Aleksin Blogi

Category: Elokuvat

  • Leffalauantai: Johnny English

    Salaisen palvelun agentti Johnny English (Rowan Atkinson) nähdään Bondin lailla niin puvussa kuin myös kenttätoimissakin. Kellon kautta ohjeiden antaminen sujuu myös Englishiltä kenttätehtävässä.

    Johnny English (IMDB) on vuonna 2003 julkaistu toiminnallinen komedia jonka on ohjannut Peter Howitt. Pääosarooleissa nähdään Rowan Atkinson, John Malkovich, Ben Miller sekä Natalie Imbruglia.

    Yhdistyneen kuningaskunnan salaisen palvelun MI5:n konttorissa työskentelevä Johnny English (Rowan Atkinson) haaveilee agentin urasta. Esikuvansa ja idolinsa Agentti 1 (Greg Wise) menehtyy kenttätehtävässä jonka jälkeen hänen hautajaisissaan olleet muutkin agentit saavat surmansa siellä tapahtuvan räjähdyksen yhteydessä. Agentteja ei ole enää jäljellä jonka vuoksi Johhny ja kollegansa Bough (Ben Miller) saavat tilaisuuden näyttää kykynsä tositoimissa.

    Englannille tärkeät kruunun jalokivet katoavat tilaisuudessa missä Johnny ja Boughkin ovat paikalla, joten pian agentit saavat tehtäväkseen löytää varastetun omaisuuden ja selvittää kuka rikoksen takana on.

    Ammattitaitoisen agentin on tärkeää osata sopeutua myös tyylikkäisiin juhliin vaikutusvaltaisten vieraiden seuraan.

    Tyylikäs ja tappavan taitava agentti jolta sujuu myös viehättävien neitojen hurmaaminen on James Bondeista tuttu konsepti eikä Bondia parodioiva Johnny Englishkään näissä kyvyissä paljoa jälkeen jää. Siinä missä Bondilta nämä asiat sujuvat kuin luonnostaan ei samaa voi sanoa tästä agentista joka pääsee samankaltaisiin lopputuloksiin vähemmän onnistuneiden mutta sitäkin hupaisempien välivaiheiden kautta.

    Suurta keikkaa suunnittelevalla pääkonnalla on suuruudenhullu salainen suunnitelma mikä on tietenkin pitänyt tallentaa DVD:lle yksityiskohtaisesti kerrottuna. Olisi varsin ikävää mikäli tämä salaisen suunnitelman paljastava DVD päätyisi vääriin käsiin ja siten tulisi julki. Tarina on yliampuvuudessaan hupaisa ja kaikki tärkeimmät hahmot ovat sopivan karikatyyrisiä ja siten hyvin toimivia.

    Johnny English on onnistunut toimintakomedia josta suorastaan huokuu tyylillä tehtyä parodiaa James Bond -elokuvista. Se on viihdyttävän hauska ja sen huumori tuo monelta osiin mieleen Ace Venturat sekä Austin Powersit. Mikäli absurdit tilanteet ja sopivan ennalta arvattavat juonikäänteet suoraviivaisella komedialla sävytettynä iskevät on tämä katsomisen arvoinen elokuva. Allekirjoittaneelle tämä upposi varsin hyvin.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 153 833 annettuun ääneen”]6,2/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Edge of Darkness (Pimeyden ytimessä)

    Thomas Craven (Mel Gibson) joutuu vierestä todistamaan tyttärensä Emman (Bojana Novakovic) kuoleman ampumisvälikohtauksen seurauksena kotiovellaan

    Edge of Darkness (IMDB) eli Pimeyden ytimessä on vuonna 2010 julkaistu toiminnallinen rikosdraama jonka on ohjannut Martin Campbell. Pääosarooleissa nähdään Mel Gibson, Ray Winstone, Danny Huston sekä Bojana Novakovic.

    Thomas Cravenin (Mel Gibson) tytär Emma (Bojana Novakovic) tulee isänsä luo vierailulle Bostoniin. Vierailun alkuvaiheista saakka Emmalla on epämääräistä pahoinvointisuutta ja pian Thomas on lähtemässä viemään häntä sairaalaan. Isän ja tyttären astuessa ulos etuovesta joutuvat he ammuskelun kohteeksi missä Emma menehtyy isänsä silmien edessä.

    Aluksi vaikuttaa siltä että poliisina työskentelevä Thomas on ollut iskun varsinaisena kohteena, mutta asiaa tarkemmin tutkiessa valkenee että kohteena olikin todellisuudessa hänen ammuskelussa menehtynyt tyttärensä. Thomas selvittää tapausta ja huomaa että tekijöiden juuret kaivautuvat paljon ennalta odotettua syvemmälle.

    Mystisestä Jeburghista (Ray Winstone) ei Thomas tahdo saada selkoa onko hän ystävä vai vihollinen

    Edge of Darkness on mukaansatempaava mutta varsin tavallinen toiminnallinen rikosdraama jonka juonen pääpiirteet on katsojan helppoa arvata jo suhteellisen aikaisessa vaiheessa. Onneksi tarinaan oli saatu kuitenkin hieman lisääkin vivahteita eikä ennalta-arvattavuus jäänyt kokemusta tylsistyttäväksi elementiksi vaan isompi kuvio aukeaa katsojalle pala kerrallaan sopivalla rytmillä.

    Kaikki elokuvan tavalliset elementit on kohdallaan niin tarinassa kuin toteutuksessakin eikä siitä mitään sen suurempia puutteita löydä sen enempää kuin suurempia kehujakaan aiheuttavia piirteitä. Se on tasaisen varma viihdyttäjä lajityypissään mutta se ei kuitenkaan anna mitään uuttakaan katsojalleen. Kyllä tämän mieluusti katsoo niinä hetkinä kuin haluaa nähdä tasaisen varmasti eteenpäin rullaavan elokuvan joka pitää mielenkiinnon yllä alusta loppuun notkahtamatta missään vaiheessa tylsyyden tasangoille.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 92 366 annettuun ääneen”]6,6/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Empire State

    Chris Potamitis (Liam Hemsworth) saa siirron vartijan roolista yövartijaksi hieman ennen isoa ryöstöä

    Empire State (IMDB) on vuonna 2013 julkaistu toiminnallinen rikostrilleri jonka on ohjannut Dito Motiel. Pääosarooleissa nähdään Liam Hemsworth, Michael Angarano sekä Dwayne Johnson.

    Poliisin urasta toiveita elättänyt Chris Potamitis (Liam Hemsworth) saa kirjeen missä selviää että toiveet lainvalvojana voi unohtaa rikosrekisteristä löytyvän kannbaikseen liittyvän tapauksen vuoksi johon hän on joutunut kaverinsa Eddien (Michael Angarano) kanssa jo pitkä aika sitten. Vaikka uraa poliisista ei löydy löytää Chris kuitenkin mielenkiiintoisen työn vartijana missä hän saa olla mukana hakemassa suuria rahasummia rahankuljetusautolla kollegansa kanssa.

    Pian työkeikalla ollessaan pari joutuu aseellisen ryöstön kohteeksi missä työtoveri ammutaan kuoliaaksi ja hän itsekin saa luodista luotiliiveihinsä. Tapauksen seurauksena työtehtävät muuttuvat autokeikoista yövartijan rooliin. Töissä ollessa hän saa tietää paikan luokattoman huonoista turvajärjestelyistä mikä tulee myös Eddienkin tietoon. Eräänä yönä Chrisin vartiovuorolla paikka ryöstetään ja miljoonien saalis katoaa minkä seurauksena poliisi ja FBI alkavat selvittämän tapausta.

    Rikosta tutkiva NYPD:n poliisi James Ransome (Dwayne Johnson)

    Empire State on viihdyttävä mutta keskinkertainen rikostrilleri ilman suuria yllätyksiä. Tarina on toimiva, henkilöhahmot ja heidän toimintatapansa ovat uskottavia eikä varsinaisesti mitään kokonaisuudessa ole pielessä. Jotta elokuva nousisi yli keskinkertaisuuden rajan pitäisi sillä olla jotain enemmän annettavaa, mutta tämä jokin jää silti valitettavasti puuttumaan.

    Pidin tavasta kuinka lavastuksillisilla valinnoilla elokuva oli saatu sijoitettua aikakaudelleen ilman että missään vaiheessa katsojalle selkeästi tarvitsee vääntää elokuvan aikakautta. Esimerkkeinä näistä oli vartijalla olevat monitorit jotka olivat kuvaputkitelevisioita, puhelimet jotka olivat vielä lankapuhelimia, rikollisten kuvien selaaminen valokuva-albumista tietokoneiden sijaan sekä yhdessä kohtauksessa näytetty elokuvateatteri minkä mainoksesta näkyy että siellä pyörii Poltergeist. Mikäli elokuvan tai sen julkaisuajankohdan tietää edes suunilleen voi katsojana nopeasti sijoittaa tapahtumapaikan aikakautta edes jonkinlaiseen aikakauteen.

    Kokonaisuutena Empire State toimii ja on viihdyttävä jonka katsoo mieluusti kerran tai parikin, mutta mitään kovin suurta ja syvällistä siitä ei kannata lähteä etsimään. Mikäli etsinnässä on vain kepeä toiminnallinen rikostrilleri on tämä lajityypissään viihdyttävä teos.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 20 684 annettuun ääneen”]5,2/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Two for the Money (Rahantekijä)

    Rento pukeutuminen on vaihtunut pukuun kun Brandonin (Matthew McConaughey) ympärille rakennettavan brändin ympärillä alkaa liikkumaan isot pelimerkit

    Two for the Money (IMDB) eli Rahantekijä on vuonna 2005 julkaistu draamaelokuva. jonka on ohjannut D. J. Caruso. Pääosarooleissa nähdään Matthew McConaughey (Interstellar, Mud), Al Pacino (The Godfather, Scent of a Woman) sekä Rene Russo (Ransom).

    Amerikkalaisen jalkapallon uraa tekevä Brandon (Matthey McConaughey) joutuu pelissä jalan vaurioittavaan onnettomuuteen jonka seurauksena ura jalkapalloilijana näyttää olevan ohi. Brandon päätyy vuosiksi puhelinlinjalle antamaan arvioita tulevien jalkapallo-otteluiden lopputuloksista jossa hän menestyy hyvällä osumaprosentilla. Kyvyt eivät jää huomaamatta ja eräänä päivänä hänelle tarjotaan työtä Walterin (Al Pacino) toimesta merkittävästi aikaisempaa paremmalla palkkauksella.

    Uusi työ saa Brandonin askel kerrallaan siirtymään aina vain suurempiin kuvioihin missä puhelinlinjoille soittavien vedonlyöjien panokset kasvavat ja pelaamisen riskit eivät enää jää muutamien satojen dollarien suuruusluokkaan.

    Al Pacinon esittämässä roolissa Brandonin uuden työpaikan pomona nähtävä Walter on päämäärätietoinen lähes pakkomielteisyyteen saakka.

    Pidin tavasta kuinka Two for the Moneyssä tuodaan esiin liiallisiin mittasuhteisiin viety uhkapelaaminen ja sen kääntöpuolet. Vaikka pintapuoleisesti elokuva vaikuttaakin uhkapelaamisen vaaroista kertovalta tarinalta, pidin sitä enemmänkin tarinana jonka syvin olemus on addiktioista, jännityksen hakemisesta ja pakkomielteisyyteen asti menevästä järjettömien riskien ottamisesta ja niiden elämää haittaavista puolista.

    Walter pyörittää yritystä joka tarjoaa vedonlyöjille vihjeitä tulevien otteluiden tuloksista. Hän löytää joukkueeseensa uuden tähtipelaajan Brandonin jonka kanssa alku alkaa lupaavasti ja elämä on voitosta voittoon kulkemista. Voitokas ura ja maine kehittyy, kasuaali pukeutuminen vaihtuu pukuun, isompia riskejä ottavat pelurit tulevat mukaan kuvioihin kunnes alan ikävät realiteetit iskevät kasvoille. Kaikesta järkevyydestä huolimatta Walterin usko Brandonin analyyseihin jatkuu vaikka tulokset puhuvat karua kieltä.

    Walterin ja Brandonin lisäksi tärkeässä roolissa on myös Walterin vaimo Toni (Rene Russo). Brandonin, Walterin ja Tonin välinen dynamiikka on hyvin toteutettua eikä teemaan sopivaa jännitettä ja uhkapelaamista puutu heidänkään keskeisistä suhteista.

    Erityisesti pidin Brandonin toimivasta kasvutarinasta missä urheilijana menestynyt mies menettää onnettomuutensa vuoksi voitonnälkänsä ja jumiutuu vuosiksi keskinkertaiseen työhön keskinkertaisella palkalla elättäen yhä turhaa toivoa pelikentille takaisin pääsystä. Kun hän tarttuu hänelle tarjottuun tilaisuuteen vaihtaa uransa suuntaa löytää hän myös jälleen voitonhalunsa. Voitonhalu kääntyy vähitellen ylimielisyyteen ja menee lopulta liiallisuuksiin saakka kunnes hänen on lopulta löydettävä itsensä ja elämänsä suunta uudelleen.

    Kokonaisuutena tämä oli erinomainen elokuva jossa oli mielenkiintoinen tarina mielenkiintoisilla henkilöhahmoilla ja kasvutarinoilla varustettuna.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 44 868 annettuun ääneen”]6,3/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: A farewell to Arms (Jäähyväiset aseille)

    Frederic (Gary Cooper) ja Catherine (Helen Hayes)

    Frank Borzagen ohjaama A farewell to Arms joka suomennettuna tunnetaan nimellä Jäähyväiset aseille on vuonna 1932 julkaistu romanttinen draama joka sijoittuu sota-aikaan. Elokuva pohjautuu Ernest Hemingwayn romaaniin. Pääöosissa nähdään Gary Cooper, Helen Hayes, Adolphe Mejou, Mary Philips sekä Jack La Rue.

    Tarina sijoittuu ensimmäisen maailmansodan aikaan. Amerikkalainen ambulanssinkuljettaja Frederic (Gary Cooper) kohtaa Italiassa englantilaisen hoitajan Catherinen (Helen Hayes) jonka kanssa hänelle syntyy romanssi. Frederic joutuu kuitenkin pian palaamaan jälleen sota-alueelle ja niinpä hänen ja Catherinen tiet erkanevat vastoin kummankaan tahtoa.

    Rinaldi (Adolphe Menjou) ja Frederic (Gary Cooper)

    Jäähyväiset aseille on omassa lajityypissään suhteellisen tavanomainen elokuva. Siinä on mies ja nainen jotka rakastuvat, siinä on esteitä jotka tulevat romanssin tielle ja siinä on myös tahtoa voittaa eteen tulleet esteet.

    Kuten monissa muissakin näkemissäni vanhoissa elokuvissa myös tässä romanssin ja tunteiden kuvaus tuntuu suhteellisen tasapaksulta. Tunteet eivät välity eivätkä vaikuta aidoilta vaan niitä vaivaa teennäisyyden tuntu. Tämä syö tunnelmaa, sillä hahmoihin ja heidän sielunelämäänsä ei pääse oikein millään tapaa kiinni eikä siten myöskään elokuva pääse koskettamaan emotionaalisesti.

    En tietenkään ole elänyt itse 1930-luvulla joten en osaa sanoa oliko miesten ja naisten kohtaaminen romanttisissa aikeissa aikoinaan todellisuudessa yhtä suoraviivaista ja mutkatonta, mutta nykyisessä länsimaalaisessa kulttuurissa kasvaneen perspektiivistä katsoen näin nopeasti syttyvä kokijalleen merkityksellinen romanssi tuntuu lähinnä kornilta. Uskon tietenkin nopeasti syttyviin romansseihin, ihastumiseen ja melkeinpä ehkä jopa rakastumiseenkin todella nopeasti oikeassa elämässä, mutta tämän elokuvan kohdalla tunteet eivät välity katsojalle saakka niin hyvin että romanssi tuntuisi aidolta.

    Vaikka rakkaustarina jättääkin kaipaamaan syvempää tunnetta on tämä silti kokonaisuutena kaikessa tavanomaisuudessaan mielenkiintoinen elokuva. Sotaa käydään yhteiskunnassa, mutta rakastunut mies ei haluaisi enää olla sodassa vaan on valmis jopa pakenemaan velvoitteitaan jotta saisi viettää aikaa rakkaansa kanssa joka on mielenkiintoinen ja jossain määrin jopa rohkeakin aspekti aikaisemmin vallalla olleeseen asenneilmapiiriin.

    Kaikista puutteeistaan huolimatta on tämä viihdyttävä elokuva.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 5 616 annettuun ääneen”]6,5/10[/simple_tooltip])