Category: Musamaanantai

  • Kokeilussa: JBL Go 3 -matkakaiutin

    JBL Go 3 on pienikokoinen matkakaiutin

    Kesälomalla ollessani reissussa sattui Gigantissa sekä Powerissa käydessä kohdalle JBL Go 3 -matkakaiutin. Koska hinta oli edullinen (oliko 29,90 eur vai 39,90 eur tarjouksessa), kaiuttimen koko todella pieni ja äänenlaatu ainakin nopeasti kaupassa testatessa vaikutti positiiviselta päätin ostaa yhden itsellenikin matkakäyttöä varten mukana kuljetettavaksi.

    Reissussa ollessa tämän kautta tuli jonkin verran musiikkia kuunneltua ja äänenlaadusta jäi positiviiset mielikuvat, eli sellaiset että tämän kautta musiikkia kuunnellessa taustamusiikkina ei tämän äänenlaatu häiritse. Äänenlaadussa merkittävin tekijä voimakkuuden lisäksi on tietenkin myös genre sillä parhaiten tämä toistaa musiikkia mikä pyörii keskitaajuuksilla.

    Ysärijysärit eli 90-luvun melodiset eurodancet eivät tietenkään pääse kovin vahvasti oikeuksiinsa kuten ei mikään muukaan bassovoittoinen musiikki, mutta tämä tuskin tulee kovin suurena yllätyksenä. Kyllä tällä silti eurodanceakin kuuntelee ihan mielellään, mutta bassoja löytyy yhtä paljon kuin märkiä nahkarukkasia yhteen läpsyttämällä.

    Esimerkkikappale mikä tällä toistuu miellyttävästi on Birdyn hieno kappale Strange Birds. Kappale soi hyvin ja kauniisti, bassoa on sopivasti että se tulee tarpeeksi esiin, erottelu kaiuttimessa on tarpeeksi hyvä että taustavokaalit on helposti erottuvia ja kokonaisuutena pakka pysyy hyvin kasassa alusta loppuun.

    Nightwishin klassikkolevyltä Oceanbornilta poimittuna kappale Gethsemane sitä vastoin vähänkään kovempaa soitettuna ei tee erityisesti oikeutta kaiuttimelle, mutta kuitenkin normaalilla taustakuunteluvoimakkuudella kuunneltuna tätäkin kyllä korva kestää kuunnella.

    Sivusta löytyy virtapainike sekä Bluetoothin parituspainike

    Äänenlaadullisesti JBL Go 3 on omaan korvaani kategoriassa ”tarpeeksi hyvä ja riippuen kuunneltavasta musiikista jopa selkeästi parempikin.

    Jos haluaa parempaa ääntä eikä kaiuttimen koolla ja hinnalla ole samanlaista painoarvoa niin toki isompi Bose Soundlink Resolve Plus (lue täältä) soi paremmin, siinä on merkkittävästi parempi akkukesto mutta kokokin on sitten paljon suurempi ja hintakin moninverroin enemmän joten näitä kahta ei kyllä hyvällä tahdollakaan saa väännettyä vertailukelpoiseksi tuotteeksi jos ainoa yhteinen nimittäjä on se että ne ovat Bluetooth-kaiuttimia.

    Akkukestoksi tälle luvataan jopa 5 tuntia joka ei määrällisesti ole kovin paljon, mutta kuitenkin sen verran paljon että omassa käytössäni tämä tuskin tulee ongelmaksi. Käytännössä omassa kuuntelussa tämän käyttöajat luultavasti jäävät jatkossakin maksimissa tuntiin tai pariin kerrallaan joten akkukesto ei ole ongelma itselleni. Akku lataantuu USB-C-liittimen kautta. Latausajaksi ilmoitetaan valmistajan sivulla 2.5 h joten mistään pikalatauksesta ei ainakaan voi puhua.

    Laite on IP67 vesitiivis ja pölynkestävä joten aivan pienistä kosteuksista ei vähässä kummassa kaiuttimen pitäisi kärsiä. En ole koettanut tälle vesikylpyä antaa, mutta olen tätä kyllä pitänyt mukana kylpyhuoneessa kun suihkussa olen ollut. Tällaisessa käytössä kaiuttimessa oleva pieni koukku nousee arvoon arvaamattomaan sillä koukusta kaiuttimen saa näppärästi laitettua pyyhkeen koukkuun kun haluaa taustalla suihkussa jotain musiikkia kuunnella.

    Kokonaisuutena JBL Go 3 on pienellä koollaan, edullisella hinnallaan ja tarpeeksi hyvällä äänenlaadulla varustettuna kaiutin joka kannattaa ainakin koettaa mikäli etsinnässä on oikeasti matkakokoinen kaiutin jonka viitsii nakata reppuunsa ilman että joutuu miettimään painon tai koon takia haluaako sitä mukaansa ottaa vai jättää kotiin.

  • Musamaanantai: Maustetytöt – Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä

    Maustetytöt – Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä vinyyliversiona

    Kaisa ja Anna Karjalaisen sisaruskaksikosta koostuva Maustetytöt-yhtye julkaisi perjantaina 13.11.2020 toisen albuminsa joka kantaa nimeä Eivät enkelitkään ilman siipä lennä. Edeltävä levy Kaikki tiet vievät Pelolaan (lue arvostelu täältä) julkaistiin 25.10. vuonna 2019 joten Maustetyttöjen musiikkista pitävien iloksi toista albumia ei joutunut odottamaan vuosikausia. Omaan makuuni edeltävä levy oli aivan täyttä timanttia joten seuraajalla on ollut suuret saappaat täytettävänään yltääkseen samanlaiseen erinomaisuuteen omassa musiikkimaussani.

    Uuden albumin kappaleet kuulostavat kokonaisuutena monipuolisemmilta niin tuotannollisesti kuin myös sävellyksiltään ja sanoituksiltaan. Se säilyttää edelliseltä levyltä löydettävät hyvät ainekset ja sovittaa niitä uuteen kuosiin onnistuneella tavalla.

    Kappaleiden rakenteissa on paljon edelliseltä albumilta tuttuja elementtejä, mutta monipuolistumista on havaittavaissa kautta linjan. Kappaleita on maustettu pienillä vivahteilla siellä täällä aikaisempaa enemmän ja kokonaisuudesta jää mielikuva hyvästä kehityksestä joka on uskollinen juurilleen mutta silti tarpeeksi rohkea ottaakseen askeleita kehityksen polulla.

    Edellisen levyn tapaan tälläkään albumilla ei ole mukana yhtään biisiä joka tuntuisi levylle sopimattomalta täytebiisiltä, vaan jokainen kappale seisoo tukevasti omilla jaloillaan puolustaen rohkeasti paikkaansa albumikokonaisuudessa.

    Monin paikoin melankolinen tunnelma joka kappaleista välittyy tarttuvien poppikappaleiden vaatteisiin puettunakin kaipaa seuraksensa sopivan synkät sanoitukset. Edellisen albumin tapaan sanoituksissa useasti ammennetaan teemoja elämän synkemmistä puolista, mutta tällä kertaa paikoitellen tuntui kuin oltaisi soudettu vieläkin tummemmissa vesissä.

    Pidin jo edellisen levyn sanoituksien tyylistä, joten oli ilahduttavaa huomata lyriikoiden monipuolistuminen siten että niiden melankolinen pohjavire ei silti pääse hukkumaan rikkaamman ilmaisun alle. Sanoituksien synkimmät hetket eivät ehkä edusta niitä tekstejä joita masentuneille ihmisille lähtisin ensimmäiseksi suosittelemaan, mutta mikäli normaalisti elämänhallinta ja tunteiden käsittely on kunnossa on näidenkin tekstien murheellisuudesta ammennettavissa jotakin perin suomalaista sävyä joka ilahduttaa kurjuudellaan.

    Vahvasta kokonaisuudesta huolimatta levyllä kun levyllä on yleensä kappaleet jotka itselleen kolahtaa vielä muitakin kovemmin eikä tämäkään tee poikkeusta. Eniten itseäni ensimmäisten kuunteleukertojen perusteella puhuttelivat kappaleet Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä, Syntynyt suruun ja puettu pettymyksin, Jos jäisin onnibussin alle sekä Vuoden pimein yö. Nimiensä mukaisesti ne eivät ole albumin pirteimpiä ralleja, mutta ehkä ne sen vuoksi itselleni kiteyttävät parhaiten kotimaisen iskelmän tunnelman.

    Vaikka väliä levyjen julkaisujen välillä on ollut ainoastaan hieman yli vuoden verran on silti vuodessa kerennyt tapahtumaan selkeää muutosta yhtyeen tyylissä. Tyylin hioutumisesta huolimatta levy onneksi säilyttää alusta loppuun asti sen kaikkein tärkeimmän ytimen mikä sai itseni pitämään Maustetytöistä, joten turhat jännitykset musiikin muuttumisesta huonompaan suuntaan voi helpotuksen huokausten saattelemana heti ensikuuntelulla jo unohtaa. Levy on sanalla sanoen erinomainen.

    Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä -levyn myötä Maustetytöt näyttävät että yhtye ei ole mikään yhden levyn tähdenlento suomalaisen musiikin taivaalla vaan yhtye jolla on vielä paljon annettavaa kuuntelijoilleen.

  • Musamaanantai: Ava Max – Heaven & Hell

    TL;DR – Ava Maxin häpeilemättömän tarttuvia ja hyväntuulisia kappeleita täynnä oleva debyyttilevy osoittaa että tasokasta pop-musiikkia tehdään vielä tänäkin päivänä. Erinomainen levy.

    Ava Maxin eli oikealta nimeltään Amanda Ava Kocin debyyttialbumi Heaven & Hell julkaistiin pitkän odotuksen jälkeen vihdoin viime viikon perjantaina eli 18.09.2020.

    Tyylitään Ava Maxin ensimmäinen täysipitkä on helposti lähestyttävää radioystävällistä pop-musiikkia joka kappaleiden tarttuvuuden osalta voisi mennä hyvin 2000-luvun alkupuolen radiopopinkin puolelle, mutta modernien soundimaailmoidensa vuoksi se erottuu uudemman sukupolven popiksi.

    Omien havaintojen perusteella Ava Max kuuluu niihin artisteihin joista suuri osa tuttavistani ei ole koskaan edes kuullut, mutta heti kun soitattaa kappaleen Sweet but Psycho monelle tulee ahaa-elämys siitä että onhan tätä sittenkin radiossa tullut kuultua. Itse luultavasti artistin löysin YouTuben kautta ja onpa useampaa hänen kappaletta tullut käytettyä myös Perjantaipullo-postauksissa, ensimmäisen kerran jo vuoden 2018 lokakuun postauksessa (katso täältä) joten aivan uusi tuttavuus ei ole kyseessä.

    Levyllä on 15 kappaletta ja se on kansitaiteissa jaettu kahteen puoleen, taivaaseen ja helvettiin, eli A–puolen osuutena on Heaven ja B-puolen osuutena on Hell. Spotifyssä albumi näkyy kahtena CD:nä, mutta todellisuudessa fyysisiä levyjä on vain yksi ja se on ainoastaan taiteelliselta näkökulmaltaan laitettu kahteen eri osuuteen.

    Taivas-puolen avausraitana toimii leppoisalla tempolla ja miellyttävillä syntikkasoundeilla maalaileva H.E.A.V.E.N josta siirrytään sulavasti radiohittibiisinä tutuksi tulleeseen Kings & Queensiin. Vaikka kappaletta on entuudestaan tullut kuunneltua YouTubesta jo monet kerrat saa se yhä silti helposti jalan heilumaan musiikin tahtiin.

    Kolmantena soivassa Nakedissa on taustoissa jollain tapaa ysärimeininkiäkin havaittavissa ja syntikoiden äänimaailmat ainakin itselleni toimii erittäin hyvin. Kappale itsessään on leppoisa ja modernin katyperrymäinen tarttuvine kertosäkeistöineen. Heti perään pyörähtävä Tattoo kuuluu samankaltaiseen kastiin, toimivaa ja rentoa tanssimusiikkia jonka voisi hyvin sijoittaa myös Katy Perryn Witness-albumille. Vauhtia kappaleessa ei ole missään vaiheessa paljoa, mutta koko ajan pidetään yllä tanssittavaa tunnelmaa.

    Viidentenä kuultava OMG What’s Happening kuuluu niihin biiseihin että tämä olisi erittäin helppoa nähdä musiikkivideokappaleena ja kuvitella soivan radiossa niin kauan että vauvasta vaariin jokainen muistaa kappaleen ainakin jossain vaiheessa kuulleensa. Kappale on sanalla sanoen törkeän tarttuva ja sen tahtiin tekee mieli lähteä joraamaan riippumatta siitä onko tanssitaitoja tai ei. Täydellinen hittibiisi.

    Tulevaisuuden hittibiisin perään kuultava Call me tonight ei jätä sekään kuuntelijaansa kylmäksi. Vaikka kappaletta soudetaan eteenpäin hitaammilla airoilla ja rennommalla tunnelmalla on siinä sillti tarttuvuutta ja tanssittavuutta vaikka muille jakaa. Erinomainen veisu siis tämäkin.

    Raita seitsemän, Born to night pitää myös yllä levyn tanssittavaa tunnelmaa. Rento ja eteenpäin rullaileva rytmi ja päähän tarttuva kertosäe johon on helppoa uppoutua ja huomata jalan heiluvan musiikin tahdissa.

    Kahdeksas kappale Torn kuuluu niihin joita on ennakkoon voinut jo YouTubesta kuunnella ja sitä toki on tullut tehtyäkin. Jostakin taustasyntikan soundista jostain syystä itselleni tulee paikoitellen jopa ABBAmaisia vivahteita joka ei missään nimessä ole huono asia. Rytmikäs ja tarttuva kappale jota kuunnellessa on helppoa sulkea silmänsä ja antaa rytmin viedä musiikin maailmaan.

    Helvetti-puolen avauskappaleena toimiva Take you to hell menee sekin rentoihin ja verkkaisesti rullaileviin kappaleisiin jossa missään vaiheessa ei kuitenkaan pääse tylsistymään. Mukava rytmitys ja monipuolisia vaiheita tarjoileva ralli jossa Ava Maxin laulutaidot pääsevät hieman paremmin esiin.

    Kymmenentenä kappaleena pyörähtää radiohitti Who’s Laughing Now joka myös YouTubessa on tullut monet kerrat kuunneltua. Edelliseen kappaleen tapaan pidän tämän kappaleen rytmityksestä ja verkkaisesta tunnelmasta.

    Belladonna on luultavasti selkeimmin levyltä erottuva kappale erinlaisen tyylinsä vuoksi. Tietenkään kappale ei poikkea siten että se ei sopisi levylle tai rikkoisi kokonaisuuden harmonian, mutta jo säkeistössä esillä olevat tasaisen rytmikkäät lähes hypnoottiset elementit pääsevät kertosäkeistössä erityisesti oikeuksiinsa. Pidin kovasti.

    Kahdentenatoista kappaleena kuultava Rumours palaa takaisin tutumpaan tunnelmaan. Toimivaa melodista ja rytmikästä menoa jossa taustat etenee tasaisen varmasti kuin mummo lumessa. Svengaava kappale jossa myös syntikkasoundeista on vaikea olla pitämättä.

    Seuraavana kuultava So Am I on myös monelle jo entuudestaan tuttu YouTuben kautta. Helposti lähestyttävä hitti joka allekirjoittaneelle uppoaa erinomaisesti vielä monen kuuntelun jälkeenkin.

    Toiseksi viimeiseksi kuultava Salt on myös entuudestaan tuttu YouTubesta. Alun jousista rytmikkääksi popiksi käynnistyvä kappale kuuluu myös kovien hittien joukkoon. Kertosäe vie helposti kuuntelijansa mukanaan joraamisen maailmaan josta säkeistötkään eivät ravistele takaisin, ainoastaan antaa hetken hengitystaukoa jotta seuraavan kertosäkeen jaksaa taas bailata täydellä innolla.

    Viimeiseksi on jätetty luultavasti tunnetuin hittibiisi, Sweet but Psycho. Tätä entuudestaan on itsekkin tullut useimmiten soitettua muille jos on tarkoitus ollut hehkuttaa Ava Maxia. Levyllä kappale toimii yhtä hyvin kuin YouTubestakin. Tarttuva ja svengaava rytmi kautta kappaleen ja päähän tarttuva kertosäe jonka aikana on helppoa huomata itsensä laulamassa mukana. Aivan loistava kappale yhä edelleen.

    Kuten yllä olevista kappaleista on helppoa päätellä on Ava Maxin Heaven & Hell omaan makuuni aivan täyttä timanttia. Kokonaisuutena alusta loppuun tarttuvuutta ja hittiä hitin perään tarjoilevaa pop-levyä ei ole aivan hetkeen tullut vastaan. Ennakko-odotukset olivat levyä kohtaan korkeat etukäteen kuultujen hittibiisien vuoksi, mutta ilahduttavasti Ava Max tarjoaa kuuntelijoilleen albumin mikä vastaa odotuksia ja antaa vielä paljon enemmän. Se asettaa pop-musiikin riman niin korkealle että on mielenkiintoista nähdä missä vaiheessa saa seuraavan kerran nähdä kun pop-albumi onnistuu sen ylittämään.

    Laitan tähän loppuun vielä linkkejä YouTubeen josta voi käydä kappaleita kuuntelemassa mikäli mikään näistä ei ole entuudestaan tuttu.

  • Uusi levy ulkona!

    Uuden levyn kansitaide

    Uusi Painless Destiny albumi on vihdoin julkaistu ja kuunneltavissa Spotifyssä, iTunesissa, Apple Musicissa, Google Musicissa, Bandcampissa sekä monessa muussa eri palvelussa. Mikäli käytössäsi ei ole mitään maksullista musiikin striimauspalvelua on Bandcamp paikka josta levyn voi käydä kuuntelemassa ilman mitään maksua kokonaisuudessaan. Albumin löytää täältä.

    33 minuuttiseksi muodostuneen levyn kappalelista on seuraava:

    1. Isolated, My Solitude
    2. Swansong
    3. Crestfallen
    4. Forgiven
    5. Sleepless, Restless
    6. Silent Scene
    7. Ballad of Elizabeth Bennet
    8. Birds of Frozen Lake
    9. Forever Burning Candles

    Albumi on jo seitsemästoista ja yhä samalla vanhalla tutulla linjalla jatketaan eli siten että mikä tahansa levyn kappaleista menisi mille tahansa aikaisemmalla levylle. Tällä artistinimellä tehtävät julkaisut on aina sovittava siihen muottiin ja jos haluan tehdä erilaista musiikkia teen sitten sen eri artistinimellä. Itseäni kuuntelijana harmittaa jos bändit joista olen pitänyt muuttuvat liian paljon ja siihen suuntaan mikä ei enää itselle uppoa joten ainakaan tällä artistinellä ei suuria muutoksia ole tulossa ellei mieli joskus muutu 😀

    Levyn nimeksi muodostui Swansong alkuperäisen työnimen Swansong for the fallen sijaan. Käytännön syyt nimen muutokselle olivat varsin pragmaattiset; levyn nimen sovittaminen kansitaiteeseen itseäni miellyttävällä tavalla ei vain onnistunut joten lyhensin nimen niin levystä kuin kappaleestakin. Levyn alkuperäisen nimen monitulkinnallisuuttakin tuli mietittyä tovi jos toinenkin, mutta lopulta pragmaattiset syyt johtivat muutokseen.

    Suurin muutos levyssä aikaisempiin nähden on pianosoundi ja metodi miten se on äänitetty. Aikaisemmat levyt on tullut käytettyä softapohjaisia pianoplugareita, mutta tämän levyn tapauksessa pianon äänet on otettu sähköpianostani (Kawai CN37, lue täältä).

    Sävellysprosessi oli samanlainen kuin ennenkin, eli viisioktaavisella Korg Microstationilla kappaleet Logic Pro X:ään käyttäen softaplugareita (exs24 + Logicin vakiopianosoundit). Suurin muutos prosessissa tuli seuraavassa vaiheessa missä virittelin läppärin Kawai CN37:aan kiinni. Läppäri meni USB-C:stä pianon USB-B liitäntään suoraan kaapelilla. Tämän jälkeen pianoon tuli pistettyä USB-tikku ja käytettyä pianon omaa tallennustoimintoa. Läppäriltä valmiit sävellykset tuli pistettyä playllä soimaan pianon kautta ja piano tallensi soiton suoraan audioraitana WAV-muotoisena USB-tikulle.

    Tikulta kappaleet tuli siirrettyä koneelle ja lähetettyä miksaukseen ja masterointiin kaverilleni. Levyn on miksannut ja masteroinut tälläkin kertaa siis kaverini Viljami Roivas, sama mies kuka miksasi ja masteroi edellisenkin levyn. Itse kerroin millaiseksi soundia haluan ja hän sitten toteutti soundin omaa korvaani miellyttävään muotoon. Kannattaa käydä tutustumassa myös hänen omaan settiin jotta YouTubestaa löytyy (katso täältä).

    Ei muuta kuin kuuntelun iloa 🙂

  • Musamaanantai: Maustetytöt – Kaikki tiet vievät Peltolaan

    Viime perjantaina oli syntymäpäiväni ja 35 vuotta pamahti mittariin. Ilahduttavasti syntymäpäivälleni osui myös Maustetyttöjen albumin Kaikki tiet vievät Peltolaan julkaisu jota olin jo kerennyt odottaa useamman kuukauden ajan. Varasin albumin jo hyvissä ajoin Levykauppa Äksästä vinyyliversiona ja sopivasti perjantaina levyn sain jo haettua viikonlopuksi kuunteluun.

    Perjantaina en vielä levyä kerennyt kuuntelemaan sillä vietin syntymäpäivääni muutaman kaverin kanssa ja kävimme syömässä. Hauskin sattuma oli se että paikka missä kävimme oli sellainen jossa myös törmäsimme Maustetyttöjen tyttöihin. Tuntui hieman koomisen epätodelliselta istua ruokailemassa baarissa, mukana muovikassissa odottamassa tämä vinyyli ja huomata että artistit itse istuvat läheisessä pöydässä. Koska ajattelen että artistitkin ovat ihmisiä emme menneet häiritsemään ja kyselemään nimikirjoitusta levyyn sillä haluan antaa ihmisten vapaa-ajallaan olla vapaa-ajallaan ilman häiritsemistä. Hauska muisto tästä kuitenkin jäi itselleni tällaisenaankin 🙂

    Levyn vinyyliversio on rajoitettu sininen vinyyli josta on ilmeisesti otettu 2000 kappaleen painos. Määrä kuulostaa kyllä kohtalaisen suurelta mutta nyt kun Äksän sivulta kyseistä levyä vinyylinä koettaa löytää on tarjolla enää eioota. On varsin ilahduttavaa mikäli koko painos on myyty loppuun sillä se kertoo hyvää kieltä siitä että fyysinen media ei ole tullut tiensä päähän edes Suomen kokoisessa valtiossa ja kotimaisten artistien osalta.

    Lauantaina sitten pääsin ensimmäiset kerrat vinyyliä levylautaselle sovittamaan ja hiljentymään ajatuksella musiikin äärelle. Olen katsellut YouTubesta Maustetyttöjen livetaltiointeja sen verran paljon että itselleni ei levyllä tullut yhtään uutta kappaletta vastaan mutta tietenkin jokaisen kappaleen osalta sovitukset olivat mielenkiintoinen päästä kuulemaan. Rakastuin tähän levyyn heti ensimmäiseltä kuulemalta. Aivan mahtava levy.

    Levy alkaa sopivan syysmelankolisella En saa unta varmaan haudassakaan kappaleella josta siirrytäänkin seuraavaksi jo menevämpään ja tunnelmaltaan iloisempaan ralliin Ihan niin kuin mukamasten vaan. Siitä päästään taas siirtymään haikeampaan tunnelmaan Talvi Talvikin kanssa kappaleen tahdissa jonka jälkeen neljäntenä on kuultavissa jo musiikkivideostakin tuttu Viidestoista päivä. Vinyylin A-puolen päättää säkeistöissä enemmän haikeuteen nojaava mutta kertosäkeessä myös rempseyttä mukavalla tapaa yhdistelevä Halpaa kaljaa ja reseptivapaita särkylääkkeitä.

    B-puoli vinyylistä alkaa ensimmäisen hittibiisin Tein kai lottorivini väärin tahdeissa joka laittaa kuin varkain kuulijan jalan heilumaan kappaleen tahtiin. Toisena kappaleena B-puolella kuullaan Soitin sulle sanoakseni en mitään joka tunnelmaltaan on paluuta hieman haikeampiin vesiin josta sitten päästään videostakin tuttuun Se oli SOSiin joka on mukavan melankolinen mutta kuitenkin iloisesti eteenpäin rullaava kappale. Toiseksi viimeisenä kuullaan levyn nimikkoraita Kaikki tiet vievät Peltolaan josta varsinkin kitaran rytmikkyys tarttui ainakin allekirjoittaneelle sielun syövereihin. Albumin päätösraitana toimii ehkä itselleni eniten puhutellut kappale Mä loistan kuin hämärä joka jo YouTubessa nähdyissä videoissa oli haikealta tunnelmaltaan sellaista mistä on mahdotonta olla pitämättä.

    Suurimpana yllätyksenä tuli Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään kappaleen puuttuminen levyltä. Kyseisestä kappaleesta on olemassa myös musiikkivideokin joten olisin odottanut että myös se olisi täysipitkälle albumille saatu mukaan. Toivon mukaan tästä saadaan myös versio tulevaisuudessa jollekin levylle.

    Maustetyttöjen Kaikki tiet vievät Peltolaan on aivan uskomattoman hieno levy jota on tullutkin jo useat kerrat levylautasella luukutettua. Sävellykset ja sanoitukset ovat hyviä eikä varsinaisessa studiolevyssäkään ole pilattu sitä tunnelmaa mikä YouTuben keikkataltioinneista välittyy katsojalleen. Sen tunnelmallinen slaavilainen melankolia yhdistettynä arkirealistiseen tarinankerrontaan elämän nurjemmastakin puolesta kiteyttää enemmän kuin hyvin suomalaisuuden syvintä olemusta. On ilahduttavaa huomata kuinka Juice Leskisen ja Göstä Sundqvistin hengenperintö jatkaa elämäänsä myös nuoremman sukupolven luomassa musiikissa. Kiitos siitä Maustetytöille!