Category: Perjantaipullo

Belgialaisen Brasserie de Brunehautin panimon panema Saint Martin Blonde on 7.0 % vahvuinen ale (luostariolut). Katkeroita siinä on 28.0 EBU ja kantavierrettä on 16.0 °P. Olutta myydään Alkon vakiovalikoimissa.

Pullon aukaistua erottaa vahvan ja hiemän pistävänkin tuoksun joka säilyy vahvana myös tuopissa. Tuoksussa on aavistuksen hiivamaisuutta.

Olut vaahtuaa kaadettaessa kohtalaisesti, mutta korkeaan lasiin kaadettuna kovin paljoa vauhtia ei joudunut kaataessa hidastamaan. Pienemmän lasin kanssa joutuisi hieman varovaisemmin ottamaan.

Suutuntuma on kepeä, samea ja kuiva. Maussa on aavistus sitruunaista vivahdetta kepeän hedelmäisyyden seassa. Kokonaiskuva jättää kuitenkin hieman kaipaamaan jotain enemmän sillä maku on aavistuksen laimea ja ponneton. Ei tämä huonokaan ole ja on aivan juomakelpoinen, mutta ei silti omaan makuuni mitenkään erikoinen.

Musiikkina tämän kanssa menee mm. Gregorian – My immortal tai Era – Divano.

Schmucker Rosé Bock on saksalaisen Privat-Brauerei Schmuckerin panemaa vahvaa lageria (doppelbockia). Oluessa on alkoholitilavuutta 8.0 %, katkeroita 28.0 EBU ja kantavierrettä 18.4 °P. Vahvuutensa vuoksi olutta on saatavana Suomessa ainoastaan Alkosta.

Oluen aukaistua pullosta löytää makean mutta silti tutun bockin tuoksun. Tuoppiin kaadettuna makea tuoksu nousee vielä miellyttävämmin esiin ja säilyy kohtalaisen kauan mukana.

Sisällön kaataminen tuoppiin vaatii hieman aikaa sillä pinnalle muodostuu hieman vaahtoa joka säilyy pinnalla sen verran kauan että koko pulloa ei (allekirjoittaneen) normaalilla kaatovauhdilla onnistu saada lasiin.

Oluen väri on kaunis kuparinpunainen. Suutuntuma on kuvattu alkon sivuilla täyteläiseksi mutta omaan makuuni menee lähemmäksi keskitäyteläistä. Suutuntumassa nousee esiin alussa mietoa terävyyttä joka kuitenkin katoaa pian mausta pois. Maku on karamellimainen ja hieman imelä ja siinä on yrttimäistä sivumakua. Varsin positiivinen tuttavuus.

Musiikiksi tämän kanssa menee jonkinlainen elektroninen goottipoppi, esimerkiksi Cattac – Cannot Stop tai The Black Capes – Wolfchild.

Tämänkertaisena perjantaipullo-postauksena on tsekkiläinen olut jota koetin täällä Prahan-reissullani. Toki koetin muitakin mutta niistä en tullut kirjoittaneeksi.

Koska olen reissussa ja teen näitä postauksia hotellihuoneesta käsin on olutlasi hyvin erilainen kuin tavallisesti (eli sellainen lasi joka sattui huoneessa olemaan) eikä näemmä kuvakaan tullut kovin hyvänä tähän postaukseen. En myöskään jouda etsimään oluen tunnelmaan sopivaa musiikkia kuten normaalisti olen tehnyt, mutta matkalla oluen testailu on erilainen prosessi eikä kaikkea voi tehdä tavalliseen tapaan joten näillä mennään.

Ensimmäiseksi olueksi hotellihuoneelle testiin päätyi Svijany Svijanský Máz. Kyseessä on 4.8 % vahvuinen tsekkityylinen pils/lager. Tätä en ole koskaan Suomessa nähnyt joten Praha 3:lla sijaitsevassa Albert-marketissa käydessä täytyi olut nakata ostoskoriin. Jos käsitin oikein on kyseessä Svijany-panimon tuote.

Pullosta erottaa kohtalaisen makean ja imelänkin, hieman toffeemaisen aromin. Lasista en tajunnut nuuhkaista ja kuvan ottamisen jälkeen siemailinkin oluen pääosin pullotavarana. Suutuntuma on pehmeä ja keskitäyteläinen. Maku on toffeemainen ja makea, selkeästi imelämpään päin kallellaan oleva olut siis on kyseessä. Varsin juomakelpoinen olut jota voi mieluusti nauttia toisenkin kerran.

Tanskalaisen Amager Bryghusin panimon Buffalo Burlesque on 11.0 % vahvuinen imperial stout jota myydään Alkon tilausvalikoimassa. Katkeroita oluessa on 45.0 EBU ja kantavierrettä 23.1°P.

Ensimmäisenä oluesta täytyy antaa kiitosta poikkeuksellisen tyylikkäälle etiketille. Pullon aukaistua löytää miedon mutta kuitenkin erottuvan hieman hiivaisan porterin tuoksun. Tuoppiin kaataminen menee helposti ja nopeasti vähäisen vaahtoavuuden ansiosta. Tuopista sitten erottaakin tuoksussa jo hedelmäistä aromia joka onkin jo merkittävästi houkuttelevamman puoleinen. Väri on selkeästi mustimmasta päästä – ellei jopa mustin – mitä olen oluissa tavannut tähän mennessä.

Ensimmäinen kulaus on varsin ilahduttava kokemus. En muista milloin olisin viimeksi maistanut näin hyvää olutta. Aivan uskomattoman hyvän makuinen porter, huh huh.

Suutuntuma on erittäin täyteläinen ja pehmeä ja sitä on todella helppoa lähestyä. Humalointi on keskiasteinen ja tasapainoinen. Maussa erottaa savuista ja suklaista olemusta jotka jäävät vielä hetken aikaa kulauksen jälkeenkin suuhun tuntumaan.

Tämä olut pääsee suoraan Suosituksia-sivulleni, sen verran erinomainen porter on kyseessä.

Musiikiksi tämän kanssa menee mm. Firespawn – The Gallows End tai Fractal Gates – Timeless.

Brittiläisen Thornbridgen panimon panema Skull Rocker on 4.8 % vahvuinen American Pale Ale. Valitettavasti vahvuuden lisäksi mitään muita tietoja oluesta ei sitten valmistajan omiltakaan sivuilta löytynyt joten jääköön väriarvot ja kantavierteet mysteeriksi. Olutta myydään ainakin joissain K-ryhmän kaupoissa.

Pullon aukaistua löytää helposti kohtalaisen tavanomaisen alemaisen tuoksun joka tuoppiin kaadettua saa enemmän kuitenkin persoonallisuutta. Tuopissa tuoksuun nousee raikkaampi ja hedelmäisempi aromi.

Tuoppiin kaataminen menee vaivattomasti vähäisen vaahtoamisen vuoksi. Pinnalle muodostuva vaahto katoaa myös pian pois eikä sen seurasta pääse nauttimaan olutta siemaillessa. Tuopissa oluen kaunis meripihkainen väri pääsee oikeuksiinsa.

Suutuntuma on kepeä, raikas, puolitäyteläinen ja hetken suussa pidettyä myös aavistuksen kuivaan päin kallistuvaa sorttia. Maussa on hieman sitrusmainen vivahde. Jälkimaku on maltillisen kuiva. Monessa mielessä maku on keskivertoa American Pale Alea eikä se mitenkään erotu joukosta edukseen kuin harmikseenkaan. Perusvarma tuttavuus.

Musiikiksi menee tämän kanssa hyvin mm. Echo and the Bunnyman – Stars are stars tai The Cure – Love song