Leffalauantai: Non-Stop

Bill Marksin roolissa nähdään Liaam Neeson

Jaume Collet-Serran ohjaama Non-Stop (IMDB) vuodelta 2014 on toimintatrilleri jonka pääosaroolissa nähdään mm. Batman Beginsistä tuttu Liam Neeson. Ohjaaja sitä vastoin oli itselleni täysin tuntematon tapaus ennen tätä elokuvaa eikä ihme sillä mieheltä löytyy kokemusta ohjaajana vasta kahdeksan elokuvan verran joista yksikään ei ole sellainen jonka olisin nähnyt (mm. House of Wax ja Unknown).

Tarina kertoo lentokonepoliisi Billistä (Liam Neeson) jonka työvuorolle sattuu kaappaustilanne missä kiristäjä uhkaa laittaa väkeä kylmäksi aina 20 minuutin välein mikäli hän ei saa haluamaansa rahasummaa tilille. Viestit tulevat suoraan suojattuun poliisin verkkoon joka tekee tapauksesta vielä mielenkiintoisemman. Juonikuvion kehittyessä eteenpäin ja nimien pyyhkiytymisestä pois elävien kirjoista alkavat tilanteet käymään lentokoneessa tukalammaksi ja epäiltyjen määrä säilyy korkeana ja potentiaalinen terroristi voi olla matkustajista kuka vain.

Dr. Fahim Nasirin roolissa on Omar Metwally

Non-Stop on hyvä esimerkki mielenkiintoisesti kirjoitetusta juonesta joka pitää mielenkiintoa yllä alusta loppuun asti antamalla katsojalle itselleenkin tilaa pohtia kuka mahtaa olla kaiken takana. Se heittelee täkyjä joihin on helppoa tarttua kiinni vain huomatakseen pian roikkuvansa väärässä koukussa yhtä epävarmana syyllisestä kuin tarinan sankarikin.

Ohjaukselliselta anniltaan elokuva on myös onnistunut. Siinä ei jäädä tarpeettoman paljoa selittelemään asioita ja focus pysyy tiukasti olennaisuuksissa. Se avaa tarpeeksi tärkeimpiä hahmoja ja antaa sävyjä heidän persoonille tulematta kuitenkaan varsinaisen päätarinan tielle.

Kokonaisuutena Non-Stop on omassa lajityypissään hyvä elokuva joka tarjoaa katsojalleen tilaa pohtia itsekin juonikäänteitä ilman että kaikkia vastauksia syötettään heti helposti lusikoitavassa muodossa.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 7,0/10)

Leffalauantai: The Adjustment Bureau (Kohtalon valvojat)

David Norris (Matt Damon)

The Adjustment Bureau (IMDB) joka suomeksi on käännetty muotoon Kohtalon valvojat on George Nolfin ohjaama romanttinen sci-fi-trilleri jonka pääosarooleissa nähdään Matt Damon ja Emily Blunt. Elokuva on julkaistu vuonna 2011.

Tarina kertoo politiikassa eteenpäin pyrkivästä nuoresta David Norrisista (Matt Damon) joka haluaa täyttää sisäisen tyhjyytensä tunnetta urallaan ja huomion keskipisteenä olemisella. Sattumalta hän tapaa Elisen (Emily Blunt) jonka kanssa henkilökemiat tuntuvat heti kohtaavan ja tulevaisuus näyttää löytävän yhteisiä polkuja kuljettavaksi. Kuitenkin Davidin ja Emilyn ei ollut enää tarkoitus kohdata toista kertaa sillä kohtalon kirjoihin on kirjoitettu kummallekin toisenlaista tarinaa ja näinpä kohtalon valvojat tulevat tekemään kaikkensa jotta heidät saadaan ohjattua jälleen erilleen tosisistaan ja asiat menisivät niin kuin niiden on ylemmältä taholta tarkoitettu menevän.

Matt Damon ja Emily Blunt

Monessa mielessä The Adjustment Bureau noudattaa tavallista romanttisen elokuvan kaavaa joka ennalta-arvattavuudessaan voi monia katsojia päätarinansa osalta käydä pitkästyttämään. Siihen on kuitenkin saatu hieman vivahde-eroja perinteikkäisempiin romanttisiin elokuviin lisäämällä siihen sci-fi-elementtejä sekä kepeällä pintaraapaisulla ajatuksia kohtalosta, vapaasta tahdosta ja siitä voiko ennalta kirjoitettua elämän polkua muuttaa. Onko ihminen vapaa valitsemaan ja onko olemassa lainkaan sattumaa?

Elokuva ei ole kovin syvällinen eikä monessa mielessä mitenkään erityisen taiteellinen ja sen voi helposti luokitella puhtaasti viihdyttävien elokuvien kategoriaan. Sen näyttelijäsuoritukset ovat hyvää tasoa ilman ihmeitä, ohjaus on kaikin puolin hyvää ja tasapainoista sekä tarinaansa tukevaa eikä tästä suuria ihmeitä löydä mistään.

Kohtalon valvoja Thompson (Terence Stamp)

Henkilökohtaisesti itselleni tämä kuitenkin upposi selkeästi keskivertoa elokuvaa paremmin. En tiedä onko tähän syynä elokuvan romanttiset aspektit sillä pidän yleisesti romanttisista komedioista ja romanttisista draamoista kaikkine kliseineenkin, vaiko sen kevyet sci-fimäiset vivahteet mutta tämä elokuva nousi itsellä suoraan guilty pleasures -listalleni.

Kaikkinensa elokuva on ammattimaisesti tuotettu elokuva joka toimii monelle hyvin, mutta syystä tai toisesta itselleni sitäkin paremmin.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 7,1/10)

Leffalauantai: The Virgin Suicides (Virgin Suicides – Kauniina kuolleet)

Lux Lisbonin roolissa nähdään Kirsten Dunst

Sofia Coppolan ensimmäinen täysipitkä elokuva The Virgin Suicides (IMDB) joka suomalaisessa televisioesityksissä on nähty nimellä Virgin Suicides – Kauniina kuolleet vuodelta 1999 on ajatuksia herättävä moniulotteinen draamaelokuva joka tarjoaa katsojalleen ensivaikutelmaansa syvemmälle pureutuvan tarinan Lisbonin tyttäristä ja heidän itsemurhistaan.

Eletään 1970-lukua pienessä Michiganilaisessa lähiössä jonka rauhaisa ja pintapuoleisesti mukavalta näyttävä arki saa kohdata elämän ikävämpää todellisuutta kun vasta 13 vuoden ikään ehtinyt teinityttö Cecilia Lisbon yrittää tehdä itsemurhan. Epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen seuraavalla yrityksellä onkin jo kuolettavammat seuraukset. Vaikka elämä näyttääkin palaavan uomiinsa ja kaiken olevan jälleen normaalisti on jotain silti toisin sillä lopulta jokainen tytär päätyy vanhempiensa kauhuksi riistämään oman henkensä.

Trip (Josh Hartnett)

Lisbonin perheen vanhemmista luodaan mielikuvaa suhteellisen tiukan ja puritaanisen kristillisen arvomaailman vaalijoina joille teini-ikäisten tyttärien heräävät seksuaalisuuden tunteet aiheuttavat haasteita kasvatuksessa. Elokuvan katsottua on helppoa päätyä ajattelemaan suhteettoman tiukan arvomaailman omaavien vanhempien olleen syynä tyttäriensä itsemurhille mutta tämä ei anna oikeutta elokuvan tarinalle mikäli sen rakentamaa maailmaa pyritään katsomaan nykyisen liberaalin seksuaalisuuden aikaukauden värittämien arvojen lävitse.

Elokuva sijoittuu 1970-luvun amerikkaan ja sen kuvaama arvomaailma on kautta elokuvan merkittävästi konservatiivisempi nykyaikaan verrattuna ja se on helppoa havaita peilaamalla ajan kuvausta myös perheen ulkopuolisten henkilöhahmojen lävitse, joten tähän perspektiiviin suhteuttaen tuntuisi puritaanisten vanhempien syyttäminen lähinnä naiivilta keittiöpsykologialta joka unohtaa kulttuurillisen viitekehyksen asettamat raamit ja pyrkisi näkemään elokuvan maailman omien kulttuurillisten arvojensa kautta.

Myös perheen vanhemman tyttären Luxin (Kirsten Dunst) suhde Tripiin (Josh Hartnett) on mielenkiintoinen ja on omiaan antamaan tilaa ajatukselle siitä että Tripin käytös olisi ollut syynä Luxin oman henkensä riistämiseen. Tripin jälkeen Lux hakeutuu harrastamaan seksiä monen muunkin pojan kanssa joka luo mielikuvaa rakkauteen pettyneestä teinitytöstä joka koettaa paikata tyhjyyden tunnettaan seksuaalisilla kokemuksilla löytämättä niistä kuitenkaan kaipaamaansa täyttymystä. Samoin mikäli Luxin itsemurhan syynä olisi ollutkin Trip ei se antaisi kuitenkaan selitystä sille miksi kolme muuta sisarusta päätyivät samaan ratkaisuun.

Mrs. Lisbon (Kathleen Turner)

Lisbonin tyttäret ovat mielenkiintoisia hahmoja joiden kuvausta elokuvassa tapahtuu paljon myös kylän poikien kertoman kautta. Tyttäret ovat tavoiteltuja poikien keskuudessa ja naapurin pojat haluavatkin päästä kiinni tyttöjen sielunelämään mm. menehtyneen Cecilian päiväkirjaa lukemalla. Kaikesta huolimatta heidän ajatuskulkunsa jää lopulta täydeksi mysteeriksi sillä tyttöjen itsemurhat yllättävät heidät täysin eivätkä he vuosien jälkeenkään ole ymmärtäneet syytä heidän ratkaisuilleen.

Kiinnostavan tarinansa lisäksi The Virgin Suicides on visuaalisesti ja ohjauksellisesti toimiva elokuva jossa kaikki perusasiat ovat kohdallaan. Se antaa sopivasti katsojalle paloja joista koostaa eheä palapeli mutta jättää kuitenkin tarpeeksi paloja puuttumaan jonka ansiosta katsojalle jää tilaa myös omalle tulkinnalle. Erinomainen elokuva joka itselleni on löytänyt tiensä Suosituksia-sivulle.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 7,2/10)

Leffalauantai: Deliver us from evil (Päästä meidät pahasta)

Riutunut ja riivattu

Scott Derricksonin ohjaama vuoden 2014 Deliver us from evil (IMDB) on suhteellisen perinteinen kauhuelokuva missä poliisina työskentelevä Ralph Sarchie saa työssään kohdata pahuutta joka ei kumpua enää pelkästään ihmisestä itsestään vaan jonka takaa löytyy vanhan vihtahousun riivaamia mielipuolia.

Ralph (Eric Bana) saa työparinsa Butlerin (Joel McHale) kanssa kohdata perinteisten poliisin työtehtäviin kuuluvien keikkojen ohessa hieman erikoislaatuisempiakin tapauksia joissa talon asukkaat ovat vakuuttuneet yliluonnollisen pahuuden vaikutuksesta. Lamput hajoilevat epäluonnollisen nopeasti ja kynttilätkään eivät suostu palamaan joten jotain on paikassa selvästikin pielessä. Tässä kohtaa jostain syystä itseäni hieman pisti häiritsemään epäloogisuus sillä tupakka tuntui palavan paikan päällä normaalisti eivätkä kaikki valot tuntuneet olevan pahan vaikutukselle alttiita joka sai miettimään miksi väki ei vääntänyt kynttiläkseen jäätävän suurta sätkää ja soittaneet sähkömiestä tarkistamaan verkon jännitevaihteluita.

Useampia rikostapauksia kuitenkin tutkitaan ja vähitellen aletaan huomata että yhdistäviä tekijöitä tapausten välillä alkaakin löytymään. Vähitellen myös selkenee että pelkät inhimilliset voimat ja mielenterveydelliset haasteet eivät olekaan selittävänä tekijänä rikosten syissä. Matkan varrella Ralphin tiet kohtaavat myös hieman perinteisistä stereotypioista poikkeavan jesuiittapappi Mendozan (Edgar Ramírez) kanssa jonka avustuksella lopussa sitten perkeleet manataankin pihalle demonipossession riivaamasta miehestä ja annetaan hänen sielulleen rauha.

Isä Mendoza Tonnin seteli -ilmeellään

Deliver us from evilissä on elokuvalliselta anniltaan monia hyviä piirteitä. Sen visuaalinen tyyli on miellyttävän näköinen, sen leikkaukset ja ohjaukselliset ratkaisut ovat hyvää tasoa ja mukavia pieniä nyansseja löytyy sieltä täältä. Pidin esimerkiksi mukavana tyylikeinona kun Ralph heittää napit korvilleen ja ympäröivä maailma taustalla käyttäytyy kohtauksessa eri tavoin kuin ilman niitä. Muutenkin kaikki elokuvalliset peruselementit olivat hyvin kasassa.

Asia josta en vastaavasti pitänyt lainkaan oli nopeat säikäytyskohtaukset jotka tuntuvat tarpeettoman halvalta ja kliseiseltä elementiltä muutoin perustoimivassa kauhuelokuvassa. Kaiken lisäksi kohtaukset eivät edes säikäyttäneet sillä ne olivat kohtalaisen ennalta arvattavia joten niiden merkitys tuntuu sitäkin enemmän tarpeettomilta tehokeinoina.

Elokuvassa jäi hieman häiritsemään myös tarinaan jäävät aukot. Tarina kyllä kertoo mistä pahuus pääsi valloilleen niihin ketkä sen vaikutukselle tuli alttiiksi, mutta samaan aikaan se jätti avoimeksi kysymyksen että miksi tällä oli vaikutusta voin osaan ihmisistä mutta toisiin se tehosi yhtä heikosti kuin X-Tra-kahvin alemyynti miljonäärien kesäjuhlilla. Samoin epäselväksi jäi miksi ihmeessä riivatut halusivat välttämättä piirrellä seinille tätä hämärää viestiä ja miksi niitä sitten käytiin kuitenkin maalaamassa piiloon.

Ralph Sarchie (Eric Bana)

Vaikka Deliver us from evilissä on omat puutteensa oli se kokonaisuutena ihan viihdyttävää tasoa kaikista kliseisistä kauhuelokuvaelementeistään huolimatta. Pelottavuutensa puolesta elokuva ei ainakaan allekirjoittanutta hätkäyttänyt suuntaan tai toiseen vaikka itse uskonkin demonipossessioiden mahdollisuuteen, henkimaailmaan ja sen vaikutukseen maailmassa ja ihmisissä. Kenties elokuvan ennalta-arvattavat piirteet vähentivät sen kauhuaspekteja omassa katselukokemuksessani.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 6,2/10)

Leffalauantai: Kick-Ass

Kick-Ass on sankareista kovin

Kick-Ass (IMDB) on vuonna 2010 julkaistu Matthew Vaughnin ohjaama toimintakomedia jonka pääosaroolissa Kick-Assina nähdään Aaron Taylor-Johnson.

Dave Lizewski (Aaron Taylor-Johnson) on aivan tavallinen epäsuosittu ja hieman nörtähtävä sarjakuvia fanittava opiskelijapoika joka harmikseen koulussa on lähes ilmaa kaikille koulun tytöille. Vaikka suosiota koulun käytävillä ei paljoa tule nautittuakaan on hänellä kuitenkin muutama samanhenkinen ystävä joiden kanssa aikaa tulee vietettyä ja sarjakuvia luettua. Eräänä päivänä hän pohtii kavereillensa miksi supersankareita ei ole oikeasti olemassa ja myöhemmin päättää itse ryhtyä moiseksi salaperäiseksi sankariksi joka Kick-Assina tullaan tuntemaan.

Valitettavasti supersankarin kykyjä Kick-Assilta ei löydy sankariasuisena sen enempää kuin normaalina koululaisenakaan joten taistelutilanteessa turpaansa saaminen on varmaa. Tämä ei onneksi sankarin menoa hidasta ja toivuttuaan Kick-Ass jatkaa valitsemallaan uralla ja onnistuu nettiin päätyvän tappeluvideon ansiosta saavuttamaan jonkinlaista mainetta salaperäisenä sankarina.

Katie Deauxma (Lyndsy Fonseca)

Normaalissa koululaisen elämässään Daven onnistuu saada vihdoin myös huomiota kiinnostuksen kohteeltaan Katielta (Lyndsy Fonseca). Harmillisena takaiskuna Katie luulee että Dave on homo eikä ota tätä potentiaalisena miesehdokkaana huomioon. Friendzonelle päätymisestä huolimatta Dave ei heitä pyyhettä kehään ja ajan saatossa Katiellekin selviää asioiden todellinen laita.

Kick-Assin innoittamana myös muita supersankareita alkaa ilmestymään maisemiin – entinen poliisi Big Daddy (Nicolas Cage) yhteistyössä tyttärensä Hit-Girlin kanssa (Chloë Grace Moretz) sekä petollinen vihollisen kätyri Red-Mist (Christopher Mintz-Plasse) löytävät tiensä tähän antisankaritarinaan missä harmittomasta supersankarileikistä kehittyy vaarallinen ihmishenkiä vaativa taistelu hyvän ja pahan välillä.

Omaan makuuni tämä elokuva oli hyvä ja toimiva sankarikomedia jonka kanssa aika ei käynyt pitkäksi. Sen tarina ja huumori oli toimivaa tasoa, paikoitellen sopivan absurdia mutta ei kuitenkaan missään vaiheessa yliampuvaa tasoa. Vaikka elokuva onkin tyylillisesti komediaa ei se silti nojaa katsojalleen jatkuvia naurunhetkiä tarjoavaan nopeaan huumoriin vaan komediallinen puoli on enemmänkin humoristisessa pohjavireessä jossa ei liian vakavalla otteella lähdetä katsomaan elokuvan maailmaa.

Hit-Girl ja Big-Daddy siviiliasuisena

Elokuvan ohjaus on hyvää ja toimivaa tasoa ilman suuria ihmeitä. Hyvänä vaihteluna yleisimmin käytettyihin leikkauksiin toimi kohtaus missä useampia eri henkilöitä näytettiin kamerakulmaa pyörittämällä siten että aina kun kamera on kiertänyt henkilön ympärillä ja päätyy jonkin kameran eteen tulevan objektin taakse tulee heti objektin takaa poistuessa eri tapahtumapaikka ja eri henkilö. Tämänkaltaiset leikkaukselliset valinnat pienissä määrin on ainakin itsestäni mukavia vaihteluita paljon yleisemmin käytettyihin tapoihin.

Ohjaus, käsikirjoitus ja näyttelytyö on kaikki hyvää ja toimivaa tasoa joten omassa lajityypissään Kick-Ass tarjoaa mukavan rentoa viihde-elokuvaa ilman suurempia ihmeitä.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 7,6/10)