Kotini sisustuksessa mikään ei ole pysyvää ja niinpä makuuhuone ja olohuone saivat jälleen kokea muutoksia. Aikaisemmin makuuhuoneessani ollut hifi-räkki sai siirtyä pois ja samalla seinällä olleet akustointilevyt tuli irroitettua ovessa ollutta levyä lukuunottamatta (katso täältä aiempaa sisustusta).
Hifiräkin ja isojen lattiakaiuttimien makuuhuoneesta pois siirtämisen myötä tilalle tuli olohuoneessa videotykin alla toiminut IKEAn hylly. Olohuoneessa näitä oli aikaisemmin siis kaksi, mutta sielläkin tapahtuneiden muutosten myötä enää on tarvetta yhdelle. Laitan myöhemmin erillisessä postauksessa juttua olohuoneen muutoksista.
Suurimpana syynä sisustuksen vaihdokselle oli tietenkin omaa silmääni miellyttävämpi sisustus yhdistettynä käytännöllisyyteen. Yleensä sisustuksessa on kaksi aspektia joiden välillä joudun itse ainakin tasapainottelemaan, eli siisteys ja käytännölliyys joista monesti kumpi jompi joutuu antamaan toiselle enemmän painoarvoa.
Esimerkkinä siisteyden ja käytännölliyyden ristiriidasta on se, että olen tottunut katsomaan elokuvia videotykillä 100″ koossa, joten aivan vähässä kummassa ei ole enää paluuta pieneen kuvaan. Tämä on käytännössä aiheuttanut sen että olohuoneen sisustukselliset valinnat ovat monelta osin olleet rajoitetut mikäli tykiltä haluaa katsoa elokuvat.
Makuuhuone laajakuvana
Tein jokin aika takaperin Verkkokauppa.comista itselleni mullistavan hankinnan kun ostin minikokoisen videotykin, Optoma ML1050ST+:n (arvostelu tulossa lähiaikoina blogiin). Alunperin ajatuksena oli että sillä voisi reissussa ollessa katsella telkkarin kokoluokassa tai hieman isommassa elokuvia ja mahdollisesti käyttää toisena näyttönä, mutta tykin laadukkuus yllätti täysin ja sen ansiosta pystyin lähteä muuttamaan sisustustani estetiikka edellä.
Olen ruvennut katsomaan elokuvat makuuhuoneessa minitykillä suoraan seinää vasten heijastaen joten tästä syystä akustointilevyt oli hyvä ottaa seinältä pois. Koska elokuvien katsomisessa haluaa kuitenkin hyvän äänentoiston siirsin olohuoneesta etukaiuttimena toimineet Bowers & Wilkinsin 685 S2 -kaiuttimet (lue täältä) makuuhuoneeseen. Tällä hetkellä elokuvien katselussa on siis ainoastaan stereoäänentoisto, mutta ajatuksena on ainakin tutkia minikokoisia kaiuttimia joita saisi mahdollisimman sisustusystävällisesti seiniin. Siihen saakka kuitenkin mennään stereosetupilla.
Tulevaisuuden suunnitelmana on myös laittaa tuolle seinälle jonkinmoinen taulu jonka kuitenkin saisi aina helposti nostettua edestä kun rupeaa elokuvaa katsomaan. Saapa nähdä tuleeko tällaista tehtyä vai mihin suuntaan makuuhuoneen sisustus nyt kehittyy, mutta tästä on hyvä jatkaa 🙂
Kotona on tullut lähiaikoina vietettyä aikaa kohtalaisen paljon ja sen myötä ruokaakin on tullut laitettua itse merkittävästi aikaisempaa enemmän. Tämän seurauksena teki mieleni hankkia uusia astioita erilaisiin aterioihin.
Tietenkin entuudestaan jo astioita kotonani on ollut, mutta halusin ulkonäöltään hieman erilaista astiastoa jotta saan aterioihini erilaista tunnelmaa. Vaihtelu virkistää kuten tavataan sanoa.
Ostin muutaman erilaisen pienen kulhon, pienen uunivuoan sekä neliön muotoisen lautasen. Lisäksi ostin uuden paistolastan sekä spaghettikauhan joten nyt on pastankin laitto helpompaa. Valmistautukaa siis henkisesti siihen että kokkailukeskiviikko-postaukset saavat pitkästä aikaa uusia postauksia 🙂
TL;DR Äänenlaadultaan miellyttävä kaiutin joka ainakin allekirjoittaneella on parvekkeella musiikin kuuntelussa toiminut enemmän kuin hyvin monella erilaisella musiikilla.
Yleistä höpinää kaiuttimen tarpeesta
Pari päivää takaperin kirjoitin täällä blogissa parvekkeelle hankkimastani pöydästä ja parista tuolista. Parvekkeella iltaa istuessa havaitsin nopeasti että musiikkia olisi mukavaa kuunnella siinä samalla ja toki näin teinkin – ensin joitain vuosia takaperin hankkimillani Applen AirPodeilla (lue täältä) jotka ovat yhä muutenkin aktiivisessa käytössä sekä toisella kertaa suoraan puhelimen kaiuttimen kautta.
Nappikuulokkeilla ääni on hyvä, mutta jotenkin samalla tavalla partsilla illan istumisessa ei pääse tunnelmaan jos on samalla napit korvilla. Samoin niitä ei voi käyttää jos kaverin kanssa iltaa istuessa haluaa musiikkia kuunnella.
Puhelimen (iPhone 11 Plus) oma kaiutin sitä vastoin toistaa kyllä keskiäänet tarpeeksi hyvin että taustamusiikissa sellainen välttää paremman puutteessa jos mitään muuta ei ole saatavana ja äänenvoimakkuus on todella hiljainen. Korvani on kuitenkin vuosien mittaan tottunut jo paljon parempaan ja koska parempaa äänenlaatua on saatavana nykyisillä Bluetooth-kaiuttimilla en nähnyt mitään syytä olla etsimättä tarkoitukseen paremmin sopivaa äänentoistolaitetta.
Katselin Verkkokauppa.comista erilaisia Bluetooth-kaiuttimia joita oli heti saatavana ja lopulta päädyin Bose Soundlink Revolve Plus -malliin. Internetissä tätä oli kehuttu, akkukesto pitäisi olla tarpeeksi hyvä ja hintakaan ei ollut mahdoton. Pistin yöllä paketin pikaisella kotiinkuljetuksella tulemaan ja seuraavana iltana tuote jo kotiin saapuikin.
Käyttöönotto
Paketista laitteen otettuani havaitsin että akku oli nollassa prosentissa eikä se käynnistynyt ennen lataukseen laittamista. Mukana toimitettiin Micro USB -kaapeli sekä seinäpulikka joten laitteen sai nopeasti imemään itseensä elinvoimaa valtakunnan sähköverkosta. Latausta ei tarvinnut montaa minuuttia tehdä kun laitteen sai jo käyntiin ja pääsi testailemaan millaisesta kaiuttimesta on kysymys.
Mikäli aikaisemmin on joitakin Bluetooth-kaiuttimia käyttänyt on myös tämän tapauksessa käyttö hyvin samankaltaista ja ainakin allekirjoittaneelta käyttöönotto sujui ilman ohjekirjan tutkimista. Ensimmäisellä kaiuttimen käynnistyksellä piti valita kieli kaiuttimen puheääneen. Oletuksena kaiutin ehdotti englantia jonka sai kuitattua laitteen multi function -painikkeella, eli napilla mikä on äänenvoimakkuuden lisäämisen ja vähentämiseen tarkoitettujen painikkeiden välissä.
Kun kieli oli valittu meni kaiutin paritusmoodiin jonka jälkeen menin iPhonen Bluetooth-asetuksiin ja etsin sinne läheisiksi laitteiksi ilmestyneen kaiuttimen, klikkasin sitä ja pian laite olikin jo parittunut puhelimen kanssa. Mikäli käytössä on NFC-paritusta tukeva puhelin pitäisi kaiuttimen päällä olevaa Bose-logoa puhelimella tökkäämällä paritus käydä vielä helpommin. iPhonessa tietääkseni tätä ominaisuutta ei ole enkä jaksanut kokeilla onko vaiko ei, joten sen toimivuudesta en osaa sanoa valitettavasti mitään.
Äänenlaatu
Kuuntelin ensimmäisenä iltana kaiutinta jo laitteen ollessa latauksessa, mutta en usko että tämä on vaikuttanut ääneen mihinkään suuntaan. Kuuntelutesti tuli tehtyä siten, että kaiutin oli keittiössä sivupöydällä ja itse istuin noin puolentoista metrin päässä keittiön pöydän ääressä katse suunnattuna kaiutinta päin. Kaiutin ei ollut mitenkään lähellä seinää vaan etäisyyttä oli kymmeniä senttejä jotta bassot ei erityisesti päässyt korostumaan.
Ensimmäisenä kappaleena laitoin soimaan KLS yhtyeen rauhallisen akustisen kappaleen Pieni ihminen. Äänenlaatu kuulosti ilahduttavan hyvältä ja erottelevalta ja kappaleeseen vuotanut metronomin nakutuskin erottui musiikin seasta hyvin. Seuraavaksi testiraidaksi lähti soimaan Birdyn kappale Strange birds joka sekin kuulosti raikkaalta ja hengittävältä, suorastaan ilahduttavan hyvältä.
Seuraavaksi kappaleiksi valikoitui Epica – Immortal Melancholy, Antimatter – Epitapth, Within Temptation – Stand my Ground (live), Lissie – Hero, Britney Spears – Change your mind (No Seas Cortes), Entwine – Bleeding for the cure sekä Maustetytöt – Mä loistan kuin hämärä.
Testikappaleet olivat siis pääpiirteittäin suhteellisen rauhallista fiilistelymusiikkia koska kuuntelin näitä myöhään illalla. Jokainen kappale kuitenkin toimi hyvin ja monessa tapauksessa erinomaisesti – niin hyvin että “normaalille ihmiselle” (lue: ei yyberhifistille) tätä kaiutinta uskaltaisi melkein suositella kodin ainoaksikin kaiuttimeksi.
Kaiutin on mukavan pieni parvekkeelle
Koska kaiutin tuli kuitenkin hankittua parvekkeella kuuntelua varten oli seuraavana vuorossa koeajo sen tärkeimmässä kuunteluympäristössä eli parvekkeella. Siellä istuessa laitoin Spotifystä soimaan saksalaisen goottimetallia veivaavan Lacrimas Profunderen uusimman täysipitkän albumin Bleeding the Stars (lue täältä). Albumi soi alusta loppuun asti miellyttävän kuuloisena – tasapainoisena, rentona ja helposti lähestyttävänä ilman häiritseviä korostuksia.
Eniten Bosen kaiuttimen valinnassa mietitytti mielikuvani valmistajan kaiuttimien tavassa kääntyä liiallisenkin bassovoittoiseen suuntaan. Ilahduttavasti bassotoisto oli tämän kaiuttimen osalta ainakin hillittyä sellaisilla äänenvoimakkuuksilla joilla itse kuuntelen. Bassot erottuvat kyllä tarpeeksi hyvin että ääni saa lihaa luidensa ympärille mm. Britney Spearsin poppikappaleissa, mutta kuitenkaan ei niin paljoa että äänen muu ulottuvuus hukkuisi basson alle.
Seuraavana päivänä kuuntelin myös lisää musiikkia jotta arvio äänenlaadusta ei jäisi ainoastaan ensikuuntelukokemuksiin. Tällöin luukutukseen lähti ukrainalaisen extreme goth metallia tai dark metallia soittavan Mizantropia–yhtyeen täydellinen metallilevy Oblivion (lue täältä). Tämänkin kaiuttimen kautta levy kuulosti erinomaiselta eikä missään vaiheessa äänessä käynyt mikään ärsyttämään. Sointi on miellyttävää ja letkeää myös niissä kohdissa missä yhtyeen vokalisti Ekateryna Sinegina laittaa metalivaihteen silmään ja antaa rääkynävokaalien päästä ilmoille niin että vähemmän metallimusiikkia rakastavilla kylmät väreet voivat lähteä valumaan selkää pitkin.
Loppupäätelmät
Bose Soundlink Revolve Plus vaikuttaa ensimmäisten päivien kokemuksien perusteella erinomaiselta kaiuttimelta jolla on mukavaa kuunnella niin kepeämpää kuin hieman raskaampaakin musiikkia.
Kaiuttimen päällä on painikkeita yleisiin toimintoihin
Kaiuttimen kautta Nirvanan Smells like teen spirit kuulostaa aivan yhtä hyvältä ja tasapainoiselta kuin KLS:n kepeä akustinen tunnelmointi kappaleessa Pieni ihminen tai muutoin kepeä Casting Crownsin Slow fade. Metallissa Mizantropia ja goottirokissa Lacrimas Profundere soivat iloisesti kautta linjan eikä popin sarallakaan Britney Spearsin ja Katy Perryn soidessa kaiutin jätä kaipaamaan käyttötarkoituksessaan parempaa ääntä.
Kokonaisuutena kaiutin vaikuttaa siis hyvältä ja miellyttävältä laitteelta. Se on sopivan pieni jotta sen saa helposti kuljetettua huoneesta toiseen (parvekkeelle ja takaisin sisälle) eikä laite erityisen rumakaan ole. Päällä olevat painikkeet ovat omaan makuuni kyllä hieman rumaan päin kallellaan, mutta kokonaisuutena kaiutin on sellainen että sitä jaksaa katsella.
Ennen ostoa kantokahva vaikutti kuvissa hieman rumalta, mutta käytössä onneksi kantokahva ei ole häirinnyt ja olen oikeastaan jopa kallistunut pitämään siitä.
Vaikka kaiuttimen ostin sokkona ja entuudestaan sitä kuulematta en ole ostoa katunut. Jos näiden oston jälkeen hankkimieni kuuntelukokemusten perusteella olisin ostopäätöstä tekemässä voisin helposti tämän tuotteen valita uudemmankin kerran.
Muutamia vuosia olen kerennyt jo asumaan nykyisessä asunnossani, mutta parvekkeen käyttö on ollut koko asumisen ajan varsin vähäistä. Suurimpana syynä tähän on mitä luultavamminkin ollut pöydän ja tuolien puute, koska seisaaltaan parvekkeella hönöttäminen ei varsinaisesti edusta parhainta mahdollista elämystä mitä kuvitella voin.
Parveke on käytännössä toiminut romun keräämisen välivarastona ja pariin otteeseen olen sen jo tyhjennyttänytkin, mutta toisen kerran jälkeen viisastuin sen verran että laitoin samantien Maskusta tilaukseen pöydän ja tuolit. Kun parveke on käyttökuntoinen ei sinne tee mieli jättää tavaraa pyörimään enempää kuin tarve on, joten tällä onnistuu helposti ehkäisemään sen että kolmatta kertaa ei tarvitse soittaa kierrätyskeskusta tai vastaavaa noutamaan romuja pois parvekkeelta jotta siellä edes mahtuisi olemaan.
Nyt jo muutamat kerrat on illalla tullut istuskeltua parvekkeella katsellen keväistä iltaa vailla kiirettä minnekään, joten vihdoin parvekeelle on tullut käyttöä 🙂
Tarkemmin ottaen pöytä ja tuolit myytiin Libby parvekeryhmä -nimellä ja ne löytyvät Maskun sivuilta vielä tätä kirjoittaessa (katso täältä).
Kuten jotkut blogia aktiivisemmin lukevat tietävät, omistan kohtalaisen monta elokuvaa fyysisessä muodossa. Elokuvia on niin DVD:nä, BluRaynä kuin Ultra HD BluRaynä. Levyjen säilyttämisessä on ollut omat haasteensa siisteyden ja käytännöllisyyden etsiessä harmoniaa, mutta jokunen tovi takaperin tilaamani muovitaskut ovat osoittautuneet hyviksi vaihtoehdoiksi tilankulutusta ajatellen (lue täältä).
Levyt vievät nykyisin paljon vähemmän tilaa joka on hyvä siisteyden kannalta, mutta käytännöllisyyden kannalta muovisuojissa olevat levyt IKEAn pahvilaatikoissa ei ole ollut optimaalisin ratkaisu.
Selailin jälleen CDON.com-sivustoa ja tilasin kerralla useita kansioita leffoille. En tilannut niin montaa kansiota että niihin kaikki omistamani elokuvat mahtuisivat (sillä elokuvia on yli tuhat), mutta kuitenkin niin monta että jokainen omistamani BluRay mahtuu kansioihin sekä muutama kansio jäi vielä DVD-elokuvillekin.
Kansiossa on näppärä metalliläpyskä joka pitää enimmät liikehdinnät poissaSamainen kansio ylhäältä kuvattuna
Hetken kansioita käytettyä kansiot vaikuttavat asiallisilta. Niihin mahtuu kohtalainen määrä elokuvia (eli n. 30 kpl), kannet ovat jämäkät, leffat eivät pääse heilumaan ja huojumaan sinne tänne kovin helposti ja elokuvien selaaminen onnistuu kätevästi.
Kunhan pääsen organisoinnissa pidemälle on ajatuksena tulostaa lista elokuvista mitä kansio sisältää tai laittaa elokuvat jonkinsorttiseen järjestykseen kansiokohtaisesti. Tällä hetkellä yhdessä kansiossa on sekaisin Jennifer Anistonin tähdittämät elokuvat niin BluRayllä kuin DVD:lläkin, mutta muutoin muiden kansioiden osalta järjestys on pääsääntöisesti sekalainen.
Yhtenä ajatuksena on laittaa yhteen kansioon vaikkapa Oscar-voittajat, toiseen kansioon vampyyrielokuvat, kolmanteen romanttiset komediat, neljänteen omat Suosituksia-sivun elokuvat jne. mutta nämä ovat sitten jossain vaiheessa tulevaisuutta ajankohtaisempia asioita. Siihen saakka tällä mennään!
