Kuten viime viikolla kirjoitin oli 17.7.2019 Helsingissä On The Rocksissa keikka jossa oli soittamassa Wolfheart sekä Carach Angren. Viime tiistaina postasin kuvia Carach Angrenista joten tällä viikolla sitten viime viikon postauksessa lupaamani kuvat Wolfheartista.
Kaikki kuvat on otettu Fujifilm X-T2 kameralla käyttäen 18-55 F/2.8-4.0 objektiivia.
Viime viikon keskiviikkona oli Helsingissä On The Rocksissa keikka jossa oli lämppärinä soittamassa kotimainen melodista death metallia (tai tuttavallisemmin melodödöä) veivaava Wolfheart sekä pääesiintyjänä hollantilainen sinfonista black metallia soittava Carach Angren.
Lisäksi ennen Wolfheartia olisi ollut soittamassa Nevalra sekä Thy Antichrist joista kumpaakaan en mennyt katsomaan vaan nukuin kotona mieluummin päiväunia että jaksoin lähteä keikalle. Muutenkaan en ole innostunut antikristillisistä bändeistä jota Thy Antichrist käsittääkseni on (voin olla kyllä pahasti väärässäkin joten tulkintavastuu lukijalla).
Kumpaakaan katsomaani bändiä en ole varsinaisesti kuunnellut, kuullut toki olen jonkin verran kumpaakin joista Wolfheartia enemmän. Carach Angrenilta tiesin vain muutaman biisin edes suunilleen. Vaikka bändi on sinfonista black metallia on heidän lyriikalliset teemansa kauhutarinoissa eikä lajityypille ominaisesti antikristillisyydessä ja onpa bändi myös selvästi ilmaissut haastattelussa että he eivät ole antikristillinen tai saatanallinen/satanistinen bändi eivätkä ole koskaan sellaisia olleet.
Ajatuksena itselläni kuitenkin keikan osalta oli ensisijaisesti mennä valokuvailemaan jotta pääsen koettamaan kuinka kameralla onnistuu erilaisissa valaistuksissa järjestettävien keikkojen kuvaaminen ja koska itselläni oli työpaikalta saamani kulttuuriedut kokonaan käyttämättä. Parempi siis on käyttää niitä jotta eivät jää ainakaan täysin käyttämättömiksi.
Laitetaan tähän muutamat kuvat Carach Angrenin keikasta ja ensi viikon tiistain postauksessa sitten muutamat kuvat Wolfheartin keikasta jotta postauksesta ei tule liian pitkä. Kaikki kuvat on otettu Fujifilm X-T2 kameralla käyttäen 18-55 F/2.8-4.0 objektiivia.
Kävin eilen illasta Helsingissä Ravintola Juttutuvassa katsomassa siellä esiintynyttä Hilland Playboys -nimistä yhtyettä. Yhtye oli itselleni ennen eilistä päivää vielä täysin tuntematon suuruus, mutta oli sellainen fiilis että olisipas mukava lähteä käymään jossain keikalla missä pääsisin pitkästä aikaa testailemaan valokuvaamista. Tuumasta siis toimeen, meteli.net sivustolle tutkimaan mitä on Helsingin keikkatarjonnassa ja suunta kohden Kalliota.
Lukiessani minkälaisesta yhtyeestä on kyse yllätyin jonkin verran siitä tiedosta että he ovat soittaneet kyseisessä paikassa joka maanantaina jo yli 200 keikan verran. Eilen heillä oli vuorossa keikka numero 250 joten kiitettävän aktiivinen poppoo on kyseessä. Selkeästi Country-musiikin kuuntelu on itselläni jäänyt vähemmälle kun en ollut heistä aikaisemmin edes kuullut 😉 Myönnettäköön että en ollut tainnut kuulla aikaisemmin myöskään tuosta baarista missä keikka järjestettiin joten ehkä tietämättömyyteni suodaan anteeksi. Alla video YouTubesta mistä saa käsitystä minkälaista musiikista on kyse.
Keikka oli todella hyvä. Yhtyeen soitannasta huomasi helposti kokemuksen ja rautaisen ammattitaidon ja keikkatunnelma oli todella tossun alle menevää svengaavaa countryä ja bluegrassia. Kovin veto itselleni oli Dolly Partonin kappale Jolene joka löytyy myös yhtyeen vinyyliltä. Ostin vinyylin matkaan koska musiikki oli sen verran erinomaista että täytyyhän näihin tutustua enemmänkin.
Keikka kesti yhteentoista saakka ja sinä aikana kerettiin kuulemaan monia todella tiukkoja sooloja niin kitaroilla kuin mandoliinillä ja banjollakin. Keikka oli kyllä ehdottomasti näkemisen arvoinen ja toivon mukaan tulee käytyä vielä jokin toinen kertakin näitä katsomassa. Lähdin ainoastaan jotta pääsisin valokuvaamaan keikkaa mutta innostuin samalla että countrymusiikkihan voi olla todella hienon kuuloista livenä. Ei hassummin!
Laitan vielä muutamat keikalta ottamani kuvat tähän loppuun.
Viikonloppuna lauantaina tuli pärräiltyä autolla Jyväskylään katsomaan Sonata Sinfonicaa. Kyseessä oli Jyväskylän sinfoniaorkesterin ja Sonata Arctica -yhtyeen laulajan Tony Kakon yhteisesitys missä pääsi kuulemaan Sonata Arctican kappaleita orkesterin kanssa sovitettuna. Kapellimestarina toimi Jukka Myllys.
Kappaleet olivat pääosin uudempaa tuotantoa, mutta vanhemmista kappaleista kuultiin Tallulah sekä Revontulet. Koko settilista on nähtävissä setlist.fm sivustolla.
Omaan makuuni esitys toimi hyvin, vaikkakin olisin kaivannut enemmän myös vanhempia kappaleita. Tämä johtuu tietenkin siitä että vanhempi tuotanto on itselleni kovemmin puhkikulutettua materiaalia, mutta tällaisenaankin esitys oli näkemisen arvoinen.
Itselleni parhaiten toimi kappaleet Juliet, We are what we are, As If the World Wasn’t Ending sekä Revontulet.
Pari päivää takaperin (eli sunnuntaina) tuli käytyä kaverin kanssa katsomassa Venäläistä, Tuvan tasavallasta läheltä Mongolian rajaa tulevaa Huun-Huur-Tu-nimistä yhtyettä. Yhtye soittaa musiikkia joka perustuu tuvalaiseen perinteeseen ja sen ominaistyyleinä on perinteisten soittimien käyttö sekä tietenkin kurkkulaulanta.
Keikka oli hyvä ja mielenkiintoinen ja aplodeista päätellen myös muu yleisö oli samaa mieltä. Yllätyksekseni yhtye tuli myös vetämään encorena yhden kappaleen.
Mikäli yhtye ei ole tuttu voi näitä käydä katsomassa ainakin YouTubesta.
https://youtu.be/-bDntRWfL70