Aleksin Blogi

Category: Elokuvat

  • Elokuva: Universal Soldier

    Rolan Emmerichin vuoden 1992 ohjaus Universal Soldier on toiminnallinen sci-fi elokuva jonka pääosarooleissa nähdään Jean-Claude Van Damme, Dolph Lundgren sekä Ally Walker.

    Eletään vuotta 1969. Yhdysvaltojen sotilajoukko on Vietnamissa sotimassa kun eräässä operaatiossa kenraali Andrew Scottin (Dolph Lundgren) psyyke ei enää kestä. Hänen toimintansa on vaaraksi niin alueen siviileille kuin hänen oman joukkonsa sotilaille ja pian hän ja moni muu kohtaakin kuoleman.

    Aikajanassa siirrytään tämän jälkeen eteenpäin 25 vuotta panttivankitilanteeseen mikä ratkeaa armeijan erikoisjoukkojen avulla. Nämä erikoisjoukot ovat tällä kertaa sanan varsinaisessa merkityksessä erikoisia, sillä heidät on armeijan salaisten kokeellisten teknologioiden avulla luotu kuolleiden sotilaiden kehoista herättämällä heidät henkiin. Heidän muistinsa on tyhjennetty ja heistä on pyritty tekemään tehokkaita ja käskyjä uskollisesti noudattavia supersotilaita yli-inhimillisillä voimilla, mutta kaikkea ei ole kuitenkaan onnistuttu muistista pyyhkimään. Pian muutamat sotilaista, Luc (Jean-Claude Van Damme) sekä Andrew Scott, alkavat saada takaumia Vietnamin taisteluista. Heidän viimeiset muistonsa ja tekonsa sodassa alkavat toistumaan uudelleen siviilien keskuudessa Amerikan mantereella kohtalokkain seurauksin.

    Ajatus yli-inhimillisillä fyysisillä voimilla varustetuita sotilaista jotka tottelevat kurinalaisesti annettuja käskyjä miettimättä itse moraalikoodistoa ei ole mitenkään ainutlaatuinen, mutta samalla sitä on vaikeaa mieltää ainoastaan tieteiselokuvan teemaksi vaan enemmänkin asiaksi jota aseteollisuus maailmalla luultavasti pyrkii luomaan myös todellisuudessa.

    Monien tieteiselokuvien tapaan on tässäkin tuotu esiin teknologian kehityksen ihmisyydelle luomia uhkakuvia mutta myöskin toivoa siitä kuinka ihmisyys lopulta selviytyy voittajana. Kokeelliset sotilaat joilta on pyritty riistämään oma tahto eivät pysykään kurissa kun unohdetuksi tarkoitetut muistot nousevat uudelleen pintaan luoden moraalisen dilemman sotilaan toimintaan tai kun hajonneen psyykeen rikkinäisyys ottaa uudelleen vallan katastrofaalisin seurauksin.

    Universal Soldier on tehty aikakaudella milloin tietokoneavusteiset efektit eivät olleet vielä samalla tapaa arkipäivää kuin ne ovat nykyään. Hyvä niin, sillä räjähdykset ja toiminnallisuus suorastaan huokuu autenttisuutta ja tunnelmaa jota kaipaisi myös uudempiin elokuviin näyttävien mutta tunteettomien efektien sijaan.

    On mahdollista että mieltymykseni filmille kuvattuihin elokuviin ja niiden jonkinlaiseen aitouden tuntuun juontaa juurensa siitä että olen kasvanut 80- ja 90-luvun elokuvien parissa enkä digitaalisesti kuvattujen ja editoitujen modernien tuotoksien aikakaudella, mutta oli syy mieltymykselleni mikä tahansa niin tässäkin filmatisoinnissa oli tyylissä jotakin sellaista mikä puhuttelee itseä vielä nykypäivänäkin. Se vain näyttää visuaalisesti aidolta, epätäydelliseltä, inhimilliseltä ja silmää miellyttävämmältä kuin digitaalisen maailman tekninen täydellisyys.

    Tarina etenee hyvin pitäen kuitenkin tasapainon hyvänä rauhallisten ja toiminnallisten osuuksien välillä. Henkilöhahmot ovat toimivia ja niitä on rakennettu tämän tyylilajin elokuvaan tarpeeksi jotta katsoja saa niistä jonkinlaista tarttumapintaa.

    Omaan makuuni Universal Soldier oli erinomainen elokuva. Se on sopivan mutkaton ettei sitä joudu liikoja pohtimaan, mutta siinä on kuitenkin tarpeeksi rakennettua juonta ja hahmoja jotka pitävät kokonaisuuden viihdyttävänä toimintaelokuvana.

  • Elokuva: Night of the living dead

    Night of the living dead on vuonna 1990 julkaistu elokuva minkä ohjauksesta on vastannut Tom Savini. Elokuva on uudelleenfilmatisointi samaa nimeä kantaneelle vuoden 1968 zombiefilmille.

    Barbara (Patricia Tallman) saapuu yhdessä veljensä kanssa kauas syrjäseuduille heidän äitinsä haudalle. Vaikka molemmat ovatkin jo pitkälle aikuisuuteen ehtineitä pelottelee veljensä silti Barbaraa hautausmaalle saapuessa ja siellä ollessaan matkien zombeja, eläviä kuolleita. Hautausmaalla he saavat huomata että tarinoissa onkin perää ja pian veljensä tekeekin jo tuttavuutta kuoleman kanssa. Barbaran pako vie hänet läheiseen taloon missä pian usean muun entuudestaan vieraan elossa olevan ihmisen kanssa he koettavat selviytyä yöstä zombien saapuessa suurenevina joukkoina taloa piirittämään.

    Alkumetreistä asti katsojalle annetaan jo vihiä siitä mitä tuleman pitää, mutta tästäkin huolimatta varsinaisen toiminnan alkuun on yllättävän lyhyen verran matkaa. Alun paon jälkeen vietetään hieman seesteisempää vaihetta jonka aikana nähdään myös muiden taloon tulevien henkilöiden mukaantuloa vähän kerrallaan. Elossa olevien ihmisten keskeinen dynamiikka käy nopeasti katsojalle selväksi ja hahmojen luonteenpiirteet nousevat esiin niin että jokaisesta muodostuu mielikuva minkälainen persoona on kyseessä. Tämä on hyvä, sillä vaikka henkilöt ovat paikoitellen korostetunkin erilaisia antaa se paljon enemmän tunnetta ja uskottavuutta kriisiin jonka he yhdessä kokevat.

    Yksittäisiä säikäytyskohtauksia on siellä täällä, mutta missään vaiheessa niitä ei ole liiallisen paljoa että ne kävisivät puuduttamaan. Mikäli elokuvia on katsonut paljon niin tuskin mikään näistä säikäyttämiseen tarkoitetuista yllättävistä kohdista onnistuu yllättämään tai säikäyttämään, mutta tämän tyylilajin filmatisointi ilman tällaisia kohtauksia jättäisi tunteen siitä että jotain olennaista puuttuu.

    Vaikka juoni onkin uskomattoman yksinkertainen on tästä hyvin rakennetulla tunnelmalla ja tasapainoisella toteutuksella saatu tehtyä toimiva ja viihdyttävä zombie-elokuva. Se on aavistuksen brutaali herkemmille katsojille, mutta uudempiin elokuviin tottuneille ei kovinkaan hätkäyttävää tasoa.

    Elokuvan loppu oli kiehtova ja ajatuksia herättävä, sillä aivotoiminnaltaan puutteellisten zombien ja elossa olevien zombeista itsellensä typerää viihdettä hankkineiden punaniskojen samankaltaisuus julmuudessa ja typeryydessä ei lopulta tee edes kovin suurta eroa näiden kahden joukon välillä.

    Omaan makuuni tämä oli viihdyttävä elokuva jonka katsoo helposti useammankin kerran.

  • Elokuva: Star Trek: Beyond

    Star Trek: Beyond on Justin Linin ohjaama toiminnallinen sci-fi-seikkailu vuodelta 2016. Kapteeni James T. Kirkillä (Chris Pine) ja hänen miehistöllään on hallussa omaisuutta jonka tehokkuutta ja vaarallisuutta väärissä käsissä he eivät tiedä. He ottavat vastaan viestin avaruudesta jonka perusteella he lähtevät etsimään viestin lähettäjää tarjotakseen apuaan vain huomatakseen että kaikilla ei ole heitä kohtaan hyviä aikomuksia.

    Monien modernien sci-fi elokuvien tapaan myös tämä on miellyttävän kaunista katsottavaa niin värien kuin efektiensä osalta. Harmillista kyllä kaikkein vahvin anti jää ainoastaan näihin elementteihin ja moni kokonaisuuden kannalta olennaisempi asia jättää kylmäksi.

    Tarina ajaa asiansa, mutta se ei keskinkertaisuutensa vuoksi erityisemmin herätä suuria tuntemuksia. Näyttelytyö on toimivaa, mutta sillä ei paikata sitä että henkilöhahmoista puuttuu tunnetta ja syvyyttä ja hahmot jäävät etäisiksi ja merkityksettömän tuntuisiksi. Tietenkin tämä on toiminnallispainotteinen sci-fi-elokuva joten mitenkään erityisen syvällistä tarinaa tai hahmoja en odotakaan näkeväni, mutta syvyyttä olisi kaivannut kumpaan jompaan – tai mieluummin molempiin – jotta elokuva olisi noussut harmaan mieleenpainumattoman massan joukosta edes jossain määrin paremmaksi.

    Toiminnalliset kohtaukset on onnistuneita ja ne antavat pieniä valonpilkahduksia katsojalle mitäänsanomattoman harmaiden hetkien ja yksittäisten kliseisten dialogien vastapainoksi, mutta kokonaisuus jättää silti lievästi tylsään kalilstuvan keskinkertaisuuden maun suuhun. Ei tämä huono elokuva silti ole, mutta ei tästä paljoa erityistä hyvääkään löydä joten se toimii parhaiten ainoastaan tylsien hetkien pois karkoittamiseen.

  • Elokuva: Uncharted

    Nathan Drake (Tom Holland) vanhojen merirosvolaivojen välissä.

    Ruben Fleischerin ohjaama Uncharted on vuonna 2022 julkaistu toiminnallinen seikkailuelokuva joka henkilöhahmojensa ja tyylinsä osalta pohjautuu Naughty Dog -pelistudion suosittuun Playstation-konsoleille löytyvään samaa nimeä kantavaan pelisarjaan.

    Alussa elokuva avaa hieman Nathan Draken (Tom Holland) historiaa jonka jälkeen palataan takaisin nykyhetkeen. Historiassa nähdään lyhyt välähdys veljestä joka on lähtenyt mutta luvannut tulla takaisin, mutta josta lupauksista huolimatta ei ole kuulunut enää mitään. Kuitenkin historia avaa hieman myös Nathanin ja veljensä kiinnostusta ja laajaa tietämystä historiaan ja kadonneisiin aarteisiin.

    Nykyajassa Nathan on taitava varas joka toimii myöskin baarimikkona. Eräänä yönä baarissa hän kohtaa Victor Sullivan nimisen miehen jolla on jonkinlaista muutaman vuoden vanhaa tietoa hänen veljestään sekä kauan kadoksissa olleesta merirosvojen aarteesta. He yhdistävät voimansa ja päättävät alkaa aarrejahtiin Nathanin elättäessä toiveita veljensä uudelleen näkemisestä.

    Jokaiselle 80-luvulla syntyneelle elokuvien katsojalle on varmastikin Indiana Jonesit tuttuja vähintäänkin edes nimen tasolla. Ne ovat ne elokuvat jotka väistämättä tulee mieleen kun katsoo mitä tahansa modernia toiminnallista seikkailuelokuvaa jossa etsitään kadonneita aarteita, eikä Unchartedin kohdalla tapahdu poikkeusta. Onneksi tämä ei itseäni haittaa enkä Unchartedille aseta epärealistisen suuria saappaita täytettäväksi vaan katson jokaisen saman lajityypin tuotoksen omana itsenäisenä teoksena vaikka ajatuksen tasolla olisi helppoa lähteä tätäkin vertaamaan Spielbergin klassikkoteoksiin.

    Olen nähnyt Unchartedin jo kerran aikaisemmin vuoden 2022 joulukuussa. Pidin elokuvasta silloin ja pidin siitä yhä. Vaikka tarinalla ja hahmoilla onkin pelimaailmaan sidoksia on tämä tehty kuitenkin siten että katsojalla ei tarvitse olla minkäänlaista pohjatietoa kyseisestä pelisarjasta, vaan koko elokuva seisoo tukevasti omilla jaloillaan.

    Tämä on mukaansatempaava elokuva joka on toteutettu tyylillä. Kovin syviä tarinallisia ulottuvuuksia tai hahmojen kehittymistä tästä ei tietenkään kannata lähteä etsimään, mutta rentoa ja helposti katsottavaa hyvän mielen toiminnallista viihdettä tästä onneksi löytää.

  • Leffalauantai: Tell the world (Kertokaa maailmalle)

    Ellen G. Whiten roolissa nähdään Tommie-Amber Pirie

    Tell the world (IMDB) on vuonna 2016 julkaistu historiallinen biografinen draamaelokuva jonka on ohjannut Kyle Portbury. Pääosarooleissa nähdään Tommie-Amber Pirie, Bill Lake sekä Stephen McDonald. Suomeksi elokuva tunnetaan nimellä Kertokaa maailmalle ja se on vapaasti katsottavissa HopeTV:n sivuilla (katso täältä) kunhan vain sivulla olevat evästeet on ensin sallinut sivun alalaidasta.

    Tarina on historiaan pohjautuva ja se kertoo adventisteista sekä Seitsemännen päivän adventtikirkon syntyhistoriaa. Tarinassa kerrotaan sosiaalisia, poliittisia ja tietenkin myös hengellisiä taustoja ja haasteita kirkon synnystä ja sen alkuvaiheista.

    Elokuvassa mm. kuvataan kirkon historiaan tärkeällä tapaa vaikuttaneen baptistisaarnaajan William Millerin vaikutusta, Jeesuksen pikaisen takaisintulon odotusta ja myöskin ns. “suurta pettymystä” (artikkeli Wikipediassa englaniksi) kun Jeesus ei palannutkaan takaisin vuonna 1844. Tämän seurauksena monet seuraajista menetti uskonsa.

    Kuitenkin jäljelle jääneiden adventistien joukossa oli vielä monia jotka halusivat yhä tutkia Raamattua ja ottaa selvää missä heidän ennustuksensa olivat menneet väärin ja tätä kautta muodostui Seitsemännen päivän adventtikirkko.

    Merkittävän osan elokuvassa saa odotetusti myös Ellen White (Tommie-Amber Pirie) jolla on ollut ja jossain määrin on yhä merkittävä tai vähintäänkin tunnettu rooli Seitsemännen päivän adventistien keskuudessa.

    William Miller (Bill Lake)

    Historiallisista ja/tai hengellisistä elokuvista kiinnostuneille Tell the world on ehdottomasti näkemisen arvoinen elokuva. Se on mielenkiintoisella tapaa kerrottu historiallinen draama josta saa hyvin käsityksen Seitsemännen päivän adventtikirkon alkuaikojen olennaisimmista vaiheista.

    Elokuva on myöskin tyylikkäästi toteutettu ja kaikki elokuvan peruselementit on tehty hyvin. Tarinankuljetus on sopivalla rytmillä etenevää eikä se käy missään vaiheessa tarpeettoman verkkaiseksi. Näyttelytyö oli varmaa eikä siinä ollut mitään valittamisen aihetta.

    Kokonaisuutena pidin tästä elokuvasta. Itseäni se kiinnosti erityisesti aihealueensa puolesta mutta ilahduttavaa kyllä se on onnistunut myös muistakin syistä kuin vain kiinnostavan aiheensa vuoksi.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 178 annettuun ääneen”]7,3/10[/simple_tooltip])