Eilen olin poikkeuksellisesti työpaikalla käymässä paikan päällä. Keli oli kaunis, joten ajattelin lähteä paikan päälle skootterilla. Skootterin luo tullessa huomasin pian että asia jää ajatuksen asteelle, sillä avain ei mennyt virtalukkoon. Ihmettelin että mikä siinä on ja pian huomasin että lukkoa kohtaan oli tehty ilkivaltaa.
Lukon suojalevy tjsp. oli irrallaan skootterin jalkojen pidikkeen päällä ja varsinaiseen lukkoon oli tungettu jotakin tukoksi jonka takia avainta ei saanut menemään lukkoon.
Töihin tuli mentyä autolla, mutta töiden jälkeen takaisin palattua oli mukanani olleessa toisessa avainnipussa ohuempi avain jolla onnistuin kaivelemaan lukkopesää. Kaikeksi onneksi lukkopesään tungettu tukos lähti pois jonka jälkeen pikaisesti kävin sisältä hakemassa skootterin avaimet ja huomasin ilokseni että avain meni takaisin lukkoon normaalilla tavalla ja käynnistyskin onnistui tavalliseen tapaan.
Huoltoja kerkesin etukäteen jo päivän mittaan kysellä, mutta onneksi tämän takia ei joutunut monia satoja maksavaa huoltoa tekemään.
Tällaista meininkiä siis Vantaan Koivukylässä. Pitänee varmistaa vakuutusyhtiöstä että onhan skootterissani ilkivaltavakuutus, koska ei olisi mikään mahdottomuus että joku vajaamielinen vatipää koettaisi uudemmankin kerran samanlaista toimenpidettä.
Kuten viime viikolla blogipostauksessa ohimennen mainitsin (lue täältä), hankin itselleni viime viikolla skootterin, tarkemmin ottaen Piaggio Zip 4T vuoden 2020 mallin.
Aikaisemmin en ole omistanut skootteria, mopedia enkä sen enempää myöskään moottoripyörää saati kevytmoottoripyörää joten täysin pystymetsästä lähdin tähän leikkiin mukaan. On hyvä vielä mainita, että en ole tainnut koskaan elämäni aikana ennen tätä edes ajaa skootterilla missään tiellä – serkun skootteria taisin koettaa joskus pihassa noin kymmenen vuotta takaperin ja siskoni mopedilla muutamia lyhyitä pyörähdyksiä tein kotipihassa parikymmentä vuotta sitten, mutta käytännön kokemusta kaksipyöräisistä menopeleistä ei ollut käytännössä lainkaan.
Idea skootteriin lähti kun juttelin sapattina kirkon jälkeen seurakuntakaverini kanssa ja hän kertoi hankkineensa äidellensä skootterin. Juttelimme hinnoista yms. ja siitä ajatus jäi sitten itämään.
Sunnuntaina sitten enemmänkin koetin etsiä tietoa missä skoottereita myydään uutena (oli yllättävän vaikea löytää), paljonko ne maksaa, mitkä edes ovat hyviä tai joista olisi edes syytä uskoa niiden olevan hyviä jne. Aivan käsittämättömän vaikealta tuntui löytää netistä mitään asiallista tietoa edes myyntipaikoista, sillä en tiennyt edes mitä merkkejä on olemassa ja paljonko ne edes suunnilleen maksavat.
Ilahduttavasti serkkupoikani osasi valaista itseäni tässä asiassa, sillä hänellä oli ennen moottoripyörää ollut nuorempana skootteri. Kyselin kaikki mieltäni askarruttavat kysymykset, sain vastauksia ja näiden tietojen avulla löysin netistä valmiiksi paikkoja joista voisin paikan päällä heti maanantaina käydä katsomassa.
Sunnuntaina katselin tuntikausia skootterivideoita ja into oli jo korkealla.
Ostopäivä
Skootteri hetkeä ennen kun se tuli käyttööni
Olin valmistautunut henkisesti että maanantaina menen skootterin ostamaan ja pääsen jo illaksi ajelemaan, mutta eihän asiat niin yksinkertaisesti käynyt. Liike josta olin katsonut Peugeotin skoottereita oli sellainen että sieltä olisi uuden skootterin saanut vasta keskiviikoksi ajoon.
Lähdin vielä kiertämään muitakin paikkoja josko jostain olisi ollut mahdollista saada härpätin heti matkaan. Toinen paikka minne menin oli sellainen missä myytiin kiinan ihmeitä – siis merkkejä joista ei ole mitään käryä. Osat niihin tulevat tunnetuilta valmistajilta (Peugeot), mutta niiden jälleenmyyntiarvot ovat olemattomia, varaosien saatavuus voi olla niin ja näin eikä lähtökohtaisesti suurta luottoa ole. En sieltäkään sitten skootteria ostanut.
Kolmantena pyyhälsin Tuusmotoriin (katso täältä) Tuusulan puolelle. Siellä oli tarjolla Piaggion skoottereita joista serkkuni oli kuullut hyvää. Laitoin hänelle vielä kuvan hintalapusta jossa näkyi merkki ja malli ja kyselin onko ihan susi tjsp. Koska hänenkin mukaan skootteri luultavasti olisi ihan asiallinen, teimme liikkeessä kaupat.
Sieltäkään skootteria ei saanut heti matkaan, mutta jo heti seuraavaksi päiväksi sen toimitus onnistui. Koeajoa ei ollut skootterille sielläkään mahdollista, sillä skoottereiden koeajoja ilmeisesti tehdään vuosittain niin vähän (alle 20 km) että ei ole kannattavaa pitää niitä ajokuntoisena siltä varuilta että joku haluaisi sellaista koettaa. Ostin sinänsä siis sian säkissä, mutta toki satulassa tuli jo istuttua, katsottua että leveys on sopiva, korkeus tuntuu mukavalta jne.
Maanantai-ilta menikin jälleen lisää skootterivideoita katsellen ja fiilistä nostatellen odottaen jännityksellä innostunko lainkaan skootteroinnista vaiko en.
Noutopäivä
Porvoossakin skootterilla tuli käytyä
Tiistaina oli suuri päivä, sillä skootterini vihdoin oli noudettavissa kello 14 jälkeen. Kaveri viskasi minut Tuusulaan skootteria hakemaan joten en joutunut julkisilla kyydeillä sinne selviytymään.
Myyjäliike oli seuraavanakin päivänä sangen ystävällinen ja hyvä asiakaspalvelultaan ja neuvoi kaiken tarpeellisen mitä skootterin käyttöön tarvitsin tietää (tietenkään ei nyt mitään liikennesääntöjä jotka kuuluvat kuljettajan itsensä vastuulle). Kävimme läpi miten vekotin käynnistetään, mistä löytyy mitäkin toimintoja ja sen jälkeen hyppäsin satulaan ja lähdin matkaan.
Vaikka en ollut aikaisemmin skootterilla tiellä ajanut, oli alkuun pääsy helppoa – jo muutaman kilometrin ajon jälkeen oli ajamiseen päässyt kiinni eikä kaasuttaminen, jarruttaminen tai kääntäminen tehnyt haastetta. Tietenkin myöhemmin enemmän ajaneena näiden käyttö on parantunut ja esimerkiksi skootteria uskaltaa mutkissa kallistaa paljon enemmän kuin alussa ja varmasti jatkossa vielä enemmänkin, mutta alkuun pääsi varsin vähäisellä taidolla ja ymmärryksellä.
Ajon aikana on hyvä pysähtyä ottamaan kuviakin
Monet sanovat netissä että jos osaa ajaa polkupyörällä, osaa ajaa skootterilla ja ainakin siltä se nopeasti jo tuntui itsestänikin. Tietenkin on hyvä muistaa että skootterin jarrut ovat päinvastoin kuin monen fillarin – oikealla on etujarru ja vasemmalla takajarru joka polkupyörissä tuppaa olemaan toisinpäin. Tämän onneksi tiesin jo etukäteen eikä tämän kanssa tullut mitään ongelmia.
Ensimmäinen ajoni oli Tuusulasta Koivukylään. En tiennyt kunnolla reittiä joten lähdin fiilispohjaisesti ajelemaan ja matkalla katsoin suuntaa-antavasti minne päin pitäisi olla menossa. Perille tuli löydetty ilman suuria haasteita ja matka oli mukava. Ensituntumat olivat siis erittäin positiiviset!
Ensimmäisenä päivänä skootterilla tuli rällättyä 140 km, joten tästä voinee päätellä kuinka paljon pidin sillä ajamisesta. Toisena ja kolmantena päivänä ajot jäivät jo merkittävästi vähemmälle koska oli muitakin menoja (eli sosiaalista elämää) ja lisäksi sateiset kelit rajoittivat ajoja. Kuitenkin kolmen ensimmäisen päivän ajot olivat yhteensä 300 kilometriä joten 100 km/päivä tahtiin tuli kuitenkin heti alussa ajauduttua.
Loppupäätelmät
Kolmannen päivän ajon aikana mittarissa oli jo 267 km (päivän lopussa 300 km)
Nopeushan näissä vekottimissa ei päätä huimaa ja tämä on asia mistä monet netissä kirjoittavat negatiivista skoottereiden ja mopedeiden osalta, mutta itselleni 45 km/h on ollut enemmän kuin riittävä. Monissa paikoissa jossa ajaa ei tule edes maksiminopeuksia ajettua jo yleisen turvallisuuden ja itsesuojeluvaiston vuoksi (esim. useissa sallittu mopoille -teillä näkyvyys mutkan taakse on monesti niin huono että ei sinne summassa 45 km/h halua työntää menemään).
En tiedä mihin ihmiset näitä nopeuden osalta vertaavat (moottoripyörään, kevariin tai autoon?) mutta itse vertaan tätä kulkuvälineenä polkupyörään. Sitä taustaa vasten tämä on nopea ja vaivaton vekotin. Fillarilla voi toki vetää kovempaa kuin 45 km/h jos kunto riittää, mutta kyllä skootterilla on merkittävästi vaivattomampaa ja nopeampaa työstää menemään 30 km kuin fillarilla jos oma kunto ei ole hyvä.
Muutamien päivien ajojen perusteella Piaggio Zip on ollut erinomainen ostos. Sillä ajaminen on ollut nautinto, bensan kulutus on naurattavan pientä (taitaa olla alle 3 litraa sataselle), satula on mukava istua pidempiäkin matkoja ja yleisfiilis laitteesta on ollut loistava. Kilometrejä on mittariin kertynyt jo yli 500 joten pieni kulutus on mukava piirre ?
Jos olisin tiennyt kuinka hauskaa skootterilla ympäriinsä rällääminen pitkin maita ja mantuja on, olisin hankkinut tällaisen varmaaankin jo vuosia sitten. Tämän laitteen kanssa on tullut pyörittyä aivan uusia reittejä joihin ei autolla voisi edes mennä ja pyörällä ei jaksa lähteä katsomaan, nähtyä paljon uusia maisemia ja samalla myös saatua uusia valokuvia uusista paikoista.
YouTubessa videoita
Koska käytössäni on GoPro Hero 7 Black ja siihen chest mount, on tällä muutama videokin tullut tehtyä ajoista. Jos niitä kiinnostaa katsoa, niitä löytää Aleksinblogi.net kanavalta YouTubesta (katso kanava tästä). Tässä kuitenkin suorana linkkinä kolme ensimmäistä videota. Lisäilen tuonne lisää jos satun niitä tekemään.
Eilen päivällä päätin lähteä vihdoin laittamaan autostani palaneen lampun kuntoon. Ajoin läheiselle Nesteen huoltoasemalle ja kävin etsimässä oikeanlaista polttimoa. Tarkistin myyjän kanssa vielä mikä on oikea lamppu ja pääsin perehtymään polttimon vaihdon ihmeelliseen maailmaan.
Menin autolleni, avasin konepellin, irrotin entisen polttimon pois ja väkersin uuden polttimon tilalle. Tämä oli tarpeeksi helppo operaatio sillä onnistuin sen omatoimisesti tekemään vailla mitään työkaluja.
Harmillista kyllä valo ei syttynyt tästäkään huolimatta, mutta samalla tuli huomattua että samalla puolella oleva toinen etuvalon osakaan ei pala sen enempää joten pystyin nopeasti päättelemään että vika on jossain muussa kuin polttimossa. Luultavasti sulakkeessa, mutta en jäänyt sitä siinä vaiheessa sen tarkemmin perehtymään.
Tämän jälkeen sitten pääsimmekin otsikon mukaiseen episodiin. Hyppäsin autoon ja rupesin starttaamaan. Starttimoottori piti ihmeellistä nakutusta eikä ottanut startatakseen. Muutamia kertoja yritin ja aina sama lopputulema, nakutusta vain kuului eikä auto startannut.
Pian havaitsin jo että sähkön saanissa alkoi olemaan haasteita – kaikki valot eivät enää kojelaudassa syttyneet eikä myöskään automankka tullut normaaliin tapaan ulos tai toisilla käynnistyksillä enää mennyt takaisin sisälle. Googlailemalla asiaa vahvistui mielikuva siitä että ongelmana oli akun varauksen vähäisyys.
Hinauspalvelu tuli pelastamaan
Soitin kaverilleni josko hän pääsisi tulemaan antamaan apuvirtaa. Tunnin päästä hän suunilleen oli paikan päällä ja koetimme kaapeleilla käynnistää autoa kuten ennenkin olen hänen kanssa tehnyt talvella, mutta tällä kertaa apuvirrasta kaapeleilla otettuna ei ollut minkäänlaista vaikutusta. Auto ei inahtanutkaan eikä apuvirta ollut virtaa josta olisi ollut apua joten täytyi turvautua hinauspalvelun apuun.
Hinauspalvelu tuli noin puolen tunnin päästä varmaankin paikalle. Hänellä oli vielä apuvirtalaite mukana josta hän antoi akulle virtaa jotta näki onko tarvetta hinaamiselle vai lähteekö auto sillä käyntiin. Ilahduttavaa kyllä tämän ihmeellisen mystisen sähkövirran ansiosta Mini sai elinvoimansa takaisin ja heti ensimmäinen yritys startata tuotti toivotun lopputuleman 🙂
Tämän jälkeen tuli ajeltua rinkiä noin 30 minuuttia Koivukylässä jotta sai auton akkua ladattua sen verran että sen uskalsi sammuttaa. Ajelu meinasi hieman käydä kuumottamaan koska bensavalo loisto kirkkaana kuin radioaktiivinen rotta pimeässä kellarissa, mutta onneksi menovesi ei päässyt loppumaan ja pääsin takaisin vielä kotipihaan. Pihassa pidin autoa muutaman minuutin sammuksissa ja koetin vieläkö auto starttaa. Kaikeksi onneksi auto starttasi vailla huolia ja murheita joten pääsin pärräilemään Minillä ABC:lle tankille 🙂
On taas se aika vuodesta jolloin uskollisen ratsuni on aika käydä kuntotarkastuksessa. Maanantaina töiden jälkeen kävin kotimatkalla auttoa näyttämässä katsastusasemalle ja onnena onnettomuudessa pirssi pääsi läpi ilman isompia huomiota.
Pari valoa oli palanut, mutta ne onneksi on helppoja vaihtaa tai vaihdattaa eikä kustannukset ole hillittömät. Näiden takia autoa myöskään ei joudu uudelleen viemään näytille joten lisäkustannuksiakaan ei siitä ole tulossa.
Jälleen vuosi on armon aikaa Minille siis annettu joten tästä on jälleen hyvä jatkaa!
Käytin Miniä jälleen liikkeessä huollossa, tällä kertaa tosin merkittävästi pienemmän syyn vuoksi. Toinen etuvalo oli päässyt palamaan ja uusi valo piti saada mahdollisimman pian jotta yksisilmäisenä ei tule ajeltua.
Ostin tähän huoltoasemalta jo H7-polttimon aikaisemmin, mutta päätin että vien sittenkin liikkeeseen polttimon vaihtoon ainakin kerran. Kun kerran käyttää tätä tämän takia huollossa saa käsityksen kauanko ammattilaisella menee tämän automallin kanssa polttimon vaihtoon.
Koska kyseessä oli hänelle nopea operaatio ja luonnistui käsipelissä ilman työkaluja tiedän nyt jatkossa että voin tämän opetella itsekin ilman että tulee lähdettyä opettelemaan mitään suhteettoman monimutkaista asiaa tietämättään. Ajatuksena oli että jos liikkeessä menisi vartista puoleen tuntiin tämän väsäämisessä niin tällöin ainakin toisin jatkossakin polttimon vaihdon takia huoltoliikkeeseen mieluummin kun lähden itse opettelemaan asiaa. Koska operaatio sujui osaavalta alle viiden minuutin on tämä asia joka ehkä kannattaa itsekin siis opetella.
Toivon mukaan polttimoita ei kuitenkaan pala kovalla tahdilla eikä tämä asia olisi ajankohtainen ihan hetkiin. Hintaa töille tuli kuitenkin 17 eur vai 17,50 eur joten ei mikään kallis huolto ollut kyseessä. 25 euroa olisi ollut jos olisin ottanut polttimon samasta paikasta. Nyt on taas molemmissa polttimoissa valoa kuten kuuluu ollakin 🙂
