Ixusen zoom on kätevä ominaisuus niihin hetkiin jos ei jaksa kävellä lähemmäksi kohdetta. Polttoväli 26 mm, F/5,6, valotusaika 1/20 sekuntia, ISO-nopeus 1250.
Hieman taustaa
Joitain aikoja takaperin löysin kaapistani vuosia siellä pyörineen Canon Ixus 265 HS -kameran joka joskus vuoden 2017 aikoja taisi tulla kaveriltani. Kamera ei ollut omaan ensisijaiseen kuvaustarpeeseeni sopiva ja sen käyttö jäi sen vuoksi todella vähälle muutamaa testailua lukuunottamatta ja unohtui pian jo moneksi vuodeksi kokonaan kaapin perukoille.
Ajatus pienestä ja kepeästä kamerasta kiehtoo itseäni ja haluaisin löytää kutakuinkin Ixuksen kokoisen taskukameran joka ei paina juuri mitään, joten ennen kuin katsettaan kääntää minnekään muualle on parempi koettaa kameraa joka jo löytyy entuudestaan ja katsoa saako sillä sopivia räpsäisyjä arjessa.
Monille nykyisten matkapuhelinten kamerat ovat kuvanlaadullisesti jo erinomaisia ja luultavamminkin parempiakin kuin mihin vuoden 2014 Ixus kykenee, mutta se mihin Ixus kykenee ja matkapuhelin ei on pitkä zoom. Pitkä zoom on ominaisuus josta pidän ja se onkin selkeästi yksi pokkareiden suurista vahvuuksista (ainakin allekirjoittaneen näkökulmasta katsoen) verrattuna esimerkiksi järjestelmäkameroihin.
Siinä missä pokkarilla saa edullisesti todella kauas yltävän zoomin saa järjestelmäkameroihin sellaisen zoomin saadakseen lyödä taaloja tiskiin sen verran paljon että alkaa nopeasti miettimään haluaako sitä todella niin paljoa että olisi kaiken sen rahan väärti. Myönnettäköön toki että järjestelmäkameroiden kauas kantavat zoomit antavat myös kuvanlaadullisesti vastinetta rahalle, mutta monissa tapauksissa “tarpeeksi hyvä” on hyvä – ainakin parempi kuin että kuva jäisi ottamatta.
Laitan tähän täysin satunnaisia kuvia joilla ei ole muuta tarkoitusta ollut kuin ainoastaan testailla millainen kuvanlaatu kamerassa on nykymittakaavassa silloin kuin kameraa käyttää kuin turisti – satunnaista räpsintää siellä täällä ilman sen suurempia valokuvauksellisia pohdintoja.
Ainoa asia mitä näissä testikuvissa blogia varten on muokattu on niiden koko ja pakkaus jotka on muutettu pienemmäksi jotta ne eivät tarpeettomasti vie levytilaa blogista. Muuten kuviin ei ole koskettu mitenkään vaan ne näyttävät siltä miltä ne oikeasti näyttivät kameran muistikortilla.
Sekalaisia kuvia
Taustaa saa todella pienimuotoisesti myös sumennettua. Polttoväli 4 mm, F/3.6, valotusaika 1/20 sekuntia, ISO-nopeus 1250.Tarkennuksessa oli hieman haasteita zoomatessa. Kuva otettu kameran omaa salamaa käyttäen. Polttoväli 17 mm, F/5, valotusaika 1/60 sekuntia, ISO-nopeus 800.Zoom maksimiasennossa. Polttoväli 54 mm, F/7, valotusaika 1/320 sekuntia, ISO-nopeus 500.Spaghettia ja Boltseja. Perusräpsinnät päivänvalossa on laadullisesti asiallisia vielä nykyäänkin. Polttoväli 4 mm, F/3,6, valotusaika 1/30 sekuntia, ISO-nopeus 800.Talvinen maisema. Kuvanlaatu alkaa heikkenemään selkeästi suuremmassa kuvassa, mutta blogikokoon pienennettynä kuvanlaatu ei itseäni häritse. Polttoväli 4 mm, F/3.6, valotusaika 1/8 sekuntia, ISO-nopeus 1600.Pienemmällä resoluutiolla kuvat ovat asiallisia blogikäyttöön, mutta tässäkin täysikokoisessa kuvassa oli helppoa havaita että laatu ei aivan vastaa sitä mihin on uudempien kameroiden kanssa jo tottunut. Polttoväli 4 mm, F/3.6, valotusaika 1/20 sekuntia, ISO-nopeus 1600. Pieneen kokoon kutistettuna käsivaralla otetun kuvan epätarkkuutta ei niin helposti huomaa. Polttoväli 4 mm, F/3,6, valotusaika 1/8 sekuntia, ISO-nopeus 1600.Edellisen kuvan kyltti kameralla lähelle zoomattuna. Zoomi hämärässä käsivaralta yllätti positiivisesti. F/5,6, valotusaika 1/8 sekuntia, polttoväli 28 mm, ISO-nopeus 1600.Kauas ylettyvä zoom on mukava ominaisuus. Polttoväli 31 mm. F/5,6, valotusaika 1/8 sekuntia, ISO-nopeus 1600.Luminen maisema. Polttoväli 5 mm, F/3.6, valotusaika 1/8 sekuntia, ISO-nopeus 1600.
Loppupäätelmät
Täysikokoisista kuvista huomaa nopeasti isolta tietokoneen näytöltä katsoessa että laadussa olisi parantamisen varaa ja kameran vanha ikä näkyy, mutta kuvia esimerkiksi tähän blogiin sopivaan kokoon piennettäessä ei kameran vanha teknologia enää tunnukaan lainkaan niin huonolta. Täytyy muistaa että nykyiset tietokoneiden näyttöjen koot ovat suhteellisen suuria jonka vuoksi paperikuvana tavallinen “kymppikuva” tuntuu lähinnä pieneltä postimerkiltä jos sitä katsoisi tietokoneen näytöltä.
On hyvä myöskin muistaa realismi muutoinkin sen suhteen että luultavasti paperikuvina nämäkin kuvat olisivat sellaisia että niitä pystyisi katsomaan ilman että ensisijaisesti huomio menisi kameraan millä ne on otettu vaan siihen mitä kuva esittää. Tarkoituksenani on kuljettaa tätä kameraa ainakin jonkin aikaa lähiaikoina mukanani eri paikkoihin minne menen ja sen jälkeen tulostaa kymppikoon valokuvaksi joitain satunnaisia otoksia jotta voin varmemmin arvioida mitä mieltä tästä kamerasta olen jos kuvien loppusijoituskohteeksi pyrkisi näkemään ensisijaisesti blogikokoiset kuvat tai kymppikoon paperikuvat.
Kamera itsessään ei vaikuta nopean testaamisen perusteella siis huonolta ainakaan tällaisiin satunnaisiin kuvauksiin, etenkään jos kuvat otetaan hyvässä valaistuksessa. Se on helppokäyttöinen, se käynnistyy nopeasti, siinä on hyvä zoom ja se on erittäin pienikokoinen ja kepeä mukana kuljetettavaksi. Täytynee siis antaa tällekin kameralle kunnollinen mahdollisuus osoittaa kykynsä ennen kuin teen tämän suhteen suurempaa tuomiota suuntaan tai toiseen.
Kysymys joka toisinaan nousee esiin on se, kuinka paljon eri suoratoistopalvelut maksavat artisteille rahaa kuunteluista. Muistan itsekin tätä joskus aikoinani pohtineeni enkä joskus ainakaan tietoa tästä juurikaan löytänyt etenkään pienten artistien osalta.
Koska olen julkaissut itsekin musiikkiani Spotifyssä (artistinimellä Painless Destiny) voisin laittaa tänne jonkinlaista tietoa siitä millaisista summista on kyse edes suuntaa antavasti jotta musiikilla rikkauksiin pyrkivät muusikkorentut saavat realistisen perspektiivin että kuinka nopeasti voi lopettaa työnteon ja elää mukavan leveästi pelkillä striimaustuloilla 😛
On mahdollista että isot artistit kuten Taylor Swift ja muut vastaavat ovat tehneet levy-yhtiöidensä kanssa aivan erilaiset sopimukset julkaisua varten joten tämä artikkeli koskee siis vain ja ainoastaan harrastelijasäveltäjän näkökulmasta katsottuna Spotifyn tilityksiä CDBaby-julkaisijan kautta.
Jotta lukemista pystyy saamaan edes jonkinlaisen realistisen käsityksen siitä mitä summat ovat on hyvä mainita näihin summiin liittyviä asioita: – En kuulu levy-yhtiöön – En kuulu Teostoon – Nämä lukemat koskevat CDBabyn kautta julkaistuja albumeita koska täältä saan helposti selkeät tilastot tilityksistä – Jos kuuluisin Teostoon ja julkaisisin CDBabyn Pro-julkaisun kautta, luultavasti tilitykset voisivat olla erilaisia
Koska yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa on luultavasti helpointa laittaa vain kuvankaappaus viimeisimmistä Spotifyn tilityksistä joita CDBabyn sivulla on.
Yksikkökohtaiset summat vaihtelevat monin eri tavoin
Tilitykset tulevat yleensä kuukausien viiveellä ja tässä kuvankaappauksessa on vain osa tilityksistä joita Spotifystä on marraskuussa tullut. Kokonaisuuden kannalta tällä ei ole merkitystä joten tätä blogipostausta varten yhden kuun satunnaisotantana valittu sivu riittää antamaan käsityksen millaisista summista on kyse. Yleensä logiikka tilityksien osalta CDBabyn kautta vaikuttaisi olevan se, että kaikki sen kuukauden kuuntelut näkyvät kuukauden viimeiselle päivälle kirjattuna.
Kuten kuvankaappauksesta voi huomata, summat vaihtelevat todella paljon eikä tarkkaa summaa voi suoraan siis antaa paljonko yksi striimi tuottaisi tuloja. Toisinaan yhdestä kuuntelusta tilitetään 0.0003 USD, toisinaan 0.0001 USD, joskus reilusti enemmän kuten 0.001 USD tai jopa 0.0067 USD. Yhdistävä selkeä tekijä on siis se, että vaihteluväli tilitykssissä on suurta ja summat ovat todella pieniä – 38 kuuntelua on tuottanut 0.0634 USD eli alle seitsemän senttiä.
Kokonaisuudessa marraskuussa Spotifyssä on ollut 308 kuuntelua kahdella uusimmalla levylläni jotka olen julkaissut CDBabyn kautta. Yhteensä näistä on tullut rahaa 0.4227 USD eli hieman yli 40 senttiä jenkkidollareissa. Käytännössä nämä rahat pysyvät CDBabyn tilillä siihen saakka kunnes kuunteluista on tullut tarpeeksi tuloja että ne tilitetään. Itse olen tainnut asettaa rajaan 20 USD:hen.
Entä muut palvelut?
Spotifyn lisäksi CDBaby julkaisee levyt myös moniin muihinkin alustoihin joissa niissäkin striimauspalkkiot vaihtelevat myöskin todella paljon.
Konsistentimpia summia on kuitenkin tullut esim. Amazon US Premium Service -palvelusta joka on tilittänyt jokaisesta kuuntelusta marraskuussa aina 0.0075 USD – merkittävästi enemmän siis kuin Spotify. Kuitenkin eri maiden Amazoneissa on vaihtelua.
YouTube Music -palvelussa on vaihteluväli myöskin täysin satunnaista. Uusin raportti on joulukuulta 2021 ja siellä tilitykset vaihtelevat 0.0188 USD:n ja 0.0004 USD:n välillä joten vaihteluväli on todella suurta. Kokonaisuutena joulukuussa oli kuunteluita 10 kappaletta ja ne tuotti yhteensä 0.0699 USD.
NetEase Cloud Music -palvelussa myöskin vaihteluväli on merkittävää. Toisinaan palvelu tilittää 0.0001 USD, toisinaan 0.001 USD ja toisinaaan 0.0009 USD. Nopeasti silmämääräisesti katsoen suurin yksittäinen striimi tuosta palvelusta on tuottanut 0.0014 USD.
Tencent Music Entertainment (TME) on myös tuottanut vaihtelevat summat eri kuuntelukerroilla. Useasti tilitys on ollut 0.0001 USD mutta joskus kuitenkin mukaan on mahtunut 0.0012 USD tilityksiä per kuuntelu.
iTunes – Apple Music – US on selkeästi parempi maksaja. Joulukuussa 2021 on useasta kuuntelusta tullut 0.0076 USD vaikkakin mukaan on möys mahtunut 0.0039 USD ja 0.0033 USD arvoisia kuunteluita.
Viime kesältä olevassa raportissa Yandexin kautta on tilitetty useimmiten 0.0019 USD tai 0.0017 USD per striimi, mutta toisianaan tilitykset ovat olleet 0.0003 USD eli vaihteluväliä tännekin mahtuu todella suuria määriä.
Näiden lisäksi toisinaan näkee yksittäisiä kuunteluita joissain muissakin palveluissa ja niissäkin kuuntelujen tilitykset ovat olleet samalla tapaa pienimuotoisia. Kuitenkin niissä kuunteluita on ollut niin vähän ja tilityksiä niin vähän että on vaikea sanoa onko mikä heidän normaali tilityksensä vai sattuvatko ne muutamat kuuntelut olemaan poikkeuksellisen pieniä tai isoja vai normaaleja.
Loppupäätelmät
Matematiikkaa osaavat voivat nopeasti laskea näistä sen että mikäli musiikilla aikoo itsensä elättää pelkästään striimaustuloilla ei aivan ensimmäisenä kannata päivätyötään jättää 😀
Hankalaksi tarkempien arvioiden tekemisen striimaustuloista tekee se, että vaihtelua tuntuu olevan paljon samankin palvelun tilityksien välillä. Toisinaan tilitetään enemmän per kuuntelu, toisinaan vähemmän. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta voisin kuvitella että eri maissa olevien kuuntelijoiden kuuntelut tuottavat vähemmän rahaa kuin toisissa maissa olevien kuutelijoiden tekemät kuuntelut sillä rahan kurssi on eri ja esim. Spotifyn maksullinen versio tuottaa eri maissa eri summan rahaa myös itse Spotifylle eri maiden valuuttojen kursseista johtuen.
Lisäksi on hyvä muistaa se, että Spotifystä on myös mainostuloilla rahoitettu versio joka saattaa vaikuttaa tilityksiin, ts. onko kuuntelija ollut maksullisen palvelun käyttäjä vai mainoksilla kustannetun palvelun käyttäjä. Myöskin on otettava huomioon vaihtoehtona se, että osa striimeistä on vain keskeneräisiä eikä käyttäjä ole kuunnellut kappaletta edes puoleen väliin kun on jo skipannut, joten ehkä myös tämänkaltaiset asiat vaikuttavat. Mene tiedä.
Kokonaisuutena on helppoa huomata että striimaustulot per kuuntelu eivät ole mitään valtavia, mutta itse olen silti niihin tyytyväinen. Teen musiikkia harrastuksena ja siksi että pidän kappaleiden tekemisestä, joten jokainen sentti on aina plussaa. 🙂
Jos kyseessä olisi viisihenkinen bändi ja heillä on samanlaiset tulot ja rahat pitää jakaa viiden henkilön kesken voi olla että ensisijaiseksi tulonlähteeksi suoratoistopalveluita ei välttämättä kannata laskea ennen kuin artistinimi on maailmanlaajuisesti listasijoilla.
Kaikki liha tottelee kuria, niin myös alienit – tällä kertaa kuria tuodaan hieman isommalla aseella
Men In Black (IMDB) eli suomalaisittain Men In Black – miehet mustissa on vuonna 1997 julkaistu seikkailullinen toimintakomedia. Sen on ohjannut Barry Sonnenfeld ja pääosissa nähdään Will Smith, Tommy Lee Jones sekä Linda Fiorentino.
New Yorkin poliisiin kuuluva Jay (Will Smith) joutuu takaa-ajaessaan rikollista huomaamaan että aivan kaikki hänen todeksi uskomansa asiat fysiikan laeissa eivät välttämättä olekaan niin paikkaansa pitäviä, sillä takaa-ajettu pystyy pakenemaan pitkin seiniä. Nokkeluutensa ansiosta hän onnistuu saamaan takaa-ajetun satimeen vain huomatakseen että hänessä on jotain omituista ja epäinhimillistä. Takaa-ajettu syöksyy kuolemaan ja tapauksen jälkimaininkeja käsitellään poliisiasemalla minne saapuu pian myös mustiin pukeutuva mies Kay (Tommy Lee Jones) joka uskoo Jayn kertomusta.
Kay antaa Jaylle käyntikortin jossa näkyy minne hänen pitäisi tulla käymään. Jay päätyy valintatilaisuuteen missä etsitään eri joukoista parhaimmista parasta joka myöhemmin voidaan värvätä Miehiin mustissa, joukkoihin joiden tehtävänä on puuttua avaruusolentojen sopimattomaan toimintaan ja pitää maa turvassa universumia uhkaavilta olennoilta.
Aina ei edes sisäinen kauneus lohduta – etenkään jos sitä ei löydy lainkaan
Juonensa osalta ajatus siitä että avaruudesta tullut ötökkä menee ihmiseen ottaen sen ruumiin omaan käyttöönsä ei ole uusi ajatus elokuvissa tai televisiosarjoissakaan. Siinä missä mm. X-Fileseissä tämän kaltaiset elementit ovat vähemmän komediallisesti toteutettuja on tässä ajatuksen absurdius vedetty reilusti huumorivaihde silmässä.
Aikoinaan hyvin tehdyt erikoistehosteet onneksi toimivat vieläkin tarpeeksi hyvin ja niinpä ihmisen hahmon ottaneen alienin roikkuvaa ihoa korjataukseen tekemä naaman venyttäminen näyttää vieläkin tarpeeksi toimivalta. Ehkä osa syystä tulee myös siitä että tehosteet saavat olla reilusti överit ja luonnottomat koska ajatus itsessäänkin on jo sopivan yliampuva ja luonnoton.
Päähenkilöiden Jayn ja Kayn luonteet ovat kuin yö ja päivä, mutta heidän välinen dynamiikkansa toimii. Siinä missä nuori ja energinen Jay on kuin elementissään nopeasti toimiessaan ja siinä sivussa hieman koheltaessaankin on Kayn viileän rauhallinen ote alieneiden lahtaamisessa tuomassa tasapainoa kaksikon toimiin. Vastakohdat täydentävät hahmoina hyvin toisiaan.
Vaikka Men In Black onkin tätä kirjoittaessa jo kohtalaisen vanha elokuva, ei se ole kuitenkaan menettänyt tippaakaan vetovoimastaan. Se on tyylikkään yliampuva toimintaelokuva joka on maalattu kautta linjan humoristisella pohjasävyllä. Se on hyvän mielen elokuva joka kestää useammankin katselun.
Berliinistä kotoisin olevan BRLO Brauhausin panimon BRLO Helles on 5,0 % vahvuinen vaalea lager. IBU-arvo oluessa on 25.
Pullo on erottuva ja toimiva sopivalla askeettisella tyylillään. Pullon aukaistua löytää sitruksisen mutta aavistuksen tunkkaisankin tuoksun, mutta tuoppiin kaadettuna tuoksuun jää ensisijaisesti jäljelle raikas Jaffa-limpparille tuoksuva olemus tunkkaisuuden väistyessä tieltä.
Olut vaahtoaa runsaasti ja kaataminen vaatii hieman malttia mutta paksu pitsinen harso katoaa pinnalta myös nopeasti. Väri on samean keltainen.
Suutuntuma on keskiteäyteläinen ellei jopa täyteläinen. Oluen tuntu on pistävä suussa ja se jättää myös jälkimakuna aavistuksen kuivan olemuksen, mutta yhdistettynä tasapainoiseen greippimäiseen sitruksen makuun jää tämä kokemuksena positiivisen puolelle vaikkakaan ei omaan makuun aivan parhaimmasta päästä olekaan.
Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin pirteä meininki, mm. Calvin Harris – Feels tai DNCE – Cake by the Ocean.
Lenco CD-300 on pienikokoinen kannettava CD-soitin
TL;DR – Hyvä ja edullinen kannettava CD-soitin asiallisella äänenlaadulla ainakin kotona tapahtuvaan kuunteluun langallisilla kuulokkeilla. Bluetoothilla en saanut yksiä kuulokkeita toimimaan, mutta toiset toimivat sekä parit eri Bluetooth-kaiuttimetkin. Mukana toimitettavien akkuparistojen kesto ensimmäisellä täydellä latauksella oli Bluetooth-kaiuttimeen toistettuna seitsemän levyllistä musiikkia.
Mitä ja miksi
Muutamia päiviä takaperin hankin Lenco CD-300 kannettavan CD-soittimen Verkkokauppa.comista. Kotoa löytyy entuudestaan kyllä jo CD-soittimia, mutta käytännöllisyyttä ajatellen kannettava CD-soitin kiinnosti sillä sen avulla oma musiikin kuuntelu kuulokkeilla ei ole paikkaan sidoksissa samalla tapaa kuin aikaisempien CD-soittimien osalta jotka on pidettävä jatkuvasti virroissa että niillä voi edes musiikkia kuunnella.
Kiinteästi pistorasiassa pidettävät soittimet luo rajoitteita siihen missä musiikkia voi kuunnella helposti kuulokkeilla CD-levyltä, joten päätin koettaa onko edullinen 79 euron hintainen kannettava CD-soitin yhtään mistään kotoisin ja voisiko tällä kuunnella musiikkia mukavasti sohvalla rönöttäen tarpeeksi hyvällä äänenlaadulla että siitä ei tule paha mieli vaan että siitä voisi jopa nauttia. Näihin toiveisiin suhteutetun tämä on vaikuttanut hyvin toimivalta ratkaisulta.
Käyttökokemuksia
Laitteen mukana toimitetaan CD-soitin, jonkinlaiset rimpulat nappikuulokkeet, käyttöohjekirja, ladattavat akkuparistot sekä USB-piuha jonka toisessa päässä on jokin pyöreä liitin. Tällä piuhalla onnistuu ladata CD-soittimeen sisälle laitetut paristot mikäli ne ovat sellaisia paristoja että ne on tarkoitettu ladattaviksi. Laitteen mukana ilahduttavasti sellaiset myös toimitettiin joten heti mihinkään perus paristojen ostorumbaan ei joudu että tällä pääsee musiikista nauttimaan.
Akkuparistojen sisään heittämisen jälkeen ensimmäisenä kuuntelutestiin meni kotimaisen Entwinen levy Gone. Levyn luku ei ota mitenkään suhteettoman paljoa aikaa vaan suunilleen samoja lukemia mitä muut käyttämäni CD-soittimet yleensä ovat ottaneet – luultavasti jotain viiden ja kymmenen sekunnin välillä (en ole mitannut vaan puhtaasti fiilispohjalta arvioiden).
Tavarat joita mukana toimitetaan
Mukana tulevilla nappikuulokkeilla kuulee heti että levy kyllä toimii ja ääni ei pätki ainakaan tällaisessa kopiosuojaamattomassa CD-levyssä. Kuitenkin laitoin pian jo Sennheiserin Momentum Wireless -kuulokkeet kaapelilla kiinni ja huomasin että äänenlaatu on tarpeeksi miellyttävä että sillä voi musiikista nauttia. Hyvä niin!
Bluetooth-ominaisuutta tuli koetettua saada useammankin laitteen kanssa toimimaan, mutta ainoastaan yhdessä neljästä laitteesta en saanut pariliitosta muodostettua. Koetin ensimmäisenä juurikin Sennheiserin Momentum Wireless -kuulokkeisiin luoda Bluetooth-yhteyttä mutta en saanut sitä mitenkään toimimaan vaikka rämppäsin kumpaakin laitetta hyvän tovin joten ensikokemus Bluetoothista ei vakuuttanut.
Onneksi seuraavaksi koettamani JBL Go -matkakaiutin (lue täältä), Bose Soundlink Revolve Plus (lue täältä) sekä Apple AirPods (lue täältä) toimivat ilman ongelmia sen jälkeen kun olin ymmärtänyt toimintalogiikan kuinka pariliitos muodostetaan. Pariliitos Bluetooth-laitteeseen tapahtuu siis siten, että ensin painetaan CD-soittimesta PROG/BT painiketta muutama sekunti pohjassa jonka jälkeen näyttöön tulee ilmoitus että laitteen Bluetooth on mennyt päälle.
Tämän jälkeen Bluetooth-valo vilkkuu sinisenä näytön vieressä olevassa ledissä. Kun tämä vaihe on käynnissä laitetaan paritettava kaiutin/kuuloke paritusmoodiin jonka jälkeen laite pian yhdistää automaattisesti tähän kaiuttimeen tai kuulokkeeseen. Tämä siis ei kuitenkaan jostain syystä Sennheiserin Momentum Wirelessin kanssa toiminut ainakaan itselläni, mutta muut laitteet yhdistivät suhteellisen nopeastikin ja musiikin sai kuulumaan langattomasti kaiuttimeen tai kuulokkeeseen.
Samassa huoneessa muutaman metrin sisällä ollessa Bluetooth-toistossa en myöskään havainnut mitään häiriöitä ja musiikki toimi pätkimättä ja levyt toistui hyppimättä.
Koetin laitteessa yhtä kopiosuojattua Bullet For My Valentinen levyä, mutta tämän osalta kappaleet ei toistuneet lainkaan. Huomasin vasta tämän jälkeen katsoa että kyseessä oli kopiosuojattu levy, joten on mahdollista että myös muut kopiosuojatut levyt aiheuttavat ongelmia. Kuitenkin muut kahdeksan kuuntelemaani levyä on toistunut vailla mitään ongelmia joten ongelma luultavasti rajoittuu joko kopiosuojaukseen tai yksittäiseeen ongelmalliseen levyyn.
Akkukesto ja anti-shock
CD-soittimessa on muutamia nappeja ja normaalin käyttölogiikan oppii nopeasti
Akkukestosta en löytänyt mitään tietoa Internetistä ja en vielä ole paljoa kerennyt käyttämään tätä että voisin sanoa paljonko akkukesto on ilman Bluetooth-yhteyttä, mutta Bluetoothia käyttäen jonkinlaisen arvioin sanoisin että n. seitsemän levyllistä musiikkia voi kuunnella ennen kuin joutuu lataamaan paristot uudelleen.
Olin ladannut yöllä sisällä laitteessa olevat akkuparistot täyteen ja kuuntelin seuraavana päivänä Bluetooth-kaiuttimeen striimaamalla kolme kertaa Heather Novan albumin Glow Stars, kaksi kertaa Lykke Lin albumin Wounded Rhymes, kerran Sonata Arctican Unian sekä kerran Elvenkingin albumin Heathenreel (lue täältä). Näiden kuunteluiden jälkeen näytöllä näkyi kuvake josta sain käsityksen että akku alkaa olemaan vähissä. En koettanut olisiko virtaa vielä riittänyt yhteen levylliseen vai olisiko laite sammunut samantien, mutta tästä kuitenkin saanee edes jotain käsitystä siitä kuunteleeko laitteella 2 levyä vai 20 levyä per lataus.
On luultavaa että Bluetooth kuluttaa enemmän virtaa kuin levyjen kuuntelu langallisilla kuulokkeilla kuunneltuna joten kenties levyjä voi kuunnella enemmänkin mikäli ei langatonta toistoa käytä. Olen kerennyt kuuntelemaan langallisilla kuulokkeilla kolme albumillista musiikkia uusimman latauksen jälkeen joten vielä tähän en osaa sanoa mitään varmaa. Kuitenkin akkukesto on näillä näkymin omaan käyttöön enemmän kuin riittävä siihen käyttöön mihin soittimen olen ostanutkin.
Laitteessa on myös ns. Anti-Shock toiminto jonka avulla levyä puskuroidaan muistiin jolloin tärinöiden ei pitäisi vaikuttaa kuunteluun mikäli puskurissa on vielä musiikkia eikä sitä tarvitse tuolloin lukea muistiin. Oma kuunteluni on luonteeltaan sellaista että kun laitan levyn pyörimään en soitinta juurikaan heiluttele ja ravistele, mutta muutamat kerrat olen levyn soidessa kantanut sen toiseen huoneeseen vaakatasossa pitämällä eikä tämä ainakaan ole aiheuttanut itselläni kertaakaan nykimistä tai hyppimistä sointiin.
On tietenkin mahdollista että mikäli puskuri olisi silloin lopussa kun laitetta heiluttelee tai kantaa paikasta toiseen voisi tästä tulla ongelmia toistoon, mutta kotona käytettäessä pienimuotoisissa satunnaisissa siirroissa huoneesta toiseen en ole kohdannut minkäänlaisia ongelmia.
Äänenlaatu
Laite imaisee kaksi AA-paristoa. Mukana toimitetaan ladattavat paristot jotka voi ladata laitteessa itsessään.
Koska kyseessä on CD-soitin jonka primäärisenä funktiona on musiikin kuunteleminen on luultavasti monelle tärkeä kriteeri myöskin äänenlaatu. Onneksi se on kohdallaan eikä soittimen huokea hinta jätä äänenlaadun osalta kylmäksi.
Bluetoothia käytettäessä striimattuna Bosen Soundlink Revolve Plussaan ei äänenlaatu aiheuttanut kertaakaan huonoa mieltä. Musiikki kuulostaa hyvälle ja täyteläiselle joten sillä mielellään jaksaa kuunnella useitakin levyjä taustamusiikkina.
Tarkempaa ja kriittisempää kuuntelua tehdessä langallisilla kuulokkeilla en myöskään joutunut pettymään äänenlaatuun ainakaan The 69 Eyesin Wasting the Dawnin, Metallican Master of Puppetsin tai And justice for all -albumien kohdalla. Jokainen niistä soi Sennheiserin Momentum Wireless -kuulokkeilla langallisesti käytettynä niin hyvin että keskittyminen menee itse musiikkiin eikä turhaan hifistelyyn – eli soitin tekee sen mitä siltä odotankin.
Ensisijaisesti haluan tämänkin soittimen avulla nauttia musiikista ja antaa kappaleiden rempseän rytmin laittaa jalan antamaan tahtia enkä niinkään keskittyä miettimään kuulenko kaikki albumin miksauksessa ja masteroinnissa tehdyt hienot nyanssit. Jos haluan puhdasveristä hifistelyä missä etsimällä etsin täydellistä ääntä käännän katseeni suosiolla erilaisiin laitteisiin, mutta jos haluan hyvää ääntä jossa musiikista nauttii ei tämä soitin ainakaan itseäni ole testaamieni levyjen osalta jättänyt kylmäksi vaan se on täyttänyt kaikki odotukseni hyvin.
Loppupäätelmät
Laitteen paketti on pieni ja siinä on kerrottu kyljessä luultavasti kaikki olennainen
Muutamien päivien käytön ja useamman kuunnellun albumin perusteella Lenco CD-300 on täyttänyt kaikki sille asettamani odotukset. Se on huokea, sen äänenlaatu on hyvä niin langallisesti kuin Bluetoothinkin kautta, sen akkuparistot kestävät useamman levyn kuuntelun ilman tarvetta ladata niitä joka välissä, sen käyttö on langallisten kuulokkeiden kanssa yksinkertaista ja sen Anti-Shock toimii ainakin omassa tasaisessa kotikäytössäni ongelmitta.
Tilanne Anti-Shockin osalta voi tietenkin olla toinen mikäli tämän kanssa aikoisi kävellä ja lenkkeillä mutta koska itsellä ei sellaisia aikeita ole en sellaisia myöskään ole lähtenyt testaamaan.
Mikäli tarkoitus on etsiä helposti reissuun mukaan otettava tai kotona käytettävä paristokäyttöinen CD-soitin on ainakin itselläni hyvät kokemukset muutaman päivän perusteella Lenco CD-300:sta. On kuitenkin hyvä huomioida se, että yksien Bluetooth-kuulokkeiden kanssa ainakin itselläni oli ongelmia saada yhdistymään lainkaan joten mikäli Bluetoothia tarvitsee on hyvä varautua siihen että aivan kaikkien laitteiden kanssa paritus ei jostain syystä toimi.
Kestävyydestä pitkällä aikavälillä en tietenkään voi sanoa mitään, mutta aika näyttää sen sitten omalla painollaan. Siihen asti ei muuta kuin levyjä soittimeen, luurit kiinni ja päähän, kansivihko levystä kouraan ja sohvalle röhnöttämään. Sitä vartenhan musiikin toistolaitteet on luotu – jotta voisimme nauttia enemmän taiteesta jota myös musiikiksi kutsutaan.
