siis tullut löydettyä ja matkalaiset ovat muutenkin turvallisesti päässeet perille.
Aamu alkoi 06:45 herätyskellon soidessa asunnollani Vantaan Koivukylässä. Edellinen yö tuli nukuttua huonosti – unet jäivät vähiin ja senkin aikaa mitä nukuin oli varsin katkonaista. Ei sinänsä mitenkään kovin uutta kuumilla keleillä joten poikkeamaa pariin aikaisempaan yöhön ei juurikaan tästä tullut. Herättyä ryystimme aamukahvit, söimme aamupalaleivät, heitimme loput kamppeet matkalaukkuihin ja lähdimme kohden Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Olimme eilen hankkineet Helsingissä liikkumiseen ABC-alueen päivälipun joka vielä oli voimassa joten pääsimme ilman suurempia säätämisiä lentokentälle.
Asuntoni sijaitsee hyvällä paikalla lentokenttään nähden. Ensin yksi pysäkinväli Hiekkaharjuun, siitä sitten vaihto I-junaaan jolla on ainoastaan yksi pysähdys ennen lentoasemaa. Matka kentälle oli odotusten mukaisesti nopea ja kentällä olimme jo hieman yli kahdeksan Suomen aikaa.
Kentällä menimme kysymään henkilökunnalta ohjeita kuinka toimia. Koska olimme tehneet jo lähes kaiken tarvittavan tulostimme vielä kentällä kaverilleni paperisen version matkalipusta tjsp. Itselläni oli lippu älypuhelimessa ja kaverin lippu myöskin, mutta oli hyvä sitten tulostella se kentällä paperiseksi jotta kaikki sujui jouhevammin eikä tarvinnut aina aukoa vuoroin hänen ja vuoroin omaani matkustusasiakirjaa.
Lippua muuttamassa digitaalisesta analogiseksi
Lentokentällä menimme turvatarkastukseen ja se meni kutakuinkin ongelmitta. Ensimmäisellä kertaa kun kävelin läpi porteista piippasi hälytin. Vartija tjsp. kysyi josko olen unohtanut taskuun jotain josta sitten tuli ahaa-elämys että kyllähän siellä kotiavaimet ovat. Viskasin ne vielä tarjottimelle ja turvaporteista läpi ja laite ei enää piipannut. Portin toisella puolen kuitenkin kysyttiin suostunko satunnaiseen pyyhkäisytestiin takin osalta. Suostuin toki moiseen ja siinä ei mitään ihmeitä ollut kuten ei pitänytkään. Kyselin sitten sen jälkeen mikä ihme se edes on. Siinä tarkistetaan jotain vaarallisia aineita yms. ilmeisesti.
Kaverillani oli tabletti unohtunut jättää erilliselle tarjottimelle (johon siis tavarat laitetaan josta ne rullaavat läpi turvatarkistuksen) jonka jälkeen hänkin pääsi satunnaistestiin laukkunsa osalta. Siinäkään ei ollut mitään joten matka jatkui.
Portin toisella puolen sitten oli reilusti aikaa joten menin hörppäämään oluen odotellessa. Sen jälkeen sitten jatkoimme matkaamme etsimään lähtöporttia mistä lento oli lähdössä. Se löytyi helposti ja hönöttelimme sitten siinä hyvän tovin porttien läheisyydessä. Olimme ensimmäiset jonottajat, mutta myöhemmin selvisi että siinä ei ole mitään jonoja varsinaisesti vaan ihmisiä otetaan lentolipussa näkyvän ryhmänumeron mukaan järjestyksessä koneeseen. Olimme viimeisessä ryhmässä (ryhmä 4) joten loppuvaiheilla vasta pääsimme koneeseen. Tällä toki ei ole mitään merkitystä sillä koneessa on ihmisillä kuitenkin varatut paikat.
Koneeseen tuli pakkauduttua ja kun kaikki oli jo lähes valmista lähtöä varten tuli koneen kapteenilta ilmoitus että lento myöhästyy sillä jäämme odottamaan vaihtolennolla tulevia matkustajia. Viivästystä taisi tulla vajaa 30 minuuttia mutta itseäni toki asia ei haitannut suuntaan tahi toiseen sillä mitään aikataulua ei kuitenkaan ollut minnekään suuntaan. Kun toisen koneen matkustajat saapuivat pääsi matka sitten vihdoin alkamaan vaikkakin hieman viivästyneenä.
Lentäminen oli tälläkin kertaa kiintoisa kokemus. Alkukiihdytyksessä ja ilmaan nousussa on jotain sellaista mistä tulee mukava fiilis että nyt ollaan sitten matkalla joten matka kohden Prahaa alkoi hyvissä merkeissä!
Prahaan saapuminen ja hotellin etsintää
Katunäkymää muutaman sadan metrin päässä hotellilta
Matka meni mukavasti eikä siinä ollut mitään sen suurempia ihmeitä. Kysyin matkalla lentoemännältä saako laskeutumisen kuvata GoProlla kun ilmoituksessa kuitenkin sanottiin että elektroniset laitteet pitäisi sammuttaa (tämän vuoksi en lentoon lähtöä kuvannut). Hän luuli että pitäisi onnistua, mutta hän kävi vielä varmistamassa asian kapteenilta. Kapteeni antoi luvan moiseen joten kuvailin sitten lentokentälle saapumisen ja laskeutumisen action-kameralla lentokoneen ikkunasta käsin. Saapa nähdä myöhemmin tuliko videosta mitään järkevää materiaalia 🙂
Prahan lentokentällä sitten palloilimme ja löysimme automaatin josta sai ostettua kolmen päivän matkalipun julkiseen liikenteeseen. Hintaa tälle taisi tulla noin 20 euroa tai jotain niitä main joten mistään pahan hintaisesta lipusta ei todellakaan ollut kyse. Tämän jälkeen menimme asemalta pihalle ja hyppäsimme bussiin joka vei jonnekin. Emme olleet varmoja viekö se keskustaan (ei vienyt), mutta ainakin se vei metroasemalle jolla pääsi sitten lähemmäksi keskustaa.
Metrolla rullailimme jonnekin kauas, metron A-raiteen päätepysäkille (ennen vaihtoa aivan viimeiselle asemalle). Tämän jälkeen menimme pihalle ja kävimme katselemassa josko löytyisi hotellia. Ei löytynyt. Olimme tulleet jonnekin hyvin kauas keskustasta. Ajatuksen tasolla sama kuin olisit menossa Helsingin keskustaan ja päätyisit Itikselle. Tai haluaisit mennä Joensuun keskustaan mutta päätyisit Noljakkaan. Tai Jyväskylässä haluaisit löytää keskustan mutta onnistuisit löytämään itsesi Keltinmäestä. Ymmärrätte pointin. Menimme sitten takaisin metroon ja palasimme takaisin jonnekin paikkaan jonka nimeä en muista enkä sitä muutenkaan osaisi kirjoittaa. Joka tapauksessa merkittävästi lähemmäksi aluetta jota ihmisten asumisalueeksi voi jo kuvailla.
Hotellilla oli parisänky sekä yksi kapeampi sänky (kuvan ulkopuolella). Allekirjoittanut otti parisängyn itselleen.
Hyppäsimme metrolta pihalle ja lähdimme fiilispohjalta köpöttelemään jonnekin suuntaan. Näimme hotellin josta kävimme kysymässä olisiko siellä vapaita huoneita. Ei ollut, oli täynnä. Jatkoimme matkaamme ja saavuimme toisen hotellin luo. Menimme sisään ja odotimme vuoroamme tiskille mutta odotellessa jo havaitsimme että hintataso olisi ollut suhteettoman suuri että sinne olisimme halunneet jäädä (n. 130 eur/yö) joten jatkoimme matkaamme.
Haahuilimme kilometritolkulla pitkin poikin alueita emmekä törmäilleet muihin hotelleihin. Kävimme ostamassa vettä ja jäätelöt ja katsoimme kartalta missä suunnalla niitä pitäisi edes olla. Käännyimme takaisin samalle suunnalle missä olimme käyneet ensimmäisessä hotellissa kysymyssä olisiko siellä vapaata. Sen hotellin läheisyydessä oli monia muitakin hotelleja joten etsimme seuraavan ja kävimme kysymässä samaa. Vastaus oli siellä samanlainen, vapaita huoneita ei ole. Virkailija suositteli että bookings.comista voimme katsoa lähialueen vapaat hotellit, mutta jatkoimme vielä fiilispohjalta kun päivä ei ollut kuin vasta kaksi tai jotain niitä main.
Pian löysimme Eurowings-hotellin kohdalle jossa kävimme kysymässä samaa. Vapaana oli kahden hengen huone jossa olisi ollut parivuode sekä kolmen hengen huone jossa on parivuode + yksittäinen vuode. Hinnat oli 800 CZK ja 1000 CZK joten ei ollut vaikeaa valita kumman otamme. Otimme siis sen missä oli erilliset vuoteet kummallekin kun senkin hinta oli vain euroiksi muunnettuna 39,04 euroa. Aivan järjettömän halvalla siis huone irtosi. Harmillista kyllä tässä huoneessa ei voi koko matkaa olla, mutta jos nyt ainakin muutamat päivät voimme tässä majoittua niin se on todella hyvä homma 🙂
Viskasimme roinat huoneelle, lepäilimme hetken ja lähdimme metsästämään ruokaa.
Lähialueeseen tutustumista
Metroasemat olivat samankaltaisia kuin Helsingissä
Hotellin sijainti tuntuu ainakin ensimmäisten arvioideni mukaan aivan uskomattoman hyvältä. Alle kilometrin sisällä hotellilta löytyy todella monia ruokapaikkoja, useampia kahviloita, sekatavarapuoteja sekä myös marketti josta voi ostaa myös hotellille tarvittavia eineksiä.
Etsiessämme hotellia olimme törmänneet Pizzeria Vendemarian ulkopuolella olevaan mainokseen jossa sanottiin että sieltä saa Prahan parhaat pizzat. Miksi siis tyytyä hyvään kun parastakin on tarjolla, joten täytyihän tämä käydä testaamassa. En tiedä onko kyseessä Prahan paras pizzeria koska muista ei ole kokemusta, mutta jos tätä vertaisi Suomessa käymiini pizzerioihin ja ravintoloiden pizzoihin menisi tämä suorilta sinne kärkikastiin. Pizza oli jotain uskomattoman hyvää. Raaka-aineet olivat tuoreita eikä mitään tusinaeineksiä, pizzassa oli aidosti makua ja hintaakin pizzalle sekä 0.5 litran oluelle teki ainoastaan 8,5 eur. Olen rakastunut samantien jo näihin hintoihin.
Praha 3:ssa (täällä alueella missä tämä hotellikin siis on) osataan olla ilmeisen vaatimattomia koska parhaan pizzapaikan vieressä oli liikkessä mainos myös parhaasta jäätelöstä. Ruoan jälkeen maistui palanpainikkeeksi kahvi ja jäätelö joten täytyihän tuo testata sekin. Jäätelö oli kyllä kieltämättä selkeästi erilaisen makuista kuin on tottunut syömään eikä sitä ainakaan huonompanakaan voinut pitää. Ehkäpä näissä mainoksissa on jotain perää? Jäätelöpaikan ikkunassa olikin että kyseessä on TripAdvisor-sivuston listaykkönen (varmaankin Prahan osalta) tämän sortin palveluissa joten ehkä tässä mainonnassa voi olla jotain perääkin myös enemmistön mielestä. Hyvää ja edullista – kolme isoa jäätelöpalloa oli 100 CZK eli 3.9 eur. Lisäksi kahvista tuli jonkin verran hintaa mutta pienistä summista oli kyse senkin osalta.
Pizzeria Vendemaria
Mielenkiintoisena informaationa voi mainita sen, että täällä kannattaa pitää käteistä mukana. Sen lisäksi on hyvä että käteinen ei ole liian suurta. Kahdessa paikassa jossa kävimme sanottiin että vain käteinen kelpaa. Tämän jälkeen kävin nostamassa automaatista lisää rahaa. Onneksi suomalainen pankkikortti kävi ja sillä sai automaatista kiskottua ulos Prahan corunoita ilman että tarvitsi lähteä etsimään enää rahanvaihtopaikkaa. Nostin 4000 ZCK (alle 200 euroa) jotta en heti joudu nostamaan lisää. Masiina sylki ulos 2000 ZCK seteleitä kaksi kappaletta jonka jälkeen oli käteistä.
Harmillista kyllä parissa paikassa missä käteistä sitten sitä nostettuani tyrkytin kortin sijaan oli selkeästi haasteita niin suuren käteisen kanssa 😀 Kysyin myyjältä sitten mikä on täällä optimaalinen käteisen koko johon vastauksena oli mieluusti alle 1000 CZK. Oppia ikä kaikki. Onneksi Albert-marketissa sain ostettua 2000 CZK:lla ja sain vaihdossa paljon pienempiä seteleitä joita voin sitten pienemmissä kaupoissa jatkossa käyttää.
Paluu hotellille
Katuun kirjoitetun tekstin perusteella joku täällä rakastaa pornoa
Ruoan ja kahvin jälkeen jatkoimme matkaamme vielä siis tuonne edellisessä kappaleessa mainitsemalleni Albert-marketille josta kävin ostamassa muutamat paikalliset oluet maisteluuni. Sen lisäksi jossain satunnaisessa pikkumarketissa kävin pyörähtämässä ostamassa pullonavaajan jonka jälkeen olikin jo aika valua takaisin hotellille. Kello oli hieman vajaa kuusi Tsekin aikaa kun tänne hotellille saavuimme takaisin. Siitä sitten rupesinkin maistelemaan jo näitä paikallisia oluita ja kirjoittamaan tätä matkapäiväkirjaa.
Tämän illan osalta ei ole muuta aikomusta kuin olla vain, ottaa rennosti hönötellen hotellihuoneella, maistella oluita ja levätä. Vähäiset unet, yli 8 km kävelyä (yli 12.000 askelta) ja kuuma keli ovat sellainen kombinaatio että on mukava nyt olla vain ja istua tätä kirjoittamassa. Huomenna sitten aamulla on aamupalaa hotellilla tarjolla johon on aikomus herätä, mutta jos sen jälkeen vielä väsyttää niin palaamme kaverin kanssa takaisin hotellihuoneelle unille. On hyvä että nyt on tukikohta ainakin hetkeksi aikaa jotta voimme ottaa rennosti ilman että tarvitsee hötkyillä ja voimme keskittyä varsinaisiin kaupungin nähtävyyksiin.
