Kuten jotkut YouTube-kanavaani seuraavat ovat saattaneet havaita ohimennen videoiden taustalla olen hankkinut uuden sohvan olohuoneeseen. Posti toi sohvan perjantaina ja samalla veivät vanhan ja raihnaisen sohvavanhuksen viimeiselle leposijalleen sohvien taivaaseen. Tai kaatopaikalle. Mene tiedä, kuitenkin pois asunnostani.
Aikaisempi sohva oli joitain vuosia itselläni käytössä. Ostin sen aikoinaan kaveriltani asuessani Lauttasaaressa joten aika-akseli sijoittuu näin ollen parin vuoden taakse. Hyvä sohva se oli ja palveli uskollisesti tarkoitustaan, kahden istuttava ja mukava siihen saakka kunnes kilometrit tulivat täyteen ja sinne alkoi vähitellen uppoutumaan aina vain syvemmälle. Ehkä jonakin päivänä sohva olisi tehnyt kuten tähdet kuollessaan ja synnyttänyt mustan aukon ja imaissut minutkin mukanaan joten oli parempi pelata varman päälle ja vaihtaa sohvaa ennen sitä.
Uusi sohva tuli tilattua Maskusta. Tuotteen nimi on Airton ja hintaa oli tarjouksessa 399 eur. En tiedä kyllä onko tätä oikeasti koskaan myynnissä ilman että olisi jokin tarjous voimassa, mutta väliäkö hällä. Lisäksi kuljetuspalvelu oli mahdollista tilata sekä lisäpalveluna vanhan pois vienti joten tietenkin otin molemmat joista sitten lisähintaa tuli noin satanen, taisi olla hieman yli. Ei paha hinta jos miettii sitä kaikkea vaivannäköä ja säätämistä mitä aiheeseen liittyisi jos itse lähtisi värkkäilemään.
Ensituntumat sohvasta on hyvät. Se on jämäkkä, siinä mahtuu olemaan pitkällään mukavasti (johtuen että olen itse suhteellisen hobitti, 172 cm tai 173 cm), siinä on käsinojat joita vasten voi mukavasti laittaa tyynyn jos pötköttelee ja selkänojat saa pois viskattua jos haluaa nukkuakin. Toki niiden kanssakin voi nukkua jos mahtuu, mutta omaan makuuni sohva tuntuu aika kapealta tyynyjen kanssa nukuttavaksi.
Vielä en ole koettanut millaista tässä on päiväunet kiskaista, mutta jonakin päivänä vielä sekin pitää koettaa.
Ensituntumat siis sohvasta on hyvät. Useampi tunti tuli sohvalla sitten istuttuakin kun pidin puoleen yöhön saakka venyneen pelisession. Sohva kesti ja oma takalisto myös joten 5/5, tällä mennään siihen asti että sohva joskus lahoaa ja uutta pitää vaihtaa.
Ajatuksena on ollut laittaa parveke jossain vaiheessa kesäkuntoon eli hieman siistimpään kuntoon. Kuten kuvasta näkyy vanhoja romuja oli kerennyt kertyä jo jonkin verran mutta jokin aika takaperin sain vihdon aikaiseksi selvitttää mistä saa jonkun tahon hakemaan romut pois.
Itse näiden kärrääminen olisi ollut vaivalloista sillä olisi pitänyt kysellä kantoapua sekä hommata auto + peräkärry tai vaihtoehtoisesti paku ja lisäksi vielä miettiä minne romut saa dumpattua. Onneksi netistä onnistuin selvittämään että HSY:n eli Helsingin Seudun Ympäristöpalveluiden kautta voi tilata jonkun hakemaan näitä pois maksua vastaan. Soitin sinne ja sovin noudosta seuraavalle päivälle kun sattui vapaata silloin heillä olemaan.
Kantomiehet tulivat jo aamusta romuja hakemaan ja pian parveke olikin jo tyhjänä. Hintaa romujen hakemiselle tuli ainoastaan 120 euroa joka oli varsin tolkullinen summa.
Parveke romujen vaihdettua sijaintiaan
Tietenkin rahallisesti 120 euroa on iso summa sekin, mutta jos laskee kuinka paljon olisi mennyt omaa aikaa ja vaivaa että näistä olisin eroon hankkiutunut oikeaoppisesti ympäristöystävällisillä metodeilla huomaa että summa ei ole mikään kohtuuton. Tässä iässä ei enää “yön pimeinä tunteina kun kukaan ei huomaa käyn dumppaamassa romut roskakatokseen” -tyylinen ratkaisu tunnu mitenkään realistiselta tai toteuttamiskelpoiselta idealta joten parempi näin.
Kunhan tässä kesää kohden mennään täytyy tänne koettaa kehittää jonkinlaisia istuimia ja pientä pöytää eli ehkä jonkinlainen puutarhakalustesetti voisi olla ihan vaihtoehto. Tällä ei kuitenkaan ole vielä kiirettä ja pari kuukautta varmaankin saa vielä kesää odotella joten siihen asti parveke saa olla tyhjillään.
Kuten viime viikolla postauksessa puhuin oli keittiöön tarkoitus hankkia viherkasveja tuomaan asuntoon elävyyttä ja viihtyyyttä. Nyt sekin on sitten hoidettu pois päiväjärjestyksestä ja muutama viherkasvi on tiensä kotiini jo löytänyt. Toinen päätyi keittiön pöydän ääreen ja toinen sai paikkansa yöpöydälle.
Yöpöydällä havaitsin kuitenkin heti että kasvi näyttää hieman yksinäiseltä joten täytynee lähikuukausina käydä hakemassa toisellekin yöpöydälle samanlainen vehka seuralaiseksi.
Kasveja ostaessa tärkeimmät kriteerit olivat miellyttävä ulkonäkö ja helppo hoidettavuus ja nämä molemmat ovat kuulemma sellaisia että eivät kovin paljoa hoitamista ja kastelua tarvitse. Hyvä niin, sillä muuten olisi riski että vihreät kodinhengettäret olisivat manan mailla makaamassa alta aikayksikön ja ainoastaan kaunis muisto yhdessä vietetystä nopeasti kiitäneestä ajasta saisi toimia ilona ja lohtuna.
Keittiö ovelta katsottuna
Kuten kuvista voi havaita ostin kumpaankin samalla saviset astiat ja aluslautaset jotta mullat ei lentele (ainakaan toivon mukaan) pitkin poikin asuntoa. Muutenkin savinen astia on miellyttävämpi katsella kuin se muovinen lärpäke jossa kasvit myydään.
En heivannut muovista ruukkua pois vaan pistin sen tuonne savisen astian sisään. Ehkä joskus vuosien päästä jos nämä ovat yhä elossa ja innostun vaihtamaan niille mullat voin samalla harkita muovisen astian pois heittämistä. Siihen asti näillä mennään.
Makuuhuoneessa viherkasvi toisella yöpöydällä selvästi jättää kaipaamaan kaveria toisellekin yöpöydälle
Olohuone on vielä täysin vihervapaa vyöhyke. Tarkoitus on ensin saada se sellaiseen kuntoon että asiat ovat kutakuinkin siellä siististi edes muuten ja sen jälkeen voi alkaa miettimään minne viherkasveja olisi hyvä sijoittaa, minkä näköisiä ja kokoisia.
Tällä hetkellä olohuone on kaoottinen ja elektroniikkalaitteiden johdot ovat varsin rumasti joka puolella joten ensin täytyy panostaa siihen että saan ne laitettua nätisti mutta kuitenkin käytännöllisesti. Askel kerrallaan kuitenkin mennään asunnossa kohden siistimpää suuntaa.
Kuten aikaisemmin olen ohimennen kirjoittanut on jollain tapaa itselleni jäänyt kaipuu askeettisempaan ja minimalistisempaan elämäntapaan erityisesti estetiikan osalta ja haluan yhä päästä askel kerrallaan vähempään näkyvissä olevan romun määrään asunnossani.
Harmillisesti elämän realiteetit aiheuttavat konfliktia tämän toiveen kanssa sillä monet asiat joita harrastan ovat sellaisia jotka ovat omiaan keräämään romua jos niitä haluaa harrastaa kunnollisilla työvälineillä.
Valokuvaus on yksi hyvä esimerkki tällaisesta harrastuksesta. Matkapuhelimella saa jo nykyään todella hyviä kuvia ja sen avulla on mahdollista harrastaa hyvinkin vähäisillä välineillä. Matkapuhelinten kuvanlaatu on sanalla sanoen erinomaista hyvässä valaistuksessa ja esimerkiksi katuvalokuvauksessa matkapuhelin on luultavasti jopa järjestelmäkameraa parempi vaihtoehto sillä se ei herätä samalla tapaa ihmisten huomiota. Tämän perusteella on helppoa sanoa että tietynlaisessa valokuvauksessa nykyisten matkapuhelinten kameraa paremmalle kameralle ei ole minkäänlaista tarvetta.
Kuitenkin on tärkeää painottaa edellisessä virkkeessä ollutta sanaa tietynlaisessa. Ikävä kyllä fysiikan lait eivät ole aina mieluisia ja valokuvauksessa tämä tulee hyvin selkeästi esille. Heti kun kuvataan hämärämmässä tilassa tulee matkapuhelinten kameroiden rajoitukset vastaan – ainakin siinä määrin että itseäni ne alkavat jo häiritsemään. Kuvanlaatu menee nopeasti huonoksi sillä pienellä kennolla ei kerätä niin paljoa valoa niin lyhyessä ajassa kuin mitä isommalla kennolla. Lisäksi syväterävyyden hallinta kännykkäkameroilla on todella kaukana siitä mitä järjestelmäkameralla kuvatessa käyttäen erillisiä objektiiveja.
Keittiö toisesta kulmasta
Lisäksi esimerkiksi salamaa valokuvauksessa käyttäessä on ero erillisen salaman ja kännykän salamavalona toimivan valon välillä todella merkittävä. Kännyköille ei tietääkseni vielä saa erillisiä etäohjattavia salamalaitteita joten myös sen suhteen rajoituksia vielä on paljon jotka rajoittavat kännykän käyttöä ainoana kamerana vähänkään enemmän kuvaamista harrastavalle.
Jos siis harrastaa valokuvausta on tällä hetkellä järjestelmäkamera monenlaisessa kuvauksessa ainoa realistinen vaihtoehto. Harmillisena puolena tämä myös tarkoittaa yleensä erillisen kameran lisäksi myös erillisiä objektiiveja, kantolaukkua, jalustaa, salamalaitteita, akkuja ja latureita sekä monia muita oheisromuja joita ei tulisi jos ei harrastaisi. Vaihtoehdot on siis joko hyväksyä että harrastuksessa tulee oheisromuja joille pitää löytää sijoituspaikka tai sitten vain lopettaa harrastaminen. Näistä vaihtoehdoista itselleni parempi vaihtoehto on vain keksiä fiksut säilytystavat harrastuskamppeille.
Patience you must have, my young padawan.
Lähes tyhjät tasot miellyttävät omaa silmääni
Roomaa ei rakennettu päivässä eikä sen enempää kodista tehdä kotia siinä ajassa joten hätä ei ole tämän näköinen vaikka kaaoksen valtakunta rakentaakin majaansa kaikkialle minne jättää paperit ja romut “hetkeksi” odottamaan parempaa sijoituspaikkaansa. Askel kerrallaan on helpompaa siirtyä kohden sitä visiota jonka sielunsa silmin näkee ja keittiö alkaa olemaan vähitellen siinä jamassa että sitä kehtaa vieraillekin näyttää.
Kuten kuvista voi havaita pöytätasot ovat lähestulkoonsa tyhjät. Kahvinkeitin, vedenkeitin, blenderi ja kahvimylly on kadonneet näkyvistä. Valkoinen pötikkä tuolla nurkassa on WLAN-tukiasema, mutta jos keksin miten sen saisin sijoitettua siten että se toimii fiksusti mutta ei kuitenkaan vaatisi sijoittamista näkyville viskaisin luultavasti senkin pois tuolta nurkasta.
Havaitsin että kahvia keitän vain muutaman kerran päivässä, blendauksia teen kerran päivässä tai poikkeuksellisina päivinä kahdesti, vettä keitän vedenkeittimellä harvemmin kuin kerran kuussa ja kahvimyllyä käytän täysin satunnaisilla aikaväleillä joten jokaisen näiden sijoittaminen kaappiin ei aiheuta kovin suurta ylimääräistä työtä kun ne ottaa aina käyttöön ja kaapista pois.
Elvis katsoo seinällä. Jossain vaiheessa tämän tilalle luultavasti tulee jokin valokuva.
Esimerkiksi kahvinkeitin ja blenderi on sijoitettu siten että ne saa nostettua esiin alle 30 sekunnin ilman että pitää kiirettä. Luultavasti aika on muutenkin lähempänä kymmentä sekuntia kuin puolta minuuttia joten prosessi kahvin keittämisessä ei juurikaan hidastu tämän vuoksi, mutta se kuitenkin tekee työtason omaan silmääni siistimmäksi.
Keittiö nykyisessä muodossaan kaipaa enää kauniimpaa mattoa joka sopii myös värimaailmaan paremmin, sillä nykyinen matto sopii huoneen väriin yhtä hyvin kuin ketsuppi valkoiselle kauluspaidalle. Lisäksi keittiö tarvitsee viherkasveja luomaan kodikkuutta ja viihtyisyyttä joten ostolistalla on muutamat asiat keittiön varalle. Vähitellen kuitenkin edes yksi huone alkaa näyttämään ihmisasutusta muistuttavalta huoneelta eikä kaatopaikalta. Tästä on hyvä vähitellen jatkaa askel kerrallaan myös muihin huoneisiin!
IKEAn Brimnes sängynpääty. Lampun johto ei ole enää yhtä rumasti kuin kuvassa.
Pari viikkoa sitten lauantaina saapui IKEAsta viikkoa aikaisemmin tilaamani sängynpääty. Koska tuote on sen verran suurikokoinen päätin ottaa kotiinkuljetuksen kun sellainen oli saatavana. Kuljetus sovittiin että se tuodaan 09:00 – 13:00 välisenä aikana ja aikataulu piti hyvin sillä tuote tuli hieman ennen kahtatoista sisälle kantamalla.
Ryhdyin heti tuotetta kasaamaan sillä olin menossa illalla vielä kaverin luokse käymään ja vanhasta tottumuksesta tiesin että nämä IKEA-tuotteet saattavat ottaa oman aikansa että ne saa kasaan. Lisäksi sängyn päädyn kokoaminen oli yksi päivän kolmesta tehtävästäni (lue lisää kolmesta tehtävästä päivässä) joten ei muuta kuin pakettia purkamaan vain jotta sain havaita osia olevan kiitettävät määrät.
Kasaaminen oli poikkeuksellisen helppoa sillä ainoastaan yhden osan sain laitettua kasatessa väärinpäin eikä silläkään ollut kasaamisen kannalta merkitystä vaan sillä oli vaikutusta ainoastaan lopputuloksen visuaaliseen kauneuteen. Koska osa jää käytännön elämässä piiloon tai vähäiselle huomiolle en jaksanut enää ruveta sitä irti värkkäämään ja takaisin kiinni sillä yleensä nämä eivät tuppaa turhia purkamisia kestämään.
Lähes kaikki vaiheet olivat helppoja kunnes päästiin avaruudellista hahmotuskykyä mittaaviin osuuksiin eli niihin missä on kolmiulotteinen kuva suhteellisen vähillä tuntomerkeillä ja joiden perusteella pitää pystyä päättelemään mitenkä päin osa menee. Tässä vaiheessa tuotteen kasaaminen hidastui yhtä hitaaksi kuin päässäni raksuttavat rattaat jotka koettivat prosessoida näkemääni visuaalista informaatiota heikoilla tuloksilla. Vihdoin tajusin kuinka päin osat tulee sijoittaa jonka jälkeen sain ne kiinnitettyä paikalleen.
Kasausvaiheessa olisi kätevää ollut olla enemmän tilaa
Kun osat oli kiinni oli aika nostaa tuote pystyyn väliaikaista tarkistusta varten. Siinä vaiheessa tietenkin toinen sivuhyllyistä meinasi tulla alas mutta onneksi muutama kiinnike sentään piti hyllyn paikallaan eikä koko roska päässyt tipahtamaan. Tuote tuli nopeasti laitettua takaisin makuulleen ja kiinnitykset varmistettua paremmin.
Tämän jälkeen uusi yritys ja pian jo toisellakin puolella oli samaa ongelmaa. Tässä vaiheessa vähemmän kauniiden ilmaisujen saattelemana pääsin tarkistamaan lisää kiinnityksien pysyvyyttä toiseltakin puolelta.
Kun osat oli vihdoin saatu paikoilleen ja pysymään kunnolla kiinnitin vielä ylälaitaan tulevan päätytason. Toki kippasin sängynpäädyn lattialle makuulleen ja aloin kiinnittämään osaa. Tämä oli luultavasti yksin kasatessa hankalin osuus koska osa piti saada menemään kunnolla suoraan kummaltakin puolelta yhtä aikaa. Lopulta sekin onnistui ja kiinnitykset sai tehtyä ja tuotteen kaiken vaivannäön jälkeen läjään.
Viimeisenä operaationa oli sängynpäädyn sijoittaminen seinää vasten. Tämä pitäisi kiinnittää seinään kiinteästi, mutta koska sänkyni painaa sen verran paljon ei se sieltä pääse omin voimin kaatumaan päälleni (koska sänkykin lähtisi valumaan eteenpäin ja törmäisi jalkopäässä jo kaappiin).
Toisin kuin monet IKEAn huonekalut tämä ei ollut kovinkaan kevyt. En muista olenko kyseisestä kaupasta koskaan mitään yhtä painavaa tuotetta hankkinut joten siirtäminen seinää vasten vaati hieman voiman käyttöä. Ei tuote mikään järin painavakaan ole, mutta painopisteen ollessa sellainen että tuote lähtee luistamaan ja kippaamaan nopeasti jos kovin vinossa sitä pitää niin silloin sen painon kuitenkin havaitsee kun ottaa kiinni että koko roska ei mene nurin.
Lopulta sängynpääty löysi tiensä seinää vasten ja siinä se on hyvin myös pysynyt. Omaan makuuni sängynpääty on tyylikäs ja tuo mukavaa vaihtelua huoneen värimaailmaan. Samoin sen päädyssä on tilaa sijoittaa joitain tavaroita sekä yläpuoleisessa tasossa on myös pienet reiät joista saa vedettyä vaikka kännykkälaturin johdot tai vastaavat mikäli haluaa kännykän laittaa lataukseen päänsä yläpuolelle. Itse en ole tästä ajatuksesta innostunut joten kännykät latautuvat yhä kauempana päästäni, mutta niille joita ei ajatus räjähtävistä akuista kuumota tarjoaa tämä sängynpääty näppärän suunnittelun sen osalta. Mene tiedä vaikka se tarjoaa joskus jopa tajunnan räjäyttävän kokemuksen.
