Aleksin Blogi

Author: stargazers

  • Reissu Lappiin, viides yö takana

    Matka on jo seitsemännessä illassa menossa, jos ensimmäiseksi matkan päiväksi laskee viime viikon tiistain eli sen päivän jolloin lähdimme yöjunalla Pasilasta kohden Rovaniemeä. Mökillä olemme olleet viisi yötä ja nyt tätä kirjoitan maanantain ollessa jo illan puolella.

    Eilen illasta kävimme mökin pihassa olevalla kodalla missä grillasimme makkaraa, halloumia ja maissia. Itse tosin söin vain halloumia ja maissia. Halloumin grillaaminen oli hieman hankalahkoa niillä tarpeilla mitä oli mukana, mutta koska sitä voi syödä kylmänäkin ei haitannut vaikka kovin paljoa sitä ei tullut lämmitettyä. Grillaamisen jälkeen tuli saunottua tavalliseen tapaan ja yöllä vielä katsoin elokuvan Yle Areenasta.

    Tänään kävin pihalla noin puolentoista kilometrin kävelyn ja otin pari kuvaa filmikameralla jonka myös otin mukaan. Muuten tänään on päivä mennyt katsoen elokuvaa, ottaen päiväunet, blogiin kirjoitellen ja äsken kävimme vielä autolla kauppareissun tekemässä. Sen jälkeen laitoin iltaruoan ja ryhdyin tätä kirjoittamaan. Tavalliseen tapaan siis mökkireissu on mennyt, rennosti tekemättä mitään sen suurempia.

  • Elokuva: Metsurin tarina

    Mikko Myllylahden käsikirjoittama ja ohjaama Metsurin tarina on vuonna 2022 julkaistu draamakomedia.

    Pepe on metsuri jonka elämä on yksinkertaista mutta hänelle riittävää. Hänellä on työ, vaimo, poika ja ystäviä. Elämä saa monella tavalla ikäviä käänteitä mutta pitkään hän onnistuu säilyttämään optimistisuuttaan. Vähitellen moninaiset vastoinkäymiset kuitenkin saavat Pepenkin miettimään eksistentiaalisia kysymyksiä ja kaiken merkityksetöntä tyhjyyttä.

    Metsurin tarina on musta komedia positiivisesti absurdiuden rajoilla olevalla lakonisella ilmaisulla. Paikoitellen hyvinkin mielenkiintoiset dialogit yhdistettynä valittuun ilmaisutapaan luo hienosti ristiriitaisen ja koomisen tunnelman. Tunnelmasta ja miljööstä huokuu kaurismäkeläistä suomalaisuutta.

    Päähenkilöt ovat mielenkiintoisia ja heidän olemuksensa samanlaisuudesta löytää silti hyvinkin erilaisia persoonia. Henkilöiden tavat kohdata elämäänsä osuvia vastoinkäymisiä ja taustalla vaikuttavaa tyhjyyden tunnetta on kiehtovaa katsottavaa.

    Elokuvassa on arkirealistisen kuvauksensa lisäksi myös mystiikkaa joka antaa juoneen lisää ulottuvuuksia. Lisäksi ensimmäinen ja viimeinen kohtaus luo kokonaisuuteen lisää pohdinnan aiheita siitä mistä kaikessa pohjimmiltaan on kyse.

    Metsurin tarina on kotimaisen elokuvataiteen mestariteos.

  • Elokuva: La bataille du rail

    La bataille du rail eli Taistelu rautateistä on vuonna 1946 julkaistu sotadraama. Sen on ohjannut René Clement.

    Eletään toisen maailmansodan aikaa. Saksalaiset koettavat käyttää rautateitä asioiden kuljettamiseen, mutta tavalliset ranskalaiset rautateiden työntekijät sabotoivat organisoituneesti saksalaisten yrityksiä monin erilaisin tavoin. Saksalaiset tajuavat mitä on tekeillä ja muutamat työläisistä pääsee hengestään, mutta se ei estä muita jatkamasta toimintaansa.

    Toisesta maailmansodasta on nähty paljon filmatisointeja, mutta harvemmin ainakaan itse olen nähnyt niitä joissa painopiste on joissain muissa kuin sotilaissa tai varsinaisissa taisteluissa. Tässäkin elokuvassa nähdään hieman sotimista, mutta sen osuus on kohtalaisen vähäistä ja filmi keskittyykin suurimmalta osiltaan tavallisten rautatieläisten toimintaan.

    Aihe on merkittävä ja se kuvaa hyvin sitä kuinka useammissakin eri rooleissa olevilla ihmisillä on vaikutusta ja vaikuttamismahdollisuuksia sodan lopputulemaan, ei ainoastaan taistelukentillä olevilla sotilailla. Hyvin organisoidut iskut strategiseen infrastruktuuriin on tehokas tapa hidastaa tai jopa kokonaan estää tärkeiden vastapuolen tavaroiden siirtymistä päämääriinsä ja se voi auttaa merkittävästi taisteluissa ja parhaillaan kääntää niiden kulun voitokkaaksi.

    La bataille du rail on tyylikkäästi tehty elokuva ja sillä on myös kulttuurillista merkitystä, mutta elokuvallisesti en siitä silti erityisen paljoa nauttinut vaikka se ei ole missään vaiheessa huonokaan. Se on ohjattu hyvin ja siinä nähdään tyylikkäitä kohtauksia, mutta aihealueensa vuoksi se ei vain puhuttele itseäni.

  • Reissu Lappiin, neljäs yö mökillä takana

    Reissu Lapissa on jo pitkällä sillä neljä yötä on jo mökissä tullut nukuttua. Eilinen ilta meni elokuvaa katsellen, blogaillen, pyykkiä pesten ja nettiä selaillen. Lisäksi tietenkin tuli myös saunottua kuten jokaisena muunakin iltana on tullut tehtyä.

    Tänään heräilin joskus yhdeksän ja kymmenen välillä. Aamulla katsoin elokuvan ja sen jälkeen lähdin pihalle vajaan kahden kilometrin kävelylle jotta kerkesin vielä päivänvaloa näkemään.

    Täällä päin Suomea auringon valoa ei taivaalla kovin myöhään näy ja päivän pituus on tähän aikaan vuodesta alle 4,5 tuntia. Voi olla että reissun jälkeen Vantaalla auringonvalon näkeminen monta tuntia pidempään tuntuu suurelta ihmeeltä.

    Laitan vielä muutaman maisemakuvan kävelyn varrelta. Lenkki oli kyllä sama kuin pari päivää takaperin joten maisemat eivät ole mitenkään uusia, mutta koska sää on tänään erilainen on kuvat hieman erilaisia.

  • Elokuva: All that heaven allows

    All that heaven allows eli Kaikki mitä taivas sallii on melodraama vuodelta 1955 jonka on ohjannut Douglas Sirk.

    Leskeksi jäänyt Cary (Jane Wyman) tutustuu ja rakastuu puutarhurinaan toimineeseen nuorempaan Roniin (Rock Hudson). Caryn jo aikuiset lapsensa eivät ole suopeita heidän rakkauttaan kohtaan eikä myöskään hänen sosiaalisissa piireissä heidän suhdettaan katsota hyvällä tavalla. Roniin ihmisten ilkeämielinen suhtautuminen ei vaikuta, mutta Cary joutuu vaikeiden valintojen eteen miettiessään kuinka tärkeäksi hän näkee uuden rakkautensa.

    Rakkaustarina realistisella juonella mutta melodramaattisella tyylillä on miellyttävää katsottaaa. Sen tyylilaji antaa sille kepeän otteen vaikka se käsitteleekin uskottavaa todellisen elämän haastetta.

    Muiden ihmisten toimesta sopimattomiksi nähtyjä rakkaustarinoita on nähty halki ihmiskunnan historian ja niitä luultavasti nähdään aina maailman loppuun saakka, joten vaikka filmatisointi onkin vanha on sen teema itsessään ajaton. Kiehtovaa tässä romanssissa on kuitenkin se, että sen sopimattomuus ei tule siitä että kumpi jompi olisi avioliitossa tai mistään muustakaan miehen ja naisen avioliiton pyhyyttä ja arvoa heikentävästä aiheesta, vaan ainoastaan muiden ihmisten asettamista odotuksista ja toisen henkilön tahdosta mahtua niihin omista toiveista ja tunteista välittämättä.

    Todellisen elämän tapaan myös tässä ihmiset tekevät päätöksiä ja ratkaisuja omaa elämäänsä koskevissa asioita muiden ihmisten ehdoilla. Toisten huomioiminen on tietenkin elämässä tärkeää, mutta on tärkeää myös ymmärtää että omaa elämäänsä ei voi loputtomiin jättää elämättä.

    Pidin tästä elokuvasta. Se on onnistunut romantisoitu kuvaus lesken uuden rakkauden haasteista joita uuden suhteen eteen voi tulla muiden asettamien odotuksien vuoksi.