Category: Elokuvat

  • Leffalauantai: Scarface (Arpinaama)

    Tony Montana (Al Pacino) on tyylikkäästi pukeutuva rikollinen

    Brian De Palman ohjaama vuoden 1983 Scarface (IMDB) joka suomeksi tunnetaan myös nimellä Arpinaama on Al Pacinon, Michael Pfeifferin ja Steven Bauerin tähdittämä rikosdraama joka pohjautuu Howard Hawksin ohjaamaan ja käsikirjoittamaan samaa nimeä kantavaan vuonna 1932 julkaistuun rikoselokuvaan.

    Alkukohtauksessa näytetään kuinka Kuuban presidentti Fidel Castro antaa tuhansien kuubalaisten lähteä maastaan Yhdysvaltoihin. Matkustajien joukossa on mielipidevankien lisäksi myös monia rikollisia joihin Tony Montanakin (Al Pacino) kuuluu. Hänet ja monet muut matkalaiset joilla ei ole oleskelulupaa ja työntekoon oikeuttavaa green cardia viedään Yhdysvalloissa Freedomtowniin.

    Jonkin ajan kuluttua Montanan ystävä Manny (Steven Bauer) saa alamaailmasta green cardia vastaan tarjouksen keikasta missä eräs Freedomtownissa oleva henkilö täytyisi päästää hengiltä. Montana tarttuu tilaisuuteen ja päästää henkilön päiviltä jonka seurauksena he saavat itsellensä tien vapauteen Freedomtownista.

    Tavallinen työ ei Mannyä ja Tonyä houkuta joten pian alamaailman tekemät työtarjoukset alkavat vaikuttamaan mielenkiintoisemmilta ja näinpä kaksikko astuu rikollisuuden poluille hoitamaan askel kerrallaan isompia tehtäviä.

    Osana vallanhaluaan Tony haluaa myös omakseen pomonsa naisen Elviran (Michelle Pfeiffer)

    Muutto Kuubasta mahdollisuuksien maahan Yhdysvaltoihin antaa tilaisuuden uudelle alulle, mutta uudetkaan olosuhteet eivät aina kannusta muutokseen rehelliseen elämään. Alkumetreiltä asti Tony Montanan luonteen vallanhimo ja kontrolloimisen halu tulevat hyvin esille sillä pienillä palkkioilla tarjotuista tehtävistä hän alkaa neuvottelemaan kovempipalkkiosia siitäkin huolimatta että tarjotut tehtävät voisivat jäädä saamatta. Hän tietää mihin kykenee ja on valmis myös vaatimaan sen mikä hänelle kuuluu.

    Rikolliset kyvyt eivät jää huomaamatta alamaailmassa ja pian hän ja Manny pääsevät osallisiksi asteen verran isompiin kuvioihin huumerikollisuuden alueella. Vaikka Tony rupeaakin tekemään töitä Frank Lopezille (Robert Loggia) alkaa hän pian jo havittelemaan lisää valtaa ja isompia kuvioita. Vallan ja menestyksen halun lisäksi myös Frankin nainen Elvira (Michelle Pfeiffer) on jotain jonka Tony haluaa ja askel kerrallaan hän saavuttaa kaiken sen mistä hän on haavaillut.

    Uransa huipulle astuessaan hän näkee taivaalla viestin “The World Is Yours” (“Maailma on sinun”) ja kohtauksen hetki toimiikin jonkinlaisena vedenjakajanas vanhan ja uuden elämänvaiheen välillä. Vallanhimo ja häikäilemättömyys on tuottanut hedelmää ja nähty viesti kiteyttää hyvin rikollisen elämän uran huippukohdan. Hieno iskulause joka lopulta tulee kuitenkin saamaan ainoastaan ironisen sävyn. Maailman omaksi saamisesta tuli itselleni väistämättä mieleen myös Raamatun sanat:

    “Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta saattaa itsensä tuhoon ja turmioon?” – Luukas 9:25 (vuoden 1992 käännös)

    Hienossa ravintolassa istuessaan Manny ja Elviran kanssa Tony alkaa kyseenalaistamaan kaiken saavuttamansa merkityksen.

    Vaikka Tony on tehnyt paljon työtä päästäkseen huipulle alkaa hänen otteensa pian jo luisua aina vain vallanhimoisempaan suuntaan myös siviilielämän puolella. Raha ja valta sokaisevat hänet täysin ja kontrollin halu asioihin myös lähipiirinsä elämässä alkaa saavuttamaan epäterveet mittasuhteet. Ulkoisten puitteiden ollessa hienosti hän alkaa kuitenkin havahtumaan kaiken merkityksettömyyteen. Vainoharhaisuus lisääntyy ja aineiden käyttö kasvaa eikä saavutetut päämäärät enää näytä yhtä hohdokkailta kuin ennen niiden saavuttamista.

    Ote herpaantuu ja pian näyttääkin että laki ja oikeus voittavat. Alamaailmassa kuitenkin on myös omat sääntönsä eikä niiden rikkomista katsota läpi sormien vaan niitä katsotaan enemmänkin läpi tähtäimen. Lopun viimeinen epätoivoinen taistelu muistuttaa kyllä katsojaa että tyylikkään puvun taakse verhoutuessaankin Tony on pohjimmiltaan alamaailman kasvatti, tappamaan kykenevä rikollinen joka kuitenkin on valtansa ja asemansa sokaistamana menettänyt terävimmän otteensa.

    Vaikka kyseessä on todella pitkä elokuva (2 h 50 min) ei se silti tunnu liian pitkältä. Se on mielenkiintoinen alusta loppuun saakka ja se pitää hyvin otteessaan. Kokonaisuutena tämä on erinomainen elokuva ja pääsipä se myös Suosituksia-listallenikin.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 786 947 annettuun ääneen”]7,0/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Grease

    Danny (John Travolta) ja T-Birds

    Grease (IMDB) on vuonna 1978 julkaistu romanttinen musikaali jonka päätähtinä nähdään John Travolta, Olivia Newton-John sekä Stockard Channing. Elokuvan on ohjannut Randal Kleiser.

    Kesälomalla ollessaan australialainen Sandy Olson (Olivia Newton-John) tapaa mielenkiintoisen oloisen pojan Dannyn (John Travolta). Heille syntyy romanssi joka kuitenkin näyttää jäävän ainoastaan kesän kestäväksi sillä Sandy on palaamassa takaisin Australiaan. Tilanne muuttuu ja hän ja Danny huomaavat pian olevansa yhdessä samassa koulussa.

    Sandyn harmiksi Danny ei ole enää lainkaan se sama miellyttävä nuori mies johon hän on kesällä rakastunut vaan sliipatussa tukassaan imagonsa vankina oleva T-Birds-jengin johtohahmo. Aitous on karissut ja sosiaalisesti odotettu esittäminen on tullut tilalle kunnes rakkaus saa Dannyn silmät aukeamaan sille mikä todella on tärkeää.

    Sandy (Olivia Newton-John)

    Grease on hyvän mielen high school -maailmaan sijoittuva musikaali missä omissa ahtaissa rooleissaan elävät nuoret kasvavat askeleittain kohden aikuisuuden maailmaa missä asiat alkavat löytämään oikeampia arvojärjestyksiä.

    Modernimpien high school -elokuvien tapaan myös tässä on selkeitä karikatyyrisiä rooleja joihin monet oppilaat sijoittuvat; mukana on niin koulun coolit jengiläiset, urheilijaporukat, suosittujen tyttöjen jengi sekä yksittäisiä epäsusiossa eläviä nörttejä.

    Vaikka tarina onkin suhteellisen ennalta-arvattavaa ja kliseistäkin on tämän elokuvan viehätys kuitenkin muualla. Sen mukaansatempaavat ja svengaavat kappaleet ovat mukavaa kuunneltavaa ja myös koreografiat ovat tyylillä toteutettuja. Roolisuoritukset toimivat hyvin ja kokonaisuus on hyvällä maulla toteutettua kepeää ja hupaisaa viihdettä.

    Kilttiin tyttöön rakastuminen onnistuu lopulta koulun kovalta pojaltakin eikä kiltin tytön imago lopulta estä myöskään kaivamasta räväkämpääkin puolta esiin.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 255 289 annettuun ääneen”]7,2/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Godzilla vs. Kong

    Godzilla ja Kongin taistelu on tuhoisaa kaupungin rakennuksille

    Godzilla vs. Kong (IMDB) on vuonna 2021 julkaistu toiminnallinen sci-fi/trilleri. Sen on ohjannut Adam Wingard ja sen pääosarooleissa nähdään Alexander Skarsgård, Rebecca Hall, Millie Bobby Brown, Kaylee Hottle, Brian Tyree Henry sekä Julian Dennison.

    Kong elää Pääkallosaarella seuranta-asemalla omaa elämäänsä valvotuissa oloissa. Monien yllätykseksi Kongin kanssa titaanien alfan tittelistä taisteleva Godzilla tuhoaa teknologiayritys Apexin laitoksen jonka seurauksena Godzilla halutaan siirtää pois Pääkallosaaren seuranta-asemalta. Kong on tarkoitus saada vietyä antarktiksen kautta onttoon maahan jossa sen kotipaikan uskotaan olevan, mutta aivan kaikilla projektiin osallistuvilla osapuolilla ei ole pelkästään hyvää tarkoittavat motiivit Kongin kotiin kuljettamiseen liittyen.

    Maisemat maan sisällä ovat näyttäviä

    Kongista sekä Godzillasta on kummastakin tehty useampia elokuvia joissa kummankin olennon edesottamuksia on päästy näkemään niiden omissa elinpiireissään jo ennen tätä. Kuitenkin tilastaan niin valkokankaalla kuin maailmoidensa vahvimpana olentona ei ole aikaisemmin tietääkseni tehty filmatisointia joten tätä taustaa vasten asetelma on kohtalaisen viihdyttävän kuuloinen ainakin teoriatasolla.

    Vaikka nimessä puhutaan niin Godzillasta kuin Kongistakin on painopiste selkeästi enemmän Kongissa. Olisin enemmän kaivannut Godzillallekin suurempaa roolia. Käytännössä katsojana Godzillasta ei saa juurikaan paljoa irti olentona muuta kuin sen että se tulee ja pyrkii tuhoamaan Kongin. En tiedä aukeisiko näiden olentojen välinen valtataistelu ja sen merkitys yhtään paremmin jos olisin katsonut vuoden 2014 Godzillan tai vuoden 2019 Godzilla II: King of Monstersin.

    Tällaisenaan tarina tuntuu hieman ohuelta vailla suurta merkitystä tai tarkoitusta, mutta myönnettäköön että tämänkaltaisissa elokuvissa en näe sitä kovinkaan suurena puutteena – syvällisempi tarina olisi plussaa, mutta keskinkertainen ja pintapuoleinen tarina on oletusarvo jonka pohjalta tällaisia elokuvia lähden katsomaan ja arvioimaan.

    Visuaalisesti pidin tästä elokuvasta. Sen efektit on toimivia ja värimaailma miellyttävä ja se käyttääkin hyvin sci-fi elokuvien maailmojen mahdollistamia epärealistisia ja ylikorostuneen näyttäviä visuaalisia ilmaisukeinoja.

    Kokonaisuutena Godzilla vs. Kong on omassa lajityypissään pääosin keskinkertainen tuotos. Se on viihdyttävä ja sen katsoo mieluusti kerran tai vaikka parikin, mutta rentoa viihdearvoa suurempaa siitä ei kannata lähteä etsimään. Viihdearvo siinä on kuitenkin kohdallaan.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 178 920 annettuun ääneen”]6,4/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: The Notebook

    Allie (Rachel McAdams) halaamassa äitiään

    The Notebook (IMDB) joka tunnetaan suomessa myös nimellä The Notebook – rakkauden sivut on vuonna 2004 julkaistu romanttinen draamaelokuva jonka on ohjannut Nick Cassavetes. Pääosarooleissa nähdään Rachel McAdams, Ryan Gosling, Gena Rowlands sekä James Garner. Elokuva pohjautuu Nicholas Sparksin vuonna 1996 julkaistuun esikoisteokseen Kuuntele vain muistojasi (Wikipedia).

    Hoitolaitoksessa on vanha dementoitunut nainen jolle paikan toinen asukas lukee nuoresta parista kertovaa rakkaustarinaa. Tarina kertoo kuinka erilaisista yhteiskuntaluokista tulevat nuoret kohtaavat toisensa tytön ollessa vanhempineen viettämässä kesälomaa pienessä kaupingissa. Välit lämpenevät aina rakkaudeksi asti joka ei miellytä tytön vanhempia sillä vanhemmat tahtovat tyttärelleen arvoisansa puolison.

    Kesäloman päätyttyä tiet eroavat vuosien ajaksi kunnes tiet kohtaavat jälleen yhteen. Rakastavaisten tarinaa kuunnellessaan dementiasta kärsivä vanha rouva alkaa muistamaan vähitellen kuulleensa tämän tarinan joskus ennenkin.

    Noah (Ryan Gosling)

    Romanttisten draamaelokuvien ystäville Nicholas Sparks saattaa olla tuttu nimi jo entuudestaan sillä hänen kirjojensa pohjalta on tehty useampia romanttisia draamoja kuten mm. A walk to remember (Muistojen polku), Message in a bottle (Viesti mereltä) sekä Safe heaven. Olen itse nähnyt muutamia Sparksin kirjoihin pohjautuvia teoksia ja ne jokainen on ollut itselleni hyvin toimivia eikä tämäkään tehnyt poikkeusta.

    The Notebook on koskettava tarina elämän mittaisesta suuresta rakkaudesta mikä raivaa kaikki matkalle tulevat esteet. Päämärätietoinen nuori Noah (Ryan Gosling) iskee silmänsä Allieen (Rachel McAdams) ja taistelee tiensä tämän elämään. Fiinimmeissä piireissä kasvanut Allie lämpeää vähän kerrallaan Noahin iskuyritykselle kunnes lopulta nuori rakkaus pääsee valloilleen jättäen jälkensä pysyvästi kumpaankin.

    Monessa mielessä The Notebook on suoraviivainen ja ennalta arvattava romanttinen draamaelokuva mitä katsoessa ei kovin paljoa joudu pohtimaan kovin syvällisiä ajatuksia. Sitä kautta se on kuitenkin erinomainen omassa lajityypissään – tarpeeksi suoraviivainen että aivot voi jättää narikkaan mutta samalla tarpeeksi koskettava jotta se saattaa luoda tarpeen pyyhkiä silmäkulmia kesken elokuvan.

    Vaikka tämän tyylilajin elokuvat ovat yleensä suhteellisen kliseisiä ja monessa mielessä korneja – kuten tämäkin – on ne silti elokuvia joilla on paikkansa. Jos ei muualla niin ainakin allekirjoittaneen katselulistalla. Romanttisten elokuvien ystäville tämä on näkemisen arvoinen filmatisointi, mutta mikäli romanttiset elokuvat eivät juuri puhuttele on turvallista jättää tämäkin katsomatta.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 543 059 annettuun ääneen”]7,8/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Don’t Tell Mom the Babysitter’s Dead (Apua! Lapsenvahti kuoli – eihän kerrota äidille?)

    Christina Applegate nähdään Swellin roolissa jonka harteille tulee perheestä huolehtimisen rooli äidin kesäloman ajaksi

    Don’t Tell Mom the Babysitter’s Dead (IMDB) joka suomennettuna kulkee nimellä Apua! Lapsenvahti kuoli – eihän kerrota äidille? on vuonna 1991 julkaistu komedia. Sen on ohjannut Stephen Herek ja sen pääosarooleissa nähdään Christina Applegate, Joanna Cassidy, John Getz, Keith Coogan ja John Charles.

    Viisi sisarusta jäävät keskenään kesäksi kotiin kun heidän äitinsä lähtee lomareissulle – tai niin he luulevat. Vähän ennen äidin lähtöä heille valkenee todellisuus siitä että äiti on palkannut heille lapsenvahdin. Lapsenvahti on vanha rouva joka heti äidin mentyä matkaan alkaa laittamaan lapsia tiukkaan ruotuun. Swell (Christina Applegate) aikoo pienimpien sisarusten kanssa käydyn keskustelun jälkeen mennä tekemään lapsenvahdille selkeäksi että pompottelu loppuu siihen paikkaan, mutta sanaisen arkkunsa aukaistua Swell havaitsee että pian on sanaisen arkun sijaan aika aukaistakin jo astetta puisempaakin arkkua sillä lapsenvahti on kuollut.

    Lapset miettivät miten heidän pitäisi toimia, mutta vastoin viisainta valintaa he päätyvät laittamaan lapsenvahdin kirstussa hautaustoimiston ovelle. Kesä on tarkoitus viettää keskenään, mutta pian lapset huomaavat että äidin lapsenvahdille antamat rahat onkin kadonneet ja rahat on lopussa jo ennen alkua. 17-vuotias naisen alku Swell tarttuu toimeen ja alkaa etsimään työtä jotta voisi pitää pienemmistä sisaruksistaan huolta kesän ajan.

    Kenny (Keith Coogan) on Swellin pilveä pössyttelevä renttu pikkuveli jota kiinnostaa ainoastaan rock ‘n roll

    Don’t Tell Mom the Babysitter’s Deadin julkaisusta on jo muutaman kuukauden yli 30 vuotta, mutta elokuva ei onneksi ole ajan rattaissa päässyt kuluttamaan särmäänsä. Sen tarinan syvin olemus teini-iän huolettomasta vastuuttomuudesta kohden aikuistumisen maailmaa on olemukseltaan ajaton, vaikkakin elokuvan keskiluokkainen amerikkalainen elämäntyyli viidellä lapsella varustettuna ei enää nykyisen ajan maailmankuvaan sellaisenaan kovin luontevasti sulaudu.

    Lapset ovat kasvaneet eroperheessä eikä äidin auktoriteetin kunnioittaminen kaikilta osin tunnu olevan sitä tasoa mitä lapsilta soisi odottavan. Kuten elämässä yleensäkin liian useat tärkeät asiat otetaan itsestäänselvyytenä joiden arvo nähdään vasta olosuhteiden muututtua. Äidin ollessa lomalla Swell hakeutuu työhön rahapulassa pitääkseen pienemmistään huolta. Lisääntyneiden vastuiden ja työn tekemisen kautta opittuaan rahan arvon alkaa hänestä löytymään pian jo samanlaisia piirteitä kuin äidistäänkin. Rahaa ei riitä automaattisesti jokaiseen asiaan vaan taloudellisia asioita joutuu myös miettimään.

    Elämässä tuuliajolla oleva teini-ikäinen veli Kenny (Keith Coogan) ei kanna huolia tai murheita sisarustensa huolehtimisesta ennen kuin hän kantapään kautta joutuu huomaamaan mitä omasta vastuuttomasta käytöksestä voi seurata. Pieneksi jääneen onnettomuuden jälkeen ja siskon avun tarpeen vuoksi myös Kenny alkaa saamaan elämäänsä jonkinlaista suuntaa polulla joka vie kohden aikuisuutta.

    Tyylilajiksi tälle elokuvalle on annettu komedia ja siinä on kyllä useita hupaisia vivahteita, mutta mistään kovin useassa kohtaa naurattavasta elokuvasta ei silti ole kysymys. Omassa määritelmässä tämä menisi lähemmäksi koko perheen elokuvaa jossa on humoristisia vivahteita eikä niinkään varsinainen komedia. Olipa tyylilaji mikä hyvänsä, on tämä viihdyttävä elokuva jonka katsoo mieluusti kerran tai vaikka useammankin – jos ei muista syistä niin vähintäänkin Christina Applegaten vuoksi.

    Arvosana: 6,3/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 31 756 annettuun ääneen”]7,3/10[/simple_tooltip])