Author: stargazers

  • From Fatness To Fitness – viikko 05

    Viikko on jälleen takana ja kävelyä on yhä tullut harrastettua jokaisena päivänä. Tälläkin kertaa lenkkeily oli hyvin samankaltaista kuin aikaisempina viikkoina, eli käytännössä hieman yli kahden kilometrin lenkkiä tuli pyörittyä.

    Poikkeuksen teki viime sunnuntai jolloin olin kaverini ja kameran kanssa lenkillä ja vauhtikin on sen mukaisesti todella hidas. Kuitenkin ajatuksena ei ole olla mikään pikakiitäjä vaan saada ainoastaan tehtyä lenkkejä säännöllisesti nopeudesta välittämättä joten asialla ei ole sen suhteen merkitystä. Mainitsen asian vain siksi että jos myöhemmin itse ihmettelen asiaa kun se on jo unohtunut tai joku blogin lukija ihmettelee merkittävää poikkeamaa kävelyvauhdissa.

    Pidemmittä puheitta alla viime viikon lenkit.

    Lauantai 2019-03-09.
    Perjantai 2019-03-08
    Torstai 2019-03-07.
    Keskiviikko 2019-03-06. Lähdin vapaapäivänä myöhemmin lenkille ja jo kahdeksan aikoja oli näin valoisaa.
    Tiistai 2019-03-05. Lumet tekivät paluun.
    Maanantai 2019-03-04
    Sunnuntai 2019-03-03

    Paino ei pudonnut viime viikosta juurikaan ja tällä viikolla vaihteluväli painojen mittauksissa oli todella suurta. Tähän tietenkin vaikuttaa mm. mihin aikaan mennyt unille, saako unta monta tuntia, syökö ja juoko mihin aikaan ja mihin aikaan ruoansulatuselimistö hoitaa normaaleja toimiaan.

    Kuitenkin 105,42 kg oli tämän viikon keskipaino kun viime viikolla se oli 105,58 kg joten vajaa 200 grammaa on keskipaino tullut alaspäin.

    Vaihteluvälissä tuli kovimmat poikkeamat tähän mennessä, sunnuntain ja maanantain välisenä päivänä erotus oli 1,5 kg yhdessä päivässä joka on todella paljon. Tämän takia on hyvä seurata painoa joka päivä jotta tilastolliset poikkeamat saa merkittävästi vähemmän painoarvoa.

    Pienikin muutos alaspäin on aina hyväksi joten tästä on hyvä jatkaa. Jokaisen päivän erot ovat kuitenkin vielä niin pieniä että vasta pidemmältä ajalta seurattuna näillä alkaa olla merkitystä.

  • Leffalauantai: The Bounty Hunter (Exän jäljillä)

    Nicole Hurley (Jennifer Aniston)

    The Bounty Hunter (IMDB) joka on käännetty muotoon Exän jäljillä on romanttinen toimintakomedia vuodelta 2010. Sen on ohjannut Andy Tennant ja sen pääosarooleissa nähdään Jennifer Aniston sekä Gerard Butler.

    Tarina kertoo palkkionmetsästäjänä tomivasta entisestä poliisista Milo Boydista (Gerard Butler) jonka saaliina toimii oikeudenkäynteihin jättämättä tulleiden henkilöiden etsintä ja heidän oikeuskäsittelyihin toimittaminen. Eräänä päivänä Milo saa oikeuteen noudettavakseen oman ex-vaimonsa Nicole Hurleyn (Jennifer Aniston). Palkkiona on suuri summa rahaa ja sen lisäksi henkinen tyydytys joten Milo tarttuu ilomielin tarjoukseen vastaan.

    Matkan aikana selviää että toimittajana toimivalla Nicolella on työn alla tutkinta mielenkiintoisesta itsemurhatapauksesta jossa on epäilyksiä että kaikki ei ole mennyt kuten virallisesti on kerrottu. Lisäksi vaikuttaa että myös poliisin sisällä on henkilöitä joilla on osansa epämääräisessä tapauksessa joten pelkän palkkiometsästyksen lisäksi kuvioihin alkaa tulemaan isompaa rikoksen selvittämistä yhteistuumin. Työtehtävän hoitamisen ohella myös vanha suola alkaa taas janottamaan ja välit alkavat elokuvan lajityypille uskollisella tavalla lämpenemään.

    Milo Boyd (Gerard Butler)

    Elokuva on pääpiirteittäin juuri sitä mitä siltä osaa etukäteen odottaakin, sillä se on suoraviivainen ja pääkuvioltaan ennalta-arvattava tarina jossa tapahtuu lajityypilleen uskollisesti perinteiset elementit. Onko tämä hyvä, huono vai neutraali asia on tietenkin jokaisen itsensä päätettävissä, mutta itselleni tämäntyyliset piirteet ovat positiivinen asia tämän lajityypin elokuvissa.

    Mukavan lisänä päähenkilöiden välien selvittelyyn on rikostarina jossa on edes hieman yllättäviäkin piirteitä. Se pitää katsojan mielenkiinnon yllä, mutta se ei kuitenkaan aiheuta mitään pakko nähdä mitä tuleman pitää -fiilistä missään vaiheessa.

    Tarinassa on kepeästi myös huumoria mukana ja yleisfiilis elokuvasta ja sen tarinasta on positiivinen. Se on hyvän mielen elokuva josta tietää mitä saa ja sellaisenaan toimii erinomaisesti kepeänä viihteenä niihin hetkiin kun haluaa vain katsoa jotain josta tulee hyvä mieli ilman että on tarvetta rasittaa päätään liiallisella pohdinnalla.

    Milo ja Nicola kasinolla

    Ohjauksellisesti elokuva on keskivertoa tasoa. Sellainen että se ei missään vaiheessa käy häiritsemään eikä hyppää silmille, mutta mukavana lisänä edes oli yksi kohtaus jollaista en muista aiemmin tämän lajityypin elokuvissa nähneeni. Käytännössä käyttäjää johdatellaan henkilöiden vuoroperäisellä kuvauksella odottamaan että kohta tapahtuu, jonka jälkeen paljastetaankin että katsojaa on vain johdateltu harhaan mielikuvassaan.

    Näyttelytyö on yhtä hyvää kuin Anistonin ja Butlerin muissakin elokuvissa joita olen katsonut, joten näistä ei ole pahaa sanottavaa myöskään.

    Kokonaisuutena The Bounty Hunter on viihdyttävä hyvän mielen rento viihde-elokuva joka toimii sellaisenaan hyvin, mutta mitään suurta ja yllättävää tästä on turha odottaa. Sellainen, että sen katsoo kerran tai vaikka useamminkin – jos ei muuten niin vähintäänkin aina upean Jennifer Anistonin katsomisen ilosta.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 109 551 annettuun ääneen”]5,6,0/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: BrewDog 5AM Saint

    BrewDog 5AM Saint on skottilaisen BrewDogin panimon panemaa Red Alea. Alkoholitilavuus oluessa on 5.0 %, katkeroaineita on 27.0 EBU ja kantavierrettä löytyy 12.4 °P. Olutta löytyy ainakin Alkon vakiovalikoimassa.

    Oluesta erottuu miellyttävän raikas ja hedelmäinen tuoksu niin pullossa kuin tuopissakin. Tuoppiin kaadettua olut pääsee kunnolla oikeuksiinsa sillä sen kaunis meripihkainen väri houkuttelee maistamaan. Vähäisen vaahtoavuuden vuoksi olut on helppoa myös kaataa tuoppiin.

    Suutuntuma on mieto, keväinen ja kepeän raikas. Vartta suutuntumassa ei juurikaan ole mutta onneksi se ei käy häiritsemään.

    Maussa on alussa hieman pistävä tuntu joka katoaa hetken olutta suussa pidettyä. Maussa ja myös jälkimaussa erottaa aavistuksen havuisuutta – en toki havuja ole maistanut, mutta tässä maussa erottuu sitä mille havut tuoksuvat. Hetken suussa pidettyä erottaa aavistuksen myös karamellimäistä makeutta. Kokonaisuutena varsin juomakelpoinen olut.

    Musiikiksi tämän kanssa menee hyvin naisvokaaleilla höystetty kevytmetalli, esimerkiksi Ad Infinitum – I am the storm tai Temperance – Last hope in a world of hopes .

  • Kokeilussa: Incase Icon Sleeve for MacBook Pro 13″

    Suoja Macbook Pro 13″ malleille

    Jokunen tovi takaperin myin kotoa iMacin pois ja palasin kotikäytössä ensisijaisena mäkkinä käyttämään Mac Miniä sekä lisäksi 13-tuumaista kannettavaa MacBook Prota. Kirjoitan kokemuksiani ja laajempaa höpötystä Mac Ministä ja läppäristä ja niistä syistä miksi iMacin vaihdoin Mac Miniin + kannettavaan, mutta tällä kertaa keskityn lyhyesti arvioimaan läppärin oston yhteydessä samalla kertaa hankkimaani Incasen suojaa.

    Incase Icon Sleeve with TENSARELITE on kaikessa yksinkertaisuudessaan läppärin suoja jonka sisälle uudempien sukupolvien 13-tuumaiset MacBook Prot humpsahtaa varsin helposti.

    Yksi tapa millä tämä erottuu monesta muusta suojasta on sen vetoketjun puute. Käytännössä kyljestä nostetaan hieman ja läppäri huljautetaan sisälle suojukseen. Äkkiseltään mielikuvana voisi syntyä ajatus siitä että läppäri myös yhtä helposti sieltä pääsee pois tipahtamaan, mutta suoja on rakennettu sen verran fiksusti että siinä on pienimuotoinen syvennys jonka sisään kannettava asettuu mukavasti majailemaan.

    Kannettava tungetaan suojaan sisälle sivusta hieman kylkeä nostamalla

    Tuntuma suojassa on hyvä. Ei tämän kanssa läppäriä mieli toki tee heitellä pitkin lattioita, mutta jämäkät kulmat suojassa pehmentää edes jonkin verran iskuja ja kolahduksia joita helposti voi läppäriä repussa kuskatessa tulla. Suoja on hyvän oloinen myös paksuutensa osalta. Kun läppäri on suojan sisällä ei se paljoa muutu paksummaksi kantaa toisin kuin joidenkin muiden suojien kanssa.

    13-tuumaisessa mallissa sen pieni koko on painon lisäksi olennainen tekijä (ainakin itselle) joten myös suojan on hyvä olla mahdollisimman hyvin kannettavan kokoa tukeva ratkaisu. Käytännön elämässä liiaksi kokoa kasvattava suoja tarkoittaisi vain sitä että se jäisi ainakin allekirjoittaneelta käyttämättä kokonaan ja kannettava lentäisi reppuun ilman lisäturvaa ympärillään.

    Allekirjoittaneella tämä on ollut ensisijainen ja samalla myös jokapäiväinen MacBook Pron sijoituspaikka myös kotona ollessani kaikkina niinä hetkinä jolloin kone ei ole käytössä.

    Lopputulemana Incasen suoja vaikuttaa hintansa arvoiselta. 1Storessa näitä myytiin hintaan 49 euroa joten aivan halvimmasta päästä oleva tuote se ei ole kategoriassaan, mutta käytön näppäryys, liikkuvien osien vähäisyys, yleinen subjektiivinen tyylikkyys ja laadukas kokonaistuntuma tekee siitä varmasti myös monelle muulle varteenotettavan vaihtoehdon mikäli etsinnässä on suojus tämän kokoluokan kannettavalle.

  • Kokkailukeskiviikko: Munanuudeleita broilerisuikaleilla

    Valmis ateria

    Tämänkertaisena kokkailukeskiviikon ateriana valmistui munanuudeleita broilerin paistisuikaileiden kera. Lisäksi broilerin sekaan tuli laitettua aurajuustoa, sulatejuustoa sekä persikkaa antamaan lisämakua.

    Kokkailu alkoi heittämällä broilerin paistisuikaleet pannulle kun ensin pannulle ensin heittämäni rasva oli sulanut. Samaan aikaan tuli isoon kattilaan heitettyä vettä kiehumaan. Broilerinsuikaleiden ollessa pannulla lämpenemässä kerkesi viipaloida kaksi persikan puolikasta sopivan pieniksi paloiksi odottamaan pannulle heittämistä.

    Broilerinsuikaileita tuli aina välillä tietenkin hämmennettyä ja kun suikaleet alkoivat näyttää siltä että ne ottavat jo vähän syömäkuntoisemman näköistä muotoa tuli sekaan heitettyä nokare aurajuustoa sekä sulatejuustoa sulamaan. Hetken perästä heitin myös viipaloidut persikat perään.

    Näistä aineksista valmistui pääruoka

    Veden kiehuttua heitin koko 250 gramman pussin nuudeleita veteen kiehumaan ja laitoin jo pannun pienemmälle että pannulla olevat tavarat pysyvät lämpimänä mutta eivät kärähdä pannuun.

    Munanuudelit ovat muiden nuudeleiden tapaan nopeasti valmiita joten varmaankin alle viiden minuutin tuli ne otettua pois. Ohje taisi sanoa neljä minuuttia mutta en ottanut aikaa joten fiilispohjalta otin nuudelit jossain vaiheessa pois, kippasin vedet pois ja annostelin aterian lautaselle johon olin heittänyt viipaloituna kurkkua ja tomaattia antamaan raikkauttakin ateriaan.

    Tavalliseen tapaan ruoka oli helppoa ja nopeaa. Hintakaan ei kovin tyyriiksi tule, mutta jos ja kun sulatejuustoa, aurajuustoa ja persikoita ei satu entuudestaan löytymään kaapista nostavat ne helposti aterian kertavalmistuksen hintaa. Toki näistä jäi vielä kaikista reilusti yli puolet käyttämättä joten niitä pystyn muihinkin ruokiin laittamaan.

    Maku ateriassa oli hyvä joten on mahdollista että tällaista kokkailen vielä toisenkin kerran.