Author: stargazers

  • Kokeilussa: Kawai CN37

    Kawai CN37 on sisustuksellisesti miellyttävän näköinen soitin

    Varoitus! Teksti sisältää luultavasti enemmän nörttejä kuin pianistejä kiinnostavia tietoja. You have been warned!

    Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi tilata itselleni kunnollisen sähköpianon. Vuosia moisesta on tullut edes jollain tapaa haaveiltua mutta jostain syystä en ole sellaista saanut aikaiseksi hankkia joko laiskuudesta, nuukuudesta tai perfektionismista johtuen. Aina kun löytää mielestään hyvän sähköpianon niin pian jo löytää vielä paremman ja hinta lähtee huitelemaan kohden kuuta ja tuote jää ostamatta. Jossain vaiheessa on kuitenkin hyvä etsiä hyvä, valita se ja pysyä siinä. Hyvä digitaalipiano kotona on parempi kuin kymmenen potentiaalisesti parempaa kaupassa.

    Tein tilauksen Laatusoittimesta ja perjantaina sitten piano ja tuoli tuotiin kotiin. Kysyin myös lisäpalveluna kotiinkuljetuksen lisäksi myös kasausta ja sellainen onnistui maksua vastaan joten sellaisen sitten otin siinä samalla. Ei jotenkin ajatuksena houkuttele lähteä kuluttamaan tunteja aikaa perehtyäkseni miten tällainen vekotin kasataan, miettiä mikä ruuvi menee minne ja muutenkin yksin saattaa olla haasteita kasaamisen aikana joten mieluummin ottaa suoraan lisäpalveluna kasauksen sillä tuote on (toivon mukaan) pitkäikäinen sijoitus eikä vuosien mittakaavassa kasauksen 100 eur lisähinnalla ole mitään merkitystä.

    Ensituntumat pianosta on erittäin hyvät. Se tuntuu tatsiltaan hyvältä, se soi mukavasti omista sisäisistä kaiuttimistaan, pianosoundi on miellyttävä ja niitä on muutamia eri variaatioita ja kaiken lisäksi tuote näyttää omaan silmään sisustuksellisesti kauniilta joten eipä tästä mitään valittamista ole tullut vastaan nyt muutaman päivän soittamisen perusteella. Lisäksi myös kuulokeliitännän kautta piano kuulostaa uskomattoman hyvältä. Tässä mallissa ilmeisesti kuulokeliitännän kautta tulevaan soundiin on tehty jotain hiomisia verrattuna halvempiin malleihin. En niistä tiedä kun en ole verrannut, mutta ainakin Sennheiser HD800 -luureilla soittaessa piano kuulosti hyvälle.

    Philips Hue -valonauha tuli viritettyä pianon taakse sekä pöytävalo päälle

    Koska piano on myös sisustuselementti ja koska olen suuri Philips Hue -valaistusten ystävä tuli tähän hankittua heti Hue lightstrip -valonauha. Samoin pianon päälle tuli pistettyä yksi pöytävalo jossa myös on Hue-valo jotta saa mukavasti tunnelmavalaistusta huoneeseen soitellessa tai vaikka muutenkin.

    Kawai CN37 on piano-ominaisuuksiensa lisäksi muutenkin kiitettävän monipuolinen vekotin. En ole vielä kerennyt tietenkään kaikkia toimintoja koettamaan, mutta yksi ominaisuus jota koetin ja hyvin tuntui toimivan on Bluetooth MIDI. Tämän lisäksi pianossa on myös linjasisäänmeno joten pääsin koettamaan heti miten piano toimii iPadin softien kanssa.

    Pistin iPadin kuulokeliitännästä kaapelit pianon linjasisäänmenoon ja käynnistin Thor-syntikan. Tämän jälkeen etsin pianon Thorin MIDI-asetuksista, vedin pianosta omat äänet nollille ja iPadista pistin volkkaa ja aloin soittamaan. Kun soitin pianon koskettimilla meni MIDI-data iPadiin langattomasti Bluetoothin yli ja soundit mitä iPadin softaysynasta tuli otettua kuului pianon omien kaiuttimien kautta. Ilahduin myös siitä että en huomannut tavallisessa syntikkafiilistelyssä latenssia lainkaan eli se on siis tarpeeksi pieni että voi reaaliaikaisesti soittaa. Tämä on jatkoa ajatellen aivan loistava asia sillä syntikkasoundeja voi ottaa ulos muista äänilähteistä ja silti kuulla äänet pianon kaiuttimista ja täten käyttää pianoa MIDI-koskettimistona. Pianossa on myös normaali USB-liitäntä jota kautta sen voi myös laittaa kiinni tietokoneeseen tai muihin vekottimiin jotka sitä tukee mikäli Bluetooth-liitäntä ei jostain syystä ole sopiva.

    Pakollisen kliseinen valokuva pianon koskettimista

    Pianossa on näppärästi myös äänitysmahdollisuus jolla voi suoraan pianon muistiin tallentaa omaa soitantaansa. En ole vielä täysin perehtynyt tähän sen tarkemmin että missä muodossa tämä tallentuu mutta olen siinä uskossa että sisäisesti se tallentuu MIDI-tiedostoksi. Lisäksi laitteessa on (netin mukaan, en ole koettanut vielä) mahdollista tallentaa omaa soitantaa myös USB-tikulle joten yhteistyö tietokoneen kanssa ei ole pakollinen paha jos haluaa vain nopeasti ja helposti tehdä äänityksiä.

    Varsinainen äänitysprosessi sisäistä muistia käytettäessä on varsin suoraviivainen. Painetaan Rec-painiketta, valitaan mihin muistipaikkaan nauhoitetaan ja aloitetaan soittamaan jonka jälkeen piano alkaa tallentamaan soitantaa aina siihen asti että painaa Play/Stop-painiketta. Tämä on hyvä ja helppo tapa ottaa nopeasti biisi-ideat talteen pianon sisäiseen muistiin. Ohjekirjan mukaan sisäiseen muistiin mahtuu jopa 10 biisiä joten USB-tikku ei ole aivan alussa mikään välttämättömyys jos haluaa vain tallentaa pikaisesti jotain talteen.

    Perustoiminnoista löytyy lisäksi myös metronomi. Ilahduttavaa kyllä metronomin ääni on sellainen että sitä jaksaa kuunnella ja sen äänenvoimakkuutta voi säätää. Lisäksi erinomaisena puolena CN37:ssa on mahdollisuus valita joitain rumpukomppeja taustalle. Näiden tahtiin on paljon mukavampaa soitella pop/rock rallatuksia ja niihin saa enemmän fiilistä jo soittovaiheessa kun taustalla ei soi pelkkä metronomi. Tietenkin jos haluaa hifistellä enempi kannattaa tietenkin tietokoneelta laittaa kunnon rumpukone ja vetäistä sieltä rummut linjasisäänmenoon, mutta jamittelu ilman ulkoisten laitteiden säätämistä onnistuu siis suoraankin edes jonkinmoisilla ihan toimivilla rumpukompeilla.

    Reverbiä myös löytyy

    Pianossa on myös jonkinmoisia efektejä sisäänrakennettuna. Reverbi löytyy ja sitä pystyy hieman kustomoimaan. Lisäksi muissa efekteissä löytyy muutamaa erilaista delayta, chorusta, erilaisia tremoloja, phaseria ja jonkinlaisia pannauksia. Näitä en ole vielä kerennyt kunnolla koettamaan ja ainoastaan reverbin asetuksia olen pikaisesti testaillut. Pikaisten kokemusten perusteella täysin asiansa ajava reverbi.

    Soundivalikoima on kiitettävän laaja sillä ääniä löytyy 352 kappaletta sekä 9 rumpukittiä. Näitä en tietenkään ole ajatuksella kerennyt koettamaan mutta läpi tuli kaikki plärättyä. Etenkin urkusoundi ja harpsichordi oli omaan makuuni, samoin miellyttäviä stringejä ja padeja tuntui irtoavan.

    Soundeja voi layeroida myös päällekkäin, eli esim. piano + stringit saa vetäistyä samaan aikaan. En ole vielä tätäkään kunnolla kerennyt tutkia mutta pikaisesti vaikutti varsin näppärältä. Täytynee tähän perehtyä jatkossa paremmin.

    Muutaman päivän kokemusten perusteella tuote Kawai CN37 vaikuttaa erittäin hyvältä sähköpianolta. Siitä irtoaa hyvät pianosoundit joka on tietenkin sen tärkein ominaisuus, sen kosketinten tuntuma on miellyttävä, tuote on sisustuksellisesti kaunis, sen omat sisäiset kaiuttimet ovat hyvän kuuloiset ja niistä irtoaa tarpeeksi ääntä kerrostaloasuntoon, kuulokkeilla soittaessakin se kuulostaa hyvälle, siinä on linjasisäänmenot ja MIDI-ominaisuudet löytyvät myös Bluetoothin kautta. Lisäksi metronomi ja rumpukompit ovat toimivaa tasoa, siinä on suoraan monipuoliset ja hyvät soundivalikoimat myös muuhunkin kuin vain pianosoitantaan ja mahdollisuus äänittää omaa soittoaan antaa Kawai CN37:sta positiiviset ensituntumat.

    YouTubesta löytyy useita videoita joista voi pianon soundeja kuulla ja jos jaksan niin laitan lähiviikkoina/kuukausina jotain esimerkkejä tänne. En kuitenkaan lupaa mitään jos laiskalla päällä satun olemaan 😀

  • Leffalauantai: My Super Ex-Girlfriend

    Uma Thurman on supersankari Jenny Johnson joka myös G-tyttönä tunnetaan

    My Super Ex-Girlfriend (IMDB) on romanttinen komedia vuodelta 2006. Elokuvan on ohjannut Ivan Reitman ja sen pääosissa nähdään Uma Thurman, Luke Wilson, Eddie Izzard ja Anna Faris.

    Tarinassa tavallinen mies tutustuu hieman omalaatuiselta vaikuttavaan naiseen joka paljastuukin supervoimia omaavaksi G-tytöksi, supersankariksi joka on monet kerrat tullut auttamaan poliiseja ja kaupunkilaisia ongelmien ilmetessä. Harmillista kyllä supersankarillakin on huonot puolensa jotka luovat haasteita parisuhteeseen.

    Kun Matt (Luke Wilson) laittaa suhteen tauolle saa havaita että hieman henkisesti epävarma ja mustasukkainen supersankari on monin verroin pahempi kuin vain pelkkä tavallinen mielipuoli exä.

    Hannah (Anna Faris) ja Matt (Luke Wilson)

    Mattin onneksi G-tytöllä on myös arkkivihollinen Professori Bedlam (Eddie Izzard) joka on vihdoin saanut selvitettyä kuinka supervoimat voidaan eliminoida ja tehdä G-tytöstä jälleen tavallinen nainen. Matt päättää liittoutua professorin kanssa yhteen ja he tekevät juonen jolla G-tyttö saadaan ansaan ja hänestä saadaan imettyä supervoimat pois. Kaikki ei kuitenkaan mene kuten aikomus on ja hieman yllättäviäkin käänteitä saadaan tarinaan mukaan.

    Pohjimmiltaan My Super Ex-Girlfriend on tuttua ja turvallista romanttista komediaa ilman mitään suuria yllätyksiä. Mikäli rennon kepeät humoristisia piirteitä sisältävät romanttiset komediat supersankari-vivahteilla iskee lainkaan on tämä toimiva valinta sillä se ei yllätä eikä se myöskään petä. Se on hyväntuulinen vaikkakin perinteisen kliseinen rakkaustarina missä todellisen rakkauden löytää vasta virheiden jälkeen.

    G-tytön arkkivihollinen Professori Bedlam (Eddie Izzard)

    Elokuvan tuotannollisesta puolesta ei löydä mitään ihmeellistä sanottavaa, näyttelytyö on ammattimaista ja kokonaisuus on teknisestikin tuttua ja turvallista Hollywood-laatua.

    Mikäli romanttiset komediat iskee lainkaan on tämä omassa genressään varsin mukava elokuva. Mikäli lajityyppi ei muuten iske ei tästä varmastikaan sen enempää irti saa kuin muista saman tyylilajin elokuvista – tosin Anna Faris on jo itsessään hyvä syy katsoa tämä elokuva.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 57 141 annettuun ääneen”]5,1/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: König Ludwig Dunkel

    König Ludwig Dunkel

    Tämänkertaiseksi perjantaipulloksi valikoitui König Ludwig Dunkel joka on tyyliltään tummaa lageria ja jonka valmistajana on saksalainen panimo König Ludwig Schlossbrauerei Kaltenberg. Oluen alkoholitilavuus on 5,1 %, väriarvo 54,4 EBC ja katkerot 22,0 EBU. Olutta myydään hyvin varustelluissa perusmarketeissa.

    Olut on tuoksultaan lähes huomaamaton niin pullostaan kuin lasista. Pidempään tuoksua esiin houkutellessa tuoksun lasista kyllä löytää mutta varsin mietona ja mitäänsanomattomana. Vaahtoavuutta ei myöskään ole juuri nimeksikään joten aika railakkaalla vauhdilla pullon sisällön voi viskata tuoppiinsa.

    Suutuntuma on pehmeä ja siitä ei erota juurikaan alkoholin makua. Maku on kokonaisuutena hieman omaperäinen ja siitä tulee lähestulkoonsa fiilis siitä että kiskoisi Coca Colaa josta on hapot karannut jo hyvä tovi sitten. Miellyttävää makua oluesta kuitenkin löytää kun sitä aikansa suussa pitää ja aromit pääsevät esiin. Samoin hetken suussa pitämisen jälkeen myös jälkimaku jää tuntumaan hetkeksi suuhun positiivisella tapaa.

    Vaikka olut onkin ihan mukiinmenevä ja juomakelpoinen on se silti sellainen että ei tästä mitään omaa suosikkiani kyllä tule. Tällaisenaan nautittuna maku on turhan vetinen ja laimea ja jättää fiiliksen että ruoan kanssa tämä voisi toimia paljon paremmin.

    Musiikiksi tämän kanssa sopi mm. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus – Rajaton rakkaus tai Sinaya – Buried by Terror.

  • Kokkailukeskiviikko: Kasviksia ja tofua pannulla

    Ateria valmiina

    Suura suosiota (…eli ainakin yksi lukija!) saanut Kokkailukeskiviikko on tänään taas linjoilla. Muutamat viikot on vierähtänyt ilman että olisin koettanut mitään erilaista kokkailua laittaa mutta vihdoin tänään sain illalliseksi laitettua itselleni uudenlaista ateriaa josta voin blogata.

    Aterialla ei ole sen suurempaa nimeä joten tyydyn tylsästi vain luettelemaan mitä siihen tuli mätettyä. Valmis ateria koostui paprikasta, ananaksesta, tofusta, tonnikalasta sekä sulatejuustosta jonka päällä oli kuivattua minttua. Tämän lisäksi lautaselle tuli laitettua raakaa kurkkua sekä raejuustoa.

    Operaatio ruoanlaitto alkoi nälän tunteella joten asia vaati tilanteen korjaamista. Pistin pannun levylle, heitin margariinia pannulle ja pilkoin sekaan paprikaa. Paprikan pilkottua viskasin ne pannulle lämpenemään ja tartuin tofuun ja aloin viipaloimaan.

    Tu es tofu? Nej nej nej! Tu es foutu!

    Hieman tofua pilkottua viskoin sen pannulle paprikan seuraksi jotta sille ei tulisi niin yksinäinen ja orpo olo. Näiden pannulla lämmetessä viskasin ananaspurkillisen sisällön mukaan seuraan hilpeään ja puoli purkillista tonnikalaa sinne samaan seurueeseen. Tämän jälkeen kaivoin jääkaapista vielä sulatejuustoa ja heitin siitä pienen köntsän pannulle lämpenemään ja sulamaan.

    Fiilispohjalla aikaa arvioiden jotain viitisen minuuttia sulatejuuston pannulle viskaamisen jälkeen otin pannun pois levyltä ja annostelin ruoan lautaselle. Odotellessa aterian valmistumista olin kerennyt viipaloida hieman kurkkua lautasen reunalle ja samalla olin viskannut kuvassa näkyvät raejuustot.

    Viimeisenä ateriaan tuli pinnalle murennettua kuivattuja mintunlehtiä joita kaverini toi kylässä käydessään. Minttu toimi ihan mukavasti annoksessa antamassa lisämakua.

    Aterian ainekset pannulla

    Kokonaisuutena ateria maistui hyvälle ja ainekset olivat toimiva kombinaatio. Täytynee koettaa joitain muitakin ruokia tehdä jatkossa jossa tonnikalaa laitetaan pannulla ateriaan mukaan, hyvää vaihtelua jauhelihalle!

  • Leffojen katalogisointia

    Suurin osa elokuvista odottamassa lajitteluaan

    Viikonlopun aikana sain viimein aikaiseksi alkaa tekemään listaa omistamistani elokuvista. Löysin iPhonelle mainion My Movies Pro -nimisen softan josta oli saatavana versio myös Mac OSX:lle. Hommasin softan kummallekin alustalle ja aloin listailemaan leffoja.

    iPhone-versiossa (taitaa olla myös OSX-versiossakin) oli kätevänä ominaisuutena lisätä leffoja viivakoodin perusteella. Tietenkään kaikkia ei löytynyt sillä tapaa tietokannoista, mutta puuttuvista elokuvista pystyi jättämään ilmoituksen jonka perusteella tekijätiimi sitten pyrkii etsimään elokuvan tiedot. Kuitenkin samoja leffoja on myyty muissakin maissa joten monien elokuvien tapauksessa tyydyin lisäämään väärällä kansikuvalla olevan version eri maasta koska olennaisin tieto itselleni on yleensä vain onko jokin leffa itsellä vaiko ei.

    Kätevästi ohjelma tunnistaa myös duplikaatit jos samalla viivakoodilla on jo elokuva aiemmin lisätty. Harmillisesti mutta ymmärrettävästi kuitenkin monissa elokuvissa on eri viivakoodi erilaisessa painoksessa joten jotkut leffat on katalogissa kahteen tai useampaan kertaan mikäli niistä sattuu olemaan useampia eri painoksia.

    Yllätyin kuinka paljon elokuvia itselläni oli. Tämän hetken saldona on 1145 elokuvaa mutta toki vielä puuttuu joitain televisiosarjojen ja leffojen bokseja. Muutama musiikki DVD tuli siinä sivussa myös lisättyä mutta loput odottavat yhä katalogisointiaan. BluRay-elokuvat on jo tässä mukana joita niitäkin on useampia kymmeniä.

    Kaksi täysin erilaista leffaa ympättynä samoihin kansiin on taiteen häpäisyä

    Jätin myös useita elokuvia lisäämättä jos niissä on samoissa kansissa kaksi elokuvaa, esim. kahden DVD:n kombinaatio joissa on elokuvat Jennifer’s Body / The Girl Next Door on sellainen mitä en lisännyt. Nämä ovat sellaisia joita en aio keräilykappaleena itselleni jättää sillä leffat on aina oltava yksittäin omassa kotelossaan omana tuotteenaan jotta ne voin harkita jättäväni keräilykappaleeksi itselleni hyllyyn. Joitain tällaisia leffoja tuli epähuomiossa alussa lisättyä mutta pitänee jossain vaiheessa käydä läpi ja poistella ne katalogistakin sillä en ole tällaisten fyysisen median irvokkaan häpäisyn kannattaja.

    Seuraava lähiviikkojen operaatio olisi alkaa lajittelemaan näitä aakkosjärjestykseen, varmistaa että duplikaatit tulee poistettua ja laitettua kiertoon ja sen jälkeen miettiä teetätänkö uuden hyllyn näille vai millä tapaa nämä olisi tehokasta säilöä niin että niitä voi helposti löytää katsomista varten.

    Fyysinen media elää ja voi hyvin vielä vuonna 2018. 🙂