Aleksin Blogi

Author: stargazers

  • Kokeilussa: Shure SM57 -mikrofoni, osa 1

    Shure SM57 – laatikkonsa kuvauksen mukaisesti legendaarinen mikrofoni

    Yleisesti

    Shure SM57 on monelle musiikkia tekevälle ja erityisesti äänittävälle tuttu mikrofoni joka on jonkinmoisessa klassikkomikrofonin maineessa instrumenttien mikityksen suhteen. SM57 on melkeinpä instrumenttien mikityksessä samanlainen valinta kuin Shure SM58 on laulumikrofoniksi keikoille – jos et muuta keksi niin tuskin voit pahasti ainakaan pieleen mennä.

    Henkilökohtaista kokemusta on Shuren SM58:sta kotikäytössä jo luultavasti parin vuoden ajalta ja se on ollut ahkerassa käytössä ja hyväksi havaittu mikrofoni omiin tarpeisiini. Kun soitan pianoa ja otan lauluun efektit ja vedän äänet monitoreiden kautta ei SM58:n kanssa ole ongelmia ollut äänen kiertämään lähtemisen suhteen ja äänenlaatu on omaan korvaani sopiva.

    Instrumenttien mikittämistä varten allekirjoittaneella ei ole ollut aikaisemmin mitään siihen käyttöön erityisesti suunniteltua mikrofonia. Tietenkin jokainen omistamani mikrofoni on siihenkin käyttöön soveltuva ja kotistudioäänityksissä luultavasti parempi kuin tämä SM57, mutta käyttötarpeita on monenlaisia eikä singer-songwriter-tyylinen äänitys kondensaattorimikrofoneilla anna juurikaan kaipaamaani erottelua.

    Käyttötarkoituksena oli siis löytää mikrofoni jolla saan tarpeeksi eristettyä kitaran laulusta kun soittaa ja laulaa yhtä aikaa ja haluaa molemmat mikittää samalla kertaa. Tietenkin ääntä aina vuotaa enemmän tai vähemmän toisellekin raidalle, mutta painopiste tarpeesta on saada vuotaminen olemaan kategoriaan vähemmän kuin konkkamikeilläni oleva enemmän.

    Varsinaisesti hommasin nämä mikrofonit firmalleni (josta kirjoitan tulevaisuudessa tänne postauksen kun kaupparekisterijutut on käsitelty loppuun asti yms.) joten ostin kerralla näitä kaksin kappalein tulevaisuuden äänitystarpeisiin.

    Pikaiset äänitystestit yhdellä mikillä pelkällä kitaralla

    Pikaiset äänitystestaukset tein käyttäen Zoom F4 -kenttätallenninta jota käytin paristokäyttöisesti (ts. ei tullut ainakaan töpseleistä ylimääräistä hurinaa). SM57 oli tökätty mikrofonistandiin ja mikitin kitaraa läheltä, fiilispohjaisesti arvioiden noin 20 cm päästä. Mikrofoni osoitti näiden pikatestien aikana akustisen kitaran reiän viereen, eli siihen kohtaan mistä kaula alkaa.

    HUOM! Näissä äänityksissä soittaminen ja pieleen mennyt remputus tai kitaran epävireisyys ei ole se juttu, vaan se miltä tämä mikrofoni kuulostaa kitaran äänittämisessä 🙂

    Testi 00, ei muokkauksia
    Testi 00, EQ, compressor + reverb
    Testi 01, ei muokkauksia
    Testi 01, EQ, comporessor + reverb
    Testi 02, ei muokkauksia
    Testi 02, EQ, comporessor + reverb

    Kun saan äänitettyä kitaran + laulun teen tänne blogiin erillisen postauksen aiheesta, joten aiheesta kiinnostuneet pysykää ihmeessä linjoilla 🙂

  • Leffalauantai: Monsters, Inc. (Monsterit Oy)

    Valeasuinen ihmislapsi Boo sekä hirviö Mike

    Monsters, Inc. (IMDB) joka suomeksi on käännetty Monsterit Oy on vuonna 2001 julkaistu komediallinen animaatioelokuva. Sen ohjauksesta on vastannut Pete Docter, David Silverman sekä Lee Unkrich ja sen ääninäyttelijöinä on Billy Cyrstal, John Goodman, Mary Gibbs sekä Steve Buscemi.

    Monsterila on hirviöiden asuttama kylä. Kuten ihmistenkin asuttamat kylät, myös tämä kylä tarvitsee jonkinlaista energiantuotantoa jotta sinne saadaan sähköä. Tapa miten energiaa tuotetaan on kuitenkin hyvin erilainen kuin mitä ihmisten kylissä, sillä hirviökylän energiantuotanto tapahtuu Monsterit Oy:ssä toimivien hirviöiden keräämistä pikkulasten pelonhuudoista. Hirviöillä on suuret määrät ovia joiden kautta he voivat hypätä pienten lasten huoneeseen pelottelemaan heitä, ja aina kun lapsi kirkuu pelosta kerätään siitä energiaa säiliöihin kylän käyttööön.

    Ihmislapset pelkäävät hirviöitä, mutta pelko ei ole kuitenkaan ainoastaan yksipuoleista. Jostain syystä hirviöillä on omituinen käsitys siitä että ihmislapsen kosketus voi olla vaarallista ja jo heidän esineidensä kosketuksesta voi tulla saastuneeksi, joten pelottelureissu vaatii rohkeaa mieltä myös hirviöltä. Erään lastenhuoneessa tapahtuneen vierailun seurauksena hirviöiden pahin kauhukuva pääsee tapahtumaan kun ihmislapsi löytää komeron oven kautta tiensä hirviöiden maailmaan.

    Boo

    Vuoden lopuilla tulee 20 vuotta tämän elokuvan julkaisusta. Tietokonepohjaisen animaatioelokuvan mittakaavassa se kuulostaa todella pitkältä ajalta, mutta ilahduttavaa kyllä animaation jälki ei missään vaiheessa jättänyt kylmäksi eikä tuntunut vanhanaikaiselta.

    Tyylikkään toteutuksensa lisäksi Monsters, Inc. on mielenkiintoinen ja viihdyttävä elokuva niin isommalle kuin pienemmällekin katsojalle. Sen tarina on kiinnostava, siinä on sopivasti huumoria eikä siitä ole unohdettu pois myöskään opettavaista kasvutarinaa. Mikä parasta, se onnistuu olemaan kepeän pintansa alla myös aidosti sympaattinen ja koskettava elokuva.

    Henkilökohtaisesti pidän monista animaatioelokuvista, eikä tämäkään tehnyt poikkeusta. Päinvastoin, tämäkin on erinomainen osoitus siitä kuinka oikein käytettynä animaatioelokuvan tarjoama formaatti antaa monipuoliset työkalut tarinankertojille. Hyvin tehty animaatioelokuva sopii monille lapsille hupaisan tyylinsä vuoksi, mutta samaan aikaan sen tarina saattaa saada jopa aikuisenkin ajattelemaan.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 823 753 annettuun ääneen”]8,1/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Rinkuškiai Alaus Kelias

    Liettualaisen Rinkuškiain panimon Alaus Kelias on 5.5 % vahvuinen perintainen ale. Olutta myytiin ainakin Vantaan Rekolan K-Marketissa.

    Tölkki on omaan makuuni toimiva ja myös kotimaisissa oluissa – etenkin jostain syystä vehnäoluissa – toimisi omasta mielestäni hyvin tällainen tölkki tunnelmansa puolesta. Tölkin avattua tuoksua ei kovin vahvasti erota, mutta hetken etsittyä hieman tunkkainen vivahde nousee esiin. Tuopissa tuoksu säilyy pitkään ja löytää hieman olemukseensa makeutta tunkkaisuuden lisäksi. Tuoppiin kaataminen ottaa jälleen aikansa sillä tämäkin on vaahtoavuutensa puolesta runsaampaa sorttia.

    Väri on kullan kellertävä. Suutuntuma on raikas ja keskitäyteläinen, vaikka tämäkin on aavistuksen keskitäyteläisten tuhdimpaan päähän hakeutuvaa tuntua. Maku on makea ja siirappisen vivahteinen. Imelä mutta lempeä olemus on helposti mielipiteitä jakava sillä imelyys saattaa käydä nopeasti korostuneen dominoivaksi moneen makuun. Itselleni yksittäin nautittuna toimii hyvin.

    Musiikkina tämän kanssa menee kevyt folk, mm. Eivør Pálsdóttir: Tròdlabùndin (Trøllabundin) tai The Hebbe Sisters – Jag vet en dejlig rosa.

  • Kuuukausikatsaus maaliskuuhun

    Kuun alussa oli lumi vielä seuranamme

    Kuukausi hiljenee kohden viimeisiä hetkiään ennen kuin almanakkojen viikatemies niittää satonsa ja saattelee maaliskuun viimeiselle matkalleen muistojen maailmaan. Blogistille se tarkoittaa jälleen lyhyttä hetkeä kuukausikatsauksen parissa.

    Aikaisempien kuukausien tapaan on tämäkin kuukausi ollut hyvä kuukausi, vaikkakin vähemmän mukavasti kuukauden lopuilla vedin turvalleni skootterin kanssa ja vasen jalka ja vasen ranne on yhä kipeänä. Parempaan päin jokaisena päivänä on kuitenkin menty näidenkin toipumisen suhteen joten eiköhän tästä vielä ehjäksi tulla jos näin on tarkoitettu 🙂

    Arki on maaliskuussakin kulkenut tavalliseen tapaan ilman merkittäviä muutoksia mihinkään suuntaan. Töitä olen yhä tehnyt kotoa käsin eikä vieläkään ole etätyöt käyneet puuduttamaan, joten valtakunnassa sen suhteen kaikki hyvin.

    Tavalliseen tapaan on tutut harrastuksetkin kulkenut elämässä mukana, eli elokuvia, pelaamista, musiikin kuuntelemista, blogaamista ja valokuvaamista on mahtunut kuluneeseen kuukauteen vaikkakin näiden ajallinen painopiste on hakeutunut elokuvista pelaamiseen lähes täysin uuden Xbox Series X:n ja Assassin’s Creed Valhallan hankinnan myötä (lue täältä). Vapaa-aikaa on rajallisesti joten aina joutuu harrastuksiaan priorisoimaan ja tässä kuussa painopiste on ensisijaisesti ollut pelaamisessa.

    Kirkon sisäpihalla

    Elämä ei kuitenkaan ole ollut ainoastaan kotona nyhväämistä pelikonsolin ääressä vaan seurakunnan veljien ja sisarten kanssa on yhä tullut kokoontumisrajoitusten puitteissa kokoonnuttua muutamia kertoja viikossa.

    Jotain uuden oppimistakin elämään kuitenkin mahtui, sillä kirjoitin kuluneessa kuussa ensimmäisen hartaustekstini joka julkaistiin Adven7uben Instagrammissa. Kaverini kyseli josko haluaisin kirjoittaa lyhyen hartaustekstin joten tartuin tähän tarjottuun mahdollisuuteen. Hengellisten tekstien kirjoittaminen ei ole itselleni mitenkään tuttua ja sen kirjoittamisessa on muutenkin erilaiset painopisteet kuin vaikkapa tämänkaltaisessa blogissa, joten oli kiehtovaa kirjoittaa ja päästä oppimaan uutta kirjoittamisen ja samalla hengellisen kasvun saralla. Kirjoittamani tekstin pääsee lukemaan täältä: https://www.instagram.com/p/CM4m9MqAa0U/

    Kuun aikana tuli tehtyä myös muutama lyhyt videokuvaus, äänitys sekä editointi. Adventtikirkolla on ollut menossa videosarja nimellä Navetassa tapahtuu jossa on ollut osana lähetystä myös kaverini runovideoita ja muita taideteoksia ja tässäkin kuussa parissa videossa on myös allekirjoittaneen videoeditointia nähtävissä. Lisäksi tässä ensimmäisessä kaverini taideteoksen videossa on taustalla myös allekirjoittaneen pianomusiikkia joten käykäähän kuuntelemassa 🙂 Play-napin pitäisi viedä parin sekunnin tarkkuudella oikeaan kohtaan videoa, mutta toki kannattaa videot muutenkin katsoa kokonaankin.

    Maaliskuussa sain vihdoin myös uudet silmälasit! Kunhan kerkeän ottamaan tolkulliset kuvat laitan niitä tänne blogiinkin nähtäväksi.

    Elämä jatkoi siis kokonaisuutena rullaamista omalla painollaan vailla sen suurempia huolia tai murheita. Rentoa elämää jonka ainoana ikävänä puolena oli loppukuussa skootterin kanssa kaatuminen ja itseni telominen (lue täältä). Pieniä vastoinkäymisiä siis sattui, mutta niitähän aina toisinaan elämän varrelle mahtuu.

    On aika päästää maaliskuu majoilleen ja kääntää katse kohden alkavaa huhtikuuta. Hyvää alkavaa kuukautta!

  • Vedin lipat skootterilla

    Skootteri otti mutaa pintaansa kaatumisen myötä

    Torstaina viime viikolla töiden jälkeen oli todella kaunis keli joten kauniin kelin houkuttelemana päätin lähteä skootteriajelulle. Rullailin kaikessa rauhassa pitkin maita ja mantuja aina Tuusulaan saakka, mutta siellä sitten jouduin pieneen onnettomuuteen.

    Olin hidastamassa tien sivuun kun skootterin etupyörä osui tien sivussa olevaan mutaliejuun. Kaksipyöräinen kulkuväline joka on tarkoitettu asfaltille kulkemaan ei kokenut oloaan selkeästikään kotoisaksi mutaliejussa ja pian kuljettajasta tuli matkustaja jonka liikerata hakeutui kohden asfalttia.

    Luojan kiitos tilanteesta selvisi ilman kovin suuria vahinkoja, mutta sen verran vahinkoja tuli että jalka ei vieläkään ole täysin kunnossa ja ranteeseenkin koskee vielä jonkin verran.

    Takanani oli autoilijoita jotka olivat hyvän turvaetäisyyden päässä. Oli ilahduttavaa kuinka ystävällistä ja lähimmäisiään auttavaa sakkia täältä löytyy sillä useampikin auto pysähtyi kysymään tarvitsenko apua. Lähimpänä olleet kaksi miestä ja yksi nainen jäivät sitten auttamaan ja kyselemään tarvitsenko kyydin ambulanssilla, taksilla tai muuten sairaalalle.

    Soitin sitten siskolleni seurakunnasta josko hän olisi kotosalla. Hän onneksi oli ja lähti sitten pian hakemaan itseäni Tuusulasta kohden Vantaan puolella olevaa sairaalaa. Odotellessa häntä ystävälliset autoilijat auttoivat skootterin rullaamisessa parinsadan metrin päähän jonkun teollisuusalueen firman takaparkkiin ja yksi heistä toi itseni autolla sinne. Siellä sitten neljästään odottelimme että kaverini tuli hakemaan.

    Mukava että jäivät seuraksi, sanoivat että haluvat varmistaa että en jää heitteille sinne yksin vaan pääsen varmasti eteenpäin 🙂 Kiitos heille!

    Sairaalassa sitten tutkittiin jalkaa ja kättä, mutta mitään murtumia ei löytynyt. Jalka muljahteli varsin ikävästi ja tuntui että sillä ei uskalla painoa laittaa kun saattaa pettää alta, mutta kaikki lihakset toimivat normaalisti kun lääkäri tilannetta tutki. Myöskään mitään erikoisen suuria kipuja ei ollut (pl. mitä nyt normaalisti aina tällaisissa tulee), joten enemmän varmaankin kyseessä oli venähdys tai revähdys.

    Samoin kädessä kaikki sormet toimivat normaalisti eikä mitenkään kovin paljoa kipuja ollut, joten siinäkin selvisi mustelmilla ja turvotuksella.

    Illalla sitten seurakuntaveljeni kävi hakemassa skootterin Tuusulasta pakun kyytiin ja siellä se odottelee siihen saakka että sen haen tai hän viskaa sen tänne jokin ilta. Saa olla kiitollinen että on hyviä ystäviä jotka auttavat hädän hetkellä 🙂

    Isoja vahinkoja skootterille ei ainakaan heti näyttänyt tulevan

    Nyt pari päivää onnettomuuden jälkeen (kirjoitan tätä postausta sunnuntaina) on jalka jo paljon parempana ja sillä kärsii paljon paremmin jo tallata eikä kovin paljoa enää joudu jännittämään pettääkö se alta vaiko ei. Toki huonoissa kulmissa jos jalan tallaa niin on vieläkin epämääräistä muljahtelua, mutta keskimäärin asunnossa rauhallisesti köpötellen ei ole kovin paha tilanne joten parempaan päin on menty nopeasti. Myös vasemman käden ranne on jo parempana, turvotusta on vähemmän mutta toki vielä välillä kipua tuntee, etenkin jos pikkusormea heiluttaa tietyssä asennossa.

    Ilahduttavasti sapattinakin tuli muutama veli ja sisar kyläilemään joten yksin ei tarvinnut mökissään iltaa möllöttää vaan sai silti viettää aikaa seurakuntayhteydessä 🙂

    Toivottavasti jalka ja käsi pian tulevat täysin terveeksi, mutta Herralle kiitos pahemmalta onnettomuudelta tuli vältyttyä. Jälkeenpäin tilannetta miettien jos fillarilla olisi samanlaiseen tilanteeseen ajautunut olisi voinut aika paljon ikävämmin sattua, sillä mopokypärä peittää leuan ja naaman hyvin mutta fillarikypärä ei. Onni siis onnettomuudessa tässäkin!