Category: Perjantaipullo

Jeriko Wild Ale on kotimaisen Seinäjoella majaansa pitävän Mallaskosken panimon erikoisolut jota löytyy Alkoissakin tätä kirjoittaessa ainoastaan erikoiserän tuotteena. Alkoholitilavuutta oluessa on 5.6 %, katkeroita on 9.60 EBU ja kantavierrettä 12.9 °P. Lisää tietoja löytää oluesta Alkon sivuilta (lue täältä) tai Mallaskosken panimon kotisivuilta (lue täältä).

Oluen aukaistua ja tuoksuun tutustuttaessa ensimmäisenä mielikuvana syntyi siman tuoksu. Tarkemmin nuuhkaistessa mielikuva muuttui ja esiin nouseva tuoksu toi mieleen skumpan. Useamman kerran nuuhkaistessa pulloa mielikuva skumpasta oli ja säilyi. Tuoppiin kaadettua skumppamainen vivahde katosi ja jäljelle jäi kirpakka alen tuoksu. Kaadettaessa pinnalle muodostui kevyesti vaahtoa joka nopeasti hävisi pinnalta pois.

Oluen kullankeltainen väri ja samea olemus ei omaa silmääni erityisemmin miellytä, tämä tosin ei ole yllätys sillä en ole ainakaan tähän mennessä ollut sameiden oluiden ulkonäön ystävä – ehkä siksi että siitä tulee lähinnä kilju mieleen. Mene tiedä.

Suutuntuma on keskitäyteläinen, raikas ja voimakkaan sitruksinen. Maussa on ainoastaan miedosti humalaa ja olut on hieman hapan. Maku on suhteellisen voimakas, väkevä ja persoonallinen joka ei kuitenkaan omaan makumieltymykseeni ole paras mahdollinen. Ei tämä missään nimessä huonokaan olut ole, kyllä tätä helposti silti voi tuopillisen nauttia.

Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin mm. Gomez – Get myself arrested tai The Bees – Listening man.

Duvel Tripel Hop Citra on belgialaista IPA-olutta Duvel Moortgatin panimolta. Vahvuutta oluella on 9.5 %, katkeroaineita on 37.0 EBU ja kantavierrettä on 18.7 °P. Vahvuutensa vuoksi olut on Suomessa tuttuun tapaan ainoastaan Alkon valikoimissa jossa se löytyy vakiovalikoiman tuotteena. Lisää tietoja oluesta löytää Alkon sivulta (lue täältä).

Oluen aukaistua löytää helposti raikkaan ipan tuoksun joka kuitenkin on tavallista kepeämpi ja sitrusmaisempi kuin muissa ipoissa joita olen maistanut. Tuoppiin kaataminen vaatii hieman malttia sillä vaahtoavuus on kohtalaisen voimakasta mutta ei kuitenkaan arvaamatonta. Pinnalle muodostuu kaunis pitsimäinen vaahto joka säilyy hyvän tovin oluen pinnalla vielä tuopissa ollessan.

Väri oluessa on sameaan kallistuvaa kellertävää sorttia. Suutuntuma on täyteläinen joka tuli allekirjoittaneelle ilahduttavana yllätyksenä sillä värin perusteella odotin kepeämpää suutuntumaa kuin mitä sain. Maku on raikas ja sitruksinen ja ipojen ominainen greippimäinen maku ei nouse sitruksen alta juurikaan esiin. Vahvasta humaloinnista huolimatta alkoholin maku ei käy häiritsevästi makukenttään vaan maku pysyy miellyttävän raikkaana ja hyvänä vahvuudestaan huolimatta. Hyvä ja toimiva IPA joka erottuu keskivertoa persoonallisemmalla twistillään joukosta.

Musiikkina tämän kanssa kuuntelee mieluusti kepeää menoa, mm. The Pierces – The Good Samaritan tai Lana Del Rey – Summertime sadness.

Belgialaisen Brasserie d’Achouffen panimon N’ice Chouffe on 10 % vahvuinen strong ale. Katkeroita siinä on 22.0 EBU ja kantavierrettä 19.8 °P. Vahvuutensa vuoksi olutta löytyy Suomessa ainoastaan Alkoista jossa sitä on heidän verkkoisvuston mukaan kausituotteena vakiovalikoimissa. Lisää tietoja löytää Alkon sivuilta (katso täältä).

Oluen aukaistua ja tuoppiin kaadettua löytää tumman alen tuoksun joka nousee miellyttävän pehmeästi esiin. Tuoppiin kaataminen vaatii hieman rauhallista tahtia sillä olut vaahtoaa suhteellisen runsaasti mutta kuitenkin miellyttävästi. Pinnalle muodostuva pakso vaahto on kermaisaa ja säilyy hetken tuopissa juojan seuralaisena.

Maku on täyteläinen ja voimakas ja siitä löytää siirappista olemusta. Suututuma on vahvuudestaan huolimatta helposti nautittavaa sorttia eikä se käy myöskään väkeväksi. Jälkimaku on myös sopivan rento ja vivahteikas, sellainen mikä houkuttelee ottamaan toisenkin kulauksen. Kokonaisuutena miellyttävän makuinen olut jossa on hyvä tasapaino niin tuoksussa kuin maussakin.

Musiikiksi tämän kanssa sopii joulun tunnelmaan valmistautuen rauhallinen joulumusiikki, mm. Vesa-Matti Loiri – Näin sydämeeni joulun teen tai Vivianna Eksymä – Jouluyön hymni.

Oulussa majaansa pitävän Sonnisaaren panimon Mulkero on mieto 5.5 % vahvuinen porter. Katkeroita oluessa on 49.0 EBU ja kantavierrettä on 14.9 °P. Olutta myydään Alkojen erikoiserän tuotteena. Lisää tietoa oluesta löytää mm. Alkon nettisivuilta (lue täältä).

Etiketti on mielenkiintoinen ja nimikin jää helposti mieleen joten plussaa siitä. Oluen aukaistua erottaa hienoisesti porterin tuoksun joka säilyy yhtä mietona myös tuoppiin kaadettuna. Tuoppiin kaatessa kaunis lähes musta väri pääsee hyvin esille. Vaahtoaminen on maltillista eikä ylitse kuohumisen kanssa tarvitse olla varovainen.

Suutuntuma on puolitäyteläinen ja kepeä ja mausta löytää helposti hennon paahteisen maltaisen tunnun. Kuten muissakin tähän mennessä maistamistani vähäisen alkoholitilavuuden portereissa on harmillisesti tässäkin tunne että vahvempaa tuntumaa jää kaipaamaan. Miedot porterit ovat olleet yleensä juomakelpoisia oluita – kuten myös tämäkin – mutta ne eivät pääse silti täysin oikeuksiinsa ilman vahvempaa otetta. Kyllä tämän juo ja siitä pystyy nauttimaankin mutta oma mieltymykseni portereiden osalta nojaa tuhdimpiin suuntiin.

Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin mm. The Wraith – Barbed wire somber tai Skeletal Family – Promised land

Amager Bryghusin panimon Talents & Legends Brewski on IPA-tyylinen olut. Oluen alkoholitilavuus on 6.0 %, katkeroaineita on 88.0 EBU ja kantavierrettä on 16.0 °P. Suomalaisen alkoholipolitiikan seurauksena olutta myydään vahvuutensa vuoksi ainoastaan Alkoissa ja sielläkin olut on erikoiserän tuotteena. Lisää tietoja löytää Alkon sivuilta.

Oluen aukaistua erottaa raikkaan vaikkakin vähemmän perinteikkään IPAn tuoksun ja ainakin itselleni enemmän tuoksusta tuli mieleen muut raikkaat alet. Kaadettuna tuoksu säilyy miellyttävästi mukana tuopin loppuun saakka.

Olut ei vaahtoa juuri lainkaan ja pinnalle muodostunut kevyt harsomainen vaahto katoaa nopeammin kuin ehtii kissaa sanoa. Väri oluessa on suhteellisen samea ja tämäkin tuo väriltään mieleen enemmän kiljun kuin laadukkaan oluen ainakin omaan värisilmääni.

Suutuntuma on puolitäyteläinen, raikas ja vahvan greippinen joten maussa IPAmaiset ominaispiirteet kyllä nousevat selkeästi esiin. Maku on aavistuksen pistävä hetken suussa pidettyä mutta ei kuitenkaan häiritsevä. Jälkimaku on korostunut ja väkevä ja pistävä ja kuiva tuntu nousee kohtalaisen dominoivasti makukenttään. Omaan mieltymykseeni jälkimaku voisi olla aavistuksen maltillisempi mutta ei tämän nauttiminen ongelma ole. Juomakelpoinen olut vaikkakaan ei mitenkään erityisen hyvä omaan makuuni.

Musiikiksi tämän kanssa menee hyvin mm. dodie – Sick of losing soulmates tai Conan Gray – Comfort crowd.