Englantilaisen Wild beerin panimon Wildbeest on tyyliltään imperial stoutia jota vahvan 11.0 % alkoholipitoisuutensa vuoksi Suomessa myydään ainoastaan Alkoissa. Katkeroita on 32.0 EBU ja kantavierrettä 25.7 P.
Oluen tuoksu on mieto niin pullossa kuin tuopissakin eikä siitä saa juuri mitään irti. Tuoppiin kaadettua huomaa oluen poikkeuksellisen tummaksi sävyltään. Väriarvoa en valitettavasti löytänyt Alkon sivuilta.
Tuoppiin kaataminen on helppoa vähäisen vaahtoavuuden vuoksi. Vaahto myös katoaa pinnalta suhteellisen nopeasti pois.
Suutuntuma on erittäin täyteläinen, paksu ja rikas. Tämä on luultavasti täyteläisin suutuntumaltaan mitä olen tähän mennessä oluita maistanut. Vahvasta alkoholipitoisuudestaan huolimatta on tämä maultaan helposti lähestyttävä ja yhtä helposti nautittava olut sillä alkoholin maku ei nouse liian voimakkaasti esiin ja se peittyy hyvin aavistuksen suklaisen ja kahvimaisen maun alle. Maku on myös kepeän paahteinen ja maltainen. Jälkimakua ei muodostu juuri lainkaan.
Wild Beerin Wildbeest on omaan makuuni erinomainen stout jota mieluusti maistaa toisenkin kerran. Tämä meni myös Suosituksia-sivulle.
Musiikkina toimii mm. ZZ Top – Sharp Dressed Man tai Ratt – Round and round.
Edellisestä blendauspostauksesta onkin jo aikaa sillä en ole uusia blendauksia juurikaan tehnyt. Vakioblendaukseksi (ja siten lähes jokapäiväiseksi blendaukseksi) on muodostunut maitoa, banaania, mansikkaa sekä mustikkaa.
Kuitenkin tänään tein pitkästä aikaa jotain aivan uudenlaista blendausta. Eilen Heltin ravitsemusterapeutin (vai onko se ravintoterapeutti, en muista) kanssa puhelimessa juteltua sain hyviä vinkkejä mitä lisätä ruokavalioon ja tänään kaupassa käydessä sitten kävin ostamassa hieman siemeniä ja kaurahiutaleita.
Kaurahiutaleilla on ilmeisesti verenpaineeseen positiivisia vaikutuksia joten ajatuksena oli lisätä niitä blendaukseen. Samalla ostin myös kurpitsan siemeniä, goji-marjoja sekä valkomulperia. Valkomulperia ja kurpitsan siemeniä en ole aikaisemmin maistanut ainakaan siten että muistaisin niitä joskus maistaneeni joten näistä sain itselleni uusia makuja hieman blendauksiin.
Heitin blendiin desin kaurahiutaleita, hyppysellisen näitä marjoja ja siemeniä, yhden banaanin, kourallisen pakastemansikoita (joita ei kuvassa näy) sekä kolme desiä maitoa. Tavallisesti olen laittanut kaksi desiä, mutta koska tällä kertaa mukana oli kaurahiutaleita halusin että juoma pysyy nestemäisenä ja siten helposti nautittavassa muodossa eikä liisterinä jolla voi vaikka tarvittaessa kiinnittää tapetit seinään.
Maniskat antoivat hieman väriä
Maku oli hyvä ja kombinaatio sellainen että mieluusti tätä toisenkin kerran pyöräytän. Ilahduttavinta oli että kaurahiutaleet menivät tänne sekaan siten että ne on helppo nauttia eikä juomasta tullut liian liisteriä. Ensi kerralla kuitenkin koetan tätä samaa siten että pistän hieman vähemmän maitoa, koska kolme desiä sai juoman kallistumaan enemmän tarpeettoman nestämäiseen suuntaan.
Tämä oli kokeilemisen arvoinen juoma jossa on monia terveelliseksikin luokiteltuja ainesosia.
Tämänviikkoisena musamaanantain levynä on ruotsalaisen SID-metallia soittavan Machinae Supremacyn Deus Ex Machinae vuodelta 2004. Metal-Archivesissa levy on merkattu ensimmäiseksi pitkäsoitoksi ja ennen tätä julkaistut levyt on listattu kokoelmiksi tai livelevyksi. En tiedä millä perusteella näin on, ehkä tämä on ensimmäinen levy jossa yhtyeellä on ollut levy-yhtiö. Mene tiedä.
Oma Machinae Supremacyn eli tuttavallisemmin MaSun kuunteluni ajoittuu kauas vuosien taakse enkä enää osaa varmaksi sanoa milloin olen yhtyettä ensimmäistä kertaa kuullut. Jo asuessani Hammaslahdessa joskus ennen vuotta 2006 olin kuunnellut jonkin verran yhteyttä mutta missään vaiheessa se ei ollut kovin kovasti iskenyt, aina se oli kuitenkin toiminut paikoitellen kuuntelun arvoisena musiikkina.
Varsinaisesti rakastuin Machinae Supremacyyn käytyäni heidän livekeikallaan Jyväskylässä. Asuin tuolloin Jyväskylässä ja MaSu oli soittamassa Bar 68:ssa ja lähdin itsekin kavereiden kanssa katsomaan minkälainen meininki kyseisen bändin keikalla on. Meno oli aivan uskomaton ja tunnelma oli tiiviimpi kuin ikinä millään käymälläni keikalla ennen tai sen jälkeenkään joten elämys jätti jälkensä.
Kotona keikan jälkeen laitoin uudemman kerran MaSua kuunteluun ja huomasin että nämähän ovat levylläkin todella kovia, paljon parempia kuin muistinkaan. Kuuntelin erityisesti tuolloin levyä Overworld mutta myöhemmin luultavasti kovimpaa on iskenyt tämän postauksen levy Deus Ex Machinae. Kuitenkin tämän bändin tapauksessa on vaikea sanoa mikä on itselleni tärkein levy sillä jokaisessa on niin paljon hyviä ja itselleni tärkeitä biisejä ja jokainen on tutustumisen arvoinen.
Tämä levy tuli vihdoin täällä Uudellamaalla asuttua löydettyä fyysisenäkin kappaleena levykaupasta ja olin kyllä todella iloisesti yllättynyt sillä tätä ei kovin paljoa fyysisenä pyöri missään.
Kokonaisuutena albumi iskee vielä näinäkin päivinä todella hyvin ja tänäkin vuonna olen tätäkin useamman kerran läpi kuunnellut. Levy on siis kestänyt aikaa todella hyvin ja tähän on aina tuttua ja turvallista palata. Menevät kappaleet hyvillä vaihteluilla ja rauhaisilla osuuksilla pitävät levyn alusta loppuun asti kuuntelemisen arvoisena.
Laitetaan tähän loppuun vielä YouTubesta parit biisit tältä levyltä kuunneltavaksi. Mikäli Spotify tai vastaava on käytössä kannattaa koko levy käydä kuuntelemassa.
Lenkkeilyviikko on taas pyörähtänyt täyteen ja on aika postata kuvat lenkkeilyistä tänne blogiinkin. Lyhyesti lenkin pituus kasvoi hieman, paino pysyi käytännössä samoissa.
Tällä viikolla lenkin reittiä tuli vaihdettua muutama sata metriä pidemmäksi joka on matkan kannalta hyvä mutta kokonaisuutena vähän niin ja näin sillä kahdet liikennevalot sattuvat matkalle ja niissä joutuu useita minuutteja odottamaan. Tästä ei toki ole muuta haittaa kuin se, että ei koskaan osaa sanoa mikä on realistinen kävelynopeus ollut tällaisella matkalla sillä minuutista kolmeen pidempi matka liikennevalojen vuoksi on tämän pituisella lenkillä prosentuaalisesti todella merkittävä muutos ja vaikeuttaa arviota mikä on normaali kävelyvauhtini.
Toisaalta suurin ja tärkein hyöty lenkeissä itselleni on tietenkin raitis ulkoilma ja säännöllinen liikunta joten sen suhteen asialla ei ole merkitystä onko vauhti 5 km/h vai 7 km/h, mutta sisäistä tarpeettomista tilastoista innostuvaa nörttipuoltani asia hieman harmittaa. Täytynee katsella josko jostain löytäisin samanlaisen lenkin mutta ilman liikennevaloja.
Perjantai 2019-03-22Torstai 2019-03-21Keskiviikko 2019-03-20Tiistai 2019-03-19Maanantai 2019-03-18. Tästä näkee uudistuneen reitin joka ylittää Asolanväylän ja kääntyy Haapatielle. Aikaisempi polku on pysynyt Asolanväylän tällä puolella jonka vuoksi liikennevaloja ei ole tullut matkalle.Sunnuntai 2019-03-17
Kuten kuvista näkee vauhti on ollut todella vaihtelevaa. Tällä viikolla kaikki lenkit tein taas tavalliseen tapaan yksin joten keskinopeuden suuri vaihteluväli selittyy ainoastaan punaisilla valoilla.
Paino taas junnasi kutakuinkin samassa kuin aikaisemminkin. Tämä onneksi ei huoleta, sillä tiedän mitä olen syönyt ja juonut ja mihin aikaan joten painon vaihteluväli on ollut varsin tavallista jokaviikkoista edestakaisin junnaamista.
Viime viikon painon keskiarvo oli 105,41 kg ja nyt 105,54 kg joten ero on pieni eikä haittaava pitkässä tähtäimessä. Kuitenkin monena viikkona peräkkäin ei keskiarvon parane antaa nousta. Alkavalla viikolla sitten taas paremmin sillä tämän aamun aamupaino palasi perjantain ja lauantain korkean aamupainon jälkeen takaisin normaaleihin uomiinsa.
Viime viikosta painon keskiarvo on noussut hieman. Tämä selittyy helposti perjantain ja lauantain korkealla aamupainolla.
Tästä on hyvä jatkaa kohden uutta alkavaa viikkoa 🙂
The Beaver (IMDB) joka Suomessa on myös tunnettu nimellä Majava on vuonna 2011 ensi-iltansa nähnyt draamaelokuva (Blu-rayn kansissa kategoriaksi on luokiteltu draama/komedia) jonka on ohjannut Jodie Foster. Pääosaroolissa nähdään Mel Gibson ja muissa tärkeissä rooleissa nähdään itse ohjaaja Jodie Foster, Jennifer Lawrence, Anton Yelchin sekä Riley Thomas Stewart.
Juoni kertoo masentuneesta miehestä Walter Blackista (Mel Gibson) jonka masennus vaikuttaa negatiivisesti hänen elämäänsä kaikilla osa-alueilla. Masennus aiheuttaa ongelmia perheensä elämään eikä työpaikalla leluliikkeen johdossakaan tilanne ole yhtään sen lohdullisempi.
Walter on päätymässä jo viimeiseen ratkaisuun josta ei ole enää paluuta, mutta asiat eivät onnistu hänen suunnitelmiensa mukaan ja elämän tien tallaaminen saa jatkua yhä eteenpäin. Vähän tapauksen jälkeen hän löytää majava-käsinuken jonka hän laittaa käteensä ja alkaa puhumaan asioistaan sen välityksellä. Nuken kautta hän saa ulkoistettua omia negatiivisia tunteitaan ja vaikeuksiaan ja saa sitä kautta elämäänsä paremmalle tolalle niin siviilissä kuin työelämässäkin.
Nuken läsnäolo aiheuttaa hämmennystä ihmisissä ja lopulta se alkaa ottamaan yhä enemmän valtaa Walterin elämän hallinnasta aiheuttaen uudenlaisia ongelmia olemassaolollaan.
Norah (Jennifer Lawrence)
Walterin elämän lisäksi tilaa elokuvassa saa myös muu perhe joista erityisesti vanhempi poika Porter (Anton Yelchin) nousee merkittävämpään osaan. Hänen ja isänsä välit ovat huonot ja Porter tahtoo päästä eroon kaikista piirteistään jotka muistuttavat hänen isäänsä. Porterin elämään astuu myös Norah (Jennifer Lawrence) jonka elämän kuvioista hän yrittää ottaa selkoa jotta voisi kirjoittaa hänelle valmistujaispuheen koulun päättäjäisiin.
The Beaver on tarinansa osalta mielenkiintoinen konsepti. Masennuksesta kärsivä ihminen joka on koettanut jo monenlaisia hoitomuotoja löytää lopulta tavan käsitellä ongelmiaan ulkoistamalla ne pois itsestään. Silti tässä kuten muissakin hoitotavoissa on riskinsä eikä riippuuvus tahdo päästää otettaan irti enää kun on löytänyt tiensä ihmisen elämään.
Mielenkiintoisena lisänä pidin myös tarinan avaamista välillisesti myös perheen vanhimman pojan ongelmien kautta sekä siitä kuinka hänen tapaamansa Norah on välillisesti tiedostamattaan auttamassa Porterin omien ongelmien havaitsemisessa ja kohtaamisessa.
Meredith Black (Jodie Foster) nähdään elokuvassa Walterin vaimon roolissa
Pidin tästä elokuvasta. Se oli mielenkiiintoinen tarina kuinka alussa toimiva hoitomuoto tulee lopulta vain uudenlaiseksi sairauden muodoksi ja ongelmaksi joka sekin täytyy lopulta kohdata. Henkilöt elokuvassa olivat kiinnostavia vaikkakin olisin toivonut hieman enemmän tilaa Lawrencen ja Yelchinin roolihahmoille.
Omassa lajityypissään The Beaver on hyvä ja viihdyttävä elokuva joka kestää useammankin katselukerran.
