Category: Auto & Skootteri

Viikonloppuna havahduin huomaamaan että autoni tuulilasinpyyhkijästä on tullut onneton ja toimivuus alkoi jo kääntymään negatiivisen puolelle – pyyhkiessä vettä pois levitti pyyhkijänsulka ainoastaan veden leveämmälle alueelle jättäen pyyhkimisen jälkeen vain huonomman näkyvyyden. Kuten arvata saattaa ei se kovin hyväksi ole liikenteessä joten asia tarvitsi pikaista korjaamisliikettä.

Onnena onnettomuudessa sain vänkärin puoleisen tuulilasin pyyhkijän napattua irti ja laitettua sen kuljettajan puolelle. Näkyvyys parantui samantien. Lähelläni on kuitenkin Neste josta kävin kyselemässä josko sieltä löytyisi sopivaa pyyhkijänsulkaa jotta saan molemmalle puolelle hyvän näkyvyyden. Onneksi sieltä löytyi oikeanlaisen sulka ja pääsin irroittamaan kuskin puolelle laittamani ehjän sulan takaisin vänkärin puolelle ja kuljettajan puolelle sitten tuli uusi tuliterä Bosch Twin 450 U.

En tiedä onko näissä yhtään mitään eroa edullisen ja merkkituotteen välillä, mutta ainakin tällä tuntui pyyhkiminen käyvän hyvin. Muutenkin tämän hintaluokan tuotteessa (olikohan 13 euroa) ei paljon tule tunnetta että hirveästi tarvetta olisi saada säästettyä, joten nyt on uusi tuliterä pyyhkijänsulka käytössä kuljettajan puolella ja vanha toimiva yhä vänkärin puolella.

Ilahduttavaa kyllä, Mini Cooperissa on ainakin tässä 2002 mallissa tämä helposti kiinnitettävissä oleva osa. Muistan joskus vuonna nakki ja kirves kun Nissan Micraan tai johonkin muuhun omistamaani autoon koetin vaihtaa sulkaa ja sen kanssa sai tapella parikymmentä minuuttia ilman että sulkaa edes sai paikalleen. Tämän napsauttaminen paikalleen oli kuitenkin helppoa ja vaivatonta eikä tätä tarvinnut minuuttia tai paria kauempaa ihmetellä kun sen sain paikalleen.

Eilen illalla kävimme kaverini kanssa hakemassa skootterini toisen kaverini luota missä se oli odottanut noutajaansa siitä saakka kun kaverini kävi skootterin poimimassa turvaan kaatumisen jälkeen (lue täältä).

Onnettomuus sattui aivan maaliskuun viime metreillä joten kolmisen kuukautta kerkesi aikaa vierähtämään ennen kuin sain skootterin hoidettua takaisin kotiin. Myönnettäköön että suurimpana osana tuota kolmea kuukautta ei onneksi skootteroimaan tehnyt edes mieli; ensin jalan toipumisessa siihen kuntoon että sillä ei jännittänyt edes kävellä tavallisesti meni muutamia viikoja ja sen jälkeen säät olivat suurimman osan ajasta joko sen verran kylmiä, koleita tai sateisia että pihalle ei liian usein tehnyt mieli lähteä pilkistämään muutenkaan.

Jalka on toipunut jo enimmäkseen eikä sillä kävelyä tarvitse tavallisesti jännittää, mutta vielä polvellaan olo tuntuu epämukavalta ja jalan toinen puoli polven kohdalta (niveltaive vai mikä se on?) on vielä sellainen että kyykkäillessä tai muutoin rasittaessa huomaa vielä että jälkimaininkeja kaatumisesta on havaittavissa. Mene tiedä onko seurausta kaatumisesta vai kerkesikö sen jälkeen jalalle jotenkin saada hankittua vähemmän hyvän askelluksen josta sitten kipeytyi tuolla tapaa. Oli miten oli, pääosin siis kaikki jo hyvin.

Viime viikolla alkoi olemaan jo sen verran mainioita kelejä useampana iltana töidenkin jälkeen että skootterin nouto alkoi houkuttelemaan. Muutamana päivänä oli jo mielessä että lähden sen töiden jälkeen noutamaan, mutta joskus työpäivä ja sen jälkeiset päikkärit venähtivät niin pitkäksi tai oli muutoin vain väsynyt päivän jälkeen että ei jaksanut lähteä hakemaan.

Kyselin sapattina seurakuntaveljeltä josko hänen onnistuisi viskata minut skootteria hakemaan ja hän ehdotti että voidaan tuoda se skootteri vaikka mun parkkipaikallekin pakulla. Se sopi hyvin joten eilen illalla haimme skootterin ja viskasimme sen parkkipaikalleni.

Jatkoimme siitä hänen ja muiden hänen kanssaan asuvien luo ja katsoimme Suomen jääkiekko-ottelun (toisesta erästä eteenpäin kerkesin itse näkemään) jonka jälkeen hän vielä viskasi minut kotiin. Kotona olin joskus puolen kahdentoista maissa. Kävin hakemassa sisältä kypärän, repun ja toisenlaisen lompakon ja lähdin baanalle katsomaan miltä Piaggio tuntuu muutaman kuukauden jälkeen. Ja ai että, hyvältähän se tuntui!

Ajoin Ilolan ABC:tä kohden, mutta hieman yli kahdentoista maissa vasta olin siellä joten ABC:n Alepa oli mennyt juuri kiinni. Suuntasin samantien keulan kohden Ruskeasannan Shelliä ja skootteri kulki iloisesti kuin turisti alennusmyynnissä. Shelliltä sain kauramaitoa ostettua ja sen jälkeen palasin takaisin kotiin. Kotiinpaluu tosin tuli tehtyä ylimääräisiä reittejä ajellen kun ajaminen vain tuntui niin hauskalta. Kävin samalla pärräilemässä lähialueilla vielä muutamia kilometrejä ylimääräistä ihan vain ajamisen ilosta.

Kilometrejä mittariin tuli 15 joten ihan mukavan pituinen ensilenkki kaatumisen jälkeen tuli ajettua. Hieman se alussa jännitti lähteä baanalle ja tuli toki tavallista varovaisemmin ajettua sen vuoksi että huomaa jos skootterissa jotain hämminkiä olisi esim. ohjauksessa tai jarruissa, mutta pääsääntöisesti vauhtia oli sen maksimin mitä skootterilla saa työntää rajoitusten salliessa maksiminopeutta kulkemisen.

Tästä on hyvä jatkaa kohden skootterikesää!

Torstaina viime viikolla töiden jälkeen oli todella kaunis keli joten kauniin kelin houkuttelemana päätin lähteä skootteriajelulle. Rullailin kaikessa rauhassa pitkin maita ja mantuja aina Tuusulaan saakka, mutta siellä sitten jouduin pieneen onnettomuuteen.

Olin hidastamassa tien sivuun kun skootterin etupyörä osui tien sivussa olevaan mutaliejuun. Kaksipyöräinen kulkuväline joka on tarkoitettu asfaltille kulkemaan ei kokenut oloaan selkeästikään kotoisaksi mutaliejussa ja pian kuljettajasta tuli matkustaja jonka liikerata hakeutui kohden asfalttia.

Luojan kiitos tilanteesta selvisi ilman kovin suuria vahinkoja, mutta sen verran vahinkoja tuli että jalka ei vieläkään ole täysin kunnossa ja ranteeseenkin koskee vielä jonkin verran.

Takanani oli autoilijoita jotka olivat hyvän turvaetäisyyden päässä. Oli ilahduttavaa kuinka ystävällistä ja lähimmäisiään auttavaa sakkia täältä löytyy sillä useampikin auto pysähtyi kysymään tarvitsenko apua. Lähimpänä olleet kaksi miestä ja yksi nainen jäivät sitten auttamaan ja kyselemään tarvitsenko kyydin ambulanssilla, taksilla tai muuten sairaalalle.

Soitin sitten siskolleni seurakunnasta josko hän olisi kotosalla. Hän onneksi oli ja lähti sitten pian hakemaan itseäni Tuusulasta kohden Vantaan puolella olevaa sairaalaa. Odotellessa häntä ystävälliset autoilijat auttoivat skootterin rullaamisessa parinsadan metrin päähän jonkun teollisuusalueen firman takaparkkiin ja yksi heistä toi itseni autolla sinne. Siellä sitten neljästään odottelimme että kaverini tuli hakemaan.

Mukava että jäivät seuraksi, sanoivat että haluvat varmistaa että en jää heitteille sinne yksin vaan pääsen varmasti eteenpäin 🙂 Kiitos heille!

Sairaalassa sitten tutkittiin jalkaa ja kättä, mutta mitään murtumia ei löytynyt. Jalka muljahteli varsin ikävästi ja tuntui että sillä ei uskalla painoa laittaa kun saattaa pettää alta, mutta kaikki lihakset toimivat normaalisti kun lääkäri tilannetta tutki. Myöskään mitään erikoisen suuria kipuja ei ollut (pl. mitä nyt normaalisti aina tällaisissa tulee), joten enemmän varmaankin kyseessä oli venähdys tai revähdys.

Samoin kädessä kaikki sormet toimivat normaalisti eikä mitenkään kovin paljoa kipuja ollut, joten siinäkin selvisi mustelmilla ja turvotuksella.

Illalla sitten seurakuntaveljeni kävi hakemassa skootterin Tuusulasta pakun kyytiin ja siellä se odottelee siihen saakka että sen haen tai hän viskaa sen tänne jokin ilta. Saa olla kiitollinen että on hyviä ystäviä jotka auttavat hädän hetkellä 🙂

Nyt pari päivää onnettomuuden jälkeen (kirjoitan tätä postausta sunnuntaina) on jalka jo paljon parempana ja sillä kärsii paljon paremmin jo tallata eikä kovin paljoa enää joudu jännittämään pettääkö se alta vaiko ei. Toki huonoissa kulmissa jos jalan tallaa niin on vieläkin epämääräistä muljahtelua, mutta keskimäärin asunnossa rauhallisesti köpötellen ei ole kovin paha tilanne joten parempaan päin on menty nopeasti. Myös vasemman käden ranne on jo parempana, turvotusta on vähemmän mutta toki vielä välillä kipua tuntee, etenkin jos pikkusormea heiluttaa tietyssä asennossa.

Ilahduttavasti sapattinakin tuli muutama veli ja sisar kyläilemään joten yksin ei tarvinnut mökissään iltaa möllöttää vaan sai silti viettää aikaa seurakuntayhteydessä 🙂

Toivottavasti jalka ja käsi pian tulevat täysin terveeksi, mutta Herralle kiitos pahemmalta onnettomuudelta tuli vältyttyä. Jälkeenpäin tilannetta miettien jos fillarilla olisi samanlaiseen tilanteeseen ajautunut olisi voinut aika paljon ikävämmin sattua, sillä mopokypärä peittää leuan ja naaman hyvin mutta fillarikypärä ei. Onni siis onnettomuudessa tässäkin!

On taas se aika vuodesta että kauraooppelin oli aika käydä todistamassa kelpoisuutensa kaupunkien kaduille, joten ajoin yhtenä työpäivänä ensin etsimään paikkaa missä saisin takarekisterikilven kiinnitettyä takaisin kuuluvalle paikalleen. Kilpi oli irronnut koska pakkasella oli ruuvit hajonnut eikä tähän käynyt sellaiset ruuvit joita itsellä olisi ollut joten etsin josko löytäisin liikkeen mistä löytyisi työkalut ja osat valmiina.

Muutamasta paikasta kyselin mutta heillä ei ollut aikaa siihen hätään kilpeä kiinnittää tai edes suoraan hyllyssä ruuveja, mutta onneksi yhdessä näistä osasivat ehdottaa samassa pihapiirissä olevaa paikkaa josta ei olisi käynyt mielessä edes käydä kysymässä. Siellä sitten kilven kiinnittivät ja kaiken lisäksi ilmaiseksi! Mahtavaa 🙂

Kilven kiinnityksen jälkeen ajoin rautaisen ratsuni katsastukseen jossa oli ainoastaan yksi auto ennen omaani jonossa joten pitkään ei joutunut odottamaan että Mini pääsi tarkastukseen.

Katsastus meni hyvin ja heti ensimmäisellä käynnillä Mini sai jälleen leimansa joten tämän vuoden saa taas rullailla ilman sen suurempia miettimisiä ainakaan tämän asian tiimoilta.