Aleksin Blogi

Category: Elokuvat

  • The Illusionist (Silmänkääntäjä)

    Eisenheim (Edward Norton) taikoo kuolleen naisen esiin

    The Illusionist (IMDB) joka suomeksi on käännetty nimelle Silmänkääntäjä on vuonna 2006 julkaistu draamallinen mystiikkaelokuva jonka on ohjannut Neil Burger. Pääosarooleissa nähdään Edward Norton, Jessical Biel, Rufus Sewell sekä Paul Giamatti.

    Lapsuudessaan jo taikatemppuihin innostunut Eisenheim tutustuu sosiaalisesti ylemmistä piireistä olevaan tyttöön Sophieen. Heidän ystävyytensä on kehittymässä jo ystävyyttä syvemmäksi kunnes Sophien ja Eisenheimin välit katkaistaan väkisin vastoin heidän tahtoaan sosiaalisten luokkaerojensa vuoksi. Eisenheim lähtee tapahtuman jälkeen kokonaan pois Wienistä vain tullakseen vuosikausia myöhemmin takaisin kaupunkiin taitavana taikurina.

    Aikuisena Eisenheimin (Edward Norton) tekee näyttäviä lavaesityksiä saaden yleisön ihmetyksiin. Eräässä tempussa osalliseksi pääsee myöskin aikuiseksi kasvanut Sophie (Jessica Biel) joka ei heti tunnista Eisenheimiä. Kun hän tunnistaa vihdoin lapsuuden ystävänsä on heillä monia asioita ja tunteitaan selvitettävänä.

    Sophien roolissa nähdään Jessica Biel

    The Illusionist on viihdyttävä elokuva taikuuden ja taikurin kiehtovassa maailmassa. Sen miljöö on jossain määrin poikkeuksellinen, sillä kovin usein en muista nähneeni elokuvia jotka kertoisivat taikureista tai taikatemppujen tekijöistä. Noituutta, velhoutta tai magiaa kyllä elokuvissa sitä vastoin näkee paljonkin, mutta varsinaista taikuutta joka ei nojaa yliluonnollisiin kykyihin tai voimiin ei sen sijaan kovin paljoa ole tullut vastaan näkemissäni elokuvissa. Tämä oli mukavaa vaihtelua ja siten myöskin ilahduttavan raikas ympäristö elokuvan tarinalle.

    Tarinan draama on hyvin rakennettua ja sen mielenkiintoa tukee hyvin näyttelijöiden ammattimainen näyttelytyö. Ohjaus on tasaisen varmaa laatua ja visuaalinen tyyli on miellyttävä. Elokuvan värimaailma on omiaan luomaan sopivan mystistä tunnelmaa joten senkään suhteen mitään valittamista elokuvasta ei löytynyt.

    Vaikka kaikki elementit on tehty perus hyvällä laadulla olisi henkilöhahmojen dynamiikkaan silti kaivannut hieman lisää syvyyttä jotta tarina olisi päässyt täyteen kukoistukseensa. Tällaisenaankin tämä kyllä kääntyy keskivertoa parempien elokuvien kategoriaan, mutta henkilöhahmojen ja heidän välisen dynamiikkansa paremmalla rakentamisella olisi tästä voitu saada vielä enemmänkin irti.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 370 925 annettuun ääneen”]7,6/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Get over it

    Berke (Ben Foster) treenaamassa näytökseen yhdessä Kellyn (Kirsten Dunst) kanssa

    Get over it (IMDB) on vuonna 2001 julkaistu romanttinen teinikomedia. Sen on ohjannut Tommy O’Haver ja sen merkittävimmissä rooleissa nähdään Kirsten Dunst, Ben Foster, Melissa Sagemiller sekä Colin Hanks.

    Berke Landers (Ben Foster) on onnellisesti parisuhteessa Allisonin (Melissa Sagemiller) kanssa josta hän tiesi jo heidän ollessaan lapsia että hän on se oikea ja sydämen valittu. Elämä kova koura kuitenkin pyyhkäisee vasten kasvoja kun Allison jättää hänet ilman suurempia varoituksia. Berke ei kuitenkaan tunnu pääsevän yli Allisonista ja hän aikoo voittaa hänet takaisin.

    Alueen uusi tulokas Bentley (Shane West) on poikabändin poppari joka iskee silmänsä Allisoniin ja pian heidän välillään onkin jo suhdetta. Suhde ei kuitenkaan estä Berken tahtoa saada naisensa takaisin ja niinpä hän on valmis osallistumaan jopa teatterinäytökseen päästäkseen lähelle exäänsä. Hän saa apua teatteriharjoituksiin ystävänsä siskolta Kellyltä (Kirsten Dunst) joka myöskin osallistuu näytelmään.

    Allison näkee matkan varrella Bentleyn todellisen luonteen eikä hän jää ainoaksi kuka saa oppia huomaamaan että kaikki mitä haluaa ei olekaan sitä mitä todella tahtoo.

    Allison saa useamman miehen pään sekaisin (Melissa Sagemiller)

    Romanttinen teinikomedia – tai yleisemminkin romanttinen komedia – on yleisesti ottaen luultavasti sitä lajityyppiä että joko sellaisista pitää tai vähintäänkin niiden parissa viihtyy tai sitten ne eivät uppoa lainkaan ja niiden katsominen on kärsimysnäytelmää alusta loppuun saakka. Ne ovat usein ennalta arvattavia, stereotyypisiä ja kliseisiä, niiden hahmot ja tarinat ovat pintapuoleisia eikä niissä yleensä ole oikeastaan mitään sellaista mistä voisi jälkipolville kirjoittaa elokuvataiteen historiankirjoihin.

    Kaikista lajityypin negatiiviseksi helposti miellettävistä piirteistä huolimatta itse lukeudun niihin ihmisiin joihin kyseisen lajityypin elokuvat uppoavat todella hyvin ja tämä arviointikin on kirjoitettu suhteutettuna siis saman lajityypin elokuviin (kuten muissakin elokuva-arvosteluissa suhteutan aina elokuvan omaan lajityyppiinsä). Get over it on kaikilta osiltaan onnistunut elokuva omassa genressään.

    Tarina on mielenkiintoinen ja mutkaton. Mies tulee lempatuksi ja päättää taistella naisensa takaisin saamisen puolesta, päähenkilöllä on edes jonkinmoista hahmon kehittymistä havaittavissa ja lopulta sinnikäs ponnistelu tuottaa tulosta, tavalla tai toisella.

    Ohjaus on tavallista tasoa, mutta erityisen ilahduttavaa on Kirsten Dunstin aidolta tuntuva ilmeikäs ja toimiva näyttelytyö. Myös A walk to remember eli Muistojen polku -elokuvassa näytellyt Shane West osaa vetää roolinsa hyvin vaikkakin hänen hahmonsa onkin korostuneen kärjistetty kuvaus egoistisesta nuoresta miehestä.

    Paikoitellen överiksi vedetty huumori toimii ja naurattaa monissa kohdissa ja pitää elokuvan komediallisena romanttisesta pohjatarinasta huolimatta.

    Mikäli romanttiset komediat iskee on Get over it ehdottomasti näkemisen arvoinen katsottava. Mikäli kyseinen genre ei pure on turvallisen varma valinta skipata tämäkin ja kääntää katseensa muihin elokuviin.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 19 080 annettuun ääneen”]5,7/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Forrest Gump

    Forrest Gump (Tom Hanks) kerkeää kokemaan monien asioden ohessa myös armeijan

    Forrest Gump (IMDB) on vuonna 1994 julkaistu romanttinen draama. Sen on ohjannu Robert Zemeckisin ja sen pääosissa nähdään Tom Hanks, Robin Wright sekä Gary Sinise.

    Forrest Gump (Tom Hanks ja Michael Conner Humphreys) on älykkyysosamäärältään hieman yleistä tasoa matalampaa tasoa oleva poika joka elää yksinhuoltajaäitinsä (Sally Field) kanssa. Yksinkertaisuutensa vuoksi Forrest on vaarassa joutua jäämään pois normaalista koulusta, mutta äitinsä toimien vuoksi hänet otetaan kuitenkin mukaan tavalliseen opinahjoon. Forrest saa koulubussissa itsellensä ystävän, Jennyn (Robin Wright sekä Hanna Hall) jonka kanssa hän viettää paljon aikaa lapsena.

    Forrestin ja Jennyn iän karttuessa tiet vievät vähitellen eri suuntiin törmätäkseen aina yhä uudelleen. Jenny viettää suhteellisen tavallista nuoren elämää mutta Forrestin elämään kerkeää mahtumaan monia uskomattomia kokemuksia joita hän kertoo bussipysäkillä istuessaan niille jotka hänen kanssaan bussia odottavat.

    Nuoren Jennyn (Hanna Hall) lausuma “Run Forrest, run!” on jäänyt monen katsojan mieleen unohtumattomana kohtauksena

    Vaikka Forrest on yksinkertainen mies ei hänen elämästään kuitenkaan puutu suuria saavutuksia. Hän kerkeää näkemään ja kokemaan enemmän kuin monet joiden olosuhteet elämän alkutaipaleella ovat olleet suotuisammat. Kaikista suurista hetkistä ja kokemuksista huolimatta lapsuuden aikainen ystävyys Jennyyn joka vaihtuu vähitellen iän ja ymmärryksen varttuessa rakkaudeksi on suurin eteenpäin kuljettava voima Forrestin elämässä. Elämän polut kulkevat usein eri suuntiin vain törmätäkseen jälleen yhteen uudelleen.

    Forrestista yksinkertaisuus on sympaattista ja hyväntahtoista ja hänen sydämensä vilpittömyys on ilahduttavaa vastapainoa yleisille henkilöhahmoille monissa elokuvissa. Hanksin vakuuttavasti näyttelemä roolisuoritus onkin omiaan antamaan sen uskomattomaan tarinaan ja hahmoon sellaista uskottavuutta että elokuvaa katsoessa se imaisee katsojan mukaansa Forrestin maailmaan.

    Vaikka tarina on mielenkiintoinen ja siihen on saatu upotettua monenlaisia tapahtumia ei se missään vaiheessa kadota punaista lankaansa. Se etenee miellyttävän verkkaisella tahdilla kasvaen ja kasvattaen henkilöhahmojaan pala palalta kohden koskettavaa loppua.

    Kiinnostavana lisänä tarina nivoutuu todellisen maailman tapahtumiin ja niitä sivutaan ohimennen Forrestin kertoessa tarinaansa. Forrestin näyttämät tanssiliikkeet Elvikselle ja kohtaamiset eri Yhdysvaltojen presidenttien kanssa on hienosti toteutettuja myös teknisesti. Erityisesti itseäni kuitenkin huvitti kohtaus missä Forrest on yhdessä John Lennonin kanssa televisossa jossa käydyssä dialogissa on Lennonin legendaarisen Imagine-kappaleen lyriikoita.

    Kokonaisuutena Forrest Gump on riemastuttavan elämänmyönteinen ja kauniin koskettava tarina rakkaudesta kuin myöskin elämän ihmeellisyydestä kun vain sitä osaa elää täysin rinnoin niillä talenteilla joita elämäänsä on mukaan saanut. Se on sympaattinen, lämminhenkinen ja koskettava elokuva jota on helppoa suositella jokaiselle.

    Elokuva on ansainnut myöskin paikkansa Suosituksia-sivulla (katso täältä).

    Arvosana: 10/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 2 003 126 annettuun ääneen”]8,8/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Jungle Cruise

    Lily (Emily Blunt) etsimässä kuun kyyneltä

    Jungle Cruise (IMDB) on Jaume Collet-Serran ohjaama komediallinen toimintaseikkailu vuodelta 2021. Sen pääosissa nähdään Emily Blunt, Dwayne Johnson, Jack Whitehall sekä Jesse Plemons.

    Lily (Emily Blunt) on kuullut isältään lapsuudessaan legendan kuun kyyneleestä, kasvista joka kasvaa Amazonin varrella. Kasvilla on taianomainen kyky parantaa sairaus kuin sairaus jonka vuoksi Lily tahtoo löytää kyseisen kasvin. Hän tahtoo jalosti auttaa löydöksellään ihmiskuntaa ja lääketiedettä toisin kuin muut tahot jotka tätä samaista kasvia havittelevat. Saksalainen prinssi Joachim (Jesse Plemons) etsii myös kuun kyyneltä voidakseen auttaa saksaa sotatoimissaan.

    Kuun kyynelen ympärille liittyy myös vuosisatoja vanha ikävä tarina missä Don Aguirren (Edgar Ramírez) joukot ovat pahojen tekojensa vuoksi tulleet kirotuksi jäämään eloon vuosisadoiksi siten että he eivät voi poistua joen läheisyydestä. Lily lähtee veljensä MacGregorin (Jack Whitehall) kanssa kapteeni Frank Wolffin (Dwayne Johnson) avustuksella tutkimusmatkalle minkä aikana he saavat selville pitävätkö legendat kirouksesta paikkaansa vaiko eivät.

    Kapteeni Frank Wolff (Dwayne Johnson) on puujalkoja veistelevä kippari

    Jungle Cruisessa on helppoa havaita jonkinmoisia yhtymäkohtia toimintaseikkailuelokuvien klassikkoon Indiana Jones and the Raiders of the Lost Ark (Kadonneen aarteen metsästäjät) sekä jossain määrin myöskin Pirates of the Caribbean -elokuviin. Vaikkakin yhtymäkohtia löytyy ei tämä toki samanlaiseen kulttuurilliseen merkittävyyteen yllä kuin Harrison Fordin klassikko.

    Vaikkakaan tämä ei yllä millään osa-alueella erityisen merkittävän elokuvan tasolle, pidin siltikin tästä elokuvasta sen hyvän viihdearvon vuoksi. Se on mukavan mukaansatempaava, sen tarina on hyvä, ohjaus toimii ja tarinaa rakennetaan onnistuneesti eikä toiminnallisuutta ole liiaksi jotta se kävisi puuduttamaan. Henkilöhahmot ovat onnistuneita, seassa on sopiva annos huumoria ja erikoistehosteita on käytetty maltilla ja tyylillä. Kyllä tämän katsoo mielellään kerran jos toisenkin.

    Ainoa mikä tässäkin elokuvassa itselleni tökki (kuten yleensä monessa muussakin nykyisessä Hollywoodista tulevassa modernissa elokuvassa) oli sen väkinäisen teennäisesti tarinaan sekaan tungettu kiintiövähemmistöedustaja. Jotenkin vain lähtökohtaisesti kaikenlainen “wokeismi” jota nyky Hollywood tuntuu väkisin edustavan on suoraan iso miinus elokuvalle. Taide ja viihde taiteena ja viihteenä, propaganda ja sosiaalisten oikeudenmukaisuuden tuputtamiset sitten muuta kautta, kiitos.

    Mystiikkaa sisältävät seikkailuelokuvat ovat lajityyppi josta pidän joten toivon mukaan jatkossa tämän kaltaisia elokuvia tulee lisääkin valkokankaalle.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 180 808 annettuun ääneen”]6,6/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Death on the Nile (Kuolema Niilillä)

    Gal Gadot nähdään Linnet Ridgewayn roolissa

    Death on the Nile (IMDB) eli Kuolema Niilillä on vuonna 2022 julkaistu rikosmysteeri. Elokuvan on ohjannut Kenneth Branagh ja pääosissa nähdään Gal Gadot, Kenneth Branagh, Tom Bateman sekä Emma Mackey.

    Linnet Ridgeway (Gal Gadot) on rikas nainen joka tapaa juhlilla ystävättärensä Jacquelinen (Emma Mackey) esittelemänä hänen miesystävänsä Simonin (Armie Hammer). Linnetin ja Simonin välit kuitenkin lämpenevät enemmän kuin olisi suotavaa ja pian ollaan jo viettämässä heidän häitään.

    Myös jätetyksi tullut Jaqueline osallistuu mukaan Niilillä laivalla vietettäviin hääjuhliin eikä draamalta tahdota välttyä. Draama jää kuitenkin merkityksettömämmäksi siinä vaiheessa kun Linnet ammutaan kuoliaaksi omaan sänkyynsä. Laivalla mukana ollut etsivä Hercule Poirot (Kenneth Branagh) ryhtyy tutkimaan Linnetin kuolemaa joka ei kuitenkaan jää ainoaksi kuolemaksi laivamatkan aikana.

    Elokuvan ohjauksestakin vastannut Kenneth Branagh nähdään pääosaroolissa Hercule Poirotina

    Kuolema Niilillä on viihdyttävä salapoliisielokuva toimivalla juonella. Elokuvaa katsoessa syyllisen kyllä ainakin itse pystyin arvaamaan jo hyvissä ajoin, mutta tämä ei onneksi elokuvan toimivuutta heikentänyt. Useamman kuolema laivalla sekä monet henkilöt joilla voisi olla motiivit näihin tekoihin on onnistuttu rakentamaan mielenkiintoisesti. Myöskin loppuratkaisu on onnistunut.

    Tarina rakentuu hyvin ja onnistunut verkkaisa ohjaustyö tukee hyvin tarinan kuljetusta. Henkilöhahmot ovat kiinnostavia sekä selkeästi erilaisia eikä näyttelijöiden työssä ole mitään valittamista. Jokainen osaa vetää roolinsa sillä taidolla mitä ison budjetin elokuvassa jo odottaakin.

    Kokonaisuus on hyvä, mutta kuten yleensäkin moderneissa Hollywood-tuotannoissa myös tässä on havaittavissa selkeästi väkisin ängättyä diversiteettiä joka lähinnä vain turhauttaa. Aikakausi johon elokuva sijoittuu on ollut erilainen ja eri aikakaudella on ollut erilaiset sosiaaliset ja kulttuurilliset arvot jotka ovat olleet normaaleina pidettyjä ja hyväksyttyjä. Nykyisien kulttuurillisten arvojen upottaminen hahmoihin jotka sijoittuvat vajaa sata vuotta ajassa taaksepäin ei vain toimi ja ainakin omalla kohdallani tämänkaltainen “sosiaalisen oikeudenmukaisuuden” väkisin lisääminen aiheuttaa vain vahvan negatiivisen vastareaktion.

    Huomioonottamatta teennäistä nykyisten kulttuurillisten ja yhteiskunnallisten arvojen upottamista historiaan sijoittuvaan tarinaan on Death on the Nile viihdyttävä ja hyvä elokuva. Siinä on kaikki elementit kohdallaan ja sen katsoo mielellään kerran tai vaikka kahdestikin.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 125 238 annettuun ääneen”]6,3/10[/simple_tooltip])